Pallontallaajat.net
Valikko
Kohteeton

Reissunaisia

22.2.2015

*** Millan mutina ***

Jo ennen yhteisiä reissujamme olin kova suunnittelemaan omia seikkailuja ja suuntasin matkaan yleensä yksin ilman kavereita. Se oli jotenkin täysin luontevaa, enkä edes ajatellut, että siinä olisi oikeastaan mitään ihmeellistä. Yksin tehtyjä reilejä helpottamassa oli monen monta pysähdystä ympäri Eurooppaa asuvien ystävien nurkissa, joten en kai kokenut edes reissaavani varsinaisesti yksin, vaikka kaikki junamatkat kuljinkin yksikseni. Tämän postauksen kuvat ovatkin viimeiseltä reililtäni vuodelta 2002, jolloin olimme J:n kanssa jo yhdessä. Junailin Skotlannin, Irlannin, Espanjan ja Italian kautta Prahaan, jossa kohtasimme J:n kanssa pienellä romanttisella lomalla ja jatkoin vielä matkaani Saksan kautta kotiin. Saksa kutsuu minua jälleen omalle matkalle ensi kuussa, kun suuntaan rakkaan ystäväni luokse pitkäksi viikonlopuksi. Reissu sisältää myös parin tunnin junamatkan, jonka aikana meinaan antaa muistojen ryöppyä päälle ja fiilistellä täysillä muistoja Euroopan rautateillä.

Skotlannissa ihastuin ehdottomasti luontoon!

Skotlannissa ihastuin ehdottomasti luontoon!

Irlannissa Aranin saarella oli ehdottomasti reissun huikeimmat maisemat! Silloin jo ajattelin, että tänne haluan palata uudestaan J:n kanssa, joten oliskohan jo aika toteuttaa sekin… Kuvia selaillessa voi mikä kuume päästä kuvaamaan näitä maisemia tulikaan!

Irlannissa Aranin saarella oli ehdottomasti reissun huikeimmat maisemat! Silloin jo ajattelin, että tänne haluan palata uudestaan J:n kanssa, joten oliskohan jo aika toteuttaa sekin… Kuvia selaillessa voi mikä kuume päästä kuvaamaan näitä maisemia tulikaan!

Kävimme Inkan, Kean ja Kirsin kanssa katsomassa tovi sitten ensi-iltaan tulleen Reese Witherspoonin tähdittämän Wild – Villi vaellus elokuvan. Cheryl Strayedin muistelmiin pohjautuva leffa kertoo hänen oman kasvutarinansa, joka kulkee Meksikon rajalta Kanadan rajalle Pacific Crest Trail –vaellusreittiä pitkin (huh mitkä maisemat!). Cheryl käveli matkaa sadan päivän ajan yksin. En voinut olla miettimättä hänen urakkaansa ja sen vaatimaa rohkeutta. Minusta ei olisi yksin teltassa nukkujaksi, ei sitten millään! Omat reissuni ovat olleet aika suklaapyllytarinoita Cherylin tarinaan verrattuna, mutta rinkka painoi taatusti vähintään yhtä paljon erinäisten shoppailusortumien jäljiltä!

Ylhäällä vasemmalla on Torinolainen sisäpiha, alhaalla vasemmalla Genovan ranta ja ryhmäkuvassa olen yhdessä meksikolaisten ystävysten ja itävaltalaisen pariskunnan kanssa matkalla yöjunassa Venetsiasta Wieniin. Levitettiin penkit niin, että nukuttiin kaikki viisi siskonpedissä. Koskaan ei ole oloni ollut yöjunassa yhtä turvallinen :)

Ylhäällä vasemmalla on Torinolainen sisäpiha, alhaalla vasemmalla Genovan ranta ja ryhmäkuvassa olen yhdessä meksikolaisten ystävysten ja itävaltalaisen pariskunnan kanssa matkalla yöjunassa Venetsiasta Wieniin. Levitettiin penkit niin, että nukuttiin kaikki viisi siskonpedissä. Koskaan ei ole oloni ollut yöjunassa yhtä turvallinen 🙂

