*** Juhanan Jupina ***
Eli kuvat joiden piti olla parhaat koskaan. Vaikka joka kerta kameralaukun heilahtaessa olalle olen vilpittömästi matkalla ottamaan vuoden parasta kuvaa, sellaisen saa vain kerran vuodessa. Tässä jutussa on paljon kuvia, joiden piti olla vuoden parhaita. Niitä oli saatettu suunnitella ja työstää paljonkin, mutta sitten karu todellisuus astui kehiin muodossa tai toisessa.
Toinen lukunsa ovat sattumalta saadut. Ne, mitä napataan kun kävellään kamera laukaisuvalmiina kourassa kaupungilla ja tädiltä tippuu hattu. Kävelemme selkeästi liian vähän kaupungilla, sillä näitä on vähän ja ihmisten kuvaaminen kylillä muutenkin vaatii vähän etukäteisasennoitumista ja valmistautumista.
Tässä kasa kuvia mitä syystä tai toisesta halusimme vielä esittää. Meriselityksin.
Työvoitto, huvimaja Pagoda-alueella Penangilla. Olin todella kiukkuinen itselleni jätettyäni jalustan sekä harmaasuotimen hotellille. Päätin siitä huolimatta saada pidemmän suljinajan kuvan ja käytin kala-altaan reunaa tukena (minkä takia sommiteltu kattoa leikaten), laskin ISO:n ja aukon minimiin, sekä ylivalotin minkä kuva kesti. Mieletön paikka, mutta puuttuvat palat katosta muistuttavat viiltävästi omasta laiskuudesta
Sokos Hotels 40v kampanjaa varten halusin ottaa niin tykin huonekuvan juttuumme kuin vaan kykenen. Mielestäni onnistuin ja pidän kuvasta todella paljon. Ikkunanäkymät, värit, fiilis, valotukset ja ylipäänsä mittasuhteiltaan tasapainoinen laajiskuva.
Huumorisarjan edustaja Norjasta. Muistuttaa myös mitä dedikoitu kuvaaja tekee sillä aikaa kun muut saavat leikkiä ninjaa märkäpuvuissa. Niin, ja lopulta joku tuli kertomaan että toimii paremmin vedessä.. heh
Telen kanssa väijyttyä! Deep Red Bluesin Kea loikkasi sillalta Norjan matkallamme. Ilme kertoo kaiken.
Vuoden ehdotonta parhautta Madeiralla! Puolentoista kilsan korkeudessa harjanteella otettu järkkäriselfie. Kamerassa kaikki manuaalille (etenkin tarkennus ettei jää sahaamaan), pari koekuvaa ja 10s vitkalla jalustan kanssa ylös. Kovin montaa ei ollut voimia ottaa, joten hammasta purren pikaiset poussit ja äkäseen tukevammalle maalle
Marrakechin käärmekoijarit vauhdissa. Tämän sarjan suurin ongelma oli alle metrin päässä heiluva silmälasikäärme ja siitä aiheutuvat “lievät” pelkotilat. Kirosin, ettei mukana ollut muuta optiikkaa kuin laajis ja jälkeenpäin etten tarkentanut manuaalisesti. Kameraa pidin yhdellä kädellä suorana ja ajattelin keskipiste AF:n osuvan ainakin kerran kymmenestä käärmeeseen tai etualaan. Eipä osunut. Toisaalta oikeassa reunassa käppäpilevä ukkeli saa hymyn naamalle
Täti ja tippuva hattu osastoa. Marrakechin taksit tinkasivat mielellään. Paitsi ne keillä oli uusi auto. Kolikon kääntöpuoli konkretisoitui tälle murjottavalle turistille
Eräs vuoden lempikuvistani. Karim, kuljettajamme oikealla, tippasi perhettään auttavaa poikaa. Ilmeet kertovat kaiken. Tarkennusmielessä kohteet vähän hajallaan mutta aikaa tarkennella oli kun sällit heittivät hetulaa mukavan liikkumattomina
Ameriikan kulttuuria. Ballerina nykin ruskaisessa keskuspuistossa oli odottamaton näky. Pehmensin taustaa orton-efektöimällä ja siksi terävyysero kasvojen ja taustan välillä niin suuri. Pidän ortonista, mikä näkynee etenkin maisemakuvissa
Jaksaisko kaivaa kameran vielä kerran laukusta… Marokossa olimme yhteistyössä Aurinkomatkojen kanssa ja lupautuneet tuottamaan kuvamatskua myös heille. Päätimmekin ottaa komeat auringonlaskukuvat Marrakechin torilta ja muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsimme työn touhuun löytämästämme ylimmän kerroksen kahvilasta. Olimme jo saaneet haluamamme ja lähdössä pois kun kahvilan reunalta vapautui pöytä jonka takaa löytyi tämä näkymä. Kävin lyömässä kameran tiukasti kaiteelle (taas kerran) ja kortille tallentui tämä. Minttu Mustakallion sanoin Tikkurilan mainoksessa “tykkään”
Valitettavasti 1776 jalkaa oli liian korkea “kokonaiseksi” talokuvaksi n. 100 asteen kuvakulmalla (16mm). Suorille vertikaaleille muunnettuna harmittavan lyhyeksi jäi WTC sommitteluni, mikä olisi kallistettua kuvaa paremmin demonnut uuden pilvenpiirtäjän massiivisuutta. Tulee blogiin “tiltattuna”. Pilvenpiirtäjässä roikkuvasta ikkunanpesijän telineestä löystyi muuten vaijeri seuraavana päivänä mikä aiheutti massiivisen pelastusoperaation ja koko alue suljettiin.
