Aihearkisto: Penang

Joulukalenteri 2. luukku – Aito ja alkuperäinen

Penangilla maailma kutistuu mitä ruokaan tulee. Pääkaupunki Georgetownin kujilla ollaan milloin Kiinassa ja milloin Intiassa niin konkreettisesti, että siirtomaavallan aikainen eurooppalaistyylinen arkkitehtuuri vain vaivoin saa muistuteltua missä ollaan. Megasafkakulttuurien sulatusuunissa.

Kaikkea löytyy kello viiden teestä sambal-meininkeihin eikä halpoja kopioita tarvitse pelätä. Etenkin intialaiselle sekä hawker center -osastoille merkkaillaan matka matkalta lisää nuppineulanpäitä lempiravintolakarttaamme. Siihen aitoon ja alkuperäiseen.

_MG_3864-Edit

Ravintola Karaikudi tarjosi varsin maittavia Intialaisia ruokia

Lisää kokemuksistamme Penangin ruokaympyröistä voi lukea täältä!

Joulukalenteri 1. luukku – Munkki

Pian taakse jäävä vuosi on ollut hyvä reissuvuosi. Meillä on ollut mahdollisuus vierailla peräti neljällä eri mantereella ja muistoja on kertynyt roppakaupalla. Nyt olemme valinneet 24 kuvamuistoa jotka jaamme joulukalenterimaiseen tyyliin täällä blogissa. Tervetuloa matkalle reissuvuoteen 2014!

Lähtölaskenta uuteen vuoteen tehtiin Malesian Penangilla. Joulukalenterin ensimmäinen luukku kuljettaa saarella sijaitsevaan buddhalaiseen Kek Lok Si -temppeliin, joka on myös Kaakkois-Aasian suurin. Kuva munkista muistuttaa aina siitä, että kaikilla meillä tulisi olla päivittäin aikaa pysähtyä edes hetkeksi pahimman kiireenkin keskellä. Kaiken kaikkaan Penangilla vietetyt päivät olivat ihana lämmin muistojen tuulahdus parin vuoden takaisesta pidemmästä reissusta, jolloin tutustuimme saareen ensimmäisen kerran ja ihastuttamme emme olisi malttaneet pois lähteä ollenkaan.

_MG_9714

Ruokaa rakkaudella – Penang, Malesia

Jos olet kuullut jonkun sanovan, että Penang on ruokaa rakastavan taivas, niin kannattaa häntä uskoa. Saari on pullollaan mitä herkullisempia ravintoloita ja Hawker Center -alueita. Jos on vaikeuksia valita mitäs sitä tänään syötäisiin, niin suosittelemme ehdottomasti Hawker Centeriä. Mikään ei ole helpompi tapa kokeilla erilaisia paikallisia antimia kuin nämä usean pikkukeittiön herkut yhden ja saman katon alla. Eikä tarvitse neuvotella edes matkakumppanin kanssa, että mitä hän haluaa tänään syödä, sillä molemmille löytyy varmasti jotakin. Näitä ruokakeitaita saarelta löytyy vaikka kuinka ja monen kokoisia. Suurimmat ja tunnetuimmat on helppo löytää matkaoppaista tai netistä.

_MG_4003

Ensimmäisen hotellimme ja rannan välissä oli matala rakennelma nimeltä Northam Beach Café. Paikka ei kadulta käsin varsinaisesti houkutellut kävelemään sisään ison parkkialueen läpi, mutta hotellihuoneemme ollessa korkealla näimme iltaisin ikkunasta kuinka muovituolit rannan tuntumassa täyttyivät ihmisistä. Koska paikka vaikutti kaikin puoli suositulta niin pitihän se mennä itse tarkastamaan! Kyllä kannattikin, sillä kyseessä on rannalle rakennettu Hawker Center ja varmaan yksi hauskimmista missä Penangissa olemme vierailleet. Mikäs sen mukavampaa kuin maistella erilaisia ruokia, seurailla paikallisten illanviettoa ja ihmetellä kiinalaisten tanssimuuveja, joita vetelivät tilan keskelle sijoitetulla tanssilattialla miehen ja hänen syntikkansa tahdissa.

