Italian lomamme toinen pääkohde oli Napolinlahdella sijaitseva Procidan saari, joten Vulcanolta nousimme takaisin Napoliin vievään lauttaan aamuvarhaisella ja matkasimme kuuden tunnin ajan tummansinisissä vesissä Mergellinan satamaan. Napoliin saapuessamme oli lämpötila kivunnut neljänkympin korville ja pääsimme ravaamaan kaupungin halki päivän kuumimpaan hetkeen. Mergellinan satamasta ei nimittäin tietenkään pääse loikkaamaan Procidalle vievään lauttaan, vaan tuolle saarelle päästäksesi tulee suunnata Molo Beverelloon.
Joskus nämä siirtymät tuntuvat kieltämättä siltä kuin olisimme Amazing Race –kisassa. Hohkaamme kovalla kiireellä paikasta A paikkaan B ihan vaan perille pääsemisen riemusta. Sellaisten päivien päätteeksi sitä väkisinkin miettii, että missä ovat ne kuusi kuukautta maailmalla reissanneet lehmän hermot omaavat tyypit? Eivät näköjään ilmesty jokaiselle lomalle… Oikean satamarakennuksen löydyttyä ei hermojamme onneksi koeteltu enää yhtään, vaan lippuluukku löytyi nopeasti ja saimme piletit (11,20€/hlö) vain 10 minuutin päästä lähtevään Caremarin edulliseen lauttaan. Matka hitaammin putputtelevan autolautan ulkokannella merituulessa oli niiiin paljon parempi vaihtoehto kuin ahdas ja hikinen katamaraani. Kaikki vaatteet hiestä märkinä katselimme kuinka Napoli ja Vesuvius loittonivat ja uusi jännittävä saari olisi vaivaisen tunnin päästä silmiemme edessä.

Takatukka hiestä kiehkuralla ja vaatteet läpimärkänä irtoaa hymy, kun edessä on päivän viimeinen merimatka
Värikylläisen Procidan sataman lähestyessä yritimme paikallistaa rinteestä hotelliamme, jonka uskoimme tunnistavamme punaisesta tornistaan. Tiesimme hotellin sijaitsevan korkealla paikalla, joten luvassa oli vielä yksi hikinen reppujen kanto perille. Puikkelehdimme pitkin kaupungin kapeita katuja iltapäivän ruuhkassa. Paikalliset herrat neuvottelivat kovaan ääneen kauppojensa edessä, sähköpyörä toisensa perään rymisteli ohitsemme pitkin mukulakivikatuja ja moottoroidut ajoneuvot tööttäilivät kaahatessaan kaduilla, jotka olivat niille selvästi aivan liian kapeita. Elokuvistakin tutun kirkon kohdalta vasemmalle ja lopulta rauhallisen kujan päästä löytyi lupaava kyltti ”Albergo La Vigna”.
Korkea seesteistä tunnelmaa hehkuva vastaanottoaula otti meidät avosylin vastaan. Rauhallinen virkailija hymyili kauniisti kuin ei olisi huomannutkaan “lievästi” hikisiä, läpikastuneita ulkomuotojamme ja ohjasi meidät rappusia pitkin seuraavan kerroksen sisäpihalle vievälle ovelle. Ja voi mihin keitaaseen olimme saapuneetkaan! Pihan viinitarha oli valtava. Viiniköynnösten ja sitruunapuiden varjoihin oli asteltu harkitun huolimattomasti paikkoja joissa istua ja rentoutua. Joku vieraista keinui hiljalleen riippukeinussa lueskelemassa. Pihan terassin reunalta aukeni avara maisema satamaan ja merelle päin, mistä puhalsi lempeä lämmin tuuli.
Suihkun huuhdottua päivän hiet mennessään nautimme terassillamme pihapiirin oman viinitarhan oikein hyvää valkoviiniä. Pihan perältä, tai oikeammin viinitarhan perältä, löytyi mahtava istumapaikka, jossa saattoi puiden varjossa ihailla maisemaa Napolinlahdelle ja mahtipontisesti siluetissa kohoavalle Vesuviukselle. Rantaviiva laski jyrkästi suoraan alas ja alla kirkkaassa vedessä kellui veneitä joista ihmiset hyppivät veteen uimaan.
Illan hämärtyessä siirryimme hotellin torniin seuraamaan auringonlaskua. Taivaan värjäytyessä jälleen kaikkiin purppuran sävyihin auringon painuessa Ischian saaren kainaloon, oli olo suorastaan mairean onnellinen. Makoillessamme tornin aurinkotuoleissa pimeässä tähtitaivaan alla ei voinut olla miettimättä sitä kuinka siirtymäetapin aiheuttama stressi ja hampaiden kiristely oli taas oli kaiken sen hikoilun arvoista.
9 Kommenttia
Ohh, mitä hikistä lomatunnelmaa!! Takatukka meni itelläki kiehkuralle ainakin melkein tätä postausta lukiessa, ja näin jo itteni maistelemassa noita viinirypäleitä. Mää en oo koskaan ollu mitenkään hirveän innoissani Italiasta, mutta kieltämättä nuo värikkäät talot saa myös mun sydämen sulamaan. Uskomattoman kuvauksellisen näköistä!
Hah 😀 Mä luulen, että et vaan ole päässyt vielä näkemään parasta Italiaa. Odotahan vaan mitä taloja tulee seuraavaan Procida postaukseen. Ennen matkaa en uskaltanut edes toivoa, että paikka olisi niin sympaattinen ja nätti kuin karkki, kuin mitä se kuvissa vaikutti. Mutta on se vaan. Ja majapaikkamme oli ihana, voisinpa teleportata itseni sinne riippukeinuun tästä nyt ja heti!
Aivan ihana tuo teidän majapaikka!!! En tykkää yhtään suurista viiden tähden standardihotelleista, joita maailma on pullollaan, mutta tuollaisiin uniikkeihin, kartanomaisiin taloihin oon ihan heikkona. Ja vielä puutarha ja maisemat kaupan päälle – täydellistä. Me oltiin Procidalla vain päiväseltään, yövyttiin Napolissa.
Hotellia on helppo suositella, oli todella jopa parempi, kuin mitä uskalsimme toivoa. Nyt pimeänä syysaamuna kelpaisi todellakin palata sinne riippukeinuun kirjan pariin 🙂 Ensi kerralla palaat sitten Procidalle yöksikin 😉
Ehkäpä? Toisaalta maailma on täynnä ihania paikkoja, käyn harvoin toista kertaa samassa paikassa.
Heippa! Löysin sattumalta tämän jutun ja mieleen tuli muutama kysymys liittyen merimatkaa. Ollaan suunniteltu matkaa Italian kautta Espanjaan. Suunnitteilla on lentää Napoliin ja sieltä Procidalle muutamaksi päiväksi. Miten monta lauttaa/venettä Napolista lähtee Procidalle päivässä? Miten noita merimatkoja selvititte ennakkoon?
Onpa teillä mielenkiintoiset matkasuunnitelmat!
Napolista Procidalle pääsee lukuisia kertoja päivässä. Pelkästään Caremar niminen yhtiö liikennöi kymmenen kertaa ja lisäksi löytyy muitakin. Me suuntasimme suoraan Molo Beverelloon satamaan ja siellä seurasimme kylttejä. Linkki Caremarin sivuille löytyy tuosta tekstistä. Osa Ischian lautoista taitaa myös pysähtyä Procidalla, joten sinne pääsee kyllä varmaan kerran tunnissa jollei useamminkin. Selviteltiin itse oikeastaan ihan vaan Googlaamalla ‘Ferry to Procida’ ja sitä kautta hieman sitä just miten usein Napolista lauttoja lähti. Kun selvisi, että usein, niin päätimme vain suunnata satamaan ja ottaa siltä liput ensimmäiseen. Oikein mukavaa reissua teille, Procida on ihana!
Oho, olipas mahtavan näköistä! Ei siis lainkaan haittaa, että ensi kesäksi on vierailu buukattu kyseiselle saarelle osana pientä Etelä-Italian kierrosta. Jotenkin minulta on jäänyt nämä Procida-postaukset täysin huomioimatta. Pitääkin tsekata heti. Kiitoksia taas hyvistä vinkeistä ja upeista kuvista!
Oih, Procidalle karkaisin vaikka heti uudestaan! Eilen muuten juuri tapasin työn puolesta erästä Italiassa retkiä järjestävää tahoa ja heitä edustaneen rouvan kanssa kilpaa hehkutettiin Procidaa 😀 Hotellikin oli molemmilla ollut sama ja muisteltiin erityisellä lämmöllä. Hän kehui vuolaasti La Lampara nimistä ravintolaa mistä olenkin kuullut paljon hyvää, mutta valitettavasti meidän ollessa nälissämme ei ravintolassa ollut koskaan tilaa, joten suosittelen pöytävarausta.