Pallontallaajat.net
Valikko
Eurooppa Italia Sisilia

Vulcanon huipulle – kiipeäminen tulivuorelle

13.9.2015

Eihän lomakohteen valinnassa voi mennä pieleen, jos valitsee paikan, joka on nimetty roomalaisen tulen jumalan Vulcanin mukaan, sijainti on keskellä kaunista Tyrrhenanmerta ja se kuuluu Unescon maailmanperintökohteiden listalle. Nyt halusimme palata ajan kanssa samalle saarelle, jossa olimme kymmen vuotta sitten Sisiliaan suuntautuneella häämatkallamme vain lyhyen pysähdyksen verran. Nauttia rennosta tunnelmasta kokonaista kahdeksan päivän ajan. Vaikka meillä toki oli mukavasti aikaa tutustua pieneen 24 neliökilometriä kokoiseen rentotunnelmaiseen saareen, niin emme pelkästään rentoutuneet. Erään kuuman päivän aamuna vedimme hikoilua ja kipuamista kestävät vermeet yllemme ja suuntasimme saaren maisemaa dominoivan 499 metriin kohoavan tulivuoren juurelle.

Matkaa ylös sanottiin olevan 800 metriä, mikä ei kuulostanut tempulta eikä miltään. Lämpömittari toki nousi uhkaavasti, mutta ei ollut sentään vielä ollut 30 asteen kuumemmalla puolella. Reippaasti tossua toisen eteen ja aika nopeasti saatiin huomata, ettei maasto ollutkaan ihan niin helppokulkuista kuin miltä se pidemmältä rannalta katsottuna näytti. Polku on kivisoraa, joka antoi periksi liuttaen jalkaa aina hieman alemmas jokaisella askeleella. Sora pölisi myös niin, että olivat lenkkarit mitä sävyä hyvänsä, niin pian ne olivat harmaat. Puolimatkassa hiki virtasi jo sen verran solkenaan, että saattoi olla tyytyväinen sporttisemmasta asuvalinnasta. Jossakin vaiheessa maasto muuttui laavakiveksi ja loppumetreillä saattoi keskittyä enää itse kipuamiseen, joka todellakin oli hikinen homma.

Puolimatkan huilitauko

Puolimatkan huilitauko

Vulcano

Vulcano-3

Kuten vuorille kiipeilyssä yleensäkin palkinto odottaa huipulla. Tällä kertaa siellä kun vielä oli syvä komea kraatteri, niin ei kylmiltä väreiltä voitu välttyä. Päätimme lähteä kiertämään kraatterin reunaa vastapäivään ja kiivetä reunan korkeimmalle kohdalle. Matkalla tuli pysähdyttyä monta kertaa ja ihmeteltyä ihmisen pienuutta. Tunnetta on vaikea selittää, mutta ei ole vaikea kuvitella kuinka kraatterista syöksyvä materiaali aiheuttaa tuhojaan, hautaa kaiken alleen tai synnyttää kokonaan uusia saaria. Siinä on ihminen täysin voimaton. Vulcano on purkautunut viimeksi 1890, mutta Liparisaariin kuuluva Stromboli on toiminnassa vielä tänäänkin.

Vulcano-20

Vulcano-17

Vulcano-14

Ihminen on kraatterin reunalla pieni ja voimaton

Ihminen on kraatterin reunalla pieni ja voimaton

Pakollinen yhteiskuva korkeuksista. Hiki oli!

Pakollinen yhteiskuva korkeuksista. Hiki oli!

Sydämen muotoinen kraatteri

Sydämen muotoinen kraatteri

Kraatterin reunan korkeimmalle kohdalle sattui kanssamme yhtä aikaa jonkinlainen kuvausryhmä. Yhdellä ryhmän naisista oli olalla Louis Vuittonin kassi ja jalassa harmaantuneet vielä reilu tunti sitten varmasti varsin tyylikkäät tennarit. Tyyli ennen tärkeyttä, kamerat kun heiltä putoilivat kiviseen maastoon vähän väliä. Jätimmekin tämän tyyliryhmän omiin oloihinsa ja jatkoimme suoraan matkaa sinne mistä he tulivat, eli kraatterin toiselle laidalle missä höyry (rikkikaasua) nousi keltaisenaan maan uumenista. Haju noiden aukkojen lähipiirissä olikin melkoinen ja kirpeä polte tuli kitalakeen kun vähän liian lähellä hengaili!  Kaasujen hengittämisestä varoitellaan kovasti, mutta ei siinä voinut olla miettimättä, että kuka hullu tuota hajua nyt vapaaehtoisesti haisteleekaan, vaan totta kai sitä pysyy kaukana tai ainakin suojaa hengitystiet huolella.

