Pallontallaajat.net
Valikko
Aasia Ko Lanta Thaimaa

Mitä jos aurinko ei paistakaan?

5.2.2017

Joulun Thaimaan reissua oli odotettu. Vuosi osaltamme loppui vähintään yhtä raskaasti kuin mitä se oli alkanutkin, emmekä kaivanneet jouluksi muuta kuin lepoa, lämpöä ja löysäilyä Lantalla. Auringon säteitä oli pimeän kotimaan olosuhteissa vähintäänkin ikävä. Hampaiden kiristelyn tasosta lähtiessä kertonee jotain se kuinka paljon otti päähän kaikki lomalennon eroavaisuudet totuttuun reittilentoon nähden. Maailman pienimpiä murheita jos laittaa kunnon perspektiiviin, mutta silloin ne saivat Millan sapen kiehumaan tuon tuostakin. Kentällä suututti jopa se, että matkatavara säännöstä ei pitänyt kukaan selvästi mitään kirjaa, vaan käsimatkatavaraa ja muuta kassia kuskattiin valvovan silmän ohi vaikka säännöt niin selvästi kielsivät. Juhana oli lisäksi todella ikävässä flunssassa pää aivan töttöröö, joten millään riemufanfaareilla ei tämä seurue ollut reissuun lähdössä.

Perille saapuessamme Krabin aamu valkeni harmaana. Puheltiin, että varmaan tästä kirkastuu kunhan päivä alkaa paistamaan. Matkasimme mukavasti omalla taksilla Koh Lantalle suoraan majapaikan oven eteen ja iloksemme saimme avaimet bungalowiimme saman tien. Olimme päättäneet pihistelyn sijaan panostaa tähän reissuun ja valinneet resortin kalleimman mökkiluokan rannan tuntumasta. Mökki oli todella tilava, terassilta kiva maisema rantaan, mutta kylppärissä vastaan tuli outo haju. No sen verran moninaisissa paikoissa olemme reissuillamme majoittuneet, että ajattelimme sen vain vaativan totuttelua. Hintaansa nähden kylppäri ei kyllä muutenkaan vastannut odotuksia, mutta päätimme ettei se saisi häiritä lomasta nauttimista.

Ensimmäiset päivät sujuivat leppoisasti. Aurinko ei porottanut edelleenkään, mutta päätimme asennoitua asiaan niin, että elämä oli räkätautiselle helpompi, eikä Millan tarvinnut dipata itseään montaa kertaa päivässä aurinkorasvapurkkiin. Kaikki oli siis hyvin, mitä nyt aamuisin leukaperissä vähän kiristi katsella resortin aurinkotuolien varausrumbaa. Kyseessä on peli nimeltä itsekkyyden multihuipentuma ja voittaa voivat vain ne jotka heräävät ennen kuin edes Thaimaan kukko laulaa. Nämä tyypit hiipivät aamun hämärässä allaspyyhkeet kainalossa ja varaavat koko perheelle aurinkotuolit altaan laidalta. Sitten jatketaan mukavasti unia, käydään aamiaisella kymmenen kieppeillä ja seuraillaan kuinka ensimmäistä päivää paikalle saapuneet ihmettelevät varattuja, mutta tyhjiä lepotuoleja. Kun koko konkkaronkka on vihdoin auringonotto- ja uintikunnossa, niin pysyy tuolien käyttöaste noin 30 prosentissa pienempien polskiessa altaassa. Kuitenkin on hyvä pitää koko viiden hengen varaus voimassa, jos vaikka joku pienokaisista haluaa tulla lepäilemään polskinnan päätteeksi. Pyyhkeet jätetään toki varaamaan paikkoja iltapäivän pulahtelua varten siinäkin kohtaa, kun mennään syömään huikopalaksi ranskalaisia ja ottamaan päälle pienet siestat. Joku kerta meidän jäljiltä nuo kaikki varauksen virkaa hoitavat pyyhkeet löytävät tiensä sinne altaaseen tai siirrämme ne muuten pokkana sivuun ja otamme tuolit haltuun. Tai sitten mennään taas paikkoihin missä ei tuoleja löydy ollenkaan…

Tällä lomalla ei tarvinnut toteuttaa uhkausta, sillä kylppärin haju äityi niin kammottavaksi, että meillä ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin pyytää huoneen vaihtoa. Onni oli kuitenkin tässä muutossa myötäinen, sillä saimme vaihdossa koko majapaikan parhaan mökin. Lähimpänä rantaa, mutta kaukaisimmassa nurkassa aurinkotuolipelistä katsottuna. Peliin ei myöskään tarvinnut osallistua, sillä meillä oli aurinkotuolit omalla terassilla, mihin UV-säteet ulottuivat (silloin kun aurinko paistoi) mukavasti aamupäivän verran.

