Ruokaa rakkaudella – Penang, Malesia

Jos olet kuullut jonkun sanovan, että Penang on ruokaa rakastavan taivas, niin kannattaa häntä uskoa. Saari on pullollaan mitä herkullisempia ravintoloita ja Hawker Center -alueita. Jos on vaikeuksia valita mitäs sitä tänään syötäisiin, niin suosittelemme ehdottomasti Hawker Centeriä. Mikään ei ole helpompi tapa kokeilla erilaisia paikallisia antimia kuin nämä usean pikkukeittiön herkut yhden ja saman katon alla. Eikä tarvitse neuvotella edes matkakumppanin kanssa, että mitä hän haluaa tänään syödä, sillä molemmille löytyy varmasti jotakin. Näitä ruokakeitaita saarelta löytyy vaikka kuinka ja monen kokoisia. Suurimmat ja tunnetuimmat on helppo löytää matkaoppaista tai netistä.

_MG_4003

Ensimmäisen hotellimme ja rannan välissä oli matala rakennelma nimeltä Northam Beach Café. Paikka ei kadulta käsin varsinaisesti houkutellut kävelemään sisään ison parkkialueen läpi, mutta hotellihuoneemme ollessa korkealla näimme iltaisin ikkunasta kuinka muovituolit rannan tuntumassa täyttyivät ihmisistä. Koska paikka vaikutti kaikin puoli suositulta niin pitihän se mennä itse tarkastamaan! Kyllä kannattikin, sillä kyseessä on rannalle rakennettu Hawker Center ja varmaan yksi hauskimmista missä Penangissa olemme vierailleet. Mikäs sen mukavampaa kuin maistella erilaisia ruokia, seurailla paikallisten illanviettoa ja ihmetellä kiinalaisten tanssimuuveja, joita vetelivät tilan keskelle sijoitetulla tanssilattialla miehen ja hänen syntikkansa tahdissa.

Emme osallistuneet tanssiin, mutta astuimme peremmälle ja valitsimme itsellemme numeroidun pöydän. Tämän jälkeen lähdimme kartoittamaan keittiöiden tarjontaa ja tilasimme molemmat mieluisinta ruokaa, joka toimitettiin pöytänumeron avulla nenän eteen. Istuttumme pöytään kävi joku henkilökunnasta heti kysymässä juomatilauksen. Odottavan aika ei ollut pitkä ja kaikki maksettiin sitä mukaan kun ne saapuivat pöytään. Annoskoot eivät onneksi olleet jenkkikokoa, joten jos teki mieli maistella esimerkiksi Hong Kongilaisen ja Syyrialaisen keittiön antimia samana iltana, niin oli se mahdollista ja alkupalaksi saattoi vielä tilata satay-tikkujakin. Ruoka maksoi eurosta muutamaan, alkoholittomat juomat alle euron ja iso olut (0,66l) kolmisen euroa.

_MG_4004

Kävimme eräänä iltana tutustumassa myöskin mainetta niittäneeseen Gurney Driven Hawker Centeriin. Alue on sen verran suuri, että pöytänumerosysteemi ei toimi, vaan jokainen koju on numeroitu ja heillä jokaisella on oma pöytänsä. Me istahdimme varmuuden vuoksi juomia myyvän kojun pöytään ja kävimme sitten molemmat hakemassa vuorollamme haluamaamme ruokaa. Ei mennyt tämä kokeilu meillä ihan putkeen, koska siinä vaiheessa kun J oli jo syönyt, niin Milla vasta kantoi omia ruokiaan pöytään. Siinä missä isosta Hawker Center alueesta löytyy paljon valinnan varaa, niin toisaalta aikaa kiertelyyn menee tuplasti. Kaiken kaikkiaan kuhinassaan ihan kokemisen arvoinen paikka.

_MG_9530 _MG_9531

Hawker Center alueilla moni pikku koju on niittänyt mainetta ja kunniaa lehtienkin sivuilla ja näihin kojuihin on selvästi enemmän tunkua kuin muihin. Kojut ovat joka ilta samalla paikalla ja numeroituja. Keittiöt kilpailevat omalla tavallaan samoista asiakkaista, joten vaikea uskoa, että täällä pärjäisi sellainen koju, joka ei pitäisi tarkasti huolta puhtaudesta ja tuoreudesta. Monissa näkee koko perheen töissä, isä on keittiössä, äiti hoitaa myyntipuolen ja lapsi kantaa ateriat pöytiin. On myös mukavaa seurailla näiden pikkukeittiöiden henkilöiden välistä dynamiikkaa ja rakkautta omaa tekemistään kohtaan. Vaikka keittiön koko on pieni, niin on sillä mahdollisesti suurempi sydän kuin isolla ravintolalla.

Jos Penangin ruokakulttuuri kiinnostaa Anthony Bourdainin silmin, niin kannattaa katsoa kaupunkia käsittelevä jakso Ruudusta. Milla muuten istui Singaporen hotellin aulassa herran vieressä sohvalla, mutta jäätyi täysin, joten kohtaamisesta ei valitettavasti ole kuvamateriaalia…. No ensi kerralla sitten ;)

Aikamatkalle illan hämärtyessä – Georgetown, Penang

Penangin ehdottomaan parhaimmistoon kuuluu Unescon vuodesta 2008 asti suojelema maailmanperintökohde Georgetown. Kyseessä on historiallisesti merkittävä kauppasatama, jonka kujilla kävellessä voi vielä tänäkin päivänä tehdä aikamatkan satoja vuosia taaksepäin. Päivän paahteessa pääsee kaupungin jalkakäytäväkujien varjoissa liikkumaan, mutta paras aika vapaamuotoiselle käyskentelylle on ehdottomasti illan hämärtyessä. On mukavaa tarkkailla kuin päivä vaihtuu iltaan, kaupat sulkevat oviaan, ravintoloiden availlessa omiaan. Kadut täyttyvät katukeittiöistä ja moskeijasta kantautuu rukouskutsu. Siinä missä historia sekoittuu moderniin nykypäivään, niin sekoittuvat myös erilaiset uskonnot näille samoille kaduille keskenään. Missään emme vielä ole nähneet niin pienellä pinta-alalla niin montaa uskontoa edustettuna kuin täällä ja näistä jokainen tuo oman mausteensa Georgetownin mielenkiintoiseen katukuvaan. Voisivat sotaisassa suuressa maailmassa ottaa mallia siitä miten täällä pienellä saarella pärjäillään.