Yksin matkustamisessa on ehdottomasti omat hyvät puolensa. Voi mennä minne itse haluaa, suunnitella ohjelman mielivaltaisesti oman maun mukaan, eikä tarvitse kysellä keneltäkään itse asiassa yhtään mitään. Henkilökohtaisesti haastavimmiksi koin hetket jolloin piti miettiä kuinka nautin päivälliseni ja kuinka levittää aurinkorasva keskelle selkää rannalle mennessä. Tietyissä kohteissa, kuten vaikkapa Nizzassa ruokailusta iltasella ei meinannut tulla mitään, kun kadulla ei päässyt korttelin matkaa kävelemään ilman innokkaita kaksilahkeisia. Myös junien myöhästely ja hajoaminen toivat mielenkiintoisia mutkia matkaan. Pieni huoli ehti hiipiä esimerkiksi Birminghamin juna-asemalla kymmeneltä illalla, kun jouduin etsimään täysin odottamatta kaupugista yösijan. Toinen vastaava taas sattui 2002 reissun kotimatkalla, kun juna hajosi ennen Hampuria ja sotki koko loppumatkan aikataulun ja jouduin yöpymään muutaman tunnin Malmön juna-asemalla muutaman Suomalaisen kohtalotoverin kanssa. Kaikesta kuitenkin aina selvittiin ja kotiin palasi monta kokemusta rikkaampi maailmaan silmittömästi rakastunut nuori nainen.

Treffit Prahassa! J täytti vuosia ja juhlimme niitä. Ja meikäläisen tyylitaju on ollut kaikessa denimissä herkkymätön :D

Treffit Prahassa! J täytti vuosia ja juhlimme niitä. Ja meikäläisen tyylitaju on ollut kaikessa denimissä herkkymätön 😀

Omat matkat soolona ovat jääneet vähemmälle pariutumisen myötä, mutta en edelleenkään ajattele ettenkö voisi lähteä matkalle yksin. Ei vain ole ollut tarvetta. Blogien kautta olen päässyt seuraamaan muutaman yksin matkaavan rohkean reissunaisen maailman valloitusta ja nyt haluankin käyttää tilaisuuden hyväksi ja vinkata heidän seikkailuistaan myös teille!

Marimente – Reipas ja selvästi maailmaa pelkäämätön nainen, joka matkaa minne mieli tekee! Tällä hetkellä Mari asustelee Venetsiassa, mutta lomailee parhaillaan Brasiliassa. Sinne suunnattuja reissujuttuja häneltä löytyy myös viime vuodelta mm. Istanbulin lisäksi. Hauska lukea hänen seikkailuistaan kohteissa minne ei heti olisi joka rouva suuntaamassa omin nokkineen!

Travellover – Annika matkaa usein miehensä kanssa, mutta uteliaana ja maailman eri kolkista kiinnostuneena lähtee toisinaan reissuun myös yksin. Viimeisimpänä sooloili hän Lontooseen ja viime vuoden puolella ainakin Italiaan ja Thaimaahan.

Britannika – toinen Annika on jättänyt Britit määrittelemättömäksi ajaksi taakse ja suunnannut Argentinan aurinkoon. Energiaa ja asennetta pullollaan, jota voisimme moni muukin elämäämme ammentaa.

Urbaani viidakkoseikkailijatar – Lauran mainitsin jo edellisessä blogikollegoita käsittelevässä postauksessa, mutta tässä vielä ansaitusti uudelleen. Seuraavaksi Laura nimittäin suuntaa yksin Malesiaan! Historiasta löytyy myös monen monta sooloseikkailua Nuuksion metsistä aina maailman toiselle laidalle viidakon uumeniin.

Mitenkäs siellä ruudun takana, seikkailetteko yksin, yhdessä vai käykö kaikki jos reissuhimo vaan kasvaa riittävän kovaksi?

