Kesällä 2013 Juhana lähti kamera mukanaan Ranskan puolelle rajaa ihmettelemään Maginot-linjaa. Ensiksi hieman mistä koko hommassa kyse:
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ranskalainen marsalkka Joffre sai kuningasajatuksen. Hän suunnittelisi vertaansa vailla olevan puolustuslinjan, joka pitäisi saksalaiset lopullisesti omalla puolella rajaansa. Puolustuslinja koostuisi sadoista kilometreistä yhdistettyjä tunneleita, tykkitorneja, bunkkereita, kk-pesäkkeitä ja joukoittain isänmaallisia kaikkensa antavia miehiä! Miesten moraalin sekä taistelukunnon ensiluokkaisuus taattaisiin pommeja, kaasuja sekä muita saksalaisten mahdollisia viheliäisyyksiä kestävällä konstruktiolla.
Koska kyse oli poliittisesta päätöksestä, löytyi rakennusehdotukselle sekä vastustajia että kannattajia ja kuka mistäkin syystä. Muun muassa maan tuleva päämies Charles de Gaulle pisti hanttiin, mutta lopulta vihreä valo syttyi puolustusministeri André Maginotin lyödessä nimen paperiin ja leiman päälle. Linja rakennettiin Sveitsin rajalta Luxemburgiin asti, eli se ulottui koko saksan vastaisen rajan pituudelle.
Dachaun keskitysleirimuseon jälkinosteessa keksimme Stuttgartilaisen isäntämme Timon kanssa, että tämä ihmehän on nähtävä. Googlailimme tovin ja löysimme entisöidyn sekä turisteille avatun osan Maginot-linjasta: Schoenenbourgin linnoituksen (Le Fort de Schoenenbourg). Liput 7€ ja linnoituksen sijaitessa syvällä maan alla on siellä tasaisen mukava +13c ympäri vuoden. Sanomattakin selvää, että Milla jäi ennemmin eräälle jättimäiselle ostarille päivähoitoon, eli ehkä vähän poikien juttu nämä pyssyhommat.