Tee Palais Salam hotellin altaalla 20 Dirhamia (n. 1,80 €)
100g Ras el Hanout mausteta 30 Dirhamia (n. 2,80€)
Rannikolta Agadirin kaupungista reilu 80 kilometriä sisämaahan ajettaessa tulee vastaan Taroudant niminen kaupunki. Sinne suuntautuvan retkipäivämme aamu valkeni harmaana samaan tapaan kuin Sidi Ifnin reissupäiväkin. Hyppäsimme kuitenkin Karim “the Dreamin” kyytiin kahdeksalta aamulla toiveikkaina sekä kerrospukeutuneina ja lähdimme matkaan. Noin puoli tuntia matkattuamme jäivät kaupungin rakennukset taakse ja aurinko alkoi puskea väkisin sumuverhon läpi, joka olikin kerrassaan upea näky aavikolla ajellessamme. Taroudantin kaupungin muurien ulkopuolelle päästyämme porottikin aurinko jo kirkkaalta taivaalta.
Tämä osa muurista ei ollut vielä kunnostettu Disneyn elokuvien tyyliin, mutta sisäänkäynti oli kuin jostakin sadusta.
Taroudantin kaupunkia ympäröi hyvin saman näköinen punasävyinen muuri kuin Marrakechiakin ja usein sitä kutsutaankin Pikku-Marrakechiksi. Vaikka kaupunki on pienempi, on se perustettu turisteja puoleensa vetävää sisartaan aiemmin. Taroudantia ympäröivästä 7,5 kilometriä pitkästä muurista osa oli kunnostettu aika hiljan ja pyöreine kulmineen se näytti enemmän Disney-elokuvan kulissilta, kuin yli tuhat vuotta vanhan kaupungin suojamuurilta. Historiaa vuonna 1056 perustetulla kaupungilla todella piisaa enemmän kuin pieneen blogi-postaukseen edes kannattaa yrittää tiivistää. Karim vei meidät ensimmäiseksi tutustumaan 1500-luvulla kaupungin palatsiksi rakennettuun ja 1920-luvulla Palais Salam nimiseksi hotelliksi muutettuun kompleksiin linnoituksen itälaidalle. Voi mikä rauhan tyyssija se olikaan ja kuinka kaikkia rakennuksen hiuksen hienoja yksityiskohtia olisi voinut jäädä ihastelemaan useammaksikin päiväksi. Pääsimme tutustumaan yhteen huoneeseenkin ja ensimmäinen ajatus oli, että seuraavalla Marokon matkalla meidän pitää päästä kokemaan jotakin tällaista. Yö täältä irtoaakin 80-100 eurolla, joten ei mikään tavoittamaton haave! Nautimme altaan reunalla vielä minttuteetä – joka tarjoiltiin hopeoidusta kannusta totta kai – ennen kuin siirryimme tutustumaan itse kaupunkiin.
Hotellin kahvilan varjoon kelpaisi piiloutua kuumalta keskipäivän auringolta.
Huone jossa pääsimme vierailemaan, oli varsin komea. Täällä kelpaisi majailla!
Taroudantiin tutustuminen paikallisen kanssa oli aika paljon sujuvampaa, kuin Marrakechissä kaksin kulkiessa. Kukaan ei oikeastaan kaupustellut mitään ja mausteet irtosivat murto-osalla siitä hinnasta mitä olimme pienen määrän aiemmin lomalla yrittäneet itse tingata Karimin puuttuessa peliin. Kulkeminen kujilla oli siis varsin leppoisaa, eikä muita turrejakaan näkynyt juuri missään. Vain paikallisia kaupustelijoita myymässä kaikkea mausteista, työkaluihin ja huonekaluihin. Mausteiden lisäksi kaikkialla tuoksui tuore minttu. Sitä oli joka kulmassa isoja kasoja ja tuoksu on suorastaan huumaava. Vielä ostettuamme välipalaksi leivonnaisia paikallisesta leipomosta nousimme taas autoon ja jatkoimme matkaa.
Taroudantin kujilla myytiin mitä ikinä kuvitella saattoi. Kaikkialla tuoksui minttu, jota myytiin isoista kasoista joka kulmassa.
Putiikki muistutti enenmmän rautakauppaa, mutta myynnissä oli mausteita. Täältä irtosi edukkaaseen hintaan tuliaisetkin.
Huikopalaa, eli paikallisten leivosten makutesti. Hyviä oli!
