Pallontallaajat.net
Valikko
Italia

#IGTT – Ihanat ohikiitävät hetket kuvan takana

4.8.2016

Kesän muistoja ja kokemuksia on jälleen ikuistettu niin järjestelmäkameroiden muistikorteille, kuin myös aina kätevästi mukana kulkeville kännyköille. Erityisesti kännykän muistiin tarttuu usein kuvia hetkistä ja tilanteista, joissa ei kallista järkkäriä kaiveta esiin tai kamera ei ole edes juuri sinä iltana päätynyt mukaan kaupungille. Näitä hetkiä olemme julkaisseet Instagramissa, mutta koska moni kuvista on oman pienen tarinansa mittainen niin ajattelimme kertoa niistä teille muutaman. Kuvat itsessään on julkaistu Insta-tileillämme @juhanatuomi ja @milla_pingviinimatkat, ja näiden kautta voi reissujamme tietysti seurailla kätevästi muutenkin. 

1. Mies ja merisiilit

Erinomainen esimerkki hetkestä jolloin järkkäri loisti poissaolollaan. Olimme viettämässä iltapäivää rannalla italialaisten nauttiessa siestastaan. Aika on meille juuri hyvä pieneen makoiluun, sillä kyseisinä tunteita ei vedessä tai rannan tuntumassa olevalla pienellä aallonmurtajalla ollut ryysistä. Jokunen italialainen seurue lepuutti päivänvarjojensa suojissa ja kaivoivat kylmälaukusta evästä, mutta aika klo 14-16 oli joka päivä miellyttävän rauhallinen. Eräässä porukassa oli tosimies paikalla, joka perkasi aallonmurtajalla muksujen keräämiä merisiilejä syötäväksi. Juhana kävi reippaasti juttusille ilman yhteistä kieltä ja selvitti kuinka siilejä oikein syötiin. Vieraanvarainen italiaano tarjosi tietysti Juhanalle puukostaan yhden merisiilin pohjoisen serkulle maisteltavaksi. Onneksi rannalla mukana oli Samsungin kännykkä, joka ei vesipisaroita säiky ja tämäkin elämys saatiin ikuistettua. Jännittävän makuista oli tuo mönjä mitä siilin sisuksista syödään. Joko olette maistaneet?

IMG_20160725_124202

2. Värien festivaali

Festival dei Colori saapui Mattinatan kaupunkiin lomamme aikana. Iloisen ja värikylläisen festivaalin ajaksi kaupunki somistettiin monin eri tavoin kaikkiin kauniisiin ja kirkkaisiin väreihin. Ihan emme saaneet selkoa siitä miksi tuota festivaalia juhlittiin kokonaista kolme päivää, mutta ei se toki estänyt mukana fiilistelyä. Istuimme eräänä iltana suosikkiviinibaarimme terassilla, kun yhtäkkiä ohitsemme juoksi numerolapuilla somistettuja lapsia. Monet heistä olivat saaneet osuman jostakin väripulverista, mikä näytti kuuluvan asiaan. Hetkeä myöhemmin juoksijoiden kulkureitti päättyi viinibaarin viereiselle aukiolle ja ilma täyttyi eri värisistä jauheista. Lapset kiljuivat riemusta, jauhetta oli kaikissa väreissä ihan joka puolella (myös terassilla istuessa sai osansa) ja musiikki jytäsi täysillä. Järkkäri pysyi vistusti jauheilta piilossa, mutta jälleen kännykän kera Juhana paineli tilanteeseen, joka muuten olisi jäänyt täysin ikuistamatta. Hilpeä ja riemukas juhla. Tietääkö joku miksi sitä vietetään?