Vulcano-12

Kuvausryhmän naiset keskittyivät olemaan tyylikkäitä ja tiputtelemaan kameralaitteita.

Kuvausryhmän naiset keskittyivät olemaan tyylikkäitä ja tiputtelemaan kameralaitteita.

Vulcano-15

Vulcano-7

Vulcano-8

Vulcano-9

Vulcano-10

Emme halunneet kulkea rikkikaasupolkua pitkin pidemmälle, joten käännyimme takaisin ja lähdimme oikaisemaan parin polun välistä pätkää. Maasto oli kuin kuusta! Punasävyistä kiveä, joka kuulosti ontolta kun siihen heitti kivellä. Muutenkin se tuntui jalan alla jännittävältä. Lopuksi jäimme vielä ihastelemaan maisemaa, joka avautui kylälle saaren kapeimmalle kohdalle jättäen molemmille puolillensa eri väriset hiekkarannat. Kapeikon takana kohoaa toinen pienempi muinainen tulivuori Vulcanello, joka on syntynyt purkauksessa pari tuhatta vuotta sitten. J kiipesikin itsekseen tuolle pienemmälle saaren toiselle kraatterille lähes alvariinsa ikuistamaan maisemia.

Kuun pinnalla kävelyä

Kuun pinnalla kävelyä

Vulcano-5

Etualalla saaren kylä ja Vulcanello. Taaempana saariryhmän keskuspaikka, eli Lipari.

Etualalla saaren kylä ja Vulcanello. Taaempana saariryhmän keskuspaikka, eli Lipari.

Vulcanolta näkee vähän utuisempanakin kuumana päivänä aina naapurisaari Liparin, joka on seitsemän saaren ryhmän keskuspaikka. Liparin toisessa kainalossa sijaitsee ryhmän toiseksi suurin saari Salina, joka satamasta katsottuna vaikutti myös oikein kauniilta ja miellyttävältä. Jos kaipaa jetset elämää ja tyyliä, niin silloin kannattaa suunnata kuulemma saarista pienimmälle, eli Panaeralle. Sen verran tyylikästä porukkaa tuosta satamasta lauttaan lappasikin, että emme ehkä ihan kokeneet kuuluvamme joukkoon. Sen sijaan saarista kaukaisin ja vielä aktiivisen tulivuoren omaava Stromboli kiinnostaisi kovastikin. Pikkuinen saari vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja siellä tehdään opastettuja vaelluksia pimeän aikaan ylös katsomaan tulivuoren elämää. Tällä reissulla ei valitettavasti Millan koipi olisi kestänyt mitenkään kolmen tunnin ylöskipuamista, joten Stromboli saa vielä odottaa seuraavaan kertaan. Nyt kun Vulcano tuntuu jo kotoisalta, niin ehkä ensi kerralla majoittaudummekin jollekin toisille näistä tuliperäisistä Liparisaarista. Varsinkin Salina ja Stromboli vaikuttavat kiehtovilta.

Onko siellä ruudun takana kokemusta Vulcanosta tai muista saarista? Jos on, niin mitä itse suosittelisitte?

Vulcano-2

 

Saatat myös pitää näistä

18 Kommenttia

  • Vastaa Inka 13.9.2015 at 19:38

    Aikamoinen patikkaretki teillä ollut tuolla, voin vaan kuvitella miten kuuma tuossa hommassa on tullut. Hajusta en varmana itekkään välittäis, mutta kyllä rikki on tehnyt noista maisemista aika kiehtovia!

    • Vastaa Pingviinimatkat 14.9.2015 at 22:42

      Joo ei ollut edes mikään kovin korkea vuori, mutta tuossa helteessä olis jäänyt korkeammat kiipeämättä 😀 ja aivan totta puhut, maisemat on muovautuneet mahtaviksi!

  • Vastaa Elina | Vaihda vapaalle 14.9.2015 at 09:59

    Upea mesta ja mitkä maisemat! Maasta nousevat rikkikaasut ei varmasti ole mukavia hengitellä, mutta kuvissa näyttää hienolta 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 14.9.2015 at 22:43

      Kiitos Elina 🙂 Onneksi ne kaasut ei kovin kaus tunnu nenään, niin onnistuu se kiertäminenkin.

  • Vastaa Jenna 14.9.2015 at 10:26

    Herranjestas, mitkä maisemat!!!! Voin kuvitella, että rikin haju ei ollut kovin miellyttävä. En kyllä ihan ymmärrä niitä, jotka lähtevät tuommoiselle retkelle valkoiset tennarit jalassa 😉 Tyyli vs. käytännöllisyys on siitä kaukana.