Seuraava pysähdyspaikkamme olisi Tiout, keidas keskellä erämaata. Millan harras toive nähdä Argan-puissa kiipeileviä vuohia toteutuikin tällä etapilla. Muutaman äkkijarrutuksen ja ikuistettuamme puissa kiipeilevät vuohet jälkeen saavuimme 3000 kyläläisen asuttamaan Tioutiin, jossa korkeammalla rinteessä komeili linnoitus missä meidän oli määrä nauttia lounaamme. Paikan nimi oli Agadir of Tiout ja Karim meille selvittikin, että Agadir tarkoittaa itse asiassa linnoitusta ja toisinaan käyttötarkoituksensa mukaisesti myös Berber-pankkia. Muinoin kun oli kuulemma tapana säilöä suvun arvotavarat muuriin rakennettuihin huoneisiin pois rosmojen näppien ulottuvilta.
Taustalla siintää Atlas vuoristo, mutta muuten matkaa taitettiin hyvin tasamaata pitkin.
Paikalla oli bussilastillinen saksalaisia turisteja ja jokaiseen pöytään kannettiin rivakkaan tahtiin erilaisia ruokia. Siinä missä muissa pöydissä istui kuusikin henkeä, niin saimme me kahdestaan jaettavaksi vastaavan määrän ruokaa. Olimme poksahtaa, kun ei millään olisi kehdannut jättääkään. Pöperöiden jälkeen käyskentelimme (tai oikeammin rullailimme) vielä hetken keitaalla minttuviljelmien ja palmujen keskellä. Illalla ei todella tarvinnut enää miettiä illalliselle lähtöä vaan tyydyimme siemailemaan rose-viiniä parvekkeellamme auringon laskun värjätessä taivasta viinimme kanssa saman väriseksi.
Agadir of Tiout patsasteli korkealla kylän yläpuolelle rinteessä.
Ruokaa kuudelle ja jako kahdelle
Keitaan minttuviljelmät tuoksuivat voimakkaasti
21 Kommenttia
Upeita kuvia! 🙂 Nuo puissa kiipeilevät vuohet on kyllä niin random näky.
Kiitos Jenna 🙂 Vuohet puissa oli kyllä jotain mitä ei ihan äkkiäsltään kuvittelisi, saati meinaa uskovan vaikka omin silmin näkeekin.
Ihana palata teidän Marokon-seikkailuihin, osa noista rakennuksista on kyllä kuten Tuhannen ja yhden yön tarinoista tai vähintäänkin niistä Disney-elokuvista! Melkeen pystyin haistamaan sen mintun tuoksun teidän tekstin ja kuvien myötä, mutta todellisuudessa täytyy tyytyä nuuhkimaan teepurkkia. Iso käsi Karimille! Mahtavaa, että teillä oli mukana kaveri, joka piti huolen siitä että saatte mahdollisimman autenttisen kosketuksen kohteisiin.
Vielä on tarinoita jäljellä, ei ehkä tuhat ja yksi, mutta edes yksi tai kaksi 😉 Karim oli kyllä poikkeksellinen kaveri siinäkin mielessä, että todella mielellään tosiaan kertoi juttuja ja faktoja maastaan, siinä missä moni kollega olisi ollut hiljaa omissa oloissaan. Yhteinen kieli oli toki eduksi. On ne Karimit vaan semmoisia 😉
Huikeita kuvia ja maisemia! (: Enpä ole ikinä törmännyt noihin puissa kiipeileviin vuohiin..
Kiitos Jenna 🙂 Vuohet tuntuvat olevan Marokkolaisten hyvin salassapidetty kansallissalaisuus 😀
Tosi hienoja kuvia taas! 🙂 En voinut olla nauramatta noille vuohille puissa! Marokko on kyllä ollut minulle ihan vieras kohde, mutta näiden teidän postausten perusteella se vaikuttaakin varsin mielenkiintoiselta. 🙂
Kiitos Maarit, ihana kuulla jos voi avartaa hieman uusia vaihtoehtoja vielä sinullekin 🙂
Voi vuohet, ihania ovat! Ja muutenkin tosi ihana fiilis tuli, aivan kuin olisi tullut nalkakin tassa… kun olin 3kk Lahi-Idassa niin tuota minttua ja etenkin minttuteeta tuli kylla kulutettua aika paljon, vielakin tulee aivan maku mieleen vaikka tasta on vuosia jo!
Minttutee on kyllä herkullista! Milla yritti vähän kyselläkin valmistusohjeita, mutta käytännössä ei ole vielä kokeiltu. Ei sinulla Annika sattuisi olemaan kokemus peräistä tietoa siitä miten tee tuoreen mintun kera valmistetaan?
