Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Italia

Castelmezzano Eurooppa Italia

Castelmezzano – onnellinen löytö Etelä-Italian vuoristomaisemissa

26.2.2017

Viikko on kulunut lomalaiselle leppoisan verkkaisesti Castelmezzanon pikkukylän elämää ihmetellessä ja maisemista nauttiessa. Paikallisten rutiineihin on ollut helppo päästä mukaan, sillä kylän rytmi ei vielä ainakaan heinäkuun alkupuolella kulje turistien tahdissa. Ainoastaan viikonloppuna näimme muutamia italialaisia enemmän viettämässä viikonloppua alueella, mutta muutoin on turistit ollut kahden käden sormilla laskettavissa. Vajaan tuhannen asukkaan kylässä tulevat monet paikallisista naamoista nopeasti tutuiksi. Samat herrat saapuvat päiviensä askareista kapealle raitille toiseen kahdesta baarista ottamaan lasilliset ja vaihtamaan kuulumiset ennen kotiin menoa. Toiset moikkaavat iloisesti meitäkin, osa murahtelee. Lähes jokainen kuitenkin tervehtii. Moni jää jututtamaan ja alkeellinen italian kielitaitomme pääseekin päivittäin koetukselle.

Castelmezzanon asukkaiden keski-ikä on selvästi viidenkympin luokkaa. Lapsia on vähän, mutta vanhuksia sitäkin enemmän. Emme voi olla ihailematta kuinka mummot ja papat taapertavat rappusia ja jyrkkiä nousuja, jotka kylässä tulevat väistämättä eteen. Palveluita onneksi löytyy ja vanhukset saavat kodin nurkilta pienestä elintarvikekaupasta, leipäpuodista, lihakaupasta ja apteekista päivittäistarpeensa. Eräs rouva pyörittää kotinsa alakerrassa kampaamoa ja sen ikkunoista tulvii iloinen puheensorina aina ohi kävellessä. Sieltäkin huikataan tervehdykset iloisesti. Tuntuu, että kaikki ovat vilpittömän iloisia meidän paikalla olosta. Moni yrittää toiveikkaasti kysyä olemmeko saksasta, sillä tuo kieli kyllä taittuisi, mutta englanti takkuaa. Monta kertaa olemme tavanneet italiaksi olevamme S-u-o-m-e-s-t-a, sieltä pohjoisesta. Ai Kanadasta, kysyy ihan yllättävän moni ja jälleen toistamme kotimaatamme. Keskustelu tyrehtyi usein vastapuolen leveään lähes hampaattomaan hymyyn ja liian nopeisiin epäselviin italian sanoihin. Näihin vastasimme hymyilemällä leveästi takaisin.

Vaikka väestö pitkälti on vanhempaa väkeä, niin on onneksemme muutamia nuoriakin asettunut alueelle. Majapaikkamme Il Borgo Ducalen isäntä Domenico ei todella ole iällä pilattu, mutta vieraistaan hän todella osaa huolehtia ja asuntomme kylän yhdellä korkeimmista kohdista onkin aivan vimpan päälle. Koko vierailumme ajan olemme pohtineet puuttuuko Corte-nimisestä asunnostamme mitään, emmekä keksi muuta kuin aurinkotuolit terassilta. Harvoin (jos koskaan) olemme keksineet niin vähän mitään kehitettävää majapaikoistamme! Ulkoterassilta avautuva maisema on henkeäsalpaavan kaunis ja tuosta samasta maisemasta pääsee nauttimaan niin ruokapöydän äärestä kuin sängynlaidaltakin käsin. Aamun herätykset ovatkin olleet kuin suoraan niistä raukeista hyvistä unista mitä olemme täällä ollessamme nähneet. Aamuisin kun on nipistellyt itsensä hereille, niin voi nauttia aamiaiseksi Domenicon äidin leipomaa torttua aamukahvin kaverina. Talon puolesta tarjotaan murot maitoineen, mutta viikon kestäneelle vierailulle olemme täyttäneet jääkaappia tiuhaan pienestä, mutta kattavasta elintarvikeliikkeestä.

Castelmezzanon kirkon aukiolta avautuva maisema on kuin suoraan postikortista. Talot ovat sikin sokin pitkin rinnettä ja muodostavat Millan mielestä aina yhtä ihanan rappioromanttisia kujia. Kahden baarin lisäksi kylässä on vain muutama ravintola. Viikon aikana olemme testanneet niistä yhden, sekä hakeneet paikallisten tapaan pienestä pizzeriasta lätyt mukaan ja nauttineet ne omalla terassilla. Todellinen koettelemus kipuaminen ”kotiin” olikin vatsat pinkeinä Trattoria Al Vecchio Scarponen nautitun aterian jäljiltä. Kauppakassien raahaaminen kapeita kujia ja rappusia pitkin käy sekin työstä. Ei tarvitse ihmetellä, kun paikalliset papat istuvat välillä huilaamaan rappusille ennen kuin taas jatkavat pizzalaatikko kainaossa matkaa. Mainio syy huilitauolle on myös tuttavan kohtaaminen kadulla ja kuulumisten vaihto. Tällaisessa kylässä ei taatusti salaisuudet säily ja jokainen tietää varmasti toinen toistensa asiat.