Onnellinen reissaaja denimeissään (hah-haa…). Tässä istuttiin aika monta tuntia rakkaan ystävän Anitran kanssa ja yritettiin ikuistaa kameralle suurimmat kallioihin osuvat tyrskyt <3

Onnellinen reissaaja denimeissään (hah-haa…). Tässä istuttiin aika monta tuntia rakkaan ystävän Anitran kanssa ja yritettiin ikuistaa kameralle suurimmat kallioihin osuvat tyrskyt <3

Kiitos/Thank you: Lari, Anitra, Suvi, Volga, Katarina ja Davide, jotka otitte minut koteihinne reilien 2001 ja 2002 aikana <3

Saatat myös pitää näistä

28 Kommenttia

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta 22.2.2015 at 21:07

    Ah niin ihanan nostalginen postaus! Mäkin reissasin ennen pariutumista itsekseni enimmäkseen, mutta nykyään harvemmin. Viime sykysnä kävin työmatkalla reilun viikon yksikseni seikkailemassa ja se tuntui ihan oudolta! Nykyään jos ei ole tuo komeampi puolisko mukana, niin sitten reissukaverina kulkee jo mainittu reissuleidi Marimente, jonka seikkailuille saa kyllä nostaa hattua 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 20:48

      Kiitos Annika ja miten hienoa kuulla, että onnistuin vieläpä inspiroimaan sinutkin pohtimaan omia matkailutapojasi oikein postaukseksi asti! Omat reissuni yksi ovat rajoittuneet oikeastaan viime vuonna tehdyn Saksan matkan yhteydessä vietettyyn yhteen hotelliyöhön. Välillä tietysti töiden puolesta on ollut joitakin yksinäisempiä reissuja, mutta niissä yksinolo rajoittuu useimmiten niihin hotellissa nukuttuihin tunteihin. Maria ei kyllä tarvitse hierveästi reissuihin houkutella 😀 Ihana kun olette saaneet toisistanne reissukaverit.

  • Vastaa Virpi/ Täynnä tie on tarinoita 23.2.2015 at 00:17

    Kiva postaus ja itseäni aina kiinnostaa nämä yksin matkustamista käsittelevät jutut kuin myös mielelläni lueskelen mm. edellä mainittujen yksin reissaavien leidien tarinoita.
    Itse olen matkustanut paljon lasten kanssa yksin. 🙂 Tavallaan olen pitänyt sitäkin ”yksin” matkustamisena jos olen ollut se ainoa aikuinen, vastuussa alaikäisistä lapsista reissussa. Nyt on lapsukaiset kasvaneet, epäilen lähtevätkö enää kohta seurakseni ja olenkin valmistautunut ajatukseen, että jatkossa varmasti reissaan enenevässä määrin ihan oikeasti yksin! Esim. kesäkuussa vaellusmatka on luvassa ja aivan innolla odotan, että pääsen matkaan yksin! 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 20:56

      Kiitos Virpi 🙂 Kyllähän se omalla tavallaan on yksin reissaamista, kun lasten kanssa matkustaa. Ruokapöydässä ehkä riittää seuraa, mutta päätökset, turvallisuus ja aikataulut ovat kuitenkin aikuisen hartioilla. Täytyykin nostaa hattua omalle äidille siitä, että aikoinaan on meitä jaksanut viedä matkoille vaikka varmasti on hetkittäin ollut siskon ja minun ”laatuseurasta” huolimatta yksinäistä. Ja nythän me itseasiassa suunnittelemme jälleen reissua kolmisin. Eli välillä lapset voi matkustaa omilla teillään, mutta sitten taas jossakin kohtaa mennään yhdessä reissuun 🙂

  • Vastaa Maarit 23.2.2015 at 08:41

    Olen aina ihaillut ihmisiä ja juurikin naisia jotka uskaltavat reissata yksin! Minulla ei ole ollut rohkeutta lähteä, vaikka olen aina haaveillut yksin matkaamisesta. Ennen kuin tapasin nykyisen mieheni oli suurin este reissuun lähtemiselle sopivan matkakumppanin löytyminen. Ystävien kanssa on ollut ongelma lomien saaminen samaan aikaan ja sitten tietysti se, että oltaisi suunnilleen samanmoisella budjetilla reissuun lähdössä. Mun mies on ihana matkakumppani, mutta hän ei ehkä ole halukas reissaamaan niin usein kun minä. Toisaalta ei hän kyllä ole koskaan jarrutellut jos haluan lähteä ystävieni kanssa tai jos rohkenisin reissata yksin.