IMG_20160718_090425

3. Elokuvia tähtitaivaan alla

Viime vuonna törmäsimme ensimmäisen kerran Roomassa Trasteveren elokuvajuhliin, eli Festival Trastevere Rione del Cinema. Joka ilta kesäkuusta aina elokuun alkuun näytetään Piazza di San Cosimaton aukiolla jokin elokuva. Myös muualta Trasteveresta löytyi pisteitä missä näytettiin tietyn teeman mukaisia leffoja, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Paikalliset saapuvat nauttimaan elokuvaillasta tähtitaivaan alla kera janojuomien ja osa jopa ruokien. Viralliset San Cosimatolle tuodut istumapaikat menevät nopeasti, mutta mukanaan voi tuoda tietysti oman jakkara, viltin tai istua muuten vaan päivisin vihannestorin virkaa hoitavalla maaperällä. Italialaisittain se ei ole ihan niin justiinsa. Tänä vuonna nautimme useampana iltana tästä ohjelmanumerosta ja mukana raahattu joogamattokin sai ihan uuden tarkoituksen. Harmi, että Helsingissä vastaavat rajoittuvat yhdestä muutamaan iltaan vuodessa. Joko olet päässyt kokemaan kotimaassa tai maailmalla vastaavaa?

FullSizeRender

4. “Salakuva”

Ihmiset on mielenkiintoisia kuvauskohteita, mutta toisinaan iso järkkäri objektiiveineen saattaa säikyttää kohteen. Näinpä usein järkkäri jääkin kassin pohjalle ja lupa kuvaan heltiää helpommin kännykällä. Mobiililla on joskus muutenkin nopeampaa napata kuva tilanteesta, joka menee nopeasti ohi. Toiset myös harrastavat salaa kuvaamista, kuten tässä kuvassa näkyy. Sitten vaan kuva pyllistelevästä vaimosta someen ja odottamaan reaktiota 😀  Tunnustakaa heti, otatteko salaa kuvia kännyköillänne?

IMG_20160718_184329

5. Ruoka joka katosi lautaselta

Italia tuo herkullisen ja suussa sulavan murkinan luvattu maa. Nautimme suunnattomasti pastoista, pitsoista, apertivoista, kahveista ja jälkkärijäätelöistä. Harvemmin kuitenkaan olemme ehtineet kameraa laukusta kaivamaan, kun nälkäiset vatsat ovat jo ottaneet herkkuannoksen vastaan. Joskus harvoin sentään on kännykkä kaivettu esiin ja annoksesta ehditty ottaa jonkinlainen otos. Kuinka teille käy ruokakuvien kanssa? Pullisteleeko muistikortit herkkuannoksista vai onko lautanen tyhjä ennen kuin muistatte kuvan ikuistamista ajatellakaan?

IMG_20160719_163127 IMG_20160714_150003 IMG_20160716_134002

***

Minkälaista tarinan Instagramissa julkaistut kuvat kertovatkaan. Lue lisää tarinoita ja kertomuksia Instagram Travel Thrusday -tempaukseen osallistuneista blogeista. Linkit kaikkiin muihin postauksiin löydätte seuraavien blogien postauksien lopusta: Travellover, Rimma + Laura -matkablogi ja Muru Mou. Haluatko itse osallistua tempaukseen? Lue ohjeet täältä

Saatat myös pitää näistä

34 Kommenttia

  • Vastaa Terhi / Muru Mou 4.8.2016 at 23:16

    Aivan ihania kuvia! Heh, mun kaikki ruokakuvat on hätäisesti otettuja räpsyjä kun mies ei tykkää lainkaan odottaa ruoka nenänsä edessä koskemattomana, että saisin sommiteltua haluamanilaisia otoksia. Aina jälkeen päin huomaan, että niillä hätäisillä räpsyillä ei tee yhtään mitään, joten useinkaan en enää jaksa edes yrittää 😀

    • Vastaa Pingviinimatkat 6.8.2016 at 09:29

      Kiitos Terhi 🙂 Ruokakuvaaminen on selvästi oma taiteenlajinsa ja hyvä kuulla, että muillakin katoaa pöperöt parempiin suihin 😀

  • Vastaa sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa 5.8.2016 at 08:48

    Kivoja tarinoita kuvien takana. Kuulostaa hauskalta tuo värien roiskiminen Ruokakuvien kanssa mulle käy usein niin, että syön ennen kun ehdin kuvata tai sitten kuvat on muuten vaan tosi surkeita.