Kaikesta kiertelystä ja katselusta tulee tietysti lopulta nälkä, mutta täällä se on pelkästään onnellinen ongelma. Georgetown on kiistämättä koko Malesian ’food capital’ ja niin sanottu katuruoka on erittäin hyvää, mutta myös hienompaa ravintolaa löytyy halukkaille. Illan pimetessä on mukavaa valikoida paikkaa päivälliselle tai vaikka nauttia kojuista pitkin katuja monta pientä ateriaa.

_MG_9857 _MG_9838 _MG_9833 _MG_9860

Saimme muuten selityksen siihen miksi täällä rakennetaan niin älyttömän kapeita ja korkeita pilviä hipovia rakennuksia. Vanhaa kun ei suojelun vuoksi saada purkaa, niin käytännössä odottelevat, että vanhat mätänevät ja luhistuvat lopulta kokonaan. Vasta silloin saa rakentaa samalle tontille tilalle uutta, mutta koska tontit ovat pieniä, niin rakennetaan sitten kohti pilviä. Hieman Georgetownin keskustan ulkopuolelta löytyy enemmänkin mallia näistä rakennuksista ja kieltämättä ovat melko hupaisan näköisiä pytinkejä kaksikerrosten vanhusten vieressä. Onneksi vanhaakin jonkin verran kunnostettiin, mutta kyllä pystyyn mätänevän osuus oli surullisen korkea. Rapistuneisuus on ehdottomasti iso osa Georgetownin viehätyksestä, kunhan vaan nyt pysyisivät tönöt pystyssä ja käyttökelpoisina.

Kek Lok Si – Ylimmän autuuden temppeli

Aiemmin tekemämme retki Penang Hillille olisi tosiaan sopinut hyvinkin samaan päivään Kek Lok Si –temppelivierailun kanssa, mutta me päätimme tehdä retket kahtena erillisenä päivänä. Näinpä jälleen nousimme Komtarilta bussin 204 kyytiin (2RM) ja köröttelimme kohti temppeliä ja pagodaa Air Itamin kylään. Paikka on helppo bongata jo kaukaa, sillä ylimpänä kohoaa 30 metriä korkea pronssinen patsas nimeltä Kuan Yin, Goddness of Mercy. Matkalla bussipysäkiltä pagodaan työnnytään läpi ahtaan turistikrääsää myyvän kauppakujan ja lopuksi vielä ohitetaan kilpikonnalammikko. Perillä odottaa kaunis yksityiskohtia täynnä oleva 10 000 buddhan pagoda.

_MG_4031 _MG_4043 _MG_4055 _MG_4058

_MG_4056-horzMatkalla pronssisen patsaan luokse kuljetaan useamman temppelin läpi ja joka välissä uskossa olevat pysähtyvät rukoilemaan, sekä kuvaamaan toisiaan rukoilemassa. Jäi ehkä hieman fiilis, että keräsivät todistusaineistoa vanhempia varten… Meille muille hämmästeltävää riitti kullan kimalluksessa, uhratuissa ananaksissa ja ananaksen mallisiin kynttilöihin jätetyissä viesteissä.

_MG_4070 _MG_4064-horz

_MG_4067 _MG_4078

Muutamien siksak-käännösten jälkeen olimme kiskoköysirata-asemalla ja pulitimme 5RM summan kuljetuksesta yläasemalle. Perillä patsaan juurella aukeni jälleen upeat maisemat kaupunkiin. Tarkkailimme paikallisten rukoilua etäältä ja yritimme saada tolkkua siitä mitä ja miksi kirjoittelivat tiilenpäihin.

_MG_4137 _MG_4086 _MG_4091 _MG_4096 _MG_4102 _MG_4107

Paikka oli kaiken kaikkeaa vierailun arvoinen. Jos tosiaan reissaa budjetilla, eikä ole halukas maksamaan Penang Hillin arvokkaampaa lippua, niin pääsee kohtuullisella 5RM (reilu euro) hinnallakin katsastamaan maisemia ja muuta mukavaa muutamaksi tunniksi täältä käsin.

Funicolarella korkeuksiin – Penang Hill, Malesia

Penangilta löytyy useampikin pienen päiväretken arvoinen kohde. Aiemmilla visiiteillämme emme juuri historiallista Georgetownia enempää käyneet saaren nähtävyyksiin tutustumassa, joten valinnan varaa piisasi. Jokin sisäinen ääni kertoo aina haluavansa korkeuksiin, joten suuntasimme tietysti tarkastamaan Penang Hilliltä näkyvät maisemat. Kukkula kohoaa 833 metriä meren pinnan yläpuolelle ja huipulta on varsin hienot näkymät Georgetowniin ja aina mantereelle asti. Hieman yskitti pulittaa 30RM Funicolaren meno-paluu lipusta kukkulalle, mutta taitettu reilu kahden kilometrin matka huipulle antoi hieman oikeutta menetetylle rahalle. Funicolare-radan ensimmäinen versio on rakennettu jo 1905 ja matkalla voi vain kuvitella miten huima kyyti on mahtanut olla puisella nitisevällä ja natisevalla ensimmäisellä junalla. Radan ala-asemalle pääsee Georgetownista esimerkiksi Komtarin-pysäkiltä bussilla 204 (2RM suunta) ja matka kesti 30-45min kellonajasta riippuen.