Emme osallistuneet tanssiin, mutta astuimme peremmälle ja valitsimme itsellemme numeroidun pöydän. Tämän jälkeen lähdimme kartoittamaan keittiöiden tarjontaa ja tilasimme molemmat mieluisinta ruokaa, joka toimitettiin pöytänumeron avulla nenän eteen. Istuttumme pöytään kävi joku henkilökunnasta heti kysymässä juomatilauksen. Odottavan aika ei ollut pitkä ja kaikki maksettiin sitä mukaan kun ne saapuivat pöytään. Annoskoot eivät onneksi olleet jenkkikokoa, joten jos teki mieli maistella esimerkiksi Hong Kongilaisen ja Syyrialaisen keittiön antimia samana iltana, niin oli se mahdollista ja alkupalaksi saattoi vielä tilata satay-tikkujakin. Ruoka maksoi eurosta muutamaan, alkoholittomat juomat alle euron ja iso olut (0,66l) kolmisen euroa.

_MG_4004

Kävimme eräänä iltana tutustumassa myöskin mainetta niittäneeseen Gurney Driven Hawker Centeriin. Alue on sen verran suuri, että pöytänumerosysteemi ei toimi, vaan jokainen koju on numeroitu ja heillä jokaisella on oma pöytänsä. Me istahdimme varmuuden vuoksi juomia myyvän kojun pöytään ja kävimme sitten molemmat hakemassa vuorollamme haluamaamme ruokaa. Ei mennyt tämä kokeilu meillä ihan putkeen, koska siinä vaiheessa kun J oli jo syönyt, niin Milla vasta kantoi omia ruokiaan pöytään. Siinä missä isosta Hawker Center alueesta löytyy paljon valinnan varaa, niin toisaalta aikaa kiertelyyn menee tuplasti. Kaiken kaikkiaan kuhinassaan ihan kokemisen arvoinen paikka.

_MG_9530 _MG_9531

Hawker Center alueilla moni pikku koju on niittänyt mainetta ja kunniaa lehtienkin sivuilla ja näihin kojuihin on selvästi enemmän tunkua kuin muihin. Kojut ovat joka ilta samalla paikalla ja numeroituja. Keittiöt kilpailevat omalla tavallaan samoista asiakkaista, joten vaikea uskoa, että täällä pärjäisi sellainen koju, joka ei pitäisi tarkasti huolta puhtaudesta ja tuoreudesta. Monissa näkee koko perheen töissä, isä on keittiössä, äiti hoitaa myyntipuolen ja lapsi kantaa ateriat pöytiin. On myös mukavaa seurailla näiden pikkukeittiöiden henkilöiden välistä dynamiikkaa ja rakkautta omaa tekemistään kohtaan. Vaikka keittiön koko on pieni, niin on sillä mahdollisesti suurempi sydän kuin isolla ravintolalla.

Jos Penangin ruokakulttuuri kiinnostaa Anthony Bourdainin silmin, niin kannattaa katsoa kaupunkia käsittelevä jakso Ruudusta. Milla muuten istui Singaporen hotellin aulassa herran vieressä sohvalla, mutta jäätyi täysin, joten kohtaamisesta ei valitettavasti ole kuvamateriaalia…. No ensi kerralla sitten ;)

