Pallontallaajat.net
Valikko
Kohteeton New York Yhdysvallat

Date with New York – Top of the Rock

18.12.2016

New York tarjoaa jokaiselle matkalle elämyksiä. Kaupunki pursuaa uutta ja mielenkiintoista ihmeteltävää, eikä elämyksiä etsivän tarvitse pettyä. Ikonisia paikkojakin piisaa niin monta, että kaikkia ei ehkä ensimmäiselle reissulle saa mahtumaankaan. Pilvenpiirtäjien kaupungissa on tietysti pakko päästä käymään korkealla ja nähdä kaupunki lintuperspektiivistä. Vierailimme Empire State Buildingissa sinä aamuna kun mittari löi omalta osaltani 30 vuotta, mikä olikin hieno tapa aloittaa elämän seuraava vuosikymmen. Ikonista pilvenpiirtäjääkin huikeampi kokemus oli ehdottomasti helikopterilento, jolloin pääsimme kaikkein korkeimpienkin näköalatasanteiden yläpuolelle. Päivänä jolloin pilvet leijuivat osittain niin matalalla, että Freedom Towerin näköalatasanne näytti suorastaan savuavan. Kuitenkin näkymä minkä perään olen haikaillut jo pitkään, on maisema ilta-aikaan Top of the Rockista. Halusin nähdä Empire State Buildingin valot ja sen kuinka aurinko laskeutuu horisonttiin.

Viimeisenä iltana tämän syksyn New Yorkin lomalla suuntasin siis Rockefeller Centerin juurelle. Olin varannut iltapäivällä netistä lipun, joka osoitti ylösmenoajaksi klo 18:15. Lipun ostaminen on tehty naurettavan helpoksi ja sähköpostiin kilahti QR-koodilla varustettu viesti, jonka kanssa pääsin sisään. Varauskalenteri oli todella täynnä, joten hyvissä ajoin ennakkoon ostaminen on suositeltavaa, jos haluat ylös juuri tiettyyn aikaan. Saavuin paikalle hyvissä ajoin mikä oli täysin turhaa. Ennakkoon lippunsa ostaneet pääsevät sisään juuri piletissä olevalla kellon lyömällä, joten haahuilin lähistöllä katsomassa samaisen rakennuksen juurella olevaa luistinrataa ja piipahdin J.Crewllä. Vihdoin kellon viisarit näyttivät lipussa olevaa aikaa ja pääsin ovista sisälle. Ovimiehillä täytyy kyllä olla lehmän hermot, kun toistelevat varmasti tuhansia kertoja päivässä vastauksia samoihin kysymyksiin ja käännyttävät ihmisiä ovelta. Läpivalaisun kautta jono mutkitteli alueelle missä meille näytettiin video odottelun iloksi samalla kun odottelimme vuoroamme hissille. Odottaminen oli piinallista, sillä tiesin auringon laskevan samaan aikaan ja tähän aikaan vuodesta siinä ei mene kauan, kun kaikki väritkin ovat jo hävinneet.

new-york2-9

Päästyäni ylös mykistyin odotusteni mukaisesti täysin. Juuri sillä hetkellä en voinut kuvitellakaan mitään kauniimpaa. Aurinko oli ehtinyt jo painua horisonttiin, mutta taivas leiskui vielä upeissa oranssin ja purppuran sävyissä. Suuntasin suorinta tietä seuraavaan kerrokseen ja raivasin tieni suojalasin äärelle. Pimeydessä heijastumat tekivät kuvaamisesta lasin kanssa mahdotonta. Manasin hetken, etten ottanut mukaan pientä Leicaa, joka olisi kätevästi sujahtanut lasien välistä ja kuvaaminen ilman heijastuksia olisi onnistunut helposti. Hetken tuskailtuani muistelin, että alkuperäinen syyni siihen, että juuri Top of the Rockin huipulle halusin oli se, että siellä ei mitään suojalaseja olisi. Lähdin etsimään lisää ylöspäin vieviä portaita ja lopulta löysin tieni huipulle. Paikalla oli ”muutama” muukin henkilö, mutta kohteliaasti jokaiselle annettiin vuorollaan mahdollisuus päästä kaiteen vierelle ikuistamaan kuvansa.

new-york2-5 new-york2-7

Näkymä oli tajuttoman upea ja juuri niin maaginen kuin olin toivonutkin. Taivaan värit ja kaupungin valot pistivät parastaan, enkä voinut kuin nipistää itseäni ja hymyillä leveästi. Vaikka ympärillä oli paljon ihmisiä, niin tuntui silti siltä kuin olisin ollut kaksin kaupunkini kanssa. Pimeyden laskeuduttua välkkyivät kaikki New Yorkin valot jalkojeni juuressa kuin timantit konsanaan. Kaukana Manhattanin eteläkärjessä loisti taivaalla monet helikoptereiden valot ja mietin miltä mahtoi maisema heidän silmin näyttää. Siitä täytyy mennä ottamaan ensi kerralla selvää ja jos ei nyt ihan lennolle lähdetä, niin ainakin Freedom Towerin huipulta haluan vielä suosikkikaupunkini nähdä. Seitsemän jälkeen oli ylätasanteella enää kourallinen ihmisiä. Ihailin maisemaa joka kulmasta moneen kertaan kaikessa rauhassa. Halusin imeä hetkestä kaiken mahdollisen irti ja nauttia hiljaisuudesta, joka Manhattanin katolla vallitsi.

