Kesäaamu on jo pitkällä herätessäni ja rekisteröidessäni laineiden liplatuksen. Makaan selälläni hiljaa ja mietin kuinka monta askelta patjaltani onkaan uimaportaille. Mietin kuinka hienoa olisi aloittaa aamu pienellä pulahduksella mereen. Mereen joka on vain vaivoin viiden metrin päässä siitä missä minä juuri nyt kuivalla maalla silmäni aukaisin. Nousen ylös ja hiippailen uimaportaille. Mietin hetken mitä kello mahtaa olla, kunnes muistan ettei sillä oikeastaan ole mitään merkitystä tämän hetken kanssa. Hivuttaudun muutaman porrasaskelman alas ja mietin pulahdusstrategiaa. Päädyn äkkikuolemaan ja syösyn veteen kerta molskahduksella. Odotusteni vastaisesti vesi ei olekaan kylmää, päin vastoin. Vedän itseni muutamalla vedolla kalliosta kauemmaksi ja ihastelen kesäidylliä, jonne olemme saaneet paeta todellisuutta. Juuri nyt tuo pieni punainen saunamökki, peilityyni merenlahti ja aamu-uinti alleviivaavat pienen ihmisen onnellisuutta.
2 Kommenttia
Oi mikä ihana fiilis tästä postauksesta hehkuu 🙂 Mulla on niin ikävä kesää ja mökkielämää!
Kiitos lillamy 🙂 Onneksi pian vaihtuu vuosi ja siitä se on sitten jokainen päivä kesää kohti!