Aikamatkalle illan hämärtyessä – Georgetown, Penang

Penangin ehdottomaan parhaimmistoon kuuluu Unescon vuodesta 2008 asti suojelema maailmanperintökohde Georgetown. Kyseessä on historiallisesti merkittävä kauppasatama, jonka kujilla kävellessä voi vielä tänäkin päivänä tehdä aikamatkan satoja vuosia taaksepäin. Päivän paahteessa pääsee kaupungin jalkakäytäväkujien varjoissa liikkumaan, mutta paras aika vapaamuotoiselle käyskentelylle on ehdottomasti illan hämärtyessä. On mukavaa tarkkailla kuin päivä vaihtuu iltaan, kaupat sulkevat oviaan, ravintoloiden availlessa omiaan. Kadut täyttyvät katukeittiöistä ja moskeijasta kantautuu rukouskutsu. Siinä missä historia sekoittuu moderniin nykypäivään, niin sekoittuvat myös erilaiset uskonnot näille samoille kaduille keskenään. Missään emme vielä ole nähneet niin pienellä pinta-alalla niin montaa uskontoa edustettuna kuin täällä ja näistä jokainen tuo oman mausteensa Georgetownin mielenkiintoiseen katukuvaan. Voisivat sotaisassa suuressa maailmassa ottaa mallia siitä miten täällä pienellä saarella pärjäillään.

Kaikesta kiertelystä ja katselusta tulee tietysti lopulta nälkä, mutta täällä se on pelkästään onnellinen ongelma. Georgetown on kiistämättä koko Malesian ’food capital’ ja niin sanottu katuruoka on erittäin hyvää, mutta myös hienompaa ravintolaa löytyy halukkaille. Illan pimetessä on mukavaa valikoida paikkaa päivälliselle tai vaikka nauttia kojuista pitkin katuja monta pientä ateriaa.

_MG_9857 _MG_9838 _MG_9833 _MG_9860

Saimme muuten selityksen siihen miksi täällä rakennetaan niin älyttömän kapeita ja korkeita pilviä hipovia rakennuksia. Vanhaa kun ei suojelun vuoksi saada purkaa, niin käytännössä odottelevat, että vanhat mätänevät ja luhistuvat lopulta kokonaan. Vasta silloin saa rakentaa samalle tontille tilalle uutta, mutta koska tontit ovat pieniä, niin rakennetaan sitten kohti pilviä. Hieman Georgetownin keskustan ulkopuolelta löytyy enemmänkin mallia näistä rakennuksista ja kieltämättä ovat melko hupaisan näköisiä pytinkejä kaksikerrosten vanhusten vieressä. Onneksi vanhaakin jonkin verran kunnostettiin, mutta kyllä pystyyn mätänevän osuus oli surullisen korkea. Rapistuneisuus on ehdottomasti iso osa Georgetownin viehätyksestä, kunhan vaan nyt pysyisivät tönöt pystyssä ja käyttökelpoisina.

Kek Lok Si – Ylimmän autuuden temppeli

Aiemmin tekemämme retki Penang Hillille olisi tosiaan sopinut hyvinkin samaan päivään Kek Lok Si –temppelivierailun kanssa, mutta me päätimme tehdä retket kahtena erillisenä päivänä. Näinpä jälleen nousimme Komtarilta bussin 204 kyytiin (2RM) ja köröttelimme kohti temppeliä ja pagodaa Air Itamin kylään. Paikka on helppo bongata jo kaukaa, sillä ylimpänä kohoaa 30 metriä korkea pronssinen patsas nimeltä Kuan Yin, Goddness of Mercy. Matkalla bussipysäkiltä pagodaan työnnytään läpi ahtaan turistikrääsää myyvän kauppakujan ja lopuksi vielä ohitetaan kilpikonnalammikko. Perillä odottaa kaunis yksityiskohtia täynnä oleva 10 000 buddhan pagoda.

_MG_4031 _MG_4043 _MG_4055 _MG_4058

_MG_4056-horzMatkalla pronssisen patsaan luokse kuljetaan useamman temppelin läpi ja joka välissä uskossa olevat pysähtyvät rukoilemaan, sekä kuvaamaan toisiaan rukoilemassa. Jäi ehkä hieman fiilis, että keräsivät todistusaineistoa vanhempia varten… Meille muille hämmästeltävää riitti kullan kimalluksessa, uhratuissa ananaksissa ja ananaksen mallisiin kynttilöihin jätetyissä viesteissä.

