Pallontallaajat.net
Valikko
Eurooppa Italia Napoli

Nähdä Napoli ja syödä maailman parhaaksi väitettyä pizzaa

24.8.2015

Leonardo Express Roomassa 14€ / hlö /suunta
IC-juna Roomasta Napoliin 26€ / hlö
Metrolippu Napolissa 1€ / hlö
Pizza ravintolassa  3-7€
Viinipullo ravintolassa 6-14€ 
Majoitus Bovio Suites 2 yötä 164€
Juna Garibaldi – Mergellina 1,20€ / hlö
Lautta Napoli – Vulcano 116€ / hlö

Taannoin valotimme Italiaan suuntautuvista kesälomasuunnitelmistamme. Reitti kulkisi Napolin kautta Vulcanon saarelle, joka on yksi Sisilian pohjoispuolella olevista Liparisaarista (Eolian Islands). Vierailimme siellä lyhyesti 10 vuotta sitten häämatkalla, mutta nyt halusimme nauttia pidemmän kaavan mukaan rennosta ajan pysäyttävästä saarielämästä.

Odottavien aika oli pitkä, mutta vihdoin koitti aamu jolloin kello oli asetettu soittamaan ennen kukonlaulua. Hieman kuuden jälkeen kurvasimme auton lentokentän P3 parkkiin ja puoli tuntia myöhemmin olimme saaneet ruumaan menevän yhden laukun matkaan ja itsemme turvasta läpi kentällä vallitsevasta lomahäröilystä huolimatta. Suurimman ajansäästön toi itsepalvelu Baggage Drop ja 2. terminaalin toiseen kerrokseen avattu uudehko turvatarkastuspiste.

Lento Roomaan vierähti toiseksi viimeisellä rivillä koneen puoliväliin asti ulottuvaa vessajonoa ihmetellessä, mutta sujui tutun kivuttomasti. Palkkio istumisesta tulikin heti perillä koneesta ulos astuessa sen tutun kuuman ja kostean aallon muodossa. Hellettä hei! Leonardolla saavuimme hieman ennen puoltapäivää Terminille todetaksemme, että emme sitten mahdukaan kohtuukustannuksella nopeaan Frecciarossa-junan, jolla olisimme olleet Napolissa vaivaisessa tunnissa. Ei auttanut kuin mennä aseman ravintolaan pienelle lounaalle ja viinille ja odottaa hitaamman IC-junan lähtöä.

Terminin asemalla olivat romanialaiset keksineet uuden keinon tienata rahaa. Naiset ovat pukeutuneet siisteihin kaulus- tai pikeepaitoihin ja miehet vaalean sinisiin kauluspaitoihin. Virkailijamielikuvan tehostamiseksi on kaulassa paidan alle työnnetty avain-/kulkukorttinauha, kädessä pyöritellään kynää ja otsalla on lasit. Naiset muka-auttavat lippuautomaateilla, jotka puhuvat (siis kirjaimellisesti puhuvat) myös englantia ja lipun oston jälkeen ovat käsi ojossa euroja vailla, vaikkeivät esimerkiksi meidän kohdalla tehneet yhtään mitään muuta kuin notkuivat automaatin kyljessä kiinni. Laiturille mennessä tulee lippu leimata laitteeseen ennen junaan menoa. Tässä vaiheessa sinisiin paitoihin pukeutuneet miehet ryntäävät kimppuun ja tarjoavat aggressiivisesti apuaan niin leimaamisessa kuin laukkujen kantamisesa. Päättäväisyys on valttia ja puhdas välinpitämättömyys karisti herrat melko nopeasti kintereiltä. Osaamme sentään itse katsoa lipusta vaunun ja istumapaikkamme. Kuka tahansa osaa. Tyypit on kieltämättä erittäin taitavia, joten ei ihme jos päätyy tilanteeseen jossa he seisovat junassa paikkasi vieressä ja vaativat käsi ojossa euroja vaivan palkaksi.

_MG_5676

Vekkulia muistuttava Universitán metroasema

Vekkulia muistuttava Universitán metroasema

22-horz

JC, FB ja korkeat ikkunat

JC, FB ja korkeat ikkunat

Napolin asemalla meno olikin puolestaan rauhoittunut huomattavasti kymmen vuoden takaisesta. Liekö syynä uusi metrolinjan M1 pätkä, jolla mekin pääsimme kätevästi suoraan hotellin viereiselle Universitá-pysäkille. Kotipysäkkimme muistutti enemmän Linnanmäen Vekkulaa kuin metroasemaa ja kaikkialla oli todella siistiä. Maan uumenista nousimme Piazza Giovanni Bovion aukiolle, jonka reunalla pieni hotellimme Bovio Suites sijaitsi piilossa erään rakennuksen neljännessä kerroksessa. Huone oli mahtava! Monta metriä korkeista ikkunoista avautui näkymä aukiolle ja Corso Umberto I:lle. Siinä kelpasi istuskella ranskalaiselle pikku parvekkeellamme ja seurailla alla olevan liikenneympyrän elämää.

