Pallontallaajat.net
Valikko
Kohteeton

Hitaasti nautsikellen vai kaikki kerralla ahmien – millainen lomailija sinä olet?

25.10.2015

Loman suunnittelusta tulee helposti omanlaistaan kauhun tasapainottelua. Reissussa aikaa pari viikkoa ja tuosta ajasta pitäisi saada mahdollisimman paljon irti. Jotta loman jälkeen tuntuisi siltä, että todella olimme jossakin, niin täytyykö sitä varten vaihtaa paikkaa monta kertaa vai riittääkö tavoitteeseen pääsemiseksi hidas tutustuminen paikalliseen elämään yhdessä kohteessa? Täytyykö miljoonakaupungissa tutustua kaikkiin kaupungin osiin kerralla vai saisiko kokemuksesta enemmän irti jos tutustuisikin syvemmin vain yhteen? Olemme viime vuosina kallistuneet enemmän jälkimmäiseen ja Juhana kutsuu sitä loman sisäiseksi mikromatkailuksi.

Aina ei ole ollut näin ja olemmekin viilettäneet loman jos toisenkin tuli persuksissa pitkin maita ja mantuja. Kerran esimerkiksi vaihdoimme kahdeksan yön reissun aika New Yorkissa kolme kertaa hotellia ajatellen, että näin tutustuisimme yksittäisiin alueisiin majoituksen ympärillä paremmin. Lopputuloksena vannoimme, että ei enää koskaan tehdä mitään niin typerää. Suunnitellessamme kesälomaa 2010 herpaantui Juhanan ote hetkeksi ja Rouva Ahmatti sai lyötyä läpi ajatuksensa varsin tapahtumarikkaasta Kroatian, Slovenian ja Italian lomasta. Paikka vaihtui parhaimmillaan yhden yön jälkeen ja pisimmillään viivyimme kohteessa neljä yötä. Noin kahden viikon lomalla tsekkasimme itsemme yhteensä kahdeksaan eri majapaikkaan ja yksi yö vietettiin junassa. Riitelimme paljon ja olimme todella väsyneitä. Nyt kun sitä ajattelee, niin ei ihme jos tuon reissun jälkeen oltiin loman tarpeessa. Mitä tuhlausta onkaan kränätä keskellä kauneinta maisemaa ihan vaan siksi, että loma muuttuu suorittamiseksi!

Pitkän päivän aamupäivänä kiivettiin Sloveniassa kukkulalle, jonka jälkeen käytiin vielä kylpylässä, matkattiin ja nähtiin Ljubiljana ja noustiin lopulta yöllä Italiaan vievään junaan herätäksemme aamulla Venetsiassa ja sieltä edelleen illaksi Comolle… Huh

Bussiasemalla jossakin päin Kroatiaa

Bussiasemalla jossakin päin Kroatiaa

Pidemmällä puolen vuoden reissulla 2011-2012  oli syytäkin hetkittäin hidastaa tahtia. Muutamassa kuukaudessa ehtii nimittäin kummasti kyllästymään paikan vaihtamiseen ja nähtävyyksien katselemiseen! Molemmat muistamme vieläkin selvästi väsymyksen joka voitti päästyämme Sydneyhin. Olimme matkanneet noin kolmen viikon ajan bussilla Darwinista koko mantereen halki Adelideen ja sieltä edelleen Melbournen kautta Sydneyhin. Perille päästyämme ei paljon oopperatalot ja Harbour Bridget kiinnostaneet. Hautauduimme ystävämme asuntoon missä Juhana tuijotti kolme päivää pelikonsolin tuuttaamaa kuvaa televisiosta ja Milla maleksi hömppäsarjamaratonien välissä korkeintaan Newtownin lähikortteleissa. Lepotuokion jälkeen olimme valmiita katsomaan myös Sydneyn tarjoamat nähtävyydet. Tuon puolen vuoden matkan lopulla vietimme aina vaan pidempiä aikoja paikoillamme ja päivät kohteessa alkoivat muuttumaan viikoiksi. Vai mitä sanotte yhdeksästä päivästä Bangkokissa? Kyllä vaan, sen verran siellä lopulta olimme, emmekä joka päivä edes poistuneet kotikorttelistamme.

