Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Uluru

Alice Spring Australia Kata Tjuta Puoli vuotta tien päällä Uluru

The red ceNTre 1.-2.12.2011

11.12.2011

Auto Central Carista 130 AUD / pv (ei km rajoitusta) + alennettu omavastuu 25 AUD / pv.
Bensalitra 1,66 AUD (1,25€)
Yöpyminen Outback Pioneer Uluru 116€
Puistomaksu 25 AUD / hlö, voimassa 3pv. (18,50€)


Täällä päin Australiaa ollessa olisi silkkaa hulluutta jättää käymättä maan sydämessä, eli Ulurulla (Ayers Rock). Kuten aikaisemmin mainittu, niin onhan matka pitkä, mutta sen nyt kokeneena voimme sanoa myös olevan ehdottomasti sen arvoinen. Halusimme nimenomaan oman auton alle tälle etapille, jotta voimme omalla aikataululla pysähdellä ihmettelemään myös matkana varrella vastaan tulevia asioita ja maisemia. Ja voi kyllähän me pysähdeltiin… Herra kuljettaja pysähtyi tienpientareelle tuon tuosta ja kirmasi kameran kanssa milloin pusikkoon ja milloin punaiselle hiekkadyynille. Samalla rouvan yleensä tyytyessä ihasteluun auton läheisyydessä.

Viivasuoraa Stuart Highwayta
Ensimmäisen Cannonball Run Australian reitti 1994 oli Darwinista Yularaan ja takaisin…
… mikä jäi viimeiseksi Ferrari F40 törmättyä tuomaristoon tällä paikalla surmaten neljä ihmistä
Erldundan Emu
Erldundan ”keskustan” muodosti huotoasema ja sen baari
Erldundassa Stuart Highway jatkaa etelään ja Lasseter Highway lähtee länteen
Mt Connor a.k.a Attila sekoitetaan usein Uluruun
Kurpitsa kasvaa villinä tienvarressa
Luodinreiät ja outback alkavat samasta pisteestä

 


Vaikka matkan varrellekin mahtui vaikka mitä kuvaamisen ja ihastelun arvoista, niin se tunne kun The Rock ensimmäisen kerran horisontissa vilahti, oli todella hieno. Jokainen meistä on nähnyt Ulurusta lukuisia kuvia, eikä meillä sen kummemmin odotuksia ollut mistään tuntemuksista, mutta mitä lähemmäksi sitä saavuttiin, niin sen paremmin alkoi ymmärtämään miksi se vetoaa peräti 300 000 vierailijaan vuosittain. 348m korkean Ulurun juurella seistessä ei voinut kuin olla hiljaa ja ihmetellä. Onneksi emme ole liikkeellä pahimpaan sesonkiaikaan ja saimme kaikessa rauhassa kuulostella ja tunnustella Ulurun taikaa.

Kuuluisuus hieman toisesta kulmasta
Auringon laskua odotellessa

Kiven ympäri kiertäessä tulee vastaan useita paikkoja, joissa ilmoitetaan sen osan olevan pyhää aluetta ja pyydetään olemaan kuvaamatta. Tämä pyynnön esittävät Ulurun perinteiset omistajat, eli Anangu–heimolaiset, joille Uluru on pyhä paikka. Anangu-heimolaisille on myös pyhää olla kiipeämättä kivelle ja he pyytävät myös vierailijoita kunnioittamaan tätä. Turismista johtuen kiipeämistä ei kuitenkaan ole virallisesti kielletty ja pysyy edelleen kiisteltynä aiheena. Joka oppaassa, esitteessä, kartassa jne. on kuitenkin tämä pyyntö esitetty ja mutta matkailu-alan päättäjät ovat sitä mieltä, että kiipeäminen tulee sallia, sillä muuten turistien määrä Ulurulla tippuisi merkittävästi. Niin tai näin, ihan mikä tahansa kiipeily ei ole kyseessä ja 35 ihmistä on kuollut yrittäessään.

Me emme kiivenneet, vaan tyydyimme kuvien räpsimiseen ja tulihan niitä muutama otettuakin. Siitä kuitenkaan lienee turha edes kiistellä, etteikö hienoimmat kuvat olisi siitä kuuluisasta kulmasta auringonlaskun aikaan.


Auringon laskun jälkeen ei juuri ehditty kuin suihkun kautta pitsalle ja drinksuille, kunnes silmät painuivatkin jo väkisin kiinni. Aamulla sitä aikaista unta osasi kuitenkin kiittää, sillä pääsimme hyvissä ajoin taas pyörien päälle ja kohti reilun 50km päässä sijaitsevaa toista luonnon ihmettä Kata Tjutaa (The Olgas).

Seuraavana aamuna horisontissa siinsi Kata Tjuta, eli The Olgas
Ja toisilla oli ollut sinne kovempikin kiire…
Panorama – klikkaa isommaksi

Vaikka Ulurua pidetään näistä kahdesta merkittävämpänä, niin on Kata Tjutan korkein kohta peräti 200m korkeampi, eli 548m. Kyseessä ei ole yksi tasaisen korkea murikka vaan kiven harjanteiden välissä ja ympäristössä pääsee kulkemaan erilaisia kävelyreittejä. Me valitsimme lyhyimmän Walpa rotkon kävelyn ja voi kyllä taas haukottiin henkeä. Tuntui kuin olisi ollut kävelyllä ihmemaa Ozissa ja kiven reunat itsessään näyttivät siltä, kuin miltä voisi kuvitella kuussa näyttävän. Ainakin Millan mielestä… Niin tai näin, huikea paikka ja suosittelemme käymään, jos Ulurulle asti vaivautuu!

Ilman lisähappea!

 


Puolen päivän jälkeen käänsimme Hyundai Elantran keulan takaisin kohti Alice Springsiä. Molemmilla kroppa huusi jo lepoa monen päivän istuntosuoritusten jäljiltä ja muutaman päivän matkustustauko tulisi todella tarpeeseen.

 

Raja
Jo aborginaalit hoitivat ”metsää” polttamalla sitä