    Tästähän sai taas hieman uutta intoa miettiä jospa joskus lähtisikin yksin reissuun. Luen mielelläni tällaisia tarinoita! 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 21:21

      Voi kiitos Maarit! Sepä se taisi meikäläisenkin saattaa yksin matkaan, kun yksi kesä meni ihmetellessä ystävien kanssa ohi menneitä lomamahdollisuuksia. Sitten tuli parisuhde, jossa ei yhtä Thaimaan matkaa enempää reissailtu ja kun sitten olin vuosituhannen alussa työssä käyvä sinkkunainen ja edessä 4 viikon palkallinen kesäloma, niin en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä! Olihan se iso helpotus, että matkalla oli monessakin kohteessa tuttuja tyyppejä, niin ei käynyt olo ja elo kovinkaan helposti yksinäiseksi 🙂 Ja onneksi on tuon oman reissukaverin kanssa sen verran yhteensopivat reissuhaaveet, että ei ole sen puoleen tarvinnut omia matkoja mietiskellä 😉

  • Vastaa Laura R. 23.2.2015 at 12:32

    Olipa ihana postaus! Näytätte ihan älyttömän junnuilta noissa kuvissa, voi että 😀 Mä en ole reissannut soolona muuten kuin Saksaan vaihtoon lähtiessäni. Eipä se yksin matkustaminen sen kokemuksen pohjalta mikään ongelma olisi, mutta helpommin sit tulee vaan lähdettyä kaverin tai miehen kanssa. Arvostan kyllä kaikkia reissunaisia, go girls! 🙂 Ps. Kokopitkä denimhame on löytynyt aikoinaan täältäkin, ah <3 :DD

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 22:09

      Eikä näytetä, ihan on kuin eilen olis otettu 😀 Ja kauhukseni muuten näin jossakin, että tuon malliset hameet tekis taas pikkuhiljaa tuloaan…. omg…Ei ihme et se mun rinkka painoi niin paljon, sehän oli täynnä denim-vaatteeita 😀 😀 En jaksa uskoa, että sulla olis mikään ongelma selviytyä reissuista itseksesi jos sille päälle sattuisit. Vaihtoon lähteminen onkin iso juttu. Siinä on kuitenkin jätetty kaikki tuttu ja turvallinen verkosto ystäviä ja harrastuksia taakse, jotka siinä iässä ovat erityisen isoja asioita. Hienoa, että olet päässyt sen kokemaan !

  • Vastaa Laura 23.2.2015 at 14:21

    Mä taas nimenomaan olen oppinut reissaamaan yksin ja nyt vuodenvaihteessa eka muutaman viikon reissu kahdestaan A:n kanssa vaati kyllä aika monta kertaa kompromisseja, joiden tekoon en ole tottunut reissuilla sitten yhtään. Nooo, ehkä se siitä, harjoitus tekee mestarin ja näin. Molemmissa on kyllä puolensa, mutta kyllä mä aika varma olen että tulen myös yksin reissaamaan jatkossakin. Mäkin oon himoinnut tuon Wildin katsomista, pitäisi ehkä yrittää nipistää aikaa joku ilta ja käydä vilkaisemassa! 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 22:12

      Yksin ei joudu tekemään kieltämättä kompromisseja samoista asioista kuin yhdessä reissatessa. Toisaalta kaverin tai kumppanin kanssa mennessä avautuu taas ovia, joita ei ehkä yksin matkatessa olisi tullut avanneeksikaan. Ihanat puolensa molemmissa. Wild leffaa suosisttelen lämpimästi ja muutenkin kaikille murusen sun maailmaa pelkäämätöntä asennetta 😉

  • Vastaa Annika | Travelloverblogi 23.2.2015 at 14:31

    Minä taas aloin reissata yksin vasta pariuduttuani. 🙂 Olisin ennen yhteisiä reissujamme ollut liian arka lähtemään. Kun maailmaa oli kierretty tarpeeksi, tajusin, etten tarvitse kaveria, jos haluan mennä yksin. Nyt yksin matkustamisesta on tullut minulle mieletön henkireikä. Seuraava kohde minulla on yksin Malesia (kolme viikkoa kesällä) ja Balilla viikko, ennen kuin mies lentää perässä.