Bussilla halki Australian

Bussilla halki Australian

Väsymyksen väistyttyä jaksoimme käydä ihailemassa tätä maisemaa usempanakin iltana

Väsymyksen väistyttyä jaksoimme käydä ihailemassa tätä maisemaa usempanakin iltana

Viimeisiä päiviä Bangkokissa

Viimeisiä päiviä Bangkokissa

Rehellisyyden nimissä on Millankin vihdoin myönnettävä, että eniten saamme irti niistä kohteista joissa viivymme pidempään. Kesällä 2013 meinasi autolomastamme Euroopassa tulla saman näköinen tuli perseen alla juoksu kuin mitä loma 2010 oli. Samat maatkin suurin piirtein kierrettiin, mutta eri kulmista vain. Päätimme jo ennen reissua, että viikko Italiassa oltaisiin yhdessä osoitteessa ja päädyimme extempore varauksen kautta Umbrian maaseudulle. Ehdottomasti loman paras osuus! Nautimme siitä, että saimme tutustua pieneen kylään ja sen tunnelmaan rauhassa. Jos paikoillaan oleminen alkoi ahdistamaan, niin aina saattoi tehdä päiväretkiä lähimaastossa ja tuntea käyneensä jossakin pihapiiriä pidemmällä.

_MG_0848

_MG_1172

_MG_8317

_MG_0956

Menneen kesän lomaa suunniteltaessa oli Juhanalla taas vaimon ideoissa toppuuttelemista. Rouva kun olisi halunnut vaihtaa majapaikkaa Liparisaarelta toiselle tai tehdä vähintään useampia päiväretkiä. Lopulta emme poistuneet reilun viikon aikana Vulcanolta kertaakaan. Ajelimme sen sijaan saarta päästä päähän skootterilla, löysimme suosikkirantamme, muutaman hudin jälkeen söimme loman parhaan pitsan, pääsimme jyvälle paikallisesta elämänrytmistä, havannoimme ympäristöämme tarkemmin, otimme perspektiiviä melontaretkellä ja nautiskelimme kiireettömyydestä. Viimeistään tuon kahdeksan rentouttavan ja seesteisen päivän jälkeen sai Juhana ajatuksensa hitaasta matkailusta läpi vaimollensa. Kunnes taas hyppäsimme lauttaan ja vielä toiseen lauttaan vain päästäksemme kolmeksi yöksi Procidalle. Eli siihen yhteen kohteeseen mihin Millan oli vain ihan pakko päästä, kun niillä nurkin kerran oltiin… Eli vaikka tahti on jo hidastunut, niin homma vaatii vielä hieman hiomista.

Mitenkäs siellä reissut taittuu, hitaasti nautiskellen yhdessä osoitteessa vai monen monta kohdetta kierrelle ja rinkat joka päivä uudelleen pakaten?

Kelpasi kellua

Kelpasi kellua

_MG_5853

Etualalla saaren kylä ja Vulcanello. Taaempana saariryhmän keskuspaikka, eli Lipari.

Etualalla saaren kylä ja Vulcanello. Taaempana saariryhmän keskuspaikka, eli Lipari.

 

Saatat myös pitää näistä

18 Kommenttia

  • Vastaa Maarit 25.10.2015 at 10:06

    Me ollaan kyllä aikamoisia menijöitä! Mutta yhdistellään mieluusti lomaan hitaampia pätkiä ja sitten myös niitä aktiivisempia. Autolla kun matkustaa, niin siinnä helposti menee niin, että yöpymiset yhdessä osoitteessa on 1-2 yötä. Yleensä mietitään aikataulut sen verran tarkkaan, että osataan jättää löysää riittävästi. Viimeisimmälle reissulla kyllä Dolomiitti osuus oli ihan täyteen buukattu, kun alunperin oltiin varattu lennot ajatuksella, että käydään vaan Saksan kautta Itävaltaan. Ahnehdittiin ne Dolomiitit siihen ja siellä mentiin sitten aika haipakkaa. Siihen kiireen tuntuun vaikutti kyllä sekin, että säät ei tarjonnut ihan parastaan ja se aiheutti pientä pettymystä varsinkin kuvaamisen suhteen. Ollaan itseasiassa suunniteltu jo uusi reitti noille seuduille missä viihdyttiin hyvin, eli joskus paremman ajan kanssa vielä uudestaan.