    • Vastaa Pingviinimatkat 14.9.2015 at 22:45

      Se daami ei kyllä näyttänyt järin tyytyväiseltä. Ehkä ne pudotteli kameroita vaan päästäkseen pian pois 😀

  • Vastaa Noora 14.9.2015 at 11:44

    Aikamoisia maisemia! Itse olin juuri viime kuussa Islannissa, ja siellä pääsin kiipeämään parille kraatterille, niissä tosin ei ollut enää pihaustakaan tulivuoritoiminnasta jäljellä. Mutta siinä kasvoi kyllä kiinnostus nähdä muitakin vastaavia, vuoria kun muutenkin ihastelen niin paljon. Sisiliaan voisi siis suunnata seuraavaksi tulivuoribongailemaan : )

    • Vastaa Pingviinimatkat 14.9.2015 at 22:47

      Eteläisessä Italiassa niitä pääseekin katsomaan enemmänkin. Aloitat Napolin Vesuviukselta, seuraavaksi Etna ja vielä nämä Liparisaaret päälle. Kunnon tulivuorikierros 🙂 Kuulostaa hyvältä ajatukselta!

  • Vastaa Ulla 15.9.2015 at 08:46

    Ihana tuo teidän yhteiskuva =)) Ja on nuo maisematki melko spessut kyllä!

    • Vastaa Pingviinimatkat 15.9.2015 at 11:06

      Hah-haa 😀 Vois sanoa, että parempiakin yhteiskuvia on nähty, mutta menköön nyt 😀

  • Vastaa Maarit Johanna 15.9.2015 at 20:49

    Näyttää niin hämmentävästi Santorinilta ja samalla myös Islannilta! Mahtanut olla rankka nousu tuollaisessa helteessä. Santorinilla muutama tulivuoripatikka tehtiin ja sitä urheilun tuntua sitten aina huipulla kun oli aivan nääntynyt ja hiestä märkä 😀 Onneksi maisemat aina palkitsee. Niin näköjään teilläkin! Ei vissiinkään minun tuolta kotoisin olevat vaihtarikaverit turhaan kehuneet maailman kauneimmaksi saareksi. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 15.9.2015 at 22:36

      Santorini ja Islanti on vielä kokematta, mutta yhdistelmänä kuulostaa just niin mahtavalta kuin mitä Liparisaaret onkin 🙂 Vuoriin ei kyllä voi kyllästyä, ei vaikka niistä lumihuiput puuttuisikin. Ja siis oliko sulla tosiaan noilta saarilta kotoisin olevia vaihtarikaverita? Aika makeeta! Jonkun lähteen mukaan siellä asuu vaan 10 000 ihmistä, joten ei niihin ihan joka käänteessä pääse törmäilemään. Kaunista siellä on ja voi vitsi miten kirkkaat vedet!

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla 17.9.2015 at 21:15

    Sisiliassahan näyttää ihan siltä, että sinne pitäisi päästä pian käymään 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 20.9.2015 at 20:45

      Suosittelen lämpimästi. Teillä ei edes olisi niin kovin pitkä matka 🙂

  • Vastaa Arna / Cocoa etsimässä 18.9.2015 at 23:14

    Luin nyt vasta putkeen nää Vulcano-jutut ja voi vitsit mikä mesta! Kuulostaa ihan kohteelta, johon pitäis itsekin päästä. Pääsikö tuolla muuten miten liikkumaan ilman skootteria, eli onko oma kulkupeli välttämätön?

    • Vastaa Pingviinimatkat 20.9.2015 at 20:49

      Vulcano, tai ylipäätään Liparisaaret on vierailun arvoisia. Osalla saarista ei ole edes autoja, kun ovat niin pieniä. Vulcanollakin on periaatteessa kaikki siinä keskustan alueella ja tulivuoren juurelle on kävelymatka. Toiseen päähän saarea (eli esim majakalle) pääsee bussilla. Laitetaan näistä vielä tarkempaa detskua. Mutta ilman omaa menopeliä selviää hienosti. Tosin pyrkisimme varmaan silloinkin vuokraamaan ainakin sen fillarin, koska moisessa kuumuudessa sekin on kivempaa kuin kävely auringon paahteessa 😉

  • Vastaa Laura R. / Laura let's go 20.9.2015 at 20:50

    Vitsit miten mageen värinen tuo rikkikaasupolku! Ihasteltiin tässä L:n kanssa oikein kimpassa. Haisiko tuolla siis about samalta kuin Uudessa-Seelannissa Rotoruassa eli mädältä kananmunalta? 😀

    • Vastaa Pingviinimatkat 20.9.2015 at 22:18

      Kiitos Laura 🙂 Rotoruassa emme käyneet, mutta uskoaksemme kyllä juuri samaan tapaan haisi. Mätä kananmuna siis löyhkäsi 😀

    Vastaa