    • Vastaa Pingviinimatkat 6.8.2016 at 09:31

      Kiitos Sarsa 🙂 Värien roiskimiseen olisi voinut itsekin osallistua jos vaan olisi tiennyt tapahtuman tasosta ennakkoon 😀 Ehkä sitten ensi kerralla. Ja kuten Terhillekin tuli todettua, niin on ruokakuvaus tosiaan selvästi oma taiteenlajinsa, joka vaatisi paneutumista enemmänkin, mutta ei oikein maltti riitä…

  • Vastaa Anna / 270 degrees 5.8.2016 at 19:51

    Mukava teksti! 🙂 Itsellä ruokakuvien kanssa taitaa useimmiten käydä niin, että ehdin syödä annoksesta pari haarukallista ja sitten muistan että ainiin, kuviakin piti ottaa. Ja vastaavia pyllykuvia taitaapi olla jo tämänhetkiseltä reissultamme useampia! Allekirjoittanut yleensä kuvassa kohteena 😀

    • Vastaa Pingviinimatkat 6.8.2016 at 09:33

      Heh, tuo on niin klassinen, että pari haarukallista ja sitten vasta muistaa. Siinä vaiheessa annos ei vaan usein näytä enää kovinkaan kuvaukselliselta 😀

  • Vastaa sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi 6.8.2016 at 08:43

    Ihania tarinoita! Mä olen väläytellyt kotona ideaa ruokamatkasta Italiaan tänä syksynä, pakko varmaan vilautella vielä vakuudeksi noita vitoskohdan kuvia, niin tulee bookattua lennot samoin tein! ;D

    • Vastaa Pingviinimatkat 6.8.2016 at 09:36

      Ah, ruokamatka Italiaan! Ainahan se ruoka on isossa roolissa Italian reissuilla, mutta olis ihana joskus keskittyä ihan vaan ja puhtaasti siihen kunnes poksahtaisi. Ja vielä ehkä enemmän haaveileissa on ollut viinimatka, mutta sehän on käytännössä sama asia 😀

  • Vastaa Mari 6.8.2016 at 14:07

    Ihana postaus, tästä tuli jotenkin niin hyvä mieli! 🙂 Mulla myös tulee räpsittyä hyvin paljon tilannekuvia Samsungin kapulalla ja yhä useammin nämä kuvatukset myös päätyvät blogin puolelle. Filmifestareista tuli mieleen, että Kroatian Pulassa oli heinäkuussa meneillään vastaavat meidän reissun aikana, vaikka emme itse osallistuneet kinkereihin. Tämän kuun lopussa on myös Venice Film Festival, ja toivon josko tänä vuonna pääsisin moikkaamaan Deppiä kun viime vuonna jäi välistä 😉

    • Vastaa Pingviinimatkat 7.8.2016 at 21:28

      Onpa kiva kuulla, että saatiin hyvä mieli aikaan <3 Venice Film Festival oliskin kyllä aivan mieletöntä kokea joskus! Ja jos Deppiä pääset morjestamaan, niin kerro isosti terveisiä noin niinkuin erityisesti siis Millalta 😉 Pidetään peukut sille siis!

  • Vastaa Heidi / Auringon alla 6.8.2016 at 19:46

    Todella hienoja kuvia! Ja tuo on niin totta, että hetkiä saa usein paremmin tallennettua kännykällä kuin järkkärillä. Meillä ruokakuvat menee rutiinilla, otetaanhan niitä usein kotonakin ruokablogia varten. Siksi Antti tietää, että ennen kuin käydään ruuan kimppuun, on pieni puolen minuutin kuvaushetki. Ei useinkaan sen pidempi, koska en tosiaankaan halua käyttää aikaa kuvien hiomiseen, jos ruoka uhkaa jäähtyä ja/tai on nälkä 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 7.8.2016 at 21:30

      Kiitos Heidi, kiva kuulla, että kuvat miellyttää silmääsi 🙂 Joskus on kyllä niiiin kauniita annoksia, että moisia taideteoksia ei voi olla kuvaamatta. Ehkä kuvaamattomuus kertookin siis kohdallamme enemmän siitä, että ruuat on ns. normi mättöjä 😀 Ja vielä useammin on tosiaan vaan ihan rehellisesti nälkä!