    Toisaalta me aletaan stressata siitäkin jos tuntuu ettei oo riittävästi näkemistä ja tekemistä. Pitäisi aina löytää sopiva balanssi aktiivisten ja lepopäivien suhteen. Yleensä pysähdytään kaupunkeihin useammaksi yöksi, jolloin niistä tulee ehkä hieman rennompia päiviä, ja sitten kun lähdetään tien päälle niin maisemat vaihtuu noeammin. Jos mentäisi viikoksi samaan osoitteeseen niin kohteen pitäisi olla sitten todella monipuolinen, että viihtyisimme. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 25.10.2015 at 20:40

      Autolla reissatessa paikan vaihtaminen ei välttämättä ala uuvuttamaan samalla tavalla, kuin muilla kulkupeleillä matkatessa. Siinä itse matkan teko kuuluu niin oleelliseksi osaksi itse lomaa. Pysähdellään, ajellaan pienempiä teitä, löydetään ja nautiskellaan. Mitä sanot säästä, niin se onkin todella tuttua. Kyllä harmitti vuosi sitten kun Marokossa sinä päivänä kun menimme katsomaan muutaman tunnin ajomatkan päähän rannikolle Sidi Ifnin lähellä olevia kivimuodostelmia oli juuri se reissun ainoa sumuinen päivä. Kyseinen reissu ihan unohtuikin mainita tuossa yllä, mutta se oli tosiaan hyvä muikkari taas siitä, että loman joka ikinen päivä ei kannata olla ennakkoon piirun tarkkaan suunniteltu. Aika hyvä rytmi on meille ollut päivä lepoa ja päivä seikkailua. Ehtii välillä vähän sulatellakin näkemäänsä ja kokemaansa. Onneksi tosiaan sinne Dolomiiteillekin pääsee uudestaan ja sitten tietää taas paremmin mihin alueisiin keskittyä 🙂

  • Vastaa Miika ♥ Gia | matkakuume.net 25.10.2015 at 16:22

    Niin tunnistan tästä kirjoituksesta fiiliksiä!

    Sitä haluaisi tunkea mahdollisimman paljon kohteessaoloaikaan “kun nyt kerran on siellä suunnilla”, mutta eihän siinä ole mitään järkeä että kiukuspäissään juoksee tukka putkella niin että pahimmillaan heittelevät verensokerit kun ei saa kunnolla ruokaa tai unet ja lepo jää vähemmälle.

    Toisaalta tykkään vetää vauhdillakin ja nähdä ja kokea paljon, mutta kroppa kyllä kertoo kun lepoa tarvitsee. Muistan kun häämatkalle Havaijilla Miika ihmetteli enkö halua nähdä mitään, maata vaan rannalla ekan viikon ja tehdä ei-mitään. Takana oli tosi rankka työputki, jonka seurauksena reilu kolmen viikon lomakin pidettiin palkallisena eikä palkattomana… Kun oli saanut levättyä, toinen viikko olikin jo ihan eri juttu, ja jaksoi vähän kierrellä saarta ja käydä retkillä.

    Ja vuoden maailmanympärimatkalla tosissaan huomasi miten ensimmäisten kuukausien jälkeen alkoi matkavauhti vaan hidastua. Pair-kolme viikkoa yhdessä kohteessa oli melkein normi, enempään ei kyennyt. Hengailut Sydneyssä ja Bangkokissa kuulostaa kovin tutulta. Meilläin taisi aiottu parin päivän Bangkok-pysähdys venähtää suurin piirtein saman mittaiseksi. 🙂

    En voi sanoa että me mitenkään kuuluttaisiin vain yhteen kategoriaan, joko kaikki kerralla eläen tai vain rannalla maaten; kaikki riippuu niin paljon fiiliksistä.

    Tärkeintä olisi jaksaa pysähtyä kuuntelemaan omaa kroppaa ja jaksamista ja tunnistaa milloin liika on liikaa. Eikä vähiten jotta vältytään typeriltä riidoilta! 😀

    PS. Auringonkukkapelotkuva, aivan ihana! ♥

    • Vastaa Pingviinimatkat 25.10.2015 at 20:55

      Ah, ne verensokerit! Mikähän siinäkin on, että vielä tähän ikään ja reissukokemukseen nähden ei ole oppinut pitämään verensokerista jatkuvasti huolta 😀 Eli oman kropan kuuntelua isolla K:lla. Ja päälle ripaus ymmärrystä, että vaikka oma kroppa kuinka jaksaisi painaa, niin reissukaverin kroppa saattaa tarvita lepoa. Onneksi tänä kesänä jaksamisemme oli samalla tasolla ja saarelle päästyämme ladattiin vaan letkeästi akkuja. Ei meistä mitään manaatteja saa tekemälläkään, mutta ainakin pikku hiljaa osataan pysähtyä katsomaan pintaa syvemmällekin.

      Pitkässä irtiotossa parasta onkin se, että saattoi todella olla pari-kolme viikkoa kohteessa yhtäjaksoisesti. Yhdeksän päivää Bangkokissa sen parin yön sijaan tuntuu ihan hervottomalta juuri nyt 😀 Silloin se oli vähintäänkin luontevaa. Toisaalta samalla kun miettii kaupungin kokoa, niin eihän yhdeksässä päivässä ehtinyt näkemään juuri yhtään mitään. Eli hyvin olisi mennyt vielä toinenkin mokoma 😀

      • Vastaa Miika ♥ Gia | matkakuume.net 28.10.2015 at 01:49

        Ai kamala mitä kirjotusvirheitä sainkaan tonne upotettua kun kiireessä laatikoidenpurkamiselta kommentoin! 😀

        Mutta niin – juu, en todellakaan menis Bangkokiin yhdeksäksi päiväksi normilomalla! Silloin se vaan tuntui ihan hyvältä idealta, ja olikin. Lisäksi sinne saapuminen vähän verotti; 20h bussimatka, josta palautuminen vei todellakin oman aikansa.

        Olishan sitä Bangkokia voinut enemmänkin nähdä, mutta onneksi nyt sentään näköaladrinksut Bayokessa, keskuspuisto ja jotain ruokamarkkinoitakin. Ainiin, ja paikalliset matkamessut, jotka oltiin tehty todella isolla rahalla!

  • Vastaa Inka 25.10.2015 at 20:41

    Suorittaja täällä moro! Meidän lomat on kyllä just niin sitä että jos aikaa on kaheksan päivää, valkataan me kaheksan kohdetta ja varataan kaheksan majapaikkaa. Ei puhettakaan että jaksais homehtua viikkoa yhdessä ja samassa paikassa, ellei kyseessä oo joku supermielenkiintoinen rakkauskohde, kuten nyt vaikka Nyc.

    Tää tulee ihan taatusti ajan myötä muuttumaan, mutta niin kauan kuin virtaa riittää ja maiseman jatkuva vaihtaminen kiinnostaa enemmän kuin paikoillaan pysyminen, reissutahti jatkuu kiivaana. Tosin nyt Karim on jo osoittanut vähän väsymien merkkejä, sillä se ehkä haluaisi vastapainona hektiselle arjelle rentoutuakin jossain välissä lomalla, mutta ikävä kun on valinnut vaimokseen hupakon, jonka mieli on jo seuraavassa paikassa vaikka just saavuttiin ensimmäiseen. Hetkessä eläminen pitäisi niin opetella!

    Tsemppiä Millalle opetteluun, sulla tuntuu menevän jo melko mallikkaasti!

    • Vastaa Pingviinimatkat 25.10.2015 at 21:07

      Miten ei yhtään yllätä, että ilmoittaudut suorittajaksi 😀 Jotain on tosiaan jo opittukin, kun tulevan Nykin matkankin osalta on jo haudattu kaikki päiväretket ja aktiviteetit, jotka vaatisivat poistumisen Manhattanilta. En tiedä onko meillä tässä kyseessä niinkään ehkä väsyminen, kuin enemmänkin halua kokea kohteet vähän eri tavalla nykyisin. Hektisen elämän vastapainoksi pysähtyneitä hetkiä, hengittämistä ja pienemmän pinta-alan kokemista. Enää ei tunnu matka junassa halki Euroopan samalla tavalla kokemiselta kuin aikoinaan, vaan tulee siitä vain matka paikasta A paikkaan B ensimmäisen nostalgisen viehätyksen kaikottua. Mutta kuten Giakin tuossa ylempänä totesi, niin pitäisi vaan kuunnella kroppaa ja mennä sen mukaan, joskus täysillä ja joskus iisimmin 🙂

  • Vastaa Sanna I Siveltimellä 26.10.2015 at 03:22

    Mielenkiintoinen postaus ja joka sai minut paikoitellen hengästymään 🙂 Mutta tunnistin niin itseäni monin paikoin tästä. En tiedä sitten onko järki tullut päähän vai johtuneeko iästä, mutta chillimmin on kivempi reissata nykyisin. Toki sorrutaan edelleen ylilyönteihin ja joskus sitä saattaa lyhyeltä lomalta palata väsyneempänäkin takaisin, mutta jos kyseessä on ollut esim synttäriviikonloppu Berliinissä, niin mitä muuta siltä voikaan olettaa…? 🙂 Meidän pitkän reissun ajatuksena oli että yhdessä paikassa ollaan aina vähintään 3 vrk:tta, jotka usein venyivät helposti viikoksi. Pidemmillä reissuilla höllääminen onkin niin paljon helpompaa.

    • Vastaa Pingviinimatkat 26.10.2015 at 21:06

      Taitaa olla jokaisen Reissu Roosan ja Roopen ammattitauti tämä hetkittäinen ylensyönti 😀 Ja tuo on kyllä niin totta, että tapahtumarikas viikonloppu Berliinissä on taatusti tarpeen myös hetkittäin. Teidän reissutahti olikin ihanan letkeän oloinen. Teki varmasti hyvää viettää välillä pitkiäkin aikoja paikoillaan esim Losissa. En tosiaan tiedä, että onko se iästä kiinni vai tuliko oppirahat maksettua pitkällä reissulla. Siellä oppi jollakin tapaa ainakin olemaan itselleen armollinen ja ymmärsi ettei jokaista pytinkiä ja turistioppaassa mainittua TOP5 to do -listojen juttuja tarvinnut todellakaan olla näkemässä 🙂 Siksikin on ihanaa välillä palata tuttuihin paikkoihin kuten New Yorkiin ja Roomaan, missä monet pakolliset on koluttu jo moneen kertaan, niin voi keskittyä 100% pelkkään fiilistelyyn!

  • Vastaa Jenna 26.10.2015 at 08:28

    Todella hyviä ajatuksia. Hitaasti nautiskellen – se on mun juttuni nykyään. Tosin kyllähän noita päätönkanareissuja on tullut tehtyä tänäkin vuonna, mutta enemmän pidän siitä, että keskittyy yhteen asiaan ja paikkaan kerrallaan. Kesän Aasian reissulla oltiin kyllä paikoillaan 2-4 päivää/kohde, mutta siinäkin iski väsy. Välillä on kiva suorittaa ja nähdä loman aikana monta paikkaa kerralla, mutta useimmiten pidemmillä lomilla haluaa antaa aikaa myös itselle. Kyllästyn kyllä aika nopeasti paikkoihin, joten on vähän hankalaa yhdistää joskus tätä hitaasti nautiskelua matkoilla 😀

    • Vastaa Pingviinimatkat 26.10.2015 at 21:11

      Vaikuttaisi siltä, että jokaisen meistä täytyy “sortua” aika ajoin hektisempiin reissuihin, jotta tulee taas sitten seuravaksi otettua iisimmin. Ja kuten Sannakin tuossa totesi, niin onhan se niinkin, että viikonloppuun Berliinissä suhtautuu aika eri tavalla kuin vaikka pidempään reissuun. Me yritetään nyt ainakin keskittyä majoitusten suhteen siihen, että olisi se yksi tukikohta mistä tehdä sukkulana reissuja ympäristöön. Kamojen jatkuva pakkaaminen, aikatauluissa liikkuminen ja siirtymät kun tuntuu rasittavan selvästi eniten.

  • Vastaa Pirkko / Meriharakka 26.10.2015 at 10:54

    Aika paljon on tehty kiertomatkoja, eli viivytty kohteessa ehkä keskimäärin 3 yötä, joka jättää sentään (?) kaksi päivää paikalle. Useimmiten on riittänyt. Mutta hiukan pitemmillä matkoilla tarvitsee välillä vähän taukoa: 5 viikon maailmanympärimatkallamme oli puolissa välissä pari päivää Tahitilla Moorealla ilman juuri mitään ohjelmaa, mikä oli tosi hyvä! Samoin viime syksyn 5 viikon Aasian kierroksellamme Kuala Lumpur jäi meillä “suorittamisen” osalta aika vähiin Vietnamin, Laosin ja Kambodzan nähtävyyksien jäljiltä: vedimme vaan henkeä ennen Borneota 🙂

    Ajatuksena on, että kunhan tässä vielä muutama vuosi menee ja “lomaa” alkaa olla enemmän kuin säädetyt 5 viikkoa (+ylityövapaat ja lomarahat vapaana -vapaat) niin sitten voisi ajatella matkoja vaikka 3 kuukautta täällä, välillä kotona, sitten 3 kuukautta tuolla 🙂 Tätä sitku-elämää 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 26.10.2015 at 21:16

      Tuo kolme kuukautta täällä, välillä kotona ja taas kolme kuukautta toisaalla, kuulostaa erittäin hyvältä. Juuri 4 x 3kk tyyppistä vuoden irtiottoa voisi suunnitella, mutta nimen omaan niin, että yhdessä paikassa ollaan aina yksi neljäsosa etappia.

      Monesti on tullut ihan hiki teidän reissutahtia seuratessa 😀 Toisaalta olette tietysti tehneet ilmeisesti suunnitelmat aika valmiiksi ennakkoon, jolloin selvittelyyn ja säätämiseen ei sentään enää tarvitse reissussa käyttää aikaa? Todella mielenkiintoista lueskella eri reissaustyyleistä ja siitä kuka kokee minkäkin suorittamiseksi tai minimi perilläoloajaksi 🙂

      • Vastaa Pirkko / Meriharakka 27.10.2015 at 11:56

        Totta, kiertomatkamme, joita olemme viime vuosina paljon tehneet, olemme yleensä ostaneet palveluna siten, että vaikka matkatahti voi tuntua tiukalta, niin voimme aika paljon matkustaa tyyliin “sit & relax”, sillä kuljemme vaan mukana. Autonkuljettaja (ja mahdollisesti erillinen opas) hoitavat mahdollisen säätämisen 🙂 – toki etenkin privaatisti toteutetuilla toiveittemme mukaisesti.

  • Vastaa Kirsikka 27.10.2015 at 11:20

    Olipa hyvä postaus kun itsekin viime aikoina reissun päällä olen pohtinut paljon samoja asioita!

    Usein iskee ahneus nähdä ja kokea niin paljon kerralla kuin mahdollista, mutta olen itsekin tullut siihen tulokseen että parempi on rauhoittua 🙂 Esimerkiksi kun pari vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa Thaimaassa, halusin kiertää kaikki alueen saaret kahdessa viikossa… Mitä sitten jäi tuosta “lomasta” käteen on muistot siitä kun puran ja pakkaan rinkkaa, odotan kuljetusta, istun bussissa, istun lautassa, kirjaudun sisään majoitukseen, yritän löytää läheisimmän marketin yms. Seuraavalla kerralla kävin kuukaudessa saman määrän kohteita ja aiai olo oli todella lomaillut.

    Nyt kun pysyn (ainakin yritän!) yhdessä kohteessa aina hieman kauemmin kerrallaan, ympäristöään huomioi ihan eri tavalla. Matkailun tarkoitushan on juuri tutustua vieraaseen kulttuuriin ja ympäriinsä häsätessä saa kohteesta vain pintaraapaisun. Parhaat muistot ovatkin yllättävän arkisia juttuja ja on siistiä kun vieraat kulmat jossain vaiheessa näyttävätkin tutuilta 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 1.11.2015 at 19:14

      Kiva, että tykkäsit jutusta Kirsikka 🙂 Kuvaat niin täsmälleen oikein sitä mihin aika helposti menee kun paikka vaihtuu harvase päivä. Ja myös siinä kuinka tavoitteenamme jos on tutustua todella kulttuuriin, eikä vain nähdä toisenlaisia kulttuureja, niin vaatii se hieman enemmän aikaa ja tarkkailua. Muistoja voi todellakin syntyä vaikka ihan siinä lähimarketissa ja ihania lomakertomuksia siitä kuinka niitä eväitä syödessä ihmetteli ympäröivää paikallista elämää.

  • Vastaa Lahja 30.10.2015 at 09:02

    Jos mä meinaisin matkustaa maailman ympäri, pitäis varmaan jo kohta alottaa, jos tämän elämän aikana aikoisi ehtiä 😀 Oon jumittaja ja lämpeän hitaasti. Viikko yhdessä paikassa sopii mainiosti, kunhan siellä pääsee harrastamaan jotain kivaa.

    • Vastaa Pingviinimatkat 1.11.2015 at 19:16

      Jumittaessa sitä saattaakin löytää jotain aivan yllättävää ja mielenkiintoista. Aika antaa asioiden tapahtua 🙂 Onneksi kaikkien ei ole pakko kiertää maailman ympäri. Meillekin riitti puolessa vuodessa ihan tarpeeksi juoksemista Kaakkois-Aasiassa, Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa. Yksin jo missä vaan noista olisi voinut kevyesti viettää saman ajan tylsistymättä ollenkaan.

    Vastaa