Procida – saari suoraan italian täyteisestä päiväunesta

Procida tuo pikkuinen saari Napolinlahdella lumosi erityisesti Millan mielen viime kesäisellä matkallamme. Ihastusta tuntuu haukkovan muutkin saarella käyneet ja useat harmittelevat sitä, etteivät ymmärtäneet jäädä saarelle yön yli. Virhe pikainen päivä matka tähän palaan ihastuttavaa italiaa ei toki ole, mutta fiilikseen pääsee taatusti paremmin jos viettää muutamankin yön. Me tutustuimme saaren elämään kolmen yön yli ja tuossa ajassa tuntui, että pääsimme vasta lähikortteleiden makuun. Mutta meistä nyt onkin tullut vähän tämmöisiä hidastelijoita ja nautiskelijoita. Tutustuimme rauhalliseen tahtiin lähialueeseen, tarkkailemme paikallisia ja yritämme päästä kärrylle heidän päivärytmistään ja tavoistaan. Tälläkin vierailulla istuskelimme samassa baarissa apertivolla jokaisena iltana ja seurasimme kuinka saaren asukkaat kävivät viereisessä kirkossa työpäivän päätteeksi. Kolmessa päivässä pääsimme vasta pääpiirteittäin jyvälle siitä kuka oli ystävä kenenkin kanssa ja kenen kanssa juteltiin mitä ilmeisemmin vain siksi, että se oli kohteliasta. Italialaisten kehonkielestä on helppo tulkita tunteita ja tunnelmia silloinkin kun ei edes puhetta kuule tai ymmärrä.

Procida on suoraan elokuvista ja ennen reissua saaren katujen tunnelmaan voi päästä vaikka katsomalla Judd Lawn ja Matt Daimondin suoritusta elokuvassa Lahjakas Herra Ripley. Tai elokuvan kautta voi loman jälkeen fiilistellä miten ihanassa paikassa sitä tuli käytyäkään. On helppo kuvitella miltä kaikki näytti vuosikymmeniä sitten, sillä täällä tuskin moni asia on siitä muuttunut tai uusia rakennuksia tullut anhojen tilalle. Aika saarella on pysähtynyt ja suorastaan jähmettynyt postikorttiin. Tunnetuimman postikorttikuvan Corricellan värikkäästä satamasta voi taltioida oman kameran muistikortille Terra Muratan näköalapaikalta. Pieni kipuaminen Santuario S. Maria Delle Grazie ohi todella kannattaa mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Aamupäivästä aurinko saa rakennukset hohtamaan kirkaissa väreissään ja illalla auringonlaskua voi ihailla sen painuessa saaren toisella puolella horisonttiin.

Corricellan rantabulevardi täyttyy illalla tunnelmallisista ravintoloista ja vastoin odotuksiamme hinnat eivät olleet mitenkään ihmeellisiä. Ravintoloista ei Procidalta jäänyt kuitenkaan mikään erityisemmin mieleen, muuten kuin Juhanan polttoöljyltä maistuneen pizzan osalta (Friariellia emme tule kokeilemaan toiste!). Tunnelmaa niissä kaikissa kuitenkin piisasi ja ruoka oli maukasta. Isyyspakkaus blogissa kehuttiin Tripadvisorissakin mainetta niittänyttä La Lampra nimistä ravintolaa ja sitä olisimme itsekin kernaasti kokeilleet. Pöytävaraus oli kuitenkin ilta-aikaan välttämätön, joten joudumme odottamaan elämystä seuraavaan kertaan.

Procida on kuitenkin paljon muutakin kuin Corricellan vanha kalasatama. Saarella pääsee nauttimaan todellista italialista lomaa polttavan kuumalla rantahiekalla, käyskentelemään kapean pittoreskeilla kujilla, todistamaan herrojen temperamenttia katujen kulmissa ja kuulemaan kuinka lasten nauru raikaa historiaa muuten uhkuvista kivitaloista heidän juostessa hippaa sen sokkeloissa. Pikkuisella saarella on helppo kävellä mieluiselle rannalle ja ostaa matkalla eväät jostakin pikkuisista mercatoista. Saarella selviää helpoiten kun antautuu paikallisen rytmin vietäväksi ja nauttii esimerkiksi siestasta hotellin riippumatossa koko saaren väestön sulkeutuessa päivän kuumimpaan aikaan koteihinsa. Niin sitä sitten jaksaa taas istua pitkää iltaa aukion laidalla paikallisten mummojen tapaan ja nauttia jäätelöä jälkiruuaksi kellon lähestyessä jo puolta yötä.

Procidalla pääsee nauttimaan yhtä aikaa rantaelämästä, lomasta pienessä kaupungissa, imemään itseensä historiaa ja menneen ajan tunnelmaa, sekä fiilistelemään palaa jokseenkin aitoa Italiaa. Eipä siis ihme, että tämä elokuvien saari on vielä kirkkaana mielessä vuosi matkan jälkeenkin. Haaveissa tänne on jo palattu monen monta kertaa, mutta toivottavasti pian pääsemme uudestaan torkkumaan oliivipuiden alle siestan aikaan ja seuraamaan kyläläisten näytelmää La Piazzetta aukiolla apertivon aikaan.

Tässä vielä linkki juttuun missä kerroimme majapaikastamme Albergo La Viganasta. Kyseistä hotellia voimme suositella erittäin lämpimästi!