  • Vastaa Marikaw 6.8.2016 at 20:24

    Puhelimella on niin helppo ottaa niitä pikaisia kuvia, mutta sit mä otan joku 8 kuvaa samasta asiasta ja mietin et mikähän järki tässä oli. 😀 Onneks on tilaa puhelimessa. Salakuvien ottaja täällä! Mut niistä tulee usein tosi hienoja joten ajattelin jatkaa sitä. Ruokakuvat on täälläkin usein sitä et oon alottanut hirveellä kiireellä syömisen ja sit mietin et oiskohan tätä kannattanut kuvata…

    • Vastaa Pingviinimatkat 7.8.2016 at 21:31

      hah, mahtavaa, että joku tunnustaa salakuuvavansa! Olispa hauska joskus nähdä postaus salaotoksistasi 😀

  • Vastaa Heidi / Maailman äärellä 7.8.2016 at 09:11

    Ihania kuvia ja tarinoita kuvien takana. Elokuvat tähtitaivaan alla kuulostaisi kokemisen arvoiselta.
    Mutta enpä muuten ollut ajatellutkaan, että merisiilejäkin voi syödä!

    • Vastaa Pingviinimatkat 7.8.2016 at 21:34

      Merisiilien syöminen oli ihan uutta infoa meillekin. Tosin sittemmin on tuntunut tulevan kuvia merisiileistä ruokapöydässä tuon tuostakin… Jännä juttu. Ulkoilmaleffat ja pimenevät elokuun illat sopisi kuin nenä päähän, joten toivottavasti niitä nähdään Suomessa tulevaisuudessa lisää.

  • Vastaa Pirkko / Meriharakka 7.8.2016 at 09:55

    Heh, noita meilläkin otetaan itseasiassa aika usein, kuvia toisesta kuvaamassa. Johtuisiko siitä, että se on kuitenkin melko yleinen aktiviteetti reissuilla 🙂
    Tosin olemme melko korrekteja toisiammekin kohtaan ja ennen kuvan julkaisua pitää toiselta saada lupa, mikä tietysti katsojan kannalta ehkä “ikävästi” karsii jossain määrin hauskimmat pois.

    • Vastaa Pingviinimatkat 7.8.2016 at 21:37

      Perherauhan ylläpitämiseksi onkin tärkeää ettei laita toisista mitään noloja juttuja. Ne meilläkin sentään jätetään välistä, vaikka varmasti materiaalia kyllä arkistoissa piisaisi 😀 Joskus pitäisi varmaan rohkaistua tekemään postaus epäonnistuneista kuvista ja kertoa tarinat niiden takaa…

  • Vastaa säppä 8.8.2016 at 00:14

    Ihania kuvia ja hetkiä! 🙂 Varsinkin tuo Trasteveren kiva. Ulkoilmaleffat on mun mielestä aivan ihania tapahtumia – ihan eri asia kuin istua pimeässä salissa elokuvaa katsomassa, vaikka sekin on ihan kivaa. Viime vuoden Balkanin reissulla satuttiin Sarajevoon leffafestareitten aikaan ja oli kyllä aivan ihana kokemus siellä tähtitaivaan alla katsella leffaa, kaupungissa, johon ihastuin ihan tosissani. 🙂 Myös ainakin Helsingissä ja täällä Valenciassa on tullut sitä harrastettua. Ensi kuussa San Sebastianin leffafestareille 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 9.8.2016 at 16:18