    Juuri oli Ylellä juttu siitä, kuinka paljon kalliimpaa yksin reissaaminen on, koska majoitus maksaa yleensä saman yhdeltä kuin kahdelta tai ero on korkeintaan 10 – 20 prosenttia. Tietty jos ottaa vain vuodepaikan hostellista, eroa ei ole, mutta siihen en vain kykene.

    Kirjoitinkin taannoin yksin matkustamisesta. Juuri mainitsemasi illallisen syöminen on minustakin hankala, ehkä kaikkein hankalin puoli, mutta siihenkin on keinonsa. Aurinkorasva on myös hankala, mutta peilin edessä sekin taistelu on voitettavissa.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 22:17

      Ihana lukea teidän muiden taustoista reissunaisina! Hienoa kuulla, että yhteiset seikkailunne ovat itseluottamustasi kasvattaneet ja olet lähtenyt rohkeasti matkaan. Voin hyvin uskoa tuon henkireiän. Ja nykyisin sitä jo vuokrailet autonkin itseksesi, joten saa nähdä mitä kaikkea nuo mainitsemasti seuraavat reissut tuovatkaan tullessaan! Hinnoittelu on kyllä erittäin ikävä puoli yksin matkustaessa. En itsekään enää lähtisi vuodepaikoille hostelliin, vaan ennemmin maksan tuplahinnan ja nautin sitten joka solulla siitä hetkellisestä yksinäisyydestä 😀

  • Vastaa Rimma 23.2.2015 at 15:07

    Ihana Milla! En kestä, et oo kyllä vanhentunut päivääkään! Kyllä minäkin voisin reissata oikein mainiosti yksin, vaikka sitä on tosi vähän tullut tehtyä. Toki pitkiäkin matkoja on taitettu yksikseen, mutta kohteessa on sitten ollut aina joku ystävä tai sukulainen odottamassa.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 22:20

      Voi kiitos Rimma päivän pelastavasta kommentista <3

  • Vastaa Annika / Britannika 23.2.2015 at 15:25

    Hahah, tossa tekstiä lukiessani Nizzan kohdalla ajattelin että haa, en ole ainoa joka on käynyt yksin Nizzassa 😀 Ja sitten huomasin että sinäkin olit huomannut että olen reissaillut yksiksenikin paljon 😀

    Mun täytyy tunnustaa että melkein joka kerta kun lähden yksin reissuun lupaan itselleni että ei enää ikinä, mutta silti sitä sitten kuitenkin päätyy taas varaamaan uuden reissun 😀 Tosin tää Argentiina on ollut tosi jees yksin koska oon onnistunut bongailemaan itselleni paljon frendejä mutta samalla oon silti voinut paeta omaan yksiööni tarvittaessa. Hotellissa yksin on paljon epämiellyttävämpää kun asunnossa yksin.

    ps. Denimhame 10/10.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 22:25

      Miten mahtavaa löytää muita reissuripuliin seirastuneita, jotka vieläpä valloittavat maailmaa denim-hameessa ja päätyvät Nizzaan yksikseen 😀 Hotellit (ainakin ne mihin on soololomilla varaa) on kieltämättä yleensä todella ankeita ja pahentavat yksin oloa vain entisestään. Asunnossa on kodinomaisuutta vaikkei kalusteet ympärillä omia olisikaan. Ja on kyllä upeeta, että olet aina reissuun lähtenyt vaikka monesti jotain muuta olisitkin vannonut 😉

  • Vastaa Lotta Watia | Unagidon 23.2.2015 at 16:27

    Kiva kirjoitus! Nykyään kaipaan reissuille seuraa, mutta aikaisemmin myös oman itseni ihana seura kelpasi erinomaisesti. Iän myötä on tullut myös paljon mukavuudenhaluisemmaksi, enkä enää tykkää niissä dormeissa majailla. Dormeissa kun tapasi aina kanssamatkaajia ja sai halutessaan seuraa. Hotelleissa sitä seuraa ei noin vaan sitten löydykään. Ehkä sekin on siis osasyy siihen, miksi nykyään haluan reissuseuraa mukaani. Onneksi sitä yleensä löytyy. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 22:30