Vaikka ylhäälle mennään ajastetusti lipussa osoitettuna aikana, niin ei alas ole mitään kiirettä. Kannattaakin ostaa lippu niin, että ylös menee vielä valoisaan aikaan ja seuraa kuinka päivä vaihtuu illaksi ja kaupungin valojen loisteeksi. Poistuin itse lopulta nälän huutaessa vatsassa kuin viimeistä päivää. Koska olin liikkeellä itsekseni, niin päätin ottaa ilon irti myös siitä, että saisin itse päättää mitä ruokaa nauttisin. Aloitin suoraan jälkiruuasta, koska Rockefeller Centerin alakerrasta bongasin Ben & Jerry’s myymälän. Jäätelön turvin jaksoin taas taapertaa, enkä sortunut ensimmäiseen pikaruokalaan.

new-york2-8 new-york2-6 new-york2

Yksi matkan tavoitteistani oli saattaa itseäni tilanteisiin, jotka eivät kuulu mukavuusalueelleni. Nautin yksin kahvilla käymisestä, voin helposti istahtaa lasilliselle itsekseni ja lounaskin ravintolassa sujuu soolona mallikkaasti. Jostain syystä illallisen nauttiminen ravintolassa yksin on ollut aina matkoilla haastavinta ja työreissuilla olen usein mennyt siitä missä aita on matalin ja hakenut vain huoneeseen jotain pientä syötävää. Nyt en aikonut päästää itseäni yhtä helpolla. Mitään kivan näköistä paikkaa ei vain tahtonut tulla vastaan ja käveltyäni kymmenisen korttelia manasin jo etten ollut katsonut netin äärellä sopivia vaihtoehtoja ennakkoon.

Hotellimme lähistöllä 32nd kadulla kohdassa missä Broadway ylittää 6. Avenuen löysin vihdoin etsimäni. The Harold nimisen ravintolan tunnelma vaikutti hyvältä ja baaritiskillä oli tilaakin. Istahdin penkkiin ja ystävällisen tarjoilijan suosituksesta tilasin paikallista Rieslingiä, sekä pasta-annoksen. Keskustelimme hetken todella maistuvasta viinistä lasissani ja tunnustin tietämättömyyteni New Yorkilaisten viinien suhteen. Tarjoilijan siirryttyä keskustelemaan takaisin entuudestaan tuttujen asiakkaiden kanssa tiskin toiseen päähän jäin suunnittelemaan vierailua Standing Stone viiniviljelmille. Ravintolassa ei ollut wifiä, joten jouduin todella viettämään aikaa ihan vain omien ajatusteni kanssa. Nauttiessani maittavaa ruoka-annostani kuuntelin tiskillä istuvien muiden juttuja. Kävi ilmi, että tarjoilija hänen ystävänsä olivat kaikki näyttelijöitä ja kummasti tuli fiilis kuin olisin tipahtanut seuraamaan elokuvaa salakuunnellessani heidän jutustelua näyttelijän arjesta kaupungissa missä kilpailua riittää.

new-york2-4 new-york2-2

Yksin illastaminen oli New Yorkissa oikeastaan aika mukavaakin. Baaritiskillä istuessa ei tuntunut lainkaan niin yksinäiseltä, kuin pöydässä ja täälläpäin maailmaa on tiskillä istuskelu usein jopa hauskempaa. Itsensä kanssa ajan viettäminen tekee hyvää ja oikein erityisen hyvää ympäristössä missä ei edes pääse pakenemaan älypuhelimen tarjoaman rinnakkaistodellisuuteen. Olisihan se ollut hienoa jakaa kokemani hetki Top of the Rockista heti Juhanalle tai some-kanaviin, mutta toisaalta vielä hienompaa oli pitää tuo ainutlaatuinen hetki ihan vain itselläni imeä hetkestä kaikki mahdollinen energia sisuksiin.

Oletteko jo kaikki ehtineet käydä Top of the Rockissa? Jos näin, niin mihin aikaan sinä suosittelet vierailemaan? Entä miten on, onko yksin syöminen pelkästään rentouttavaa vai hui-kauhistus ajatuksenakin?

