Edellisellä Nykin reissulla yövyimme ensimmäiset kaksi yötä aivan Manhattanin eteläkärjessä Hampton Inn hotellissa Pearl Streetillä. Vaikka meillä on onni saada yöpyä tuskaisen kalliilla Manhattanilla ystävän luona, niin ensimmäiset Jet Lag yöt olemme yleensä kuorsanneet hotellissa. Samalla tulee vietettyä aikaa vähän muillakin alueilla ja katseltua rakasta kaupunkia eri perspektiivistä.
Olkoonkin tänä päivänä Manhattanin eteläkärki liike-elämän keskus, on se on myös se piste mistä koko kaupunki sai alkunsa. Ensimmäinen Hollantilainen siirtokunta New Amsterdam perustettiin nimittäin vuonna 1625 paikalle, jota tänään kutsutaan Financial Districtiksi. Eteläkärjessä asutettiin ensimmäiseksi Battery Parkin alue ja paikalla jossa tänään on tunnettu Wall Street kulki Fort Amsterdamin linnakkeen muuri mistä kadun nimikin siis on peräisin. Läheisen Ellis Islandin kautta maahan saapui peräti 12 miljoonaa siirtolaista ja sanotaankin, että 40 prosenttia tämän päivän Amerikkalaisista on näiden siirtolaisten jälkeläisiä.
Robert F. Wagnerin puisto aavistuksen maalauksellisemmassa muodossa
Tasan 1776´ kiiltävää tornia
Sittemmin on eteläkärjessä vaihtunut valta asukkailta pörsseille, pankeille ja korporaatioille. Iltaisin kaikkialla oli ihan hiiren hiljaista ja illallismielessä ei tarjontaa ollut samaan tapaan kuin muualla Manhattanilla. Historiassa piisaa tänne sijoittuneita tapahtumia, ja tuskinpa kukaan meistä unohtaa syyskuun 11. päivä vuonna 2001 tapahtunutta terrori-iskua. Tänään perjantaina 29. toukokuuta avautuu One World Trade Centerin, alias Freedom Towerin, näköalatasanne yleisölle. Rakennus on 1776 jalkaa korkea, eli rakennettu piiruntarkasti Yhdysvaltojen itsenäistymisvuoden mukaan. Näkymät ovat varmasti komeat joten jos Nykiin on matka, niin kannattanee ehdottomasti tarkistaa mahdollisuus vierailuun. Hinta lintuperspektiiville on alkaen 32 dollaria aikuista kohden. Tai sitten voi ottaa helikopterilennon ja nähdä koko komeuden lintuperspektiivistä. Helikopterikenttä sijaitsee sekin aivan eteläkärjessä.
Financial Districtillä saimmekin mukavasti pari reissupäivää kulumaan. Aamuvarhaisella suuntasimme Battery Parkiin ennen kuin muualta Manhattanilta ja Brooklynistä valuvat turistit muodostavat jonot lautoille, jotka vievät katsomaan mm. Vapauden patsasta. Patsasta voi ihailla kauempaakin rannalta tai sitten loikata ilmaiseen oranssiin Staten Islandille vievään lauttaan ja nähdä vapauden vanhemman symbolin lähempääkin. Jätimme tällä kertaa merimatkat muille ja jatkoimme matkaa pohjoisemmaksi Robert F Wagner Juniorin puiston ohi ja väistelimme aamulenkillä olevia paikallisia Esplanadilla. Tullessamme Freedom Towerin kohdalle koukkasimme pois rantabulevardilta ja kävimme katsomassa uuden tornin lisäksi vanhojen tornien paikoille rakennetut altaat. Millan mielestä tummat vettä maan sisään syöksevät altaat olivat vaikuttavuudessaan lähinnä ahdistavat.
Memorialilla väkeä riittää
Valkoinen ruusu lasketaan aina vainajan syntymäpäivänä kyseisen henkilön nimen paikalle altaan reunalle
Mieltä kevenneettiin seuraavaksi Century21 Outletissa, joka on vain korttelin päässä Cortland Streetiä pitkin kulkiessa. Outlet ostokset jäivät vähäisiksi, joten ostosten jälkeen talsimme kolmisen korttelia Broadwayta pitkin Trinity Churchille ja käännyimme Wall Steetille. Vaivaisen korttelin päässä sijaitseva New Yorkin pörssi, pilvenpiirtäjät ja niiden keskellä seisova pieni sympaattinen kirkko ovat kieltämättä erikoinen yhdistelmä ja kertoo samalla alueen värikkäistä vaiheista. Jos palaa vielä takaisin Broadwaylle ja kävelee sen eteläpäähän, niin saapuu Bowling Greenin, eli New Yorkin vanhimpaan puistoon. Puiston pohjoispäässä turistit parveilevat kuvaamassa pronssista härkäpatsasta.
Vielä myöhemmin samana päivänä suuntasimme pienempiä katuja pitkin kohti Brooklyn Bridgeä. Jälkiviisaana jättäisimme sillan seuraavaan aamuun ja nauttisimme siitä ilman sopuleiden lailla Brooklyniin vaeltavia turistilaumoja. Pari muutakin oli keksinyt lähteä katsomaan kuinka aurinko laskee maailman upeimman kaupungin siluetin taakse.
Freedom Towerille tekemästämme vierailusta seuraavana päivänä kaksi ikkunanpesijää koki kauhunhetkiä tornin seinällä. Telineen toisen reunan vaijerit nimittäin pettivät hieman ja Juan nimiset heput jäivät roikkumaan 68. kerroksen tietämille. Uutiset välittivät joka kanavalta dramaattista kuvaa ja toimittajat rakensivat käsittämättömiä tarinoita jutun ympärille. Hengailtuaan puolitoista tuntia kiikkerässä telineessä saatiin herrat pelastettua ja heidät vietiin sairaalaan tarkistettavaksi. Diagnoosi oli lievä hypotermia pienimuotoisen järkytyksen lisäksi.