Montako poliisiautoa tarvitaan selvittämään bussissa syntynyttä välikohtausta?

Montako poliisiautoa tarvitaan selvittämään bussissa syntynyttä välikohtausta?

Meillä oli käytännössä vain yksi kokonainen päivä aikaa kokea Napoli. Aloitimme sen majapaikkamme tarjoamalla varsin italialaisella aamupalalla, eli croisantilla ja kahvilla. Luvassa oli hikisen kuuma päivä, joten päätimme tutustua kaupunkiin kävelemällä hiljaksiin Piazza Garibaldilta hotellillemme päin. Maleksimme pienemmillä kaduilla ristiin rastiin Corso Umberto I:n molemmin puolin, kunnes kotimaan rytmiin tottuneet vatsamme alkoivat kurnimaan puolilta päivin. Ruokapaikan oli Milla tällä kertaa katsastanut valmiiksi ja lounasta suunnattiin nauttimaan kuuluisaan L’antica Pizzeria da Michele ravintolaan. Ravintola on sijainnut paikallaan osoitteessa Via Cesare Sersale kadulla vuodesta 1930 lähtien. Itse pizzeria on avattu jo 1906 ja resepti on jostakin vuodelta 1870 asti Condurron perheestä. Paikka on ollut esillä mm. elokuvassa Eat, Pray, Love ja ylistetty moneen kertaan maailman parhaaksi pizzaksi. Michelinin oppaassa myös.

Pienen ravintolan perällä liekehti pizzauuni, jossa paistetaan ravintolan tarjoamia vaihtoehtoja Marinaraa ja Margheritaa. Pääsimme heti istumaan, mikä aiemmin luettujen juttujen perusteella ei välttämättä ole mitenkään itsestään selvää, vaan usein kadulle jäädään jonotusnumero näpeissä odottelemaan. Tilasimme neljän euron (hinta koon mukaan) pizzat ja kahden euron juomat (limu ja bisse saman hintaisia) ja tiirailimme seinillä olevia kuvia henkilökunnasta eri julkkisten kanssa. Paikka kuhisi turisteista ja kaikki kuvasivat itseänsä tietysti milloin paistajan milloin kassan kanssa. Lähes puolitoista vuosisatainen resepti ei kuitenkaan voittanut sydämiämme sataprosenttisesti. Teknisesti paikan lätty on varmasti alansa huippua, mutta kovin kauas se nälkäisen matkalaisen mielikuvasta jää.

The Pizzauuni

The Pizzauuni

Pizza Marinara

Pizza Marinara

Pizza Margherita

Pizza Margherita

Lounaan jälkeen käyskenneltiin pienempiä katuja pitkin takaisn hotelliamme kohti. Jokainen kuja tuntui olevan kuin jostain italia-manuaalista. Kadut ovat kapeita, sedät keskustelevat kiivaasti kulmissa käsillään säestäen ja pyykit roikkuvat parvekkeiden reunoilla kapeiden seinämien väleissä. Kaupungista mielenkiintoisen tekeekin juuri se, että täällä todella asutaan. Turismin vuoksi ei oltu uhrattu ainakaan siellä missä me liikuimme ja monilla kujilla saimme myös kuljeskella lähes keskenämme.

32-horz

31-horz

_MG_0526

Illan hämärtyessä yritimme löytöretkeillä kujien sokkeloihin piiloutunutta ruokapaikkaa, ja päädyimme pienen samoilun päätteeksi hotellin läheiseen Baccalaria nimiseen ravintolaan. Ravintolan erikoisuus on turska (Baccala), jota lähes kaikki ruokalajit tavalla tai toisella sisältävät. Varsin hyvät pöperöt saimmekin (myös talouden kalavammainen), joten voimme suositella muillekin täällä pistäytymistä jos satutte kulmille.