_MG_4070 _MG_4064-horz

_MG_4067 _MG_4078

Muutamien siksak-käännösten jälkeen olimme kiskoköysirata-asemalla ja pulitimme 5RM summan kuljetuksesta yläasemalle. Perillä patsaan juurella aukeni jälleen upeat maisemat kaupunkiin. Tarkkailimme paikallisten rukoilua etäältä ja yritimme saada tolkkua siitä mitä ja miksi kirjoittelivat tiilenpäihin.

_MG_4137 _MG_4086 _MG_4091 _MG_4096 _MG_4102 _MG_4107

Paikka oli kaiken kaikkeaa vierailun arvoinen. Jos tosiaan reissaa budjetilla, eikä ole halukas maksamaan Penang Hillin arvokkaampaa lippua, niin pääsee kohtuullisella 5RM (reilu euro) hinnallakin katsastamaan maisemia ja muuta mukavaa muutamaksi tunniksi täältä käsin.

Funicolarella korkeuksiin – Penang Hill, Malesia

Penangilta löytyy useampikin pienen päiväretken arvoinen kohde. Aiemmilla visiiteillämme emme juuri historiallista Georgetownia enempää käyneet saaren nähtävyyksiin tutustumassa, joten valinnan varaa piisasi. Jokin sisäinen ääni kertoo aina haluavansa korkeuksiin, joten suuntasimme tietysti tarkastamaan Penang Hilliltä näkyvät maisemat. Kukkula kohoaa 833 metriä meren pinnan yläpuolelle ja huipulta on varsin hienot näkymät Georgetowniin ja aina mantereelle asti. Hieman yskitti pulittaa 30RM Funicolaren meno-paluu lipusta kukkulalle, mutta taitettu reilu kahden kilometrin matka huipulle antoi hieman oikeutta menetetylle rahalle. Funicolare-radan ensimmäinen versio on rakennettu jo 1905 ja matkalla voi vain kuvitella miten huima kyyti on mahtanut olla puisella nitisevällä ja natisevalla ensimmäisellä junalla. Radan ala-asemalle pääsee Georgetownista esimerkiksi Komtarin-pysäkiltä bussilla 204 (2RM suunta) ja matka kesti 30-45min kellonajasta riippuen.

_MG_3932 _MG_3992 _MG_3942 _MG_3941

Perillä ylhäällä voi töllistellä maisemien lisäksi hindutemppeliä, moskeijaa ja pyörähtää pöllö-museossa(!). Jos pieni reippailu kiinnostaa, niin matkaa alas ei ole pakko taittaa Funicolarella, vaan töppöstä toisen eteen pistämällä voi ylhäältä kävellä reilun viiden kilometrin matkan Botanic Gardensiin. Päivän lämpötila ei saanut meitä harkitsemaankaan patikontia,  vaikkakaan siitä ei ehkä olisi lopulta tarvinnut olla niin huolissaan, sillä ylhäällä on peräti viisi astetta viileämpää.

_MG_3987

Hindutarinoissa mies on monesti paikallaan

_MG_3955 _MG_3982 _MG_3979 _MG_3966 _MG_3952

Nähtävyydet on melko nopeasti käyty läpi, mutta turistiosuuden päätteeksi on mukavaa levähtää paikallisten tapaan puiden varjoihin ja ostaa huikopalaa moskeijan nurkalla sijaitsevasta pienestä hampparikojusta. Joitakin ravintoloitakin kyllä löytyy, mutta emme testanneet tarjontaa. Vaikkei perillä nyt niin kovin kummoista nähtävää ollutkaan niin oli pieni päiväretki ihan hauska. Bussista oli mukava ihmetellä lähiöitä joiden läpi ajeltiin ja muutenkin paikallisten arkea. Malesian suurin Buddhalainen temppeli Kek Lok Si sijaitsee myös Air Itamin kylän kupeessa, joten nämä kaksi nähtävyyttä on varsin helppo yhdistää samaan päivään. Me kuitenkin päätimme vierailla temppelillä erikseen, joten palataan siihen vielä erikseen toisella kertaa.

_MG_3919