Viikon mittaan olemme pitäneet kunnostamme huolta kaiken herkuttelun ja edullisten viinien vastapainoksi. Se onnistuu helposti kylällä kuljeskelun lisäksi lähimaastoon tutustumalla. Mukana kulkeva puhelin ainakin kertoo, että askeleita kertyy päivässä lähes parikymmentätuhatta ja sykemittarikin raportoi patikkaretken jälkeen kulutuksen Millalla pyörivän 400 kalorin paikkeilla tuntia kohden. Vuokra-automme on yllättävää kyllä pysynyt lähes koko viikon parkissa, sillä lähimaastot ovat tyydyttäneet uteliaisuuden tarpeemme. Eipä toisaalta ihme, jos takapihalta alkaa moiset upeat polut ja vuorten huipulta uskomattoman upeat maisemat. Kun ensin on haastettu sopivasti itseämme fyysisesti kolmenkymmenen asteen helteessä näissä korkeuseroissa, niin kyllä siinä on kelvannut palautua omalla terassilla loikoillen.

Terassilla makoillessa ei paljon muita ääniä ympäristöstä kuulu, kuin kilikellon kilkatus ja kärpästen pörinä. Niitä kärpäsiä ja muita ötököitä täällä piisaakin sitten vaikka muille jakaa! Hyttysiä on pistosten määrästä päätellen todella paljon, mutta näitä ketkuja emme ole kuulleet tai omin silmin edes nähneet. Millan iho muistuttaa kuitenkin enemmän neulatyynyä, joten jostakin ne pirulaiset ovat meidät löytäneet. Viikonloppuna äänimaailmaamme tuli kuitenkin jostakin häiriö ja laakson yli lensi jotakin ihan muuta kuin ötököitä. Castelmezzanon ja naapurikylän Pietrapertosa välille on nimittäin viritetty vaijerit, joita pitkin pääsee lentämään kylästä toiseen. Muutaman minuutin välein saattoikin lauantaina ja sunnuntaina kuulla kuinka vaijeria pitkin lasketteli joku onnekas pää edellä laakson halki. Pakkohan se meidänkin oli päästä kokemaan Volo dell’Angelo, mutta palataan siihen erikseen toisella kertaa.

 

Castelmezzano oli meille viikon ajan juuri sitä mitä toivoimme, kesän happy place. Pieni pittoreskinen kylä, jossa pääsimme nauttimaan luonnosta, hulppeista maisemista, auringosta, rauhasta ja seuraamaan paikallisten ihmisten eloa ja oloa. Basilicatan alue tuntuu olevan täynnä toinen toistaan hurmaavampia kyliä vuorten rinteillä ja niihin tutustumme jatkossakin oikein mielellämme. Ainakin Castelmezzano otti meidät niin avosylin vastaan, että tänne olisi todella helppo palata uudestaan. Lähtiessämme huikkaa moni tervehdyksen ja vilkuttaakin vielä perään. Sanomattakin selvää, että taas jäi pala sydäntä pieneen italialaiseen kyläpahaseen.

 

Eurooppa Italia Rooma

Trasteveren tunnelmia – miksi tänne palaamme aina uudestaan

Rooman lentokentällä turistit juoksevat vetolaukkujen pyörät kirskuen Leonardo Expressin (14€) kyytiin. Meillä ei onneksi ole vielä kiire mihinkään, sillä hitaampi paikallisjuna (8€) lähtee vasta hetkeä myöhemmin. Olemme varanneet majapaikan tuttuun tapaan Trasteveresta, jonne pääsee helpommin Fara Sabinan paikallisjunalla. Junan molemmat kerrokset täyttyvät paikallisista työmatkalaisista…

4.10.2016
Eurooppa Italia Rooma

Rooman hyvin säilynyt salaisuus on kaupungin suurin puisto – Villa Doria Pamphilj

Edellisessä postausksessa kävimme läpi kaikki yhteisen elämämme varrelle mahtuneet matkat. Noita matkoja listatessa kävi aika ilmiselväksi itsellekin, että Italiassa on tullut käytyä. Maa jaksaa aina yllättää monipuolisuudellaan, kuten taas tänäkin kesänä saimme nähdä. Häämatkalla suuntasimme ensimmäisen kerran Roomaan ja siitä asti on kaupunkiin palattu…

11.9.2016
Eurooppa Italia Venetsia

Venetsian rauhaa ja rakkautta etsimässä

Kaupunki veden päällä oli minulle entuudestaan tuttu parilta erilliseltä päivän kestäneeltä vierailulta 90-luvun alkupuolelta. Muistikuvieni Venetsia oli mielenkiintoinen, mutta aikalailla näillä parilla kerralla nähty ja missään tapauksessa en kaivannut takaisin kanaalien äärelle kesäkuukausina muiden turistien kanssa yhtä aikaa. Pyörsin kuitenkin ajatukseni välittömäsi saadessamme kutsun…

14.8.2016
Italia

#IGTT – Ihanat ohikiitävät hetket kuvan takana

Kesän muistoja ja kokemuksia on jälleen ikuistettu niin järjestelmäkameroiden muistikorteille, kuin myös aina kätevästi mukana kulkeville kännyköille. Erityisesti kännykän muistiin tarttuu usein kuvia hetkistä ja tilanteista, joissa ei kallista järkkäriä kaiveta esiin tai kamera ei ole edes juuri sinä iltana päätynyt mukaan kaupungille. Näitä…

4.8.2016