Siluetti, joka ei jätä kylmäksi. Jalusta mukana olisi tullut parempaa ja helpommalla, mutta onneksi on ne kaiteet… Talojen ikkunavaloja kaiveltu photarissa ihan urakalla, työvoitto tavallaan
Jotain erilaista. Näin erään kuvaajan töitä missä korkean talon katolta kuvataan suoraan alas kadulle. Päätin apinoida ja kokeilla “kotitalomme” katolta. 6D:ssä on wlan joten etälaukaisun saa esim. android puhelimeen tai tabletiin. Kameran laitoin jalustalle, jatkoin jalat pitiksi ja nostin jalustan päähän hihnalla tuplavarmistetun kameran reilusti katon reunan yli vaakatasossa. Milla näytti tabletiltani miltä näytti ja paineli laukaisinta. Valotusajat olivat 5-15s, pitkiä sekunteja
Kameran dynamiikka koetuksella kylmänä aamuna stadissa. Jalusta oli mukana mutten jaksanut pystyttää -20c pakkasessa. Auringon olisi saanut siististi mukaan toisella valotuksella ja kiviin sävyt kolmannella. Se olisi se ero “ihan ok” ja “tässä sulle euroja” kuvan välillä
Norjassa jalusta ja harmaasuotimet pääsivät käyttöön. Vastavalo tappaa sävyjä joten värejä piti nostella aika tavalla jotta näyttäisi samalta kuin koettu. Siitähän tässä kuitenkin lienee kysymys. Vaikka ehkä juuri tämä nyt vähän överiksi tuli vedettyäkin…
Hyvä esimerkki paikoista minne päätyy vain kuvan vuoksi. Tämä kallioreuna madeiralla sijaitsi kaukana sivulla yläviistoon polulta eikä siellä muita näkynyt. Monesti tullutkin könyiltyä “vielä pikkasen ylemmäs”.
Erittäin suurin odotuksin ajoimme yöllä Madeiran eräälle korkeimmista huipuista, mutta kirkkaana mollottanut täysikuu murensi plänit minuuttien valotuksesta missä pilvien ja tähtien liike näkyisivät. Pilvipeitteen takia emme olleet nähneet kuuta aiempina päivinä ja tajunneet millainen halogeeni taivaalla möllötti
Kesäinen suomi on toisinaan hämmästyttävän värikäs
Maisema Marokossa. Jokin tässä itselle toimii ja pidän kuvaa erittäin miellyttävänä. Pyöröpolarisaatiosuodin nokalla väreistä tulee syvempiä korkean auringon keleillä
Tyhjää. Marokossa matkustimme 5h autolla myrskyssä rannalle ajautuneen rahtilaivan hylyn vuoksi. Tultuamme lähistölle kysyimme neuvoa ja paikalliset kertoivat hylyn puretun metalliromuksi muutama kuukausi aiemmin. Tässä se oli ollut.
Vaikka juttu päättyy tuohon hieman masentavaan kuvaan, niin se auttaa selittämään missä matkustamisen suola, ainakin meillä, piilee. Uuden ja ihmeellisen löytämisessä. Harvoin se etapin halutuin kuva on kävellyt nättinä päivänä kadulla vastaan, vaikka niinkin on tosin tapahtunut. Joskus se on sitten ollutkin työn ja tuskan takana, Franz Josefefin jäätikkö ehkä rankinpana mielessä.
Turhasta työstä ja kamojen raijaamisesta huolimatta kuviin joiden eteen on tehnyt paljon duunia on palkitsevinta palata. Huomaa muistavansa tuoksut, lämpötilat, auringon polttavuuden, paikallisen ruuan maut ja fiiliksen ylipäänsä. Tämä on ollut itselleni erittäin positiivinen ylläri, sillä eräs pelkomme oli ettemme koe matkaa kuvaamiselta / kirjoittamiselta itseltään.
Siltähyppykuvassa esiintyvän Kean blogi löytyy täältä.
