Pallontallaajat.net
Valikko
Levi Suomi

Elämys epämukavuusalueella – Arctic Challenge Winter Edition

26.3.2017

Elämyksen tarjosi Arctic Challenge 

Arjen käydessä tasaisen tuttua käyntiä huomaan usein pohtivani erilaisia keinoja itseni haastamiseksi. Tekee mieli kokeilla omia rajoja ja heittäytyä tuntemattoman vietäväksi. Reissut tarjoavat usein helpotusta tähän elämyshakuisuuteen ja siksi kai sitä on esimerkiksi viime vuonna peloistaan huolimatta laittanut Thaimaassa happipullon selkään ja painunut sukelluksiin tai Italiassa liitänyt pää edellä vaijerin varassa kahden vuoristokylän välisen laakson halki. Viime vuoden loppukesästä kaipasin oikein erityisesti fyysistä haastetta ja päämäärää mihin pyrkiä. Jotakin sellaista mitä varten pitäisi treenata ja tavoitetta jonka ylittäminen koettelisi fysiikan lisäksi myös henkisiä voimavaroja. Heitin haaveeni ääneen ystävien kesken ja hetkessä oli Inkan kanssa syntynyt päätös lähteä Levillä järjestettävään Arctic Challenge –nimiseen tapahtumaan.

Kyseessä on jo kahtena kesänä Levin kauniissa maisemissa järjestetty juoksutapahtuma, missä matkaa taitetaan tunturissa 10 kilometrin verran ja matkalla suoritetaan jokaista kilometriä kohden yksi fyysinen haastetehtävä. Tällaiselle kaupunkilaiselle asfalttien kulkijalle ajatus rämpimisestä mudassa ja suossa saa puistatusta aikaan, eikä Kaivopuistonkaan mäki liiemmin tarjoa kunnon treenimaastoa, joten tehtävä kuulosti juuri siltä mitä kaipasin. Itse kisaakin suuremmaksi haasteeksi uhkasi kuitenkin muodostua tulevan kesän kalenteri. Onneksi tänä vuonna Arctic Challenge järjestetään kahteen kertaan, kun Winter Edition tarjoaa uudet haasteet talvisemmissa maisemissa. Näinpä totesimme Inkan kanssa, että treeniaika nyt vain lyhenee ja suuntasimme ostamaan olosuhteisiin tarvittavat nastalenkkarit.

Näinpä me viime viikonloppuna suuntasimme etelän katupölyistä Leville ja valmistauduimme ottamaan itsestämme mittaa noin 300 muun kisaajan kanssa. Ennakkoon tiesimme, että matka tullaan taittamaan valtaosin metrisessä hangessa, joten emme olleet kovin pahoillamme kuullessamme, että sitä oli lyhennetty kuuteen kilometriin ja edessämme olevan kymmenen sijaan kaksitoista estettä. Levillä olin käynyt pari kertaa aiemmin, joten ennakkoon julkistettu reittikartta tuli syynättyä moneen kertaan läpi. Tiesin, että nousuista tulisi todella rankkoja ihan ilman juoksemistakin ja extra jännitystä perjantaille tarjosikin reilun viikon vaivannut räkätauti, jonka vuoksi olin käynyt keskiviikkona lääkärinkin konsultoinnissa. Tunturin puhdasta ilmaa oli kuitenkin huomattavasti helpompi hengittää ja perjantaina tehdyn testinousun jälkeen uskaltauduin vihdoin iloitsemaan lauantaina edessä olevasta koitoksesta.

Lauantaina aamulla tankkasimme kunnolla hotellin aamiaisella ja suuntasimme Levin eturinteille lähtöpaikalle noutamaan joukkueemme kolmannen jäsenen, eli Kisapöllin. Jokaisen joukkueen tulee nimittäin taittaa matka ennakkoon arvotun puupöllin kanssa ja pöllejä on aina yksi kahta henkeä kohden. Siinä vaiheessa kun meille ojennettiin yksi suurimmista numerolla 98 polttomerkitty mötkäle, pääsi meiltä melko epätodelliset naurun röhähdykset. Vieressä komeili pienen pieniä reppuun mahtuvia halkoja ja yritin toiveikkaana katsoa jos vaikka jättipöllin numero olisikin ollut oikeasti 86… Alistuttuamme kohtaloon nimesimme tiimimme kolmannen jäsenen Kapuksi ja täytimme reppumme veden lisäksi energiapatukoilla ja kuivilla vaihtovaatteilla.