_MG_3932 _MG_3992 _MG_3942 _MG_3941

Perillä ylhäällä voi töllistellä maisemien lisäksi hindutemppeliä, moskeijaa ja pyörähtää pöllö-museossa(!). Jos pieni reippailu kiinnostaa, niin matkaa alas ei ole pakko taittaa Funicolarella, vaan töppöstä toisen eteen pistämällä voi ylhäältä kävellä reilun viiden kilometrin matkan Botanic Gardensiin. Päivän lämpötila ei saanut meitä harkitsemaankaan patikontia,  vaikkakaan siitä ei ehkä olisi lopulta tarvinnut olla niin huolissaan, sillä ylhäällä on peräti viisi astetta viileämpää.

_MG_3987

Hindutarinoissa mies on monesti paikallaan

_MG_3955 _MG_3982 _MG_3979 _MG_3966 _MG_3952

Nähtävyydet on melko nopeasti käyty läpi, mutta turistiosuuden päätteeksi on mukavaa levähtää paikallisten tapaan puiden varjoihin ja ostaa huikopalaa moskeijan nurkalla sijaitsevasta pienestä hampparikojusta. Joitakin ravintoloitakin kyllä löytyy, mutta emme testanneet tarjontaa. Vaikkei perillä nyt niin kovin kummoista nähtävää ollutkaan niin oli pieni päiväretki ihan hauska. Bussista oli mukava ihmetellä lähiöitä joiden läpi ajeltiin ja muutenkin paikallisten arkea. Malesian suurin Buddhalainen temppeli Kek Lok Si sijaitsee myös Air Itamin kylän kupeessa, joten nämä kaksi nähtävyyttä on varsin helppo yhdistää samaan päivään. Me kuitenkin päätimme vierailla temppelillä erikseen, joten palataan siihen vielä erikseen toisella kertaa.

_MG_3919

Majapaikan metsästystä – Penang, Malesia

Olimme Suomesta käsin varanneet majoitukset ainoastaan tammikuun toiselle päivälle. Ajatuksena oli, että suuntaisimme Penangin jälkeen Langkawille rantalomalle, mutta sopivaa majoitusta ei tahtonut löytyä. Vapaina oli lähinnä superluksusta, joissa puhutaan useamman sadan euron yöhinnoista ja sitten niitä vaatimattomampia joissa yövyimme aikoinaan pitkällä reissulla. Nyt ei kuitenkaan tehnyt mieli mennä niihin majoihin ja koska keskitasoa ei alkanut löytymään, niin aloimme luovuttamaan Langkawin suhteen. Myös hieman mietitytti, että miten paljon saarella mahtaa olla väkeä, jos kerran huoneita oli niinkin vähän muihin vuodenaikoihin nähden tarjolla.

Koska Penangiltakin löytyy perinteisempää rantsumeininkiä, niin päätimme lähteä katsastamaan niistä tunnetuimman Batu Ferringhin alueen ennen kuin tuhlaisimme lisää aikaa majapaikkojen tsuumailuun netissä.  Uuden vuoden aattona matkasimme bussilla 101 kohti saaren pohjoisosaa ja jo bussissa kävi selväksi mitä pidemmälle mentiin, että länkkäreiden määrä todella lisääntyi eksponentiaalisesti. Jäätyämme bussista, tepastelimme pitkin kylän raittia, eikä kumpikaan oikein vakuuttunut näkemästään. Koska nälkäisellä vatsalla ei kannata varsinaisesti koskaan tehdä tärkeitä päätöksiä, niin päätimme nauttia lounasta rantahiekan tuntumassa. Ranta itsessään oli ihan okei, eikä hiekalla ollut ryysistä. Sen sijaan vesiskootteria, banaanivenettä yms virikettä vedessä piisasi. Hinnat olivat pikaisen tarkastelun pohjalta ehkä hieman kalliimpia ainakin ravintoloissa.

_MG_9404

Palasimme vielä kertaalleen pohtimaan Langkawia, mutta lopulta tuntui, että koko pähkäilyyn oli jo käytetty liikaa aikaa ja päätimme pysyä Penangilla. Emme kuitenkaan halunneet Batu Ferringhin alueelle, joten päädyimme tarkastelemaan vaihtoehtoja alueilta joissa on enemmän asuintaloja kuin hotelleja. Tanjung Bungah –alueelta sattui silmiin Flamingo niminen majoitus, joka tuntui vastaavan toiveitamme riittävällä tarkkuudella. Näinpä muutimme lopulta 3.päivä viettämään tänne viimeisiä päiviä ennen paluuta Singaporeen. Alkuperäinen hotellimme lähempänä Georgetownia oli omalla tavallaan myös oikein hyvä, mutta uima-allasalue oli osittain katettu ja 90% auringolta piilossa. Me kaipasimme perinteisempää aurinkomöllöttelyä rantahiekalla kaupunkiloman rinnalle ja sitä saatiin. Flamingossa meillä on kiva huone, mukava parveke, pihalla uima-allas ja rantahiekka heti takapihalla.