Kyllä jaksaa naurattaa, kun aurinko paistaa ja omalta terdeltä löytyy ihan omat lepotuolit

Usein aamupäivät olivatkin aurinkoisia, mutta iltapäivästä iski sadekuuro. Näin kävi myös silloin, kun vihdoin Juhanan toivuttua otimme mopon alle ja kaasuttelimme saaren eteläkärkeen katsomaan luonnonpuistoa ja majakkaa. Juuri päästyämme majakalle kerääntyi taivaanrantaan tumman harmaan synkät pilvet. Aikaa meni alta kymmenen minuuttia kun rankkasade jo piiskasi vaakasuorassa. Istuimme muiden turistien ja puiston työntekijöiden kanssa pienessä katoksessa odottamassa sateen loppumista. Loppuihan se aikanaan, mutta kaiken ollessa läpimärkää, niin ei varsinainen rantalöhöily enää majakan viereisellä kauniilla rannalla innostanut. Paluumatkalla kun vielä puhkesi moposta takarengas, niin ei voinut enää kuin nauraa sille kaikelle. Kaikkia näitä pieniä epäonnen hetkiä leimasi kuitenkin saman aikainen hyvä onni. Tai siltä se ainakin tuntui, sillä esimerkiksi rengas sattui puhkeamaan juuri moottoripyöräkorjaamon kohdalla. Odottelimme ehkä 10 minuuttia kun ystävällinen paikallinen suoritti paikkauksen ja vaivanpalkkakin oli vain naurettavat 160 Bahtia (noin neljä euroa).

Majakan viereinen oikein kivan näköinen rauhallinen ranta ja taustalla pilvet, jotka tekivät jo tuloaan

Sade saapui sellaisella vauhdilla, että tästä hetkestä oli noin viisi minuuttia aikaa ehtiä katoksen alle

“Purukumilla me paikkaamme sen…” soi jostain syystä tässä kohtaa päässä

Oltuamme matkalla viikon päivät alkoi sen kuuluisan Thaimaalaisen auringon paisteen puute jo hieman nyppimään. Jouluksi emme toivoneetkaan edes Millan sopimuksensa irtisanoneen koneen tilalle uutta vaan ihan puhtaasti auringon paistetta. Kuin ihmeen kaupalla jouluaattona aurinko porttikin täydeltä taivaalta ja samoin teki monena muunakin päivänä kunnes koitti aikamme palata taas kotiin. Näin jälkikäteen ajateltuna naurattaa oma pikkumaisuus mitä tulee alkuloman käämien polttamiseen ja märehtimiseen huonosta onnesta. Siitä sitä hyvin huomaa kuinka ihminen on joskus vaan todellisen nollauksen tarpeessa. Nyt täällä talven keskellä osaa kummasti arvostaa niitä lomalla koettuja hitaita päiviä, hetkiä palmujen katveessa varpaan välit hiekassa, kevyet vaatteet niskassa ja merisuolaa hiuksissa.

Saatat myös pitää näistä

8 Kommenttia

  • Vastaa Johanna @ Out of Office 5.2.2017 at 17:02

    Harmillisia sattumuksia, kertakaikkiaan. Missä te majoituitte? Me olemme viettäneet yhteensä 8 viikkoa elämästämme Crown Lantassa, ihan siellä Lantan pohjoiskärjessä. Viimeiset kolme kertaa Sunset Villoissa (kun poika matkustaa mukana on mukavampi että on vähän enemmän tilaa) Siellä aurinkopedeistä ei ole tarvinnut tapella – vaikka tosin emme siellä juuri aikaa viettäneetkään – kun omalla terassilla oli myös ikiomat aurinkopedit.

    Tykkään viettää aktiivilomia, ja Klong Daon ranta on kuin tehty juoksemiseen. Lisäksi tuon hotellin kuntosali on ollut tosi hyvä, pakenin sinne aina päivän kuumimpien tuntien ajaksi. Koh Lantan luonnonsuojelualueen status, joka pitää muoviset lepotuolit poissa rannoilta, on myös asia josta olen paljon pitänyt.

    Lantan viikkoinamme, helmi-maaliskuussa olemme mekin sateita ja ukkoskuuroja nähneet. Tosin ovat menneet usein ohi yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin, eikä sade milloinkaan ole kestänyt tuntia pidempään. Sadekaudella voikin sitten olla ihan toinen tilanne…

    • Vastaa Pingviinimatkat 5.2.2017 at 21:12

      Hah, olimme aivan Crown Lantan vieressä! Sieltä teidän hotellilta kulkeva polku tuli rannalle juuri meidän mökin ja Focus baarin hierontakatoksen väliin. Ranta oli todellakin täydellinen lenkkeilyyn ja sitäkin tuli sateella testattua. Crown Lanta oli joulun aikaan budjettimielessä seuraavaa tasoa ja siinä tasossa ei tarvitse aurinkotuoleista taistella. Puhuimme tästäkin matkan aikana. Meidän täytyy jatkossa joko upgreida tasoamme lisää tai jatkaa budjettireissailua ja mennä niihin paikkoihin mistä ei uima-altaita löydykään. Niissä rahoille saa parempaa vastinetta, kuin keskitason majoituksessa. AoNangilla olimme sitten vielä asteen verran paremmassa paikassa, eikä tuoleista todella tarvinnut taistella. Crown Lantalla kävimme syömässä ja kuljimme alueen läpi pienen kierroksen takaisin kämpille. Seuraavalle reissulle katsomme taatusti paikan varteenotettavana vaihtoehtona, sillä niin miellyttävältä se kokonaisuutena vaikutti.

