Pallontallaajat.net
Valikko
Castelmezzano Eurooppa Italia

Castelmezzano – onnellinen löytö Etelä-Italian vuoristomaisemissa

26.2.2017

Viikko on kulunut lomalaiselle leppoisan verkkaisesti Castelmezzanon pikkukylän elämää ihmetellessä ja maisemista nauttiessa. Paikallisten rutiineihin on ollut helppo päästä mukaan, sillä kylän rytmi ei vielä ainakaan heinäkuun alkupuolella kulje turistien tahdissa. Ainoastaan viikonloppuna näimme muutamia italialaisia enemmän viettämässä viikonloppua alueella, mutta muutoin on turistit ollut kahden käden sormilla laskettavissa. Vajaan tuhannen asukkaan kylässä tulevat monet paikallisista naamoista nopeasti tutuiksi. Samat herrat saapuvat päiviensä askareista kapealle raitille toiseen kahdesta baarista ottamaan lasilliset ja vaihtamaan kuulumiset ennen kotiin menoa. Toiset moikkaavat iloisesti meitäkin, osa murahtelee. Lähes jokainen kuitenkin tervehtii. Moni jää jututtamaan ja alkeellinen italian kielitaitomme pääseekin päivittäin koetukselle.

Castelmezzanon asukkaiden keski-ikä on selvästi viidenkympin luokkaa. Lapsia on vähän, mutta vanhuksia sitäkin enemmän. Emme voi olla ihailematta kuinka mummot ja papat taapertavat rappusia ja jyrkkiä nousuja, jotka kylässä tulevat väistämättä eteen. Palveluita onneksi löytyy ja vanhukset saavat kodin nurkilta pienestä elintarvikekaupasta, leipäpuodista, lihakaupasta ja apteekista päivittäistarpeensa. Eräs rouva pyörittää kotinsa alakerrassa kampaamoa ja sen ikkunoista tulvii iloinen puheensorina aina ohi kävellessä. Sieltäkin huikataan tervehdykset iloisesti. Tuntuu, että kaikki ovat vilpittömän iloisia meidän paikalla olosta. Moni yrittää toiveikkaasti kysyä olemmeko saksasta, sillä tuo kieli kyllä taittuisi, mutta englanti takkuaa. Monta kertaa olemme tavanneet italiaksi olevamme S-u-o-m-e-s-t-a, sieltä pohjoisesta. Ai Kanadasta, kysyy ihan yllättävän moni ja jälleen toistamme kotimaatamme. Keskustelu tyrehtyi usein vastapuolen leveään lähes hampaattomaan hymyyn ja liian nopeisiin epäselviin italian sanoihin. Näihin vastasimme hymyilemällä leveästi takaisin.

Vaikka väestö pitkälti on vanhempaa väkeä, niin on onneksemme muutamia nuoriakin asettunut alueelle. Majapaikkamme Il Borgo Ducalen isäntä Domenico ei todella ole iällä pilattu, mutta vieraistaan hän todella osaa huolehtia ja asuntomme kylän yhdellä korkeimmista kohdista onkin aivan vimpan päälle. Koko vierailumme ajan olemme pohtineet puuttuuko Corte-nimisestä asunnostamme mitään, emmekä keksi muuta kuin aurinkotuolit terassilta. Harvoin (jos koskaan) olemme keksineet niin vähän mitään kehitettävää majapaikoistamme! Ulkoterassilta avautuva maisema on henkeäsalpaavan kaunis ja tuosta samasta maisemasta pääsee nauttimaan niin ruokapöydän äärestä kuin sängynlaidaltakin käsin. Aamun herätykset ovatkin olleet kuin suoraan niistä raukeista hyvistä unista mitä olemme täällä ollessamme nähneet. Aamuisin kun on nipistellyt itsensä hereille, niin voi nauttia aamiaiseksi Domenicon äidin leipomaa torttua aamukahvin kaverina. Talon puolesta tarjotaan murot maitoineen, mutta viikon kestäneelle vierailulle olemme täyttäneet jääkaappia tiuhaan pienestä, mutta kattavasta elintarvikeliikkeestä.

Castelmezzanon kirkon aukiolta avautuva maisema on kuin suoraan postikortista. Talot ovat sikin sokin pitkin rinnettä ja muodostavat Millan mielestä aina yhtä ihanan rappioromanttisia kujia. Kahden baarin lisäksi kylässä on vain muutama ravintola. Viikon aikana olemme testanneet niistä yhden, sekä hakeneet paikallisten tapaan pienestä pizzeriasta lätyt mukaan ja nauttineet ne omalla terassilla. Todellinen koettelemus kipuaminen “kotiin” olikin vatsat pinkeinä Trattoria Al Vecchio Scarponen nautitun aterian jäljiltä. Kauppakassien raahaaminen kapeita kujia ja rappusia pitkin käy sekin työstä. Ei tarvitse ihmetellä, kun paikalliset papat istuvat välillä huilaamaan rappusille ennen kuin taas jatkavat pizzalaatikko kainaossa matkaa. Mainio syy huilitauolle on myös tuttavan kohtaaminen kadulla ja kuulumisten vaihto. Tällaisessa kylässä ei taatusti salaisuudet säily ja jokainen tietää varmasti toinen toistensa asiat.

Viikon mittaan olemme pitäneet kunnostamme huolta kaiken herkuttelun ja edullisten viinien vastapainoksi. Se onnistuu helposti kylällä kuljeskelun lisäksi lähimaastoon tutustumalla. Mukana kulkeva puhelin ainakin kertoo, että askeleita kertyy päivässä lähes parikymmentätuhatta ja sykemittarikin raportoi patikkaretken jälkeen kulutuksen Millalla pyörivän 400 kalorin paikkeilla tuntia kohden. Vuokra-automme on yllättävää kyllä pysynyt lähes koko viikon parkissa, sillä lähimaastot ovat tyydyttäneet uteliaisuuden tarpeemme. Eipä toisaalta ihme, jos takapihalta alkaa moiset upeat polut ja vuorten huipulta uskomattoman upeat maisemat. Kun ensin on haastettu sopivasti itseämme fyysisesti kolmenkymmenen asteen helteessä näissä korkeuseroissa, niin kyllä siinä on kelvannut palautua omalla terassilla loikoillen.

Terassilla makoillessa ei paljon muita ääniä ympäristöstä kuulu, kuin kilikellon kilkatus ja kärpästen pörinä. Niitä kärpäsiä ja muita ötököitä täällä piisaakin sitten vaikka muille jakaa! Hyttysiä on pistosten määrästä päätellen todella paljon, mutta näitä ketkuja emme ole kuulleet tai omin silmin edes nähneet. Millan iho muistuttaa kuitenkin enemmän neulatyynyä, joten jostakin ne pirulaiset ovat meidät löytäneet. Viikonloppuna äänimaailmaamme tuli kuitenkin jostakin häiriö ja laakson yli lensi jotakin ihan muuta kuin ötököitä. Castelmezzanon ja naapurikylän Pietrapertosa välille on nimittäin viritetty vaijerit, joita pitkin pääsee lentämään kylästä toiseen. Muutaman minuutin välein saattoikin lauantaina ja sunnuntaina kuulla kuinka vaijeria pitkin lasketteli joku onnekas pää edellä laakson halki. Pakkohan se meidänkin oli päästä kokemaan Volo dell’Angelo, mutta palataan siihen erikseen toisella kertaa.

 

Castelmezzano oli meille viikon ajan juuri sitä mitä toivoimme, kesän happy place. Pieni pittoreskinen kylä, jossa pääsimme nauttimaan luonnosta, hulppeista maisemista, auringosta, rauhasta ja seuraamaan paikallisten ihmisten eloa ja oloa. Basilicatan alue tuntuu olevan täynnä toinen toistaan hurmaavampia kyliä vuorten rinteillä ja niihin tutustumme jatkossakin oikein mielellämme. Ainakin Castelmezzano otti meidät niin avosylin vastaan, että tänne olisi todella helppo palata uudestaan. Lähtiessämme huikkaa moni tervehdyksen ja vilkuttaakin vielä perään. Sanomattakin selvää, että taas jäi pala sydäntä pieneen italialaiseen kyläpahaseen.

 

Saatat myös pitää näistä

10 Kommenttia

  • Vastaa Elina | Vaihda vapaalle 26.2.2017 at 10:18

    Siis eihän tuo paikka ole todellinenkaan! 😀 Aivan ihana. Olin jo päättänyt kuukkeloida missä tämä suoraan sadusta vetäisty pikkukylä sijaitsee, mutta olitkin mukavasti lisännyt loppuun kartan. Voi olla, että joskus vielä palaan kyselemään tästä tarkemmin. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 27.2.2017 at 21:39

      Ensimmäisen kerran paikasta kuvia nähdessäni, niin epäilin ihan samaa 😀 Onneksi todellisuus oli vähintään yhtä ihana! Keskustelen tästä kylästä oikein mielelläni toistekin 😉

  • Vastaa Aron / Ja sitten matkaan... 26.2.2017 at 14:04

    No, huh huh, mitä maisemia taas kerran. 🙂 Italiassa on kyllä ihan valtavasti näitä upeita pikkukyliä. Voipi olla, että ensi kesän eteläisen Italian kierroksemme ei jää viimeiseksi.

    • Vastaa Pingviinimatkat 27.2.2017 at 21:42

      Italia jaksaa todellakin aina yllättää, vaikka maassa olisi käynyt kuinka monta kertaa. Siksi siihen ei kai kyllästy koskaan <3 Ihanaa, että teillä on tiedossa kiertelyä Italiassa 🙂

  • Vastaa miija 27.2.2017 at 12:16

    Aivan ihana oloinen paikka, ja mitkä maisemat! Itselläkin olisi kesäksi kahden viikon reissu Italiaan jo bookattu, mutta en valitettavasti ole ihan noin etelään menossa. Pitää jättää tämä kohde siis johonkin toiseen kertaan. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 27.2.2017 at 21:46

      Ihana, että Italia sinua ensi kesänä odottaa 🙂 Onneksi sinne pääsee aina uudestaan ja pohjoisemmastakin löytyy niin paljon upeita paikkoja nähtäväksi, että eihän sitä mitenkään voi kaikkea yhteen reissuun kahmia.

  • Vastaa Jenni / Unelmatrippi 12.3.2017 at 19:39

    Voi miten kaunista ja tunnelmallista! Italiassa on kyllä sitä jotakin. Kuulostaa ja näyttää ihan mahtavalta löydöltä tuo paikka.

    • Vastaa Pingviinimatkat 13.3.2017 at 14:57

      Oli kyllä niin ihana kylä, että voisimme helposti palata sinne vaikka piankin uudestaan <3

  • Vastaa Heidi / Maailman äärellä 30.4.2017 at 11:54

    Eksyin selaamaan blogiasi ja kesää haikaillessa päädyin tähän juttuun. Voi että mikä ihana löytö tämä paikka. Upeat kuvat ja maisemat. Tulee kauhea Italia-kuume. Onneksi kesällä pääsen edes hetkeksi Italiaan… Italia kun vaan on niin <3.

    • Vastaa Pingviinimatkat 1.5.2017 at 09:20

      Kiitos Heidi <3 Castelmezzano teki meihin kyllä ison vaikutuksen ja sinne paluuta odotamme innolla. Ihanaa, kun heti pihan portilta alkaa mielettömät maastot, eikä tarvitse ajaa minnekään nähdäkseen jotain. Kaikki avautuu jo suoraan silmien edessä. Italia on kyllä rakas, siitä ei pääse yli eikä ympäri 🙂

    Vastaa