Pallontallaajat.net
Valikko
Kuukausittaiset arkistot

elokuu 2015

Eurooppa Italia Sisilia

Se tavallinen päivä Vulcanolla – osa 1

30.8.2015

Aamuaurinko on vielä lempeä startatessamme Paololta vuokrattua 125 kuutioista skootteria (n 20€ päivä) majapaikkamme Villa Crimin edustalla. Valkoiset talot, jotka täyttyvät lähinnä kesäasukkaista uinuvat vielä unillaan, kun kurvaavaamme kohti Vulcanon satamaa. Aika keskustan ulkopuolella on suorastaan pysähtynyt 50-luvulle, osin ihan autoja myöden. Matkalla keskustaan nenän tunkeutuu hetkeksi mädän kananmunan haju, jota oikeammin rikkikaasuiksi kutsutaan. Tuliperäisestä maasta nousee höyryä, jota kohti eläkeläiset hiippailevat aamutakeissaan. Mummot ja papat ottavat nimittäin aamukylpyjä muta-altaassa, jonka luvataan poistavan lähes kaikki reumasta psoriaasikseen. Parannus tulee halvaksi, sillä kertakylpy irtoaa vaivaisella kahdella eurolla.

_MG_5853

_MG_5901

_MG_5855

Vulcanon keskusta on kuin Kivisistä ja Sorasista

_MG_5856

Hieman epäillyttävän hajuinen muta-allas, jonka sanotaan olevan avuksi lähes vaivaan kuin vaivaan

Kävellen muta-altaalta voisi koukata suoraan vasempaan ja satamaan, mutta keskustan yksisuuntaisuuden vuoksi joutuu skootterilla hieman kiertämään. Postin ja kaupan kohdalla on jo jonkin verran kuhinaa, vaikka avautumista saadaankin vielä odottaa. Ravintoloiden ovet ovat tiukassa säpessä, sillä suurin osa avaa vasta lounaalle puoliltapäivin ja uudestaan iltasella kahdeksan jälkeen. Jostain kuitenkin leijailee vasta leivotun tuoksu, jonka lähteeksi osoittautuu leipomo myymälöineen. Croisantit marmeladi tai creme-täytteellä aamiaispöytään pakataan pussiin ja korvauksesi annetaan pari vaivaista euroa. Sataman kohdalla on jarruteltava taas, sillä muutama kalastaja saaliineen on jo laiturilla. Merikarhun oloinen miekkonen esittelee aamun aikaansaannosta ja poseeraa ystävällisesti kameralle.

_MG_5877

_MG_5882

IMG_3188

Skootteristin aamiainen sisältää salsaccion tai pari

Skootteristin aamiainen sisältää salsaccion tai pari

Asunnolla pussien avautuessa nenään leijailee vastaleivottujen croisanttien ja juuri kiehautetun tuoreen mutterikahvin tuoksu. Aamiainen nautitaan ulkoterassilla, jossa myös pieni ulkokeittiömme sijaitsee. Teemme suunnitelmia päiväksi ja päätämme ottaa ensin suunnaksi saaren korkeammalla kohdalla sijaitsevan Pianon kylän, sekä suunnata sieltä saaren toiseen päähän hylätylle majakalle. Tiet ovat skootteristille kohtalaisessa kunnossa ja liikennettä matkalla on varsin vähän. Ohitamme paikan josta jonakin toisena päivänä nousisimme jalan itse tulivuoren kraaterille. Kyseisenä aamuna matkaan olisi lähdettävä aikaisin, sillä jo yhdeksän jälkeen kuumuus alkaa olla todella koettelevaa.

Pianon kylä uinuu maalaisuntaan vaikka päivä on jo pitkällä. Missä ovat kaikki ihmiset? Talo siellä, toinen täällä, mutta niin monta surullista tyhjäksi jäänyttäkin joukossa. Tänne olisi helppo tulla pakoon maailman menoa ja kiirettä. Harva kuitenkaan näyttää tätä mahdollisuutta vielä keksineen. Pistämme parkkiin Capo Grillon näköalapaikalle, josta näkyy viereiselle saariryhmän pääsaarelle Liparille. Pieni polku luikertelee metsään, mutta meillä jää tarkempi tutustuminen tekemättä Millan hiippaillessa flipflopeissa. Mopon viereen kurvaa Citroën Méhari, joita ainakin kylän kaksi kolmesta autovuokraamosta, Paolo ja Luigi, pitävät valikoimissaan. Varsin hauskan näköinen 70-lukulainen rättisitikan pohjalta pykätty “off-road” lelu, joka kuitenkin kuljettaa vähän suuremmankin talouden saaren mäkisessä maastossa skootterin sijaan. Tuollainen on ehdottomasti vuokrattava joskus jos isommalla porukalla olemme liikkeellä. Hintakaan ei tiedustelun mukaan ihan mahdoton 40€ päivältä.