      Oi, Sarajevo onkin vielä kokematta. Helppo uskoa, että siihen hurahtaa. Kiitos Säppä ja ihania San Sebastianin leffafestareita 🙂

  • Vastaa Mika / Lähtöportti 8.8.2016 at 21:44

    Olenkin odotellut teidän Puglia-postauksia, näyttää olleen mainio reissu! Merisiili on mulle ihan uusi ruokalaji ja tuon värifestivaalin tausta alkoi myös kiinnostaa. Olen todennut, ettei iso järkkäri oikein toimi tilanteiden tai ruoka-annosten kuvaamiseen. Siksi ostinkin äskettäin taskuun mahtuvan minijärkkärin, joka vaikuttaa näppärältä ratkaisulta. Mun kännykkä kun on sen verran kolhiintunut, ettei kuvien laatu vaan kerta kaikkiaan miellytä silmää.

    • Vastaa Pingviinimatkat 9.8.2016 at 16:21

      Nyt on niin paljon Italiaa eri alueilta tuloillaan, että ihan heti ei pääse saapasmaan aiheet loppumaan 😀 Pienet järkkärit on kyllä näppäriä. Meillä vaihtui Canonin mini juuri Leicaan. Sillä vielä erityisesti Milla harjoittelee. Minijärkkäriäkään ei sentäään uskaltanut ottaa esille jauhosateessa, mutta onnekis Juhanan Samsung kestää mitä vaan 😀

  • Vastaa Nina/ Rannalla lähes autiolla 9.8.2016 at 16:10

    Ihania kuvia, joissa oikeasti olette onnistuneet vangitsemaan ohikiitävän hetken! Mä otan paljon ruokakuvia, mutta julkaisen ehkä 10 %, sillä ruokien kuvaaminen ei vaan ole vahvinta osaamisaluettani 😀

    • Vastaa Pingviinimatkat 9.8.2016 at 16:23

      Kiitos Nina 🙂 Ruokakuvat tuntuvat aiheuttavan selvästi muillekin päänvaivaa. Toisaalta jos niitä onnistuisi ottamaan enemmänkin, niin nälkähän sitä aina käsitellyn aikaan tulisi 😀

  • Vastaa Henna /suurin onni 9.8.2016 at 21:45

    Ihania hetkiä! Olen huomannut, että viime aikoina myös minun kännyykkääni on tallentunut useita hetkiä, jotka eivät ole päätyneet järkkärille ollenkaan. Varsinkin kotona ollessa jaksan enää harvemmin kantaa järkkäriä mukanani ja olenkin tässä harkinnut, että pitäisiköhän taas palata pokkariaikaan, ainakin osittain, ja hommata järkkärin rinnalle joku käsisäätöinen pokkari.

    Nuo värifestarikuvat näyttävät tosi hauskoilta 🙂 Olen aiemmin nähnyt vastaavia vain Intiasta, ja vaikka nekin näyttävät hauskoilta kuvilta, en silti haaveile Intiasta mihinkään festariaikaan, sillä normimeininkikin siellä on jo melkoista, ainakin minun hermoilleni. Mutta vastaava Euroopassa, ehkä?

    • Vastaa Pingviinimatkat 10.8.2016 at 08:22

      Kiitos Henna! Täytyy tunnustaa, että Intia ei ole ollut meillä haaveissa lainkaan, juuri siksi, että pää ei ehkä kestäisi sitä normimenoa. Ehkä jossain pohjoisessa vuorilla missä rauhallista ja jylhiä maisemia. Ruoka kyllä puhuisi kovastikin maan puolesta ja värimaailma vaikuttaa ihanalta. Mattinatan värifestarit oli varmaan aika miniatyyrikokoa Intian kuvioihin verrattuna 😀

      Hankittiin juuri Leican kompakti järkkäri niitä hetkiä varten kun ei jaksa raahata isoa mukana. Täytyy myöntää, että aika paljon sillä kuvaaminen vaatii vielä treenaamista, että saa sen parhaat puolet irti. Mutta ainakin tulee harjoiteltua, sillä mukaan se lähtee kyllä tosi helposti 🙂 Nopeissa tilanteissa kännykkä on kyllä tietysti ihan pirun kätevä, kun sen saa nopeasti kuvaustilaan, eikä herätä huomiotakaan kuten tavallinen kamera.

