Amazigh päiväretki – Berberien jalanjäljillä Atlas vuoristossa

Saimme jo lentokoneesta käsin ihastella Marokkoa lähes 1000 kilometrin matkalta halkovaa Pohjois-Afrikan korkeinta vuoristoa. Atlaksia. Tämä jakautuu kolmeen osaan nimiltään High Atlas, Middle Atlas ja Anti Atlas. Marrakechista käsin tehdään paljon päiväretkiä juuri High Atlakselle, jonka korkein huippu kohoaa peräti 4165 metriin. Vuoristo laaksoineen tarjoaa mukavan viileän pakopaikan kaupungista ja mahdollisuuden erilaisiin aktiviteetteihin, kuten patikointiin ja lasketteluunkin. Alueen erikoisuus, Oukaimedenin skimbakeskus, perustettiin jo 1930-luvulla ja sai ensimmäisen hiihtohissinsä 1953, eli vain kaksi vuotta Suomen ensimmäisen perään.

Monien muiden turistien tavoin teimme mekin päiväretken 4×4 maasturilla Atlaksille Marrakechista käsin. Kuskinamme toimi Isham, joka itse oli kotoisin yhdestä ohittamistamme pienistä vuoristokylistä, joten paikallistuntemus oli miehellä vähintäänkin kuranttia.
Häneltä saimmekin paljon mielenkiintoista ja vähemmän kirjoitettua tietoa paikallisista ihmisistä, kulttuurista ja tavoista.

Pysähdyimme kuvaamaan useita vuoriston seinämään maastoutuvia kyliä, jotka olivat jokainen hienovaraisesti erivärisiä kuin naapurinsa. Tämä kuulemma johtui siitä, että jokainen kylä rakennettiin juuri siltä paikalta saatavasta maa-aineksesta. Samalla se tietysti tuo turvaa, sillä kauempaa kyliä oli välillä jopa lähes mahdotonta vuoren seinämästä.

Kyläläiset itsessään ovat Berberejä, eli kansa joka on asuttanut Marokkoa tiedettävästi pisimpään. Ishamin teorian mukaan Berbereiden, omalla kielellään Amazighien, sukujuuret ovat niinkin kaukaa kuin nykyisestä