Kuva: Arctic Challenge – Jääseinällä tiimien välinen yhteishenki korostui. Kaksin olisimme saaneet punnertaa aika paljon kauemmin, kuin mitä yhteispelillä

Kuva: Arctic Challenge

Kisa starttasi puolilta päivin ja kymmenen minuutin välein kisan äiti Laura Peippo lähetti matkaan kasan joukkueita. Ennen lähtöä lämmiteltiin ja huudettiin tietysti kisan slogania: Not Me But We! Lähtölaskennan hetkellä olo oli ihan epätodellinen, tässä me nyt sitten todella lähdetään matkaan, eikä meillä ollut aavistustakaan siitä miten tulisimme seuraavista tunneista suoriutumaan. Huoli ja jännitys oli turhaa. Fyysisesti reitti oli toki vaativa, mutta haastetehtävät tarjosivat nousujen ja laskujen välille mukavasti taukoa ja muuta ajateltavaa. Pölli saatiin jättää onneksi reppujen kanssa aina esteiden kohdalla sivuun, eikä sen kanssa tarvinnut kiivetä jääseinää tai ryömiä lumikissan tai verkkoesteen ali. Koko kisan ajan osallistujien kesken vallitsi mieletön yhteishenki ja esteillä autettiin kaikkia suoriutumaan tehtävistä tasapuolisesti.

Pölliä kannoimme vuorotellen ja aina kun toinen alkoi kuulostaa astmapotilaalta, niin vaihtui kantovuoro. Alkumatkasta vaihtovälit oli todella pitkiä, kun kantaja ei meinannut hevillä Kapusta luopua, kun taas viimeisen nousun kohdalla vaihtoi jäiseksi möykyksi muuttunut möhkäle kantajaansa varmaan parin minuutin välein. Tiimityö olikin koko suorittamisen suurin voimavara. Itselläni silmät ja nokka vuotivat alastuloissa niin paljon, että en juuri nähnyt mihin hangessa astelin. Samaan aikaan lunta tuprutti vaakasuoraan ja tuuli pureutui softshell takin läpi niin, että harkitsin pysähtymistä pukeakseni kuoritakin päälle. Inka onneksi jaksoi tuossa kohdin kannatella joukkuettamme ja pääsimme maaliin ilman, että Kapu lensi umpihankeen kertaakaan. Oma kiukkukäyrä kävi nimittäin tuossa kohdin niin korkealla, että olisin saattanut heivata kolmannen jäsenen jorpakkoon ja sitten se olisi sieltä pitänyt käydä kaivamassa.

Kuva: Arctic Film Crew – Näkyvyys huippulukemissa…

Kuvat: Arctic Challenge

Kuva: Arctic Film Crew – moottorikelkan veto oli yksi viimeisitä tehtävistä

Kaikkein ylpein olen meidän suorituksessa juurikin tiimityöskentelystä ja siitä, että emme kertaakaan tehneet esteen kohdalla rangaistuskyykkyjä,  vaan suoritimme niistä ihan jokaisen. Haasteet olivat jopa hauskoja ja oli mieletöntä huomata ylittävänsä kaiken maailman esteitä ihan tuosta noin vain adrenaliinin huumassa. Viimeiseltä esteeltä juoksimme Kapua yhdessä kantaen maaliviivalle ja ylitimme sen noin 2h 45min lähtömme jälkeen. Riemun kiljahdukset raikuivat ja taisimme halata toisiamme aika tosi monta kertaa. Kaulassa roikkuvat pienet kisakuksat keikkuen painelimme sukat litimärkinä hotelille saunomaan ja fiilistelemään kokemaamme. Arctic Challenge oli mieletön elämys ja vähintään sitä kaikkea mitä toivoimmekin. Saimme koetella fyysisiä ja henkisiä voimavarojamme arktisissa olosuhteissa, kokea sen ihanan itsensä ylittämisen tunteen, sekä kokea jotakin sellaista mitä täällä etelän lumettomassa harmaassa talvessa on vaikea edes kuvitella. Kiitos vielä Peipolle ja tiimille viimeisen päälle järjestelyistä ja elämyksestä Levin maisemissa!

Kuva: Arctic Challenge – Maali häämöttää!