_MG_5825

Saaren pienemmältä Vulcanellolta kuvattuna taustalla itse tulivuori ja kapeimmalla kohtaan saaren varsinainen keskusta

_MG_5918

_MG_5923

Jatkamme matkaa kohti saaren toista kärkeä, joka oli muistikuvissa vielä tuttu kymmenen vuoden takaiselta häämatkalta. Gelso niminen ranta on jäänyt mieleen erityisesti siellä pönöttävän komean hylätyn majakan vuoksi. Rannalle päästäkseen on ensin kuitenkin kurvattava yksi jos toinenkin mutka kaislikon sitkeästi pikku hiljaa valtaamalta tieltä. Perillä majakan lisäksi odottaa vain pieni kirkko ja muutama rakennus, joista yhden alakerrassa toimii ravintola. Pistämme skootterin parkkiin laiturin kupeeseen. Vieressä olevassa tönössä on ovi sepposen selällään ja oviaukossa siestaa vetää harmaahiuksinen meren ruskettama setä. Päivä on jo sen verran pitkällä, että päätämme nauttia lounaan ravintolassa, jota selvästi on koko suku pyörittämässä. Lähes hampaaton äkäinen perheen vanhempi pää ottaa ensin juomatilauksemme ja hetkeä myöhemmin seuraavan sukupolven herroista toinen ottaa ruokatilauksemme. Naisväkeä näyttää pyörivän keittiössä parissakin sukupolvessa. Kauhistelemme pasta-annoksiemme hintoja, jotka ovat kympin molemmin puolin. Ennustamme, että jostakin ilmestyy vielä kolmannen sukupolven kaksilahkeisia. Nauttiessamme erinomaiseksi osoittautuneita annoksiamme käy ennustus toteen ja hetkeä myöhemmin yksi näistä kerää tyhjäksi kaavitut lautasemme ja komentaa isäänsä tuomaan meille pyytämämme laskun. Maksamme ja poistumme paikalta. Lähtiessämme ei lähes hampaaton perheen pää tervehdi, mutta syöksyy tarkistamaan maksumme.

Sulattelemme ateriaa kävellessämme pienen matkan majakalle. Laiturin viereisessä tönössä siestaa vetänyt harmaatukkainen setäkin on herännyt ja esittää Millalle kädentaitojaan, eli simpukankuorista näpräämiään pikkuotouksia. Majakalta palatessa Millan sydän heltyy ja ystävälliseltä sedältä ostetaan muistoksi simpukkakaulakoru. Sarjassamme niitä, joiden ostaminen saarella tuntuu vielä erinomaiselta, mutta kotona et tule koskaan enää käyttäneeksi. Laiturin viereiseltä kiviseltä rannalta näyttää porukkaa menevän uimaan kirkkaisiin vesiin. Kauempana näkyy varsinainen uimaranta, jonne Milla hihkuu haluavansa palata vielä toisena päivänä.

_MG_5945

IMG_3120

_MG_5936

_MG_5937

Vulcano

 

Kohteeton

Voittajia joka lähtöön!

Nyt täytyy sanoa, että tunnemme itsemmekin aika voittajiksi. Saimme nimittäin kuulla, että olemme päässeet viiden finalistin joukkoon tämän syksyn The Blog Awardseissa. Erityisen hienoa tästä tekee se, että tässä Awardsissa on ensimmäistä kertaa koskaan otettu matkablogit omana kategorianaan mukaan! Voitte uskoa, että…

27.8.2015
Eurooppa Tallinna Viro

Tallinnan Teletornin valloitus – reunakävely 175m korkeudessa

Oletko joskus kuullut sanottavan, että hyvällä säällä näet Helsingistä Tallinnaan asti? Me ainakin olemme ja lahden toisella puolella näkyvyys oli legendan mukaan vähintään yhtä hyvä. Tämä selvisi vieraillessamme Tallinnan TV-tornissa, jossa pääsimme reunakävelylle tornin ympäri. Ainakin puitteet tarjosivat otollisen mahdollisuuden kaukaisuuteen…

16.8.2015