Saatat myös pitää näistä

14 Kommenttia

  • Vastaa Heidi / Auringon alla 18.12.2016 at 09:17

    Upeita kuvia Milla! Ja sulla on ollut aivan ihanat treffit Nykin kanssa <3 Tosi kiva, että sait vielä lipun tuonne. Meillä kävi aikoinaan niin, että ei saatu lippua sinä päivänä kun oltiin suunniteltu menevämme, mutta seuraavalle päivälle sai ilta-aikaan (ei auringonlasku). Kyseessä oli uuden vuoden aika, joten ylhäällä oli myös todella jäätävä tuuli! Näkymät oli kyllä hienot, ja muutenkin tuo jonotussysteemi on niin paljon parempi kuin vaikkapa Empiressä. Seuraavalla reissulla pitää kyllä ehdottomasti käydä tuolla uudestaan. Meillä ei ollut edes "kunnon" kameraa mukana viimeksi. Me mentiin vuosi sitten Empireen juuri siihen aikaan, että ehdittiin nippa nappa nähdä päivänvalo, auringonlasku ja hämärä aika. Siinä joutui aika pitkään palloilemaan siellä ylhäällä (ainakin tunnin), mutta oli se sen arvoista 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 18.12.2016 at 18:18

      Kiitos Heidi 🙂 Vaikka ilta oli huikea, niin kyllä vieläkin vähän harmittaa, että emme ehtineet treffaamaan. Ens kerralla tehdään sitten tällit suoraan tuonne huipulle! Voin uskoa, että talvella on hyytävää, kun nytkin oli ihan riittävän kirpakka meno. En kässää miksi Empirellä on edelleen tuo normaali jonotus, kun Top of the Rockissa ja Freedom Towerissa selvästi hienosti toimii tuo lippusysteemi. Me ei aikoinaan jouduttu mielestäni kauhean kauan jonottamaan Empireen, koska mentiin heti aamusta, mutta Juhanan mielestä sekin oli vähän liikaa 😀 No onneksi se on nyt käyty!

  • Vastaa Noora | Kerran poistuin kotoa 18.12.2016 at 12:25

    Mulla on tekemättä vielä toi lintuperspektiivistä ihailu. Mutta se pitää tehdä sitten seuraavalla kerralla. En oikein oo osannut päättää, mihin kaupungin näköalapaikoista suuntaisin. Top of the Rockia oon kyllä itsekin eniten harkinnut, mutta tämän postauksen myötä mun päätös taitaa olla sinetöity 🙂 Aivan huikeita kuvia ja maisemia! Auringonlaskun aikaan olisi mullakin tähtäimessä, joten hyvä tietää että sinne voi mennä jo vähän hyvissä ajoin ja sitten pyöriä siellä siihen asti, että pimeys on vallannut kaupungin. Voi kun pääsisi New Yorkiin taas pian!

    • Vastaa Pingviinimatkat 18.12.2016 at 18:23

      Suosittelen lämpimästi Top of the Rockissa vierailua. Toki Freedom tower on reilusti korkeammalla, mutta pimeällä lasin läpi kuvaaminen on taatusti siellä hankalaa. Jos ei kuvista niin veisaa, niin sitten tilanne on toki toinen. Top of the Rockissa oli tosiaan sisätilatkin missä olisi voinut odotella esim jos ulkona on kylmä ja on tullut hyvissä ajoin katsomaan maisemaa niin päivällä kuin illallakin. Koko aikaa ei siis tarvitse odotella edes ulkona. Ja kyllä kieltämättä kuvia käsitellessä ja juttua kirjoittaessa on taas tullut mietittyä milloin taas seuraavan kerran sinne pääsisikään. Toivottavasti pian.

  • Vastaa Janni / Lentopelko 19.12.2016 at 09:28

    Aivan ihania kuvia! Oon haaveillut vierailusta New Yorkissa, mutta nyt on ehdottomasti päästävä siellä myös tuonne Top of the Rockiin. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 19.12.2016 at 17:34

      Kiitos Janni <3 Toivottavasti haaveidesi matka toteutuu pian.

  • Vastaa Laura / My Passport Pages 19.12.2016 at 12:54

    Ihana Top of the Rock! <3 Se on yksi ihan omista suosikeista koko kaupungissa ja nimenomaan noin auringonlaskun aikaan! Etenkin vähän kylmemmällä kelillä tuo jonotussysteemi on ihan paras kyllä, tekee elämästä niin paljon helpompaa ja mukavampaa kun ei tarvitse jonottaa pitkiä aikoja ulkosalla odotellen vuoroaan.