Kuvat: Arctic Challenge – MAALISSA!

Tähän videoon on onnistuttu kiteyttämään kaikki mitä elämys meille tarjosi, joten suosittelen katsomaan!

Lue Inkan kokemuksesta tarkemmin Archie gone Lebanon -blogista.
Ja lisää juttua löytyy myös Pipo Silmillä -blogista.

Tässä vielä lista varusteista mitä itselläni oli päällä:

  • merinovillaiset sukat
  • Adidaksen talvijuoksutrikoot
  • ohuet tuulta ja vettä hylkivät, mutta hengittävät Haglöfsin housut
  • hihaton urheilutoppi
  • Softshell takki
  • ohut juoksutakki
  • Sarvan nastalenkkarit (suositus!)
  • säärystimet
  • merinovillainen pipo
  • merinovillainen Buff kaulan suojana
  • lämpimät talvirukkaset
  • Repussa Haglöfsin kuoritakki, jonka puin loppumatkasta tuulen yltyessä esteelle jonotellessani päälle

Saatat myös pitää näistä

8 Kommenttia

  • Vastaa Noora | Kerran poistuin kotoa 26.3.2017 at 17:54

    Huh, toi näyttää ja kuulostaa just niin hullulta, että tekisi mieli joskus kokeilla itsekin! Ehkä kumminkin ensin kesäversiona, talvella kun mua ei meinaa saada kirveelläkään edes ulos kotoa 😀 Mä tykkään just kaikesta tommosesta vähän maanisestakin itsensä haastamisesta, vaikken mikään himoliikkuja olekaan. Mutta harvoin suostun myöskään luovuttamaan, jos jotain oon päättänyt saavuttaa. Pitää pistää tuon kesäversio korvan taakse. Ehkä tänä kesänä ei vielä ehdi, mutta joskus ehdottomasti. Tai no, pitää ensin löytää yhtä seikkailullista seuraa!

    • Vastaa Pingviinimatkat 27.3.2017 at 09:10

      Yllytyshullu ystävä on aina hyvä olla, mutta parittomia varten paikan päällä tiimiytettiin myös. Sairastapauksiahan aina sattuu ja siksikin liikkeellä on parittomia, jotka olis ihan hurjan onnellisia päästessään matkaan sun kanssa 🙂 Mutta hauskaa jos onnistuttiin innostamaan oman haasteen suunnitteluun!

  • Vastaa Elina | Vaihda vapaalle 28.3.2017 at 09:55

    Teille osui kyllä hurja keli! :O Voin vain kuvitella, millaista tuolla on ollut paahtaa lumen tuiverruksessa, kun on vielä hyvin tuoreessa muistissa, miten kova se tuuli voi olla ihan aurinkoisenakin päivänä. Hieno suoritus! Ootte te kovia mimmejä!!!

    • Vastaa Pingviinimatkat 29.3.2017 at 06:45

      Kiitos Elina! Onneksi kuin palkinnoksi sääkin selkeni seuraavana yönä ja päästiin nauttimaan auringosta 🙂 Säähän suorastaan sopi päivän teemaan, joten oli kuin tilauksesta.

  • Vastaa Laura R. / RIMMA + LAURA -matkablogi 28.3.2017 at 16:29

    Voi taivas tuota keliä!! Ja toi pölli, mulla ois varmaan itku päässyt sen kanssa 😀 Ootte te vaan rautainen tiimi! Oon niin ylpeä teidän mahtavasta suorituksesta! <3

    • Vastaa Pingviinimatkat 29.3.2017 at 06:46

      Kiitos Laura <3 Keli oli kyllä melkoinen, mutta niinhän sen Arctic Challengen koittaessa kuuluukin olla 😀

  • Vastaa Inka 28.3.2017 at 19:36

    Huhhei, mikä elämys!!!!!!! En kyllä oo ihan varma että tehtiinkö me oikeasti tuo, mutta kyllä me vissiin. Kirjaimellisesti jäätävä kokemus. 😀

    • Vastaa Pingviinimatkat 29.3.2017 at 06:48

      Hah, onneksi on kuvamateriaali muistuttamassa kuksien lisäksi 😀 Olihan elämys isolla E:llä ja kiitos, että sain jakaa sen sun kanssa <3

    Vastaa käyttäjälle Pingviinimatkat Peruuta