      Kiitos Lotta 🙂 Oma seura on kieltämättä toisinaan paras seura, mutta on niin totta mitä sanot tuosta yöpymiskuviosta. Itse en ole koskaan ollut erityinen dormeissa asuja, kun onnekis on säästynyt aina rahaa ystävien majoittaessa ystävällisesti luokseen. Iän myötä standardivaatimukset ovat mahdollisesti vain pahentuneet, joten mielenkiintoista olisi kyllä nähdä miten toteuttaisin vastaavan reissun tämän ikäisenä 😀 Ihana kuulla, että reissuseuraa on aina löytynyt ja olet saanut mahdollisuuden matkustaa todella runsaasti 🙂

  • Vastaa Kea / Deep Red Blues 23.2.2015 at 18:40

    Oon kyllä aiemmin reissannu aika paljon yksin… mutta pidemmille autolla taitettaville reissuille on kyllä viime vuosina ollu kiva lähteä kaverin/kavereiden kanssa. Ehkä jännimmät yksin taitetut reissut on ollu kuukaus Meksikossa vuonna 2000, kuukaus Espanja vuonna 2001, Romanian juna/vuoristoseikkailu vuonna 2005 ja Iguazun putoukset vuonna 2007. Tästä vois tehä omankin postauksen, joten kiitos inspiksestä!

    Ihan mahtavia nämä vanhat kuvat, kuten myös noi sun nostalgiset denim-asut! Pitäis itekin tehdä tällänen nostalgiapläjäys vanhoista kuvista kerta niitä on jopa jossain tallella skannattuna . 😀

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 22:34

      Sulla tuota kokemusta yksin reissailusta piisaa! Ja varmasti nostalgisia kuvia myös, Joten jään innolla odottamaan inspiraatiosi lopputuotosta! Nämä kuvat olivatkin reissulta jossa mukana kulki ensimmäinen Canonin digikamerani. Täytyis myös ottaa niskasta kiinni ja hoitaa edes parhaat otokset filimiajoilta digimuotoon. Siinä sitä riittääkin taas jonkun vuoden pimeiksi syysilloiksi puuhaa 🙂

  • Vastaa Annika/home & away 23.2.2015 at 22:01

    Mullakin on – yllätys, yllätys – soloreissut jääneet pariutumisen myötä. Ennen sitä tuli reissattua enemmänkin yksin tai kavereiden kanssa. Ei mulla kyllä olisi jatkossakaan ongelma lähteä yksin minnekään, jos sellanen tilanne tulisi eteen. Jostain syystä mullakin on jäänyt Nizzan rantakadulta lähinnä mieleen ne rasittavat kaksilahkeiset, jotka eivät jättäneet kahta nuorta blondia rauhaan sitten ollenkaan.. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 23.2.2015 at 22:38

      Hah, vai ei saanut rauhaa Nizzan rantakadulla edes kaverin seurassa 😀 Eipä tullut itselläni mieleenkään lähteä rantakadulle enää toisena iltana. Sen verran säväyttävä kokemus oli Italiankin jälkeen. Ja onhan se onni, ettei ole tarvinnut reissuseuran löytymistä enää miettiä, mutta samalla mukava että tuli kokeiltua ne omat seikkailut ennen kuin pysyvämpää matkaseuraa tarttui kainaloon 🙂

  • Vastaa Inka 24.2.2015 at 17:20

    Mää en muuta ko nosta isosti hattua noille sun itsenäisesti tehdyille matkoille! Yksin reissaaminen on kyllä hieno taito, ja multa se kyllä puuttuu ihan täysin. TAi no matkailu kyllä onnistuu, mutta en kyllä saa niistä läheskään niin paljoa irti ku sais, jos olis jonku kans. Plääh siis sille!

