Pallontallaajat.net
Valikko
Kategoria

Melbourne

Australia Melbourne Puoli vuotta tien päällä

G´day Melbourne – suurkaupunkielämää 14.-19.12.2011

26.12.2011

Yöpyminen Plum Serviced Apartments Carlton Studiossa 85 AUD / yö (65€)
Järjestetty päivämatka Great Ocean Roadille 99 AUD (76€)
Järjestetty päivämatka Philip Islandille 99 AUD (76€)

Kotimme Melbournessa
Vaikka Adelaidessa oli oikein mukavaa, oli Melbournessa vieläkin mukavampaa! Hotellin sijaan yövyimme tällä kertaa studiokämpässä. Meille budjetista tarkoille pitkänmatkalaisille täydellinen vaihtoehto, sillä keittiössä sai kokattua ihan kunnon pöperöt ja ateriakuluissa säästyi pitkä penni. Yhteenkään Aussi-hotelliimme ei ole kuulunut aamiaista huoneen hintaan, joten voitte uskoa kuinka taaloja palaa, kun kaikki ateriat syö ulkona. Lisäksi sijainti oli loistava! Ratikka kulki vierestä ja eri kaupunginosiin oli inhimillinen kävelymatka, varsinaisen keskustan itsessään ollessa vai kilsan päässä. Kirjasto oli muutaman korttelin päässä ja ruokakauppojen kupeessa, joten nettiin päästiin ilmaiseksi aina kätevästi kauppareissun yhteydessä.

 

Pimeän tullen kirjaston seinään heijastettiin uskomaton valoshow “Pähkinänsärkijä”
Melbourne oli kuitenkin pitkästä aikaa paikka, jossa ulkona olisi syönyt ihan mielellään. 3,8 miljoonan asukkaan kaupunkiin mahtuu ravintolaa jokaiseen makuun ja monenlaiselle budjetillekin. Majoituksemme sijaitsi Carltonin kaupunginosassa, joka on pääasiassa italialaisten siirtolaisten asuttamaa aluetta. Täältä löytyy ruokaravintolaa ja gelateriaa vaikka kuinka ja etnisempiä vaihtoehtoja lisää viereiseltä boheemimmalta Fitzroyn alueelta. Jos iltaa mielii istua baarissa, niin siihenkin tarkoitukseen tuntuu kaupungilta löytyvän jokaiselle jotakin ja moni suositteli nuoremmalle porukalle nimenomaan Fitzroyta.
Fitzroyn asukkaat pitivät “pihakirppistä”
*** Millan mutina ***
Melbournessa ihastuin juurikin Fitzroyhin ikihyviksi! Olisin voinut käyttää kaikki päivät siellä katujen samoiluun, putiikeissa luuhaamiseen ja kahviloissa/baareissa istumiseen. Pääkadut Smith St ja Brunswick St ovat täynnä mitä hauskimpia liikkeitä ja tarjonta ei tosiaan ole tusinatavaraa. Jos Suomessa odottaisi koti mitä sisustaa, niin olisi pankkitili tullut tyhjennettyä erääseen käytetyn roinan liikkeeseen, jossa 3m huonekorkeuden edestä löytyi vanhaa puulaatikkoa, tiekylttiä, purkkia ja purnukkaa yms. vintage-kamaa. Baarit ja kahvilat olivat persoonallisia ja kodikkaita, sekä suorastaan kutsuivat lepuuttamaan jalkoja katujen samoilun lomassa. Pääkatujen hälinästä kun poikkesi pienemmille sivukaduille, niin ei voinut kuin huokailla toinen toistaan sympaattisemman (vaikkakin toisinaan rähjäisen) talon kohdalla että ”tuossa haluaisin asua, jos täällä asuisin”. Tämmöiselle parantumattomalle kaupunki-rotalle Fitzroy tarjosi erinomaista sielunhoitoa autiomaamatkailun jälkeen…
*** 
 
Hyvin maastoutuisi Fitzroyhin
 

Tämän kokoisesta kaupungista niitä kaupunginosia löytyy toki enemmänkin, mutta tehtiin tietoinen valinta olla kuluttamatta energiaa kaikkeen, vaan keskityttiin mieluummin pienempään alueeseen. Alun perin oli ajatuksena tehdä retki rannikon huikealle Great Ocean Roadille. Emme kuitenkaan halunneet osallistua valmiille päiväretkelle, vaan mieluummin vuokrata auton ja viettää siellä aikaa muutamia päiviä. Tällä kertaa ei aikataulu venynyt tuolle retkelle, mutta jääpähän seuraavalle reissulle jotakin odotettavaa.

Julkisen, erittäin Melbournelaisen, kulkupelin varoitusmainos oli osuva
Näin lämpimillä säillä (n. +25 astetta) ei pingviinejäkään pääse ihastelemaan ilmaiseksi, vaan joka ilta rantautuvia pikkuotuksia täytyy mennä katsoman vajaan 150km päässä sijaitsevalle Philip Islandille. On varmasti suloinen näky, kun pikku-pingut ”kotiutuvat” auringon laskiessa mereltä yöpymään ja ruokkimaan jälkeläisiään. Päätimme houkutuksesta huolimatta pysytellä alkuperäisessä suunnitelmassa ja kohdata luonnonvaraiset pingviinit vasta Uuden-Seelannin eteläsaarella.
Kaunis muistomerkki Balin pommituksissa 12.10.2002 kuolleiden muistoksi. 202 valoa kuvastavat kaikkia kuolleita, 91 vesisuihkua kuvastivat kuolleita Australialaisia ja Victorian osavaltion kansalaisten nimet oli vielä kirjattu reunoille.
Rehellisyyden nimissä, emme selkeästikään ole enää parikymppisiä ja jaksa ihan samalla tavalla intensiivistä reissaamista ja kokemista. Välillä on pakko levätä ja huilata, varsinkin kun jokainen matkaetappi on sen 10-12 tuntia yöaikaan. Keskiarvoisesti olemme vaihtaneet paikkaa 3,5 päivän välein täällä Ausseissa. Ei siis mikään ihme, että kuukauden jälkeen alkaa energiat ehtymään, eikä jaksa ehkä jokaista ”must nähtävyyttä” lähteä edes katsomaan. Seuraavaksi on vuorossa lähes pari viikkoa yhdessä osoitteessa ja joulun viettoa, joten eiköhän sitä sitten taas ole energiaa Uutta-Seelantia varten.
Ja vielä kiitos Melbournen ilmaiselle ratikkalinjalle ja vinkiksi Helsingille! Täällä vanhat museo-ratikat kiertävät kehää ympäröiden kaupungin pääkadut. Turistin on helppo hypätä kyytiin ja suunnata kehän sisäpuolella sijaitseviin nähtävyyksiin tai vaihtaa linjalta normaaliin maksullisiin peleihin muualle kaupunkiin. Ja saa sitä ratikkaa toki myös veronmaksajat käyttää, mutta sitten pitää jaksaa kuunnella jokaisen pysäkinvälin kuulutukset ympäröivistä nähtävyyksistä. Tyylikäs ja mukava tapa matkustaa, josta kaikki hyötyvät!
Ratikan kanssa vältytään myös ruuhkilta ja pysäköintiongelmilta, toisin kuin tällä…
Täällä myös varpuset osaavat tulla pummaamaan suoraan Mäkkäriin sisälle