    Sun treffit New Yorkin kanssa on kyllä ollu aika mahtavat, alkaa kaupunki polttelemaan takaraivossa jo niin pahasti, että pakko on kohta lähteä uudestaan tuonne itsekin! Pisti myös hymyilyttämään tuo suoraan jälkiruokaan siirtyminen – joku viisas joskus totesi mulle, että parasta aikuisena olemisessa on se, että voi halutessaan aloittaa vaikka joka kerta jälkiruuasta ja onhan se totta, jäätelö kun on aina hyvä ratkaisu tilanteessa kuin tilanteessa. 😉

    • Vastaa Pingviinimatkat 19.12.2016 at 17:37

      Saman viisaan sanonnan olen kuullut myös ja se pitää sisällään myös mahdollisuuden aloittaa päivän jäätelöllä 😀 En ole saanut Nykistä kyllikseni vielä näiden kaikkien kertojenkaan jälkeen, joten haaveissa siintää toki jo seuraavakin reissu. Mutta kohtahan se on taas uusi vuosi ja uudet reissu toiveet ja ainahan sitä saa toivoa 😉

  • Vastaa Elina | Vaihda vapaalle 19.12.2016 at 17:52

    Kuulostaa hauskalta illalta omassa eli parhaassa seurassa. 🙂 Top of the Rock on upea ja olisi kiva käydä siellä uudelleenkin! Empire State Buildingissa en sitten muistaakseni olekaan käynyt. Kyllä tuo kaupunki vain saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Ja ei, en taida olla koskaan syönyt kunnollista illallista yksikseni. Kai sekin pitäisi joskus tehdä. Viime viikolla työmatkalla naapurimaassa ratkaisin tämän ongelman syömällä pitakebabia. Istuin kyllä yksin pöydässä, mutta sitä ei varmaan lasketa, kun ei ollut kyse paikasta, jossa tarjoiltaisiin pöytiin. 😀

    • Vastaa Pingviinimatkat 20.12.2016 at 06:09

      Se on varmaan yksi asia mistä New Yorkissa niin tykkään, että tunnen oloni pieneksi. Siinä kaupungissa voit olla kuka vaan tai mitä vaan, eikä se kiinnosta yhtään ketään. Se on omalla tavallaan hirmu virkistävää. Ja juu ei, pitakebabia ei lasketa 😀 Samalla tavoin pikaruualla ja take awayllä olen hoitanut tilanteet yleensä työmatkoillani. Tähän pyrin tekemään nyt aktiivista muutosta, ainakin tämän yhden hyvän kokemuksen jälkeen 🙂

  • Vastaa Maarit 22.12.2016 at 09:08

    Mun oli nyt tultava tänne uudestaan kun jäi ekalla kertaa kommentoimatta, että ensinnäkinnää kuvat on upeat, ihan tauluainesta. 😉 Me käytiin top of the rockilla aamulla jolloin oli melko vähän porukkaa, eikä ehkä kaunein valo, mutta kokemus oli silti mahtava. Haluaisin ehdottomasti sinne joskus uudestaan ja juuri tuolla tavoin illalla. Rupesin ihan miettimään olenko joskus käynyt illastamassa yksin ravintolassa ja pari kertaa olen sen tainnut tehdä eräässä paikassa joka oli minulle tuttu, ja olin kipeänä etten jaksanut itse kokkailla. Lounasaikaan usein jopa tykkään ruokailla yksin, niin saa oman rauhallisen hetken. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 26.12.2016 at 07:03

      Kiitos Maarit 🙂 Olen itsekin yllättävän tyytyväinen otoksiin. Ilta olikin kyllä niin onnistunut monella tapaa, että olisi vaikea kuvitella siitä syntyneen epäonnistuneita kuvia 😀 Se on tosiaan jännä miten lounas yksin on ihan luonteva ajatus, mutta illallinen ei itselleni lainkaan. Täytyy siis vain harjoitella enemmän.

  • Vastaa Alex 30.12.2016 at 15:53

    Upeita kuvia Milla!
    Tuo sun deittikaveri on iltavalaistuksessa vaan niiin hurmaavan näköinen….
    Itse olen käynyt Empire State Buildingin kattoterassilla illalla ( melko pitkällisen jonotuksen jälkeen; emme silloin ottaneet ”priority”-lippia, mutta sitä voisi kyllä suositella – Top of the Rockissa on ilmeisesti hieman fiksumpi systeemi slottien kanssa).
    Top of the Rock ajoitettuna siniseen hetkeen ehdottomasti jatkoon omalle bucketlist’ille seuraavalle kerralle.

    • Vastaa Pingviinimatkat 1.1.2017 at 16:11

      Kiitos Alex 🙂 Itselläni on seuraavaksi listalla Freedom Tower, minne onneksi myös mahdollista ostaa lippu ennakkoon. Sieltä käsin auringonlasku näyttää taatusti myös päräyttävältä. Ja olisi hienoa nähdä myös sillat iltavalaistuksessa ylhäältä käsin. Toivottavasti päästään pian lukemaan kokemuksistasi Top of the Rockissa.

    Vastaa