_MG_9620 _MG_9597_MG_4024

Onhan täälläkin aikamoinen turistimeno, mutta siihen kai saa varautua missä vaan tähän aikaan vuodesta. Altaalla saa tässä hotellissa tosin olla iltapäiväauringossa ihan rauhassa, sillä paikalla on ainoastaan meidän lisäksi muutama muu länkkäri. Siellä UV:n alla olisi vaan pitänyt Millan olla vieläkin varovaisempi, sillä ensimmäisen allas päivän jälkeen menikin seuraava päivä parvekkeella varjossa. Jostakin se aurinko siihen parvekkeen varjoonkin kuitenkin onnistui heijastelemaan ja antoi karvaan muistutuksen siitä, että se aurinkorasva täytyy muistaa ihan joka ikinen päivä, myös silloin kun ei aurinkoon meinaisi mennäkään. Nähtävää täällä meille riittää onneksi edelleen ja päiviä voi viettää vaikka temppelien varjoissa. Illalla onkin sitten taas mukavaa nauttia parvekkeella vaikkapa Tescosta ostetusta kylmästä Uusi-Seelantilaisesta valkoviinistä auringon laskiessa. Illan pimetessä voi loikata vaikkapa bussiin joka vie Georgetownin kujille tai suunnata lähimpään Hawker Centre (joita täältä ympäri saarta löytyy vaikka kuinka). Jos oikein laiskottaa, niin voi myös kipittää vain tien yli nauttimaan Sri Ananda Bahwan -nimisen intialaisen ravintolan antimista. Saman niminen paikka löytyy myös Georgetownista.

_MG_9611

Illallinen Intiassa – Georgetown, Penang

Penangin päivät lähtivät noudattelemaan samaa kaavaa kuin mitä viime kesänä Italian Umbriassa. Toisin sanoen joka toinen päivä on vähän retkeilty jonnekin ja joka toinen taas vaan otettu rennosti. Hotellin aamiainen on aivan uskomaton, joten olemme keskittäneet päivän toisen ruokailun vasta päivälliseen. Ruokailusta täällä saa kehitettyä helposti oman taiteenlajinsa ja ohjelmanumeron, sillä valinnan varaa Food Courteista ja ravintoloista Penangissa piisaa!

Edellisellä visiitillä ruokailimme useasti Tanjung Bungah alueella sijaitsevan hotellimme vieressä olevalla Food Courtilla. Lisäksi retkeiltiin Georgetowniin erityisesti intialiasen ruuan perässä. Ensimmäisenä iltana halusimme aloittaa rutiinit vanhasta tutusta Kapitan –nimisestä ravintolasta Little Indiassa. Tutuissa paikoissa piilee parin vuoden tauon jälkeen aina pieni riskinsä, ettei se sitten olekaan ihan sitä mitä muisteltiin. Tällä kertaa nämä innostuneet turistit saivat kylmää vettä niskaan kiireisessä lauantai-illassa. Paikka oli aivan ääriä myöden täynnä ja meidät ohjattiin yläkertaan istumaan. Tarjoilijat eivät olleet huomaavinaankaan ja  kun lopulta joku tuli kysymään tilausta, niin oli asenne kyllä todella kohdillaan. Yritimme jättää tilausta ja tyyppi lähes kivahti, että ette te sitä ota vaan tätä ja osoitti jotakin naan-settejä. Yritettiin kysyä, että mitä annokset mahtaa sisältää ja kun proteiinista ei ollut tietoakaan, niin tiedusteltiin moisten ruokien perään. Siinä vaiheessa tyyppi lähes karju meille, että eihän meillä sellaista ole tähän aikaan tarjolla, katsokaa nyt miten paljon ihmisiä! Tuumattiin että antaa olla, saa sitä ruokaa muualtakin.

Seuraavana päivänä otettiin revanssi Little Indiaan ja suunnattiin Karaikudi nimiseen ravintolaan (No.20 Lebuh Pasar). Todettiin kävelleemme onnemme ohi edellisenä iltana, koska ei kehdattu kurkkia suljettujen ovien taakse (ulospäin ei nähnyt yhtään minkälaisesta paikasta mahtaa olla kyse). Tömähdimme paikalle puoli kuuden aikaan, jolloin ei vielä päässyt tilaamaan tandoori-ruokia, joten menimme tappamaan puolituntisen läheisiin marketteihin. Mausteista ja erilaisista raaka-aineista syntyvät tuoksut kantautuvat kaduille ja sisällä marketeissa on lähes huumaannuttavaa tarkastella erilaisia purkkeja ja purnukoita. Siellä ne ovat sulassa sovussa hyllyllä Intian eksotiikka ja Italialaiset kuoritut tomaatit.

_MG_3858 _MG_3864

Olimme valinneet hyvän päivän nauttia päivällistä Karaikudissa, sillä vettä tuli hetkittäin saavista kaatamalla. Ateria oli sen verran maukas, että sen olisi suonut kestävän pidempäänkin, mutta lopulta sade helpotti ja työnnyimme vatsat pinkeinä takaisin Gerorgetownin kujille. Littele Indian väriloisto ja meteli ei hiipunut edes rankkasateessa ja kuuntelimme paikallisjytää särisevistä kajareista samalla kun pienen puodin katoksen alla vain hetkeä myöhemmin pidimme jälleen sadetta kuuron sattuessa ylle. Ei kehdattu olla ostamatta mitään, joten hankimme upean eksoottisen pinkin alkoholittoman kuoharin seuraavan illan ilotulitteita varten. Ei se sade täällä mitään haittaa, kun tulee kuuroina ja vesi itsessään on lämmintä. Sateet eivät myöskään kauan kestä, joten sen pienen hetken voi vaikka katoksen alla töllistellä ohikulkevia paikallisia ja muuta elämää, joka ei pysähdy vaikka vähän ripauttaisikin.