    Ja omg! Farkut + farkkutakki on paras yhdistelmä everr! Ottappa ko näytän sulle pari vanhaa kuvaa itestä, kyseinen kombo löytyy multaki vähän turhan monesta kuvamuistosta. Ja en kestä tuota vauva-Juusoa!!! 😀

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 25.2.2015 at 07:53

      Olethan säkin paljon Inka reissannut itseksesi! Eihän se ollut kauankaan aikaa sitten kun vierailit Itävallassa ja sinnehän lähdit reippaasti aikoinaan vaihtoonkin 🙂 Asia sitten ihan erikseen se, että nautitko siitä. Mutta ainakin olet kokeillut, vaikka sitten todennutkin ette tykkää.

      Ja vanhat kuvat on kyllä niin parhautta 😀 Nää on otettu mun ekalla digikameralla, mutta tais siinäkin olla silloin vielä niin huono akku ja pieni muistikortti, että ihan hirmu montaa samanlaista otosta ei valitettavasti ollut joista valita se paras. Tai sitten sitä on vaan oltu vielä henkisesti ihan filmikameran käyttäjä. Ja joo, onhan sitä näytetty vähän erilaiselta 13 vuotta sitten 😉

  • Vastaa Marimente 25.2.2015 at 18:05

    Kiitos Milla linkkauksesta! 🙂 Musta on nykyään jokseenkin rentouttavaa matkata yksin, juurikin sen takia että saa itse suunnitella (tai olla suunnittelematta!) oman reissun alusta loppuun ja mennä vain oman mielen mukaan. Toisaalta aika harvoin oon kohteessa ainakaan koko aikaa yksin vaikka lähtisinkin tien päälle omiin nimiini, vaan useimmiten tutustun muihin reissaajiin ja/tai paikallisiin, mikä on varmasti yksi parhaista asioista mitä reissatessa tulee vastaan. Mutta, jos mulla on hyvää matkaseuraa jo valmiiksi tiedossa niin en kieltäydy siitäkään – aina ei ole pakko lähteä yksin, ja kaverin kanssa on paljon kivempi käydä ulkona syömässä, ottaa toisistaan kuvia sekä olla tukena ja turvana, jos jotain käy (esim. sairastuminen, luottokortin katoaminen yms.)

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 26.2.2015 at 07:08

      Eipä kestä Mari <3 On niin totta, että puolensa on molemmissa. Mahtavaa, että olet päässyt seikkailemaan niin yksin kuin kaverin/kavereidenkin kanssa. Yksin reissatessa ei kyllä ole todellakaan mukava sairastaa tai muutenkaan joutua minkään matkailun ns. ikävän puolen kanssa tekemisiin. Onni onkin kyllä ollut matkassa kun ei yhtä flunssaa enempää ole tarvinnut mitään näitä puolia kohdata.

  • Vastaa Arja 26.2.2015 at 07:47

    Kiva postausaihe ja mahtavat kuvat! 🙂 Minäkin olen tätä yksin/toisen kanssa reissaamista miettinyt viimeksi syksyllä, kun teki mieli lähteä reissuun mutta tuo toinen puolisko ei ole ihan yhtä reissaavaista sorttia kuin itse olen. Toisaalta häntä ei onneksi myöskään haittaa jos minä lähden. Nyt kun reissukaveri löytyi puoliksi sattumalta ja meni tosi hyvin, tuntuu taas siltä etten ehkä olekaan niin yksin reissaava tyyppi kuin kuvittelin. On mukavaa saada päättää itse mihin menee, mutta kyllä niitä hienoja hetkiä on kuitenkin kiva saada jakaa ja muistella jonkun kanssa. Jos reissukaveria ei löytyisi, lähtisin silti nytkin ehdottomasti ennemmin yksin kuin jättäisin menemättä!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 28.2.2015 at 19:43

      Kiitos Arja! Ihan totta kyllä, että hienoja hetkiä on mukava muistella kaverin kanssa. Aika monet kerrat olen yrittänyt selvittää Juhanalle ja kavereille erästä auringonnousua, jonka koin junassa matkalla Alppien halki. Upea hetki, joka jaoin omassa parhaassa seurassani. Mutta sekin hetki olisi jäänyt kokematta, jos olisin jättänyt menemättä. Aina ehdottomasti siis parempi lähteä 🙂

    Vastaa