Pallontallaajat.net
Valikko
Eurooppa Italia Procida

Elokuvakulisseista postikorttimaisemaan ja takaisin – Procida, Italia

13.10.2015

** Tämän jutun kuvitustyylin tarkoitus on imitoida italialaista elokuvaa, mikä ei välttämättä näy kännykkälukijoille**

 

Kun ajattelee nostalgisesti lomaa saarella Italiassa, niin millaisia mielikuvia mieleen syntyykään! Vanhat kivikaupungit, kapet kujat roikkuvine pyykkeineen, pörisevät Vespat, hiekkarannat aurinkovarjoineen, paljon ja kovaan ääneen puhuvat paikalliset, pienet herkku- ja viinikaupat, pizza, meren tuoksu, värikkäät julkisivut sekä rappioromanttiset rakennukset, sitruunapuut, viiniköynnökset, siesta, selkää pitkin valuva hiki, apertivo, hitaat päivälliset, gelato ja pysähtynyt aika… Mielikuvia, jotka ovat syntyneet paitsi kirjoista, vanhoista valokuvista, omista kokemuksista ja niin myös elokuvista. Kotisohvalla leffasta saattaa joskus nähdä jotain sellaista, minkä vuoksi on valmis matkustamaan maailman ääriin ihan vain kokeakseen ja nähdäkseen palan sitä elokuvan maailmaa.

Matt Damonin ja Jude Law:n tähdittämä “Lahjakas Herra Ripley” esittelee monipuolisesti aina yhtä upeaa Italiaa. Rooma, Venezia, Mongibello… Katsoja pääsee uppoutumaan mitä kauneimpiin maisemiin, eikä elokuvan nähtyään voi enää olla haaveilematta matkasta saapasmaahan ja sen pittoreskeihin maisemiin. Erityisesti Mongibello saa italiafriikin sydämen pomppiman ylimääräisiä kierroksia. Mikä vääryys ja pettymys siis, että Mongibelloa ei ole olemassakaan!

Procida-7 Procida-16-horz

Mogibellon ja Ripelyn kohtauksista monet on kuvattu Napolinlahdella Ischian ja Procidan saarilla. Ensimmäinen kahdesta on tunnetumpi ja siksi tietysti Procida herätti mielenkiintomme. Verrattain tuntemattomalla saarella on kuitenkin kuvattu elokuvia enemmänkin, ja yksi tunnetuimmista on Oscareitakin kahminut Il Postino. Tarkempaa tietoa etsiessä vastaan tulee kuvia uskomattoman kauniista postikorttimaisemista ja lopulta Milla saa J:n vakuuttuneeksi siitä, että maisemat kannattaa käydä katsomassa ihan omin silmin. Kaukaiselle vuosikymmenelle (50-luvulle) sijoittuneen elokuvan tapahtumat eivät välttämättä kuitenkaan kohtaa todellisuuden kanssa enää aivan kaikessa, mutta siitä huolimatta Procida ei petä. Se onnistuu tarjoamaan kaikkea sitä mitä se oli Mongibellon synnyttämissä romanttisissa päähänpinttymissäkin.

Procida-13

Taustalla "Mongibellon" pääaukio ja etualalla Il Postinosta tuttu rakennus

Taustalla “Mongibellon” pääaukio ja etualalla Il Postinosta tuttu rakennus

Ensimmäisenä aamuna Procidalla kiipeämme (kuinka ollakaan) saaren korkeimmalle kohdalle Terra Muratan linnoitukselle. Matkalla pysähdymme ihailemaan maisemaa, joka on kuin suoraan postikortista. Pastellisävyinen Marina Corricellan kalastajakylä on rakennettu 1600—luvulla ja se toimii kulisseina näille aiemmin mainituille elokuville. Edessämme avautuva maisema on juuri niin upea, kuin kuvista olimme nähneet ja ikuistamme tietysti omammekin talteen. Hiki virtaa selkää pitkin solkenaan ja jatkammekin äkkiä matkaa historiallisen linnoituksen muurien varjoon.

Procida-8

Procida-15-horz

Procida-82-horz

Hikisen kuumiin päiviin pääsee onneksi hakemaan viilennystä Välimeren aalloista. Saarella on monia rantoja ja mukavasti tilaa oman leirin pystyttämiseen. Kahden sharongin leirimme näyttää tosin hieman säälittävältä italiaanojen  aurinkovarjorakennelmien ja eväskorien rinnalla, jotka ovat pystytetty kuin suurempaakin fiestaa varten. Tai ehkä paremminkin siestaa, nimittäin saaren kadut hiljenevät ja putiikit sulkevat ovensa päivän kuumimpaan hetkeen. Samaan aikaan rannalta saattaakin bongata lähikaupan tädin lapsineen polskimasta vedessä. Täällä sitä osataan nauttia elämästä.

Procida-9

Procida-10

Kapeilla kujilla ei ollut Apellekaan oikein tilaa

Kapeilla kujilla ei ollut Apellekaan oikein tilaa

Illansuussa kaupat ovat jälleen auki ja kaduilla tuttu vilske. Istumme Il Postino elokuvasta tutuksi tulleen punaisen talon kivijalassa apertivoilla. Baarin ainokaisesta terassipöydästä uhkaa tulla kantapöytämme, sillä se tarjoaa täydellisen näkymän Piazza dei Martitri aukiolle, joka toimii täydellisenä paikallisen elämän näyttämönä. Seuraamme kuinka saarelaiset kokoontuvat aukiolle vaihtamaan kuulumisia ennen kirkon iltamessua. Kirkon menot kestävät puolisentoista tuntia ja väki näyttävät tulevan ja menevän avoimista ovista omien aikataulujensa mukaan. Hotellimme respassa työskennellyt nuori nainen kaasuttelee elegantisti sähköpyörällään oven eteen ja kaivaa käsilaukusta hartiahuivin ennen kirkkoon menoa. Silmiä siristämällä olemme hetken 50-luvulla.

Messun jälkeen vaihdetaan poskisuudelmia, jäädään juttelemaan ja osa suuntaa askeleensa aukion laidalle La Piazzetta ravintolaan. Paikallisten suosion innoittamina päätämme itsekin testata paikan pizzat. Päivällisen jälkeen nautimme jäätelöt veden äärellä Corricellan rannalla. Palatessamme hotellille paikalliset mummot istuvat edelleen pyhämekoissaan aukiolla ja rupattelevat iloisesti.

Procida-6

 

Pizza salsiccia e friarielli kuulosti loistavalta, sillä kaksi ensimmäistä sanaa kolmesta tarkoittivat jotain hyvää ja yleensä se riittää kompostin herkkyyden omaavalle makuhermostolleni jo pitkälle! Salsiccia on tuoremakkara, friarielli on dieselöljyssä uitetun merilevän oloinen kaali, ja niistä kootaan kuvan ihana perinneruoka. Nyt tiedätte.

Pizza salsiccia e friarielli kuulosti loistavalta, sillä kaksi ensimmäistä sanaa kolmesta tarkoittivat jotain hyvää ja yleensä se riittää kompostin herkkyyden omaavalle makuhermostolleni jo pitkälle! Salsiccia on tuoremakkara, friarielli on dieselöljyssä uitetun merilevän oloinen kaali, ja niistä kootaan kuvan ihana perinneruoka. Nyt tiedätte.

Procida-4

Pizzakokkia nauratti koska joku tilasi pizza salsiccia e friariellin :D

Pizzakokkia nauratti koska joku tilasi pizza salsiccia e friariellin 😀

Procida-2

Vaikka siis Mongibelloa ei ole olemassakaan, niin mielikuvien italialaista elämänmenoa pääsee Procidalla todistamaan. Ei siis ihme, että saarella on kuvattu filkka jos toinenkin. Loman jälkeen Lahjakas Herra Ripley on tietysti pakko katsoa uudestaan ja sukeltaa nyt tosielämässäkin nähtyihin maisemiin niiden saadessa uutta perspektiiviä ympärilleen. Yhtä upeilta näyttivät ja näihin kulisseihin on palattava vielä uudelleen!

Procida-11

Procida-14

Onko siellä ruudun takana matkustettu jonnekin ihan puhtaasti elokuvan tai muuten TV:stä tutun perusteella? Vai onko toimiiko sinulle jokin muu kanava vielä tehokkaampana pakkomielteiden synnyttäjänä?

Saatat myös pitää näistä

4 Kommenttia

  • Vastaa Kea / Deep Red Blues 14.10.2015 at 10:08

    Mun muistikuva leffasta oli jotenkin negatiivinen, vaikka maisemat muistankin kauniiksi. Näistä tunnelmallisista kuvista tuli kuitenkin niin lämmin fiilis, että ehkä palata leffan tunnelmiin piakkoin. Italia ja 50-luku nimittäin ei voi mennä vikaan mun kirjoissa. Ihanan nostalgista!

    • Vastaa Pingviinimatkat 15.10.2015 at 06:56

      Kiitos Kea 🙂 Ripleyn loppu on tosiaan aika ahdistava, mutta erityisesti juuri nuo saarilla kuvatut pätkät leffan alkupuolella on vielä ns. kepeän mukavaa. Tai sitten skippaat leffat ja lähdet suoraan paikanpäälle 😉

  • Vastaa Anna K. - Kaukaa haettua 14.10.2015 at 21:44

    Oi, olipa kiva katsoa ja lukea jonkun toisen näkemys paikasta, josta sattumalta itse kirjoitin tänään blogiini. Procida on tosi kiva ja ihmeellisen rauhallinen paikka! Ja niin pieni, että meidän kuvissa on ihan samat paikat, jopa tuo punaisen talon pyykkinaru! Liekö samat vaatteetkin kuivumassa. 🙂
    Olin kyllä itsekin nähnyt sekä Il Postinon että Lahjakas herra Ripley -leffan ennen matkaa, mutta en oikeastaan muista, miksi päädyimme Procidaan. Ehkä siksi, että olin googlettanut Napolin lähisaarten kuvat ja tykännyt maisemista. Hyvä tapa löytää kivoja paikkoja.

    • Vastaa Pingviinimatkat 15.10.2015 at 07:09

      Oi, pitikin käydä lukemassa heti myös sinun juttu! Paikka ei tosiaan ole muuttunut yhtään viidessä vuodessa 🙂 On suorastaan vaikea ymmärtää miten sinne ei ole päätynyt enempää turisteja. Noin kauniissa paikassa kuin Corricella harvoin pääsee käymään ilman, että muiden turistien kanssa saa tunkeilemassa. Näköalapaikallakaan ei ollut ketään muita meidän kanssa. Ja pieni paikka tosiaan, siinä missä meillä fillaroi mies kadulla, ajaa sinulla toinen pappa mopolla 😀 Pyykitkin saattavat olla samoja 😀

    Vastaa