_MG_3868 _MG_3873

Seuraavana päivänä teimme retken Batu Ferringhin rannoille ja paluumatkalla bussista pois loikatessamme bongasimme Kapitan-ravintolan kyltin Gurney Towerin juurelta. Ravintolalla on tätä nykyä useampia pisteitä ja yksi niistä on ollut koko ajan parin sadan metrin päässä meistä! Tarjoilijatkin vaikuttivat ystävällisiltä, eikä meillä ei ollut suuremmin haluja lähteä etsimään uuden vuoden bileitä, joten olimme löydöksestä iloisia. Uuden vuoden dinneri nautittiin siis ”kotinurkilla” ja pienen aterian jälkeisen sulattelukävelyn jälkeen päädyimme katsomaan raketteja huoneemme ikkunasta. Ikkunasta käsin niitä saattoikin ihailla useammasta suunnasta ja komiat oli! Vain hetkeä myöhemmin kuorsattiin jo onnellisen autuaasti kohti uutta jännittävää vuotta.

Paluu Aasian Miamiin – Penang, Malesia

Lento Singapore-Penang-Singapore Air Asialla 150€ / hlö
Majoitus The Northam All Suite 72€ / yö (sis. aamiainen, netti, uima-allas jne)
Taksi lentokentältä hotellille 44RM (kiinteä taksa)
Bussimatka (alle 7km) 1,40RM / hlö
1,5 litraa vettä 7Elevenissä 2,5RM
*Kurssi 1€ = 4,5 RM

Kolme yötä Singaporessa alkuun oli meille tällä kertaa aika minimi levähdys aika. Lennot ja majoitukset oli kuitenkin hankittu Penangilta jo ennakkoon, joten oli aika siirtyä eteenpäin. Tarkoituksellisesti matkustettiin päivällä, jotta se veisi mahdollisimman vähän ylimääräisiä voimia (vrt alkuperäinen ajatus matkustaa yöbussilla). Pieni ekstrahuokaus pääsi kohdatessamme Air Asian Baggage Drop -jonon Chaning kentällä. Valehtelematta pisin mitä olemme koskaan nähneet. Aikaa meillä toki oli, mutta sekin näytti surullisen rajalliselta siinä vaiheessa. Henkilökunta oli kuitenkin uskomattoman avuliasta ja jaksoi toistella samoihin kysymyksiin vastauksia ja omalla rauhallisuudellaan saivat pidettyä myös koko letkan rauhallisena. Välistä alkoivat virkailijat tiskiltä huutelemaan kohteiden nimiä, kun lähtö alkoi olla liian lähellä ja kyseisen lennon matkustajat napattiin keulille muun jonon ohi. Aikanaan huudettiin myös meidän lentoa ja ryysäsimme muiden tapaan tiskeille. Ihme kyllä koko aika pysyttiin rauhallisina, eikä reilun tunnin seisoskelu jonossa tuntunut juurikaan hermonystyröissä. Mikähän siinä on, että täällä pääsee siihen rentoon olotilaan tuosta noin vaan, kun taas kotona kolmen minuutin odottelu ratikkapysäkilläkin voi joskus olla liikaa?

_MG_9364

Lento Penangiin meni hujauksessa ja pieni kenttä tuntui tutulta. Malesiaan saapumista varten ei tarvitse edes enää mitään lappuja täyttää, vaan pelkkien passien kera kävellään suoraan tullivirkailijan luukulle. Paikallisvaluutat nostettiin vasta perillä ja ensimmäinen 50 ringgitin seteli rikottiin maksamalla taksi suoraan hotellille. Penangissa lentokenttätaksi toimii samaan tapaan kuin Bangkokissa, eli matka maksetaan ensin tiskille, josta saatu lappu ojennetaan valkoisen taksin kuskille ja sitten vain nautit kyydistä perille. Pientä arviota siitä mitä matka hotellille voi maksaa pystyy tulkitsemaan tästä taulukosta. Kentältä pääsee toki keskustaan myös bussilla, mutta olimme aivan liian laiskoja moiseen operaatioon. Bussilinjoja pääsee helposti tähyilemään täältä.

Majoituksen uuden vuoden yli varasimme varmuuden vuoksi jo Suomesta käsin. Suurin toive olisi tietysti ollut päästä vanhaan tuttuun Nazaan, mutta The Northam All Suites vaikutti myös oikein hyvältä ja perillä myös osoittautui sellaiseksi. Huoneisto on suuri ja näköala 27.kerroksesta huikea. Jotain ihmeellistä kolinaa kuuluu pitkin päivää, mutta yöksi onneksi hiljenee. Tai no ensimmäisenä yönä piti toinen vessoista sellaista meteliä, että hiljaista tuli vasta J:n kehitettyä pikku patentti vesipullon voimin.

_MG_3849

Naapuritalossa on vielä suurinosa kämpistä tyhjillään. Siitä pieni loma-asunto ehkäpä?

Tällä kertaa emme jääneet huoneeseen ihmettelemään, vaan suuntasimme päivän ensimmäiselle aterialle neljän jälkeen iltapäivästä. Totesimme olevamme sen verran lähellä Georgetownia, että pistettiin töppöstä toisen eteen Unescon maailmanperintökohteen vanhan kaupungin kujille. Ruokaa löytyi helposti, mutta vielä helpommin löytyi fiilis siitä, että ollaan palattu pari vuotta ajassa taaksepäin. Yhtään ei tunnu siltä, että Suomessa odottaisi ne loman ajaksi kesken jääneet duuniprojektit, harrastukset ja asunto, jota myös kodiksemme nyt kutsutaan. Niin voimakkaasti täyttyvät kaikki aistit ääriä myöden täyteen tuoden samalla vanhan tunteen vapaan reissaajan elämästä pintaan. Kaikki tuoksut, ilmasto, äänet (sen hassun linnun naukuva äänikin oli ihan unohtunut), maut jne muistuttavat hetkistä joita täällä ihan vain tovi sitten vietettiin. Niin helppo on taas ottaa siitä ihanasta tunteesta kiinni ja vaeltaa Georgetownin kujia kuin poissa ei olisi ollutkaan. Ei voi kuin todeta, että muistot ovat rakkaita ja on upeaa elää täällä ja tässä hetkessä niitä samalla vähän uudelleen. Jospa rauhallisuutta ja seesteisyyttä saataisiin taas tuotua mukana omiksi tuliaisiksi sinne Suomeenkin ;)

_MG_9370

Vuosi vaihdetaan täällä hyvin rennolla asenteella ilman huolta huomisesta.
Olkoon vuosi 2014 jokaiselle teistä onnen ja seikkailun täyteinen!
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! 