Liikenteen seuraaminen ranskalaisella parvekkeellamme oli lähes hypnotisoivaa

Liikenteen seuraaminen ranskalaisella parvekkeellamme oli lähes hypnotisoivaa

Parin yön jälkeen oli jälleen aika pakata kassit, heittää ne selkään ja suunnata junalla pienen matkan päähän Mergellinan satamaa, josta lautat Liparisaarille lähtevät. Mergellina on kuin toisesta maailmasta siihen asti näkemiemme Napolin resuisiin katuihin nähden. Kaikkialla oli siistiä, kauniita taloja ja satama täynnä upeita jahteja. Lounas irtosi sataman läheisestä ravintolasta edullisesti, esim. pizzat kustansivat 3-7€ ja viinipullo irtosi kuudella eurolla. Vatsat täynnä ja neljääkymppiä hipovan ulkoiman vuoksi hiestä märkinä astuimme Snavin kantosiipialukseen ja ahtauduimme nahkapenkkeihin. Kuuden tunnin lauttamatka oli ehtinyt kymmenessä vuodessa romantisoitua ja suosittelisimme saarille haluavia lentämään ennemmin suoraan Sisiliaan ja loikkaamaan lauttaan siltä puolen. Komea auringonlasku kuitenkin siivitti saapumistamme saarille ja oli hauskaa seurata eri satamissa tapahtuvia onnellisia jälleennäkemisiä. Perillä Vulcanon satamassa meitä odotti majapaikkamme Villa Crimin auto, joka kuljetti väsyneet ja hikiset pingviinimatkalaiset pari kilometrin päähän keskelle heinäsirkkojen siritystä säestävään rauhaan. Hektisen elämän ja Napolin vastapainoksi se oli juuri sitä mitä kaipasimme.

Mergellinan satama

Mergellinan satama

Hilpeä matkalainen valmiia seuraavaan kohteeseen!

Hilpeä matkalainen valmiia seuraavaan kohteeseen!

_MG_5779

Saatat myös pitää näistä

10 Kommenttia

  • Vastaa Alex 24.8.2015 at 22:21

    Ihania kuvia, jotka välittivät tunelmaa Napolista (sellaisena kun se omissa mielikuvissa on, Napoli kun on vielä omalla “bucket listalla”…)

    • Vastaa Pingviinimatkat 25.8.2015 at 22:23

      Kiitos Alex! Hyvä, että onnistuimme säilyttämään mielikuvasi 🙂 Toivottavasti pääset kokemaan Napolin pian.

  • Vastaa Sanna I Siveltimellä 25.8.2015 at 09:47

    Ihana päivystyspaikka kerrassaan tuo teidän hotellinne ranskalainen parveke 😉 Ja olishan se kiva tietysti itsekin testata tuota (muka) maailman parhaaksi kehuttua pizzaa ;D

    • Vastaa Pingviinimatkat 25.8.2015 at 22:25

      Kyllä siinä parvekkeella olisi kernaasti viettänyt vielä illan jos toisenkin. Italian pizzat on vähän kuten Jenkeissä hampparit, makuasioita ja mielipide löytyy jokaiselta 😉

  • Vastaa Maria 25.8.2015 at 13:15

    Vaikka olin lukenut noista Rooman vaaroista lankesin näiden sinipaitaisten kynsiin. Ai että se ärsytti! Varsinkin kun ajattelee kyllä tunnistavansa tällaiset loukot jo kaukaa eikä vasta sitten kun se on jo myöhäistä… Mutta joo, Napolilainen pizza. Nam! Ajattelen vieläkin kaiholla omaa margherita pizzaa heinäkuulta 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkat 25.8.2015 at 22:28

      Oi miten ikävä kuulla, että lankesit ansaan :/ Kuten sanottua, ovat varsin ovelia ja niin harmittomasti vain alkuun kysyvät minne olet matkalla jne. Ja onhan se vaikeaa sanoa jollekin, että painu siitä auttamasta, saati olla maksamatta sitten kun antamastaan “avusta” euroja pyytävät. Mutta onneksi hyvä pizza parantaa mielen nopeasti 🙂

  • Vastaa Jenna 25.8.2015 at 20:00

    Olipa tässä postauksessa niin kiva fiilis! Napolin pizzat on vielä testaamatta. Italia ja 40’c, uh. Siinä tulee hiki.

    • Vastaa Pingviinimatkat 25.8.2015 at 22:29

      Kiitos Jenna 🙂 Kieltämättä lämpöä tosiaan piisasi, mutta ei tehnyt kyllä valittaakaan, kun sitä niin kerettiin Suomessa kaivatakin.

  • Vastaa Heidi / Auringon alla 25.8.2015 at 22:07

    Mä olen jo pitkään hinkunut Napoliin, jokohan sinne ensi kesänä pääsisi? Ja tietty pitäisi testata tuo pizza, tai ehkä tuon lisäksi pari muutakin 😉

    • Vastaa Pingviinimatkat 25.8.2015 at 22:30

      Teillä on kyllä monet samat suosikkikohteet kuin meilläkin 😀 Ja ei siitä Napolin reissusta yhdellä pizzalla selvitä, eihän Jenkeissäkään syödä vain yhtä hampparia. Täytyy vertailla 😉

    Vastaa