Piti tulla vieläkin fiilistelemään tätä juttua, etenkin kun oma Marokon reissu häämöttää nyt lokakuulla 🙂 Huomasin tuon minttuteekysymyksen – sen tekeminen onnistuu hyvin helposti, ota vain hieman tuoretta minttua ja heitä teekuppiin! Ihan vain muutama pieni lehti riittää sellaiseen suht pieneen teekuppiin. Sinne vain muhimaan ja eikun nauttimaan 🙂
Voi taivas että mä rakastan noita ton maailmankolkan ihmisten laatoituksia! Tuon kolmannen kuvan takkalaatoitus on ihan to die for, haluihin ihan hirveesti joskus sellaisen keittiön jonka laattalattia ois jotain tuon tyyppistä. Heh, mojito-fanina tuli mieleen, että jos ite käppäilisin koko ajan mestassa jossa joka paikassa tuoksuu minttu, niin olisin varmaan koko ajan myös sellaisissa mojito-himoissa et oksat pois 😀 Ja noi vuohet puissa, eipä ole koskaan ennen tullut nähtyä vastaavaa, hah! 😀
Joo ihan totta! Teillä on jo se tiiliseinä sentään. Täällä haaveissa myös (Millalla siis) ihanat isot marokkolaiset kaakelit juurikin keittiönlattiassa 😀 Siellä kelpaisi siemailla mojitoa ja kasvattaa leveällä ikkunalaudalla omat tuoreet mintut. Ellei sattuisi olemaan keittiöltä käyntiä pienelle söpölle parvekkeelle missä ne yrtit kasvaa hyvällä säällä… No niin menihän taas raiteilta 😀
“Yllättäen” vuohet puussa oli meikäläisenkin lempparikuva. Ja mieletön nälkä tuli tuosta annoksesta. Kyllähän tuollaisen nyt kahdestaan popsii 😀
No kyllähän sen popsi, mutta ei tarvinnut tosiaan muuta ruokaa enää sinä päivänä miettiä 😀
WAAAAAAUUUUU!
Saatan toistaa itteeni, mutta edelleen mä kans luulin, siis todella luulin että Marokko olis sellanen maa, jossa pohjoisen likka on..miten sen nyt sanos… näppärä ryöstön ja raiskauksen tai vähintäänkin kidnappaamisen kohde. Mutta nyt alkaa kyllä siinämäärin kiehtoa tuo kolkka että.
Noista vuohista; Fuerteventuralla jossa just kävin sanottiin olevan hitokseen vuohia, no joo. Yhtä ainoota en nähny. Toi puissa kiipeily on erikoista mutta eleleehän ne vuoristossa lumirajan tuntumassakin. jotta ovat varsin eteviä kavereita kiipeemään vaikka puuhunkin ;D
Ruokaöverit on parhautta. Ja se tunne kun tulee kotiin, että mä en ikinä enää syö milloin riisiä, milloin valkosta leipää ja milloin mitäkin, mitä on tullu vedettyä liikaa ko. lomalla. ;D
Peukutusta myös parveke viinille 🙂
Kuvat: Voi ettien että, mä taidan pyytää jotain koulutusta teiltä vielä että kuinka tollasia otetaan 😀
Oikein oli ihana sohvamatka taas. Kiitosta Paljon! 🙂
Hah-haa, mainiota jos olemme onnistuneet nostamaan Marokon potenttiaalia matkailumaana myös sinun silmissä 🙂 Meille ainakin matka oli mieltä avartava ja hieno kokemus. Joskus ne eläimet reissussa tulee ja yllättää, eipä oltu tietoisia pingviinienkään ketteryydestä ennen kuin Stewart Islandilla todistimme pikkuotusten kiipeilyä jyrkkää seinämää pitkin. Matkailu avartaa totta tosiaan ja päivien kokemuksia on aina kiva sulatella parvekeviinin kera 😀
Kiitos Iitukka ihanasta kommentistasi! Mukavaa, että matka maistui myös sohvalta käsin. Toivottavasti Fuerteventuran reissusi oli onnistunut 🙂
Kiitos kysymästä, matka oli oikein onnistunut. Ei muista Turreja kovin liikkeellä (surffareita lukuunottamatta). Suomalaiselle sopivat kelit +20-25 ja vielä edullisia löytöjä vaatekaupoissa 😛 Vai miltä kuulostaa Benettonilta farkut 4,99. Siis oikeesti 4,99! Meinasin pudottaa leukani polviin ja silmät päästä 😀
Ja ne Atlantin aallot <3<3<3<3<3 niihin ei vaan ikinä kyllästy.
Kevät terveisin Iitukka
Voi ei nuita vuohia! Jestas ne on näppäriä sorkistaan. Ihan käsittämätöntä. Upea tosiaan tuo hotelli ja muutenkin vaikuttaa huikealta kokemukselta tuo koko päivä!
Ihana tuo ensimmäinen ovi! Ah! 🙂 Mikä taikamaa kaikkine upeine värikaakeleineen, upean näköistä! Ja varmasti herkutkin on sitä samaa luokkaa 😉
Tästä tulikin mieleen, että kaapista löytyisi marokolaista minttuteetä joka on vielä vuoden takaisen reissun jälkeen korkkaamatta!! Ja nuo vuohet! Ne jäi omalla reissulla kokonaan näkemättä vaikka niitä kovasti yritettiin bongailla 🙂