  • Vastaa Anna | Tämä matka 10.8.2016 at 19:08

    Asian voisi muotoilla myös niin, että monelle riittäisi ihan se kännykkä kuvien ottamiseen. Laatu ei varsinaisesti parane, jos sitä kameraa ei osata käyttää, tai kuvaa huonolla kameralla. Nykyisissä kännyköissä kamerat ovat jo muutaman vuoden takaisia pieniä pokkareita paljon parempia. Kännykkä on yleensä aina mukana ja aina kuitenkin se paras kuva, on otettu kuva.

    • Vastaa Pingviinimatkat 21.8.2016 at 17:42

      Kyllä, asian voi muotoilla monella tavalla 😀 Ja hyvässä kuvassa on usein kyse paljon muustakin kuin kalustosta.

  • Vastaa Arja / Haavematkoja 11.8.2016 at 23:54

    Kivoja tarinoita ja kauniita kuvia! Mulla tulisi just ruokakuvia varmaan otettua puhelimella useamminkin, mutta oma Lumiani ei ota kovin hyvää laatua sisätiloissa, jossa sitä useammin kuitenkin syö…useimmin ruoat jää siis kuvaamatta, jollei ole jotain ihan erityistä lautasella 🙂 Ihanalta kuulostaa nuo ulkoilmaleffat, kun ovat vielä sellaisilla leveysasteilla, että pitkän kesänkin tarkenee katsella ulkona!

    • Vastaa Pingviinimatkat 21.8.2016 at 17:45

      Kiitos Arja 🙂 Kummasti tässä kaipasi elokuun pimenevinä iltoina taas ulkoilmaleffaan <3 Kännyköiden kameroissa ei tosiaan meinaa valovoima oikein riittää, jos yhtään sattuu olemaan hämärämmät olosuhteet. Ja eihän sitä aina kaikista hetkistä tarvitse kuvaa saadakaan, vaan voi keskittyä nautiskeluun.

  • Vastaa Annika | Travellover 19.8.2016 at 21:09

    Oi miten elämänmakusia kuvia. Täyttä elämää, sanoisin!
    Mulla kulkee kamera mukana melkeinpä kaikkialla, joten kännykällä tulee otettua vain juurikin niitä Insta-kuvia, kun ne tekee mieli julkaista helpoimman kautta eli suoraan siitä puhelimelta. Ja sen kerran kun kameran jättää hotellille, sille todella olisi tarvetta, kuten olisi ollut tänä kesänä Venetsiassa, kun osuin keskelle julkkishäitä.

    • Vastaa Pingviinimatkat 21.8.2016 at 17:47

      Heh, kiitos Annika 🙂
      On muuten niin totta, että se kamera aina sitten joskus jää vapaa iltaa viettämään hotellille ja kas kummaa kun juuri silloin sille olisikin ollut käyttöä. Mutta toisaalta onneksi sinulla oli sentään se kännykkä ja sait senkin avulla muutaman kivan otoksen. Ja hetken twitter-julkisuutta 😀

  • Vastaa Laura R. / RIMMA + LAURA -matkablogi 30.8.2016 at 21:13

    Ihania kuvia, noille värifestareille haluaisin oitis nuo kuvat nähtyäni! 😀 Hyvä tuo salakuva, mutta itseäni jäi askarruttamaan, että mitäs se Milla siinä kuvaileepi? 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 31.8.2016 at 08:40

      Heh, varmaan jotain aluskasvillisuutta 😀 Ei vaiskaan, siinä ollaan kallion reunalla, niin siinä otettiin kuvaa vaan maisemasta.

    Vastaa