Malesia – välttämätön välietappi vai eksoottinen yllättäjä

Panun matkat listasi viisi suosituinta postausta bloginsa historiassa, jonka innoittamana oli tietysti tutkittava mitkä kohteet houkuttelevat meidän blogiin eneiten kävijöitä. Pakko myöntää, että ehkä yllätyimme hieman itsekin, ne nimittäin ovat Malesian saaret Pulau Tioman ja Langkawi! Tämän jutun kuvitus on peräisin Tiomanilta.

Reilu kaksi vuotta sitten aloitimme tuon paljon puhutun 6kk reissun ja ensimmäisinä kohteinamme olivat Singapore ja Malesiassa sijaitseva Tiomanin saari. Singapore antoi pehmeän laskun uuteen arkeen ja Tioman sitten taas taputteli todellisuuteen. Ihan alkajaisiksihan saavuimme paikkaan jonka piti olla paratiisi, mutta sukelluskeskuksen räjähdettyä taivaantuuliin, niin ei näky ihan vastannut kuvitelmiamme. Mökin yksi seinä oli homeessa, tyynyt melko järkyttävässä kunnossa ja joka yö heräsimme toistaiseksi elämämme pahimpiin ukkosmyrskyihin. Yhtenä yönä jotakin pamahti mökin peltikatolle niin kovaa, että vähemmästäkin olisi sydärin saanut, mutta J:n vaistot pelasivat kesken syvän unenkin ja huudahdus sen olevan vain kookospähkinä (asiasta yhtään sen enempää tietämättä) sai vaimon jatkamaan tyytyväisenä unia. Niinä öinä kun ei kookospähkinät hyppineet katolla, niin piti joku otus bileitä huoneen ja vessan välisen seinän rakenteissa. Ei siis voida kyllä parhaalla tahdollakaan sanoa, että olisimme nukkuneet varsinaisesti hyvin ensimmäisen yhdeksän paratiisipäivän ajan, mutta nautimme toki ihan jokaisesta hetkestä!

_MG_6673 _MG_6597 _MG_6780

Kuinkas oikeastaan muutenkaan, sillä olihan koko puolen vuoden vapaus vasta aluillaan! Sittemmin on ollut hauskaa lueskella muista blogeista miten eritavalla pitkän reissun eri vaiheissa voi siihen ihan samaan kohteeseen suhtautuakaan. Siinä missä itse on ollut yhtä ällöttävän onnellista ja seesteistä hymyä, niin on toisilla ollut pahemman luokan reissuväsymystä ja kokemus paikasta hyvin toisenlainen. Enkä ihmettele, sillä jos kaikki kohdallemme sattunut olisi tapahtunut toisenlaisen fiiliksen aikoihin, niin voisi omakin kokemus olla hyvin erinäköinen. Tiomanin jälkeen meidän matka jatkui Kuala Lumpuriin ja siinä olikin sitten se paikka jonne emme kaipaa takaisin ollenkaan. Kaupunki ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta hyvässä, päinvastoin. Sittemmin on monesti tullut mietittyä, että kuljettiinkohan vaan ihan vääriä katuja tai pitäisikö sinne kuitenkin palata vielä uudelleen, jos se toisella kerralla näyttäisi kauniimmat kasvot….

Kuala Lumpurista suuntasimme Langkawille juhlimaan kuusikymppisiä. Ajattelimme, että mennään nyt turistirysässä käymään se mitä on pakko ja jatketaan sitten matkaa. Viivyimme lopulta seitsemän yötä pelkästään extraa ja palasimme vielä muutama kuukausi myöhemmin uudestaan neljäksi! Ennen Ausseihin menoa ehdimme vain raapaista Penangin historiallista pintaa, mutta Indonesian jälkeen muutama kuukausi myöhemmin jämähdimme kymmeneksi päiväksi. Tykästyimme ikihyviksi.

Nyt on mietitty hyvin paljon sitä mihin haluamme Malesiassa mennä parin viikon kuluttua. Tioman on sadekaudesta johtuen poissa laskuista, kuten myös muut itärannikon paratiisisaaret. Kuala Lumpur ei tällä reissulla uutta mahdollisuutta saa ja muutenkin näyttää vahvasti siltä, että kallistumme vanhoille tutuille nurkille. Niissäkin kun riittää vielä vaikka kuinka koluttavaa, sllä varsinkin Penangilla kärsimme melkoisesta nähtävyysähkystä, eikä kiertely pitkin saarta oikein maistunut!

_MG_7664-1 _MG_6775-1_MG_6839-2

Malesia, kohde jota ensin pidimme välttämättömänä välietappina, onkin se jonne haluamme ensimmäisenä Aasian maista palata uudestaan. Nyt ehkä hieman jänskättää, että miten ne vanhat tutut paikat koetaan pari vuotta myöhemmin. Borneo jäi vielä tälläkin kertaa kokematta, mutta varmasti pääsemme joskus tulevaisuudessa vielä sinnekin samoilemaan. Ihanaa huomata, että näinkin nopeasti maailma avautuu uudestaan ja välissäkin on ehditty reissata ihan mukavasti. Elämä on täynnä valintoja ja meillä ne kohtuullisen usein kallistuvat reissujen puolelle. Toivottavasti tällä matkalla ehtii löytymään edes palanen alla olevan kuvan ottohetken onnea ja mielenrauhaa ♥

_MG_7584-1

Odotuksen sietämätön ihanuus!

Lomaa odotellessa on ihana kaivaa arkiston kätköistä vanhoja reissukuvia, jotka ovat suuntauneet samoille nurkille ja fiilistellä sitä kaikkea mikä parin kuukauden päässä odottakaan.

Ensimmäiseksi mainittakoon Singapore. Kaupunki on ihastuttavalla tavalla käsittämätön yhdistelmä uutta, vanhaa, historiaa, länsimaalaisuutta, aasialaisuutta jnejne. Täällä meillä on vielä niin paljon näkemättä, että koko loma varmasti vierähtäisi vaikka vain täällä ihmetellessä.

_MG_7056-1

_MG_9185-5 _MG_9207-2 _MG_6514-4 _MG_9168-6

Malesia pääsi kuitenkin sillä kuuden kuukauden tourneella yllättämään niin positiivisesti, että takaisin on päästävä! Malesiassa pitkäkin matka taittuu mukavasti bussilla ja Penangiin sitä matkaa on nautittavaksi vaikka kokonaisen yön yli. Perillä meitä odottaa kaupunki, joka lyhyen hetken verran tutui peräti hieman kodilta. Penangissa jos ei muuta meinaa tehdä, niin kannattaa ainakin SYÖDÄ! Ruoka Georgetownin kujien ravintoloissa on huikean hyvää ja näistä antimista on tarkoitus nauttia tälläkin kertaa. Penangillakin meillä on vielä vaikka kuinka nähtävää, joten uusiakin löpinöitä on varmasti reissusta luvassa.

_MG_7930-1 _MG_8440-1 _MG_9101-5 _MG_7910-1 _MG_6855-1

Jos Penangin vilinässä alamme kaivata paratiisimaisempia rantoja, niin ei hätää, sillä Langkawille on vaivainen kahden ja puolentunnin lauttamatka. Hieman ehkä oudoksuttaisi ajatus siitä, että emme menisikään Mali Perdana Resorttiin, joten saa nähdä tehdäänkö Langkawista puhtaasti nostalginen trippi. Olisihan se hauskaa nähdä taas nämä hymyilevät kasvot, polskia tutun rannan aallokossa ja syödä aamiainen Tomatossa. Pelkkä ajatuskin saa aika leveän hymyn naamalle!

_MG_8907-1 _MG_8528-2 ml_MG_9010-1

Sanomattakin lienee selvää, että odotamme joulua kuin lapsena konsanaan. Singaporessa erityisesti on paljon sellaista nähtävää ja koettavaa mihin ei viimeksi laihasta päiväbudjetista raaskittu panostaa. Onneksi maailma on edelleen meille avoimena ja voimme palata koluamaan nurkkia näin pari vuotta myöhemmin.

Osa odotuksen sietämätöntä ihanuutta on lueskella muiden vahoja reissukertomuksia näiltä   nurkilta. Uudemmin on siis luettu tarinoita mm. Ja maailma on sun ja Suuntana maailma -blogeista. Mutta nyt kaikki Singaporessa ja Malesiassa pyörineet, laittakaahan fiilistellen kommenttilootassa ja kertokaa omat vinkkinne näille nurkille.

Meidän omia kahden vuoden takaisia Malesian tarinoita voi lueskella täältä ja Singapore koskevia juttuja taas täältä.

Venähtänyt viisumin hakureissu – Penang 22.2.-3.3.2012

Lentokenttämaksu Medanissa 75 000 IDR / hlö
Air Asian lento Medan – Penang 417 000 IDR / hlö (n. 36€)
Taksi Penangin kentältä Tanjung Bungah alueelle 54 MYR (n. 13,50€)
Majoitus Naza Talyya hotellissa 27€ / yö sis. aamiaisen
Bussimatka Georgetowniin 2 MYR / hlö (n. 0,50€)
Thaimaan 60pv viisumi 110 MYR / hlö (n. 27,50€)
4 x värillinen passikuva 12 MYR (n. 3€)



Mitä tehdä ylijääneillä viisumikuvilla? Viisumiasiaa jutun lopussa.

Jälleen lähdettiin liikkeelle aamuauringon sarastaessa. Lautalla ensin Parapatiin ja siellä etsittiin Raja Taxi Service, josta Fernando oli meille varannut ennakkoon kyydin. Kyseessä oli sama firma jolla olimme Medanista alun perin tulleetkin, joten hinta myös sama paluumatkalle. Tällä kertaa kuski piti ilmastoinnin juuri sopivalla, mutta henkilömäärä kasvoi juuri sillä kriittisellä yhdellä, jolloin takapenkillä oli todella ahtaat oltavat. Perille kuitenkin päästiin hyvissä ajoin, eikä tarvinnut tuskailla koneeseen ehtimistä. Päinvastoin meillä oli useampikin tunti aikaa jaloitella ja verrytellä matkalla puutuneita jäseniä.

Air Asian lennolla tilaa olikin vuorostaan ruhtinaallisesti, mutta valitettavasti se oli alle tunnin pyrähdys, joten ei siinä ehditty sen suuremmin nautiskelemaan. Laskeutuessamme Penangiin oli kello taas jo pitkälti illan puolella ja päätettiin suhata mittarilla bussin sijaan. Matkalla taksissa ihasteltiin kuinka järjestelmällistä liikenne voikaan olla naapurimaahan verrattuna! Kaduilla on kaistaviivat ja kulkupelit peräti pysyvät omilla kaistoillaan! Joka puolella oli korkeita, uusia ja moderneja rakennuksia, sekä tyylikkäästi pukeutuvia ihmisiä.

Tuloiltana ei satanut, mutta kaikkina muina kylläkin. Vähintään yhden nopean kuuron verran.

Tämä kaikki ei sinänsä yllättänyt meitä, sillä kävimmehän jo marraskuussa täällä. Tuolloin ehdimme viipyä vain 2 yötä ja siitä asti on suunnitelmissa ollut palata Penangiin vielä reissun aikana uudelleen. Vieläpä kun Thaimaan konsulaatti löytyi saarelta, niin oli selvää, että täällä viettäisimme mielellään useammankin yön samalla kun hoitaisimme viisumiasiat naapurimaata varten kuntoon. Varasimme suoraan viisi yötä samasta hotellista, Naza Talyyasta, missä marraskuussakin yövyimme. Oli mukava palata kerrankin paikkaan jonka kuviot ja tavat jo tunnettiin. Ei mennyt aikaa turhaan ihmettelyyn ja hämmästelyyn. Tai no viisumikuvioiden kanssa meni vähän säätämiseksi, mutta nyt on dokumentit kunnossa. Jotta muut välttyisivät tältä, niin olemme kasanneet kaikki olennaiset tiedot viisumin hakuun liittyen tämän jutun loppuun.

Munakaskokilta sai täytteet toiveensa mukaan. Vieressä oli DIY nuudelipiste

Päivät noin muuten kuluivat leppoisasti. Aamupäivästä käytiin toisinaan kylillä, toisinaan vaan möllötettiin. Iltapäivät kuluivat altaalla ja iltaisin syötiin joko Georgtownissa tai hotellin viereisellä food courtilla. Penang on tunnettu erinomaisesta ravintola- ja ruokatarjonnastaan, joten mikäs täällä illastaessa. Tarjolla on malesialaisen lisäksi kiinalaista ja intialaista ruokaa, joista erityisesti jälkimmäisen ystäviä olemme. Eikä ole hinnalla pilattua! Selkeästi alle eurolla irtoaa nuudeli- tai riisiateria, eikä ravintoloissakaan meillä kahteen pekkaan mennyt 10 euroa enempää useammallakaan ruokalajilla. Erityismaininnan ravintoloista ansaitsee vaatimattoman oloinen Best Tandoori House. Jakamamme chicken karahi oli suussasulavan hyvää ja ravintolan ulkopuolella tuoreeltaan valmistettava naan-leipä ehkä parasta koskaan syömäämme.

Naan-leipä paistetaan tulikuuman ”pöntön” reunoilla

Ollaan tykästytty Malesiaan ja Penangiin ikihyviksi, eikä maltettu lähteä lähimainkaan alkuperäisen suunnitelman mukaan viiden yön jälkeen. Täällä yksinkertaisesti kolahtaa niin moni asia. Jo mainitun ruuan lisäksi täältä löytyy halukkaille rantaelämää, mutta myös sitä kaupunkielämää. Georgetown on upea Unescon suojelema vanha kaupunki, jollaista emme ole missään muualla kohdanneet. Vanhan kaupungin ulkopuolelta löytyy sitten niitä hulppeita ostoskeskuksiakin shoppailua kaipaaville. Meille vaihtelua toi oleskelu sivistyneessä kaupungissa, monipuolinen ja edullinen ruokakulttuuri ja mahdollisuus rentoutua hotellimme rauhasta halutessamme. Ei voi kuin toivoa, että pääsemme palaamaan tänne vielä joskus tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin loikkaamme vihdoin 10 yön jälkeen Langkawille vievään lauttaan, eli suuntaamme vielä toiseenkin tältä reissulta tuttuun kohteeseen ennen Thaimaan puolelle siirtymistä.

Uusi mekko ensiulkoilutuksella



Faktat Thaimaan viisumin hankkimisesta Penangista:

Tarvitset viisumin mikäli haluat mennä rajan yli maa- tai meriteitse ja viipyä maassa yli 15 päivää. Rajan yli lentämällä saat luvan oleskella 30 päivää. Thaimaan konsulaatti löytyy osoitteesta: No. 1, Jalan Tunku Abdul Rahman, 10350 Penang. Ottavat hakemuksia vastaan klo 9-12 ja jos kaikki on kunnossa, niin saat viisumin vielä samana päivänä. Kertovat hakuajan jättäessäsi hakemuksen, joka osuu jonnekin klo 14-16 välille. Jos olet vienyt hakemuksen edellisenä päivänä, etkä pääse samana päivänä hakemaan, niin voi sen hakea seuraavana päivänä koska vaan aukioloaikojen puitteissa (klo 9-12 / 14-16).

Hakemuksessa haluavat tietää jonkin osoitteen jossa Thaimaassa tulet asumaan, joten jokin kannattaa tätä varten vaikka sitten keksiä (esim. Lonely Planetista), jollet varmuudella tiedä. Lisäksi tarvitaan osoite / hotellin nimi, jossa Penangissa oleskelet. Muuten on ihan perus tietoja kuten passin numerot, ammatti, kotiosoite jne.

Hakemuksen liitteeksi tarvitset kopion passin tietosivusta, sekä 2 kpl värillisiä passikuvia. Molemmat on mahdollista hankkia pakettiautoista lähetystön ulkopuolelta. Passikuvat maksoivat 15 MYR (liikkeessä maksoimme 12 MYR). Kopioinnista emme osaa kertoa hintaa.

Viisumi maksaa 110 MYR / hlö / haettu maahantulo (=entry)! Maksu ainoastaan käteisellä.

Mitään todisteita tilitiedoista tai edes kopiota lentolipusta eivät halunneet nähdä. Tähän voi tietysti vaikuttaa se kuinka kauan meinaat viipyä. Meidän n. 45pv ei ehkä herätä suuremmin epäilyjä… Pukeutuminenkaan ei näyttänyt olevan mikään juttu täällä, vaan ihan shortsit ja flip-flopit päällä sai marssia paikan päälle.