      Tämä talvi on Thaimaassa sateineen ollut aika epätavallinen. Sää on ollut useasti suorastaan harmaa ja aika muuta kuin mihin mekin olemme tottuneet. Thaimaassa olemme reissanneet vuosien mittaan jokaiselle talvikuukaudelle ja ensimmäisen kerran sadetta ja harmautta oli harmiksi asti. Poikkeuksellinen tilanne siis, muttei sentään onneksi mitään Samuin tilanteeseen verrattuna.

  • Vastaa Pirkko / Meriharakka 5.2.2017 at 19:22

    Matkalla sitä on niin toisella tavalla sään armoilla kuin kotona, ja ihan erityisesti tietysti jos ajatuksena on ollut nauttia lomalla auringosta.
    Aurinkotuolirumbaan emme ole enää moneen vuoteen joutuneet, kun emme aurinkolomia ole enää harrastaneet, mutta muutamalla viimeisellä kerralla (ja joskus risteilylaivalla) olemme kyllä sujuvasti siirtäneet pyyhkeitä syrjään, etenkin jos paikassa on selkeästi ilmoitettu, että varaaminen ei ole sallittua. Parhaissa paikoissa joku kerää pyyhkeet pois 20 minuutin kuluttua siitä kun paikka on jätetty 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 5.2.2017 at 21:15

      Se on tosiaan niin, että tietyn tasoisissa paikoissa asiakkaat ohjataan aurinkotuoleille, eikä samaa ilmiötä pääse syntymään. Italiassa eräässä majapaikassamme oli jokaiselle huoneen mukaan nimetyt tuolit, eikä yllättäen ollut minkäänlaisia ongelmia. Silloin mietimme, että käytännöstä voisi ottaa moni muukin opiksi. Tai sitten edelleen ihmiset voisi vaan ajatella omaa napaa pidemmälle ja tulla aurinkoon silloin kun tulevat ja poistua pyyhkeineen kun poistuvat 😀

  • Vastaa Aron Koominen 5.2.2017 at 19:34

    No, olipas siinä kaikenlaista pientä vastoinkäymistä. Meillä Phuketissa viikkoa myöhemmin oli pääosin ihan hyvin aurinkoa, joskin pilviä oli liikkeellä paljon kaikkina päivinä. Sateeseen emme joutuneet kuin viimeisenä iltana. Sitten kotimatkalle lähdettyämme sateet saapuivat ja ilmeisesti jatkuivat useamman päivän putkeen. Ihan hyvä ajoitus siis. Valitettavasti säälle ei oikein voi mitään. Ja tuo paikkojen varailu uima-altaalla on tuttu kaikkialta. Noin hauskasti kirjoitettuna homma naurattaa, mutta kohdalle sattuessa saattaa kovempaakin harmitusta ilmetä. Itse kun yrittää ottaa toiset huomioon ei voi kuin ihmetellä, miten osa porukasta ei näe omaa napaansa pidemmälle. Toisaalta loma on aina loma, eikä silloin kannata ottaa stressiä asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa.

    • Vastaa Pingviinimatkat 5.2.2017 at 21:20

      Nyt on kyllä ollut poikkeuksellisen pilvinen talvi Thaimaan auringon alla. Mukava kuulla, että teillä meni säiden suhteen loistavasti, eikä sateet häirinneet lomailua. Samuille matkan varanneita on käynyt todella sääliksi. Pilvistä on kyllä kuulumisten mukaan ollut Koh Changilla, Kabodzassa ja Vietnamissakin, eli ei oltu epäonnen kanssa eteläisessä Thaimaassa yksin. Ja tosissaan aurinkoa kyllä piisasi onneksi lähes kokonaisen viikon verran, vaikka usko meinasi loppua kesken kokonaan. Ja tuo on niin totta, että loma on loma, eikä silloin kannata ressailla. Vaikka pieni opetus tekisikin mieli joskus antaa toisille 😀

  • Vastaa Laura / Irtiottoja maailmalle 5.2.2017 at 22:17

    Ah, tuttuakin tutummat ärsytyksen aiheuttajat, liialliset käsimatkatavarat ja aurinkotuolien varausrumba! Mä olen myös aivan hiilenä aina tällaisissa tilanteissa, vaikka itsekin tiedostan että ollaan aika pienien ongelmien äärellä..Mutta kun ärsyttää niin ärsyttää! Harmillista kyllä että säät ei suosineet alkuun, mutta onneksi sitten loppua kohti tilanne koheni. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 6.2.2017 at 13:39

      On se tosiaan hassua miten sitä jaksaa ottaa pulttia muiden käsimatkatavaroista siinä kohtaa kun oma pinna on kireä kuin viulun kieli. Vaikka olisi kuinka mitätön asia 😀 Onneksi se aurinko ja lämmin merivesi auttaa kaikkeen, myös tähän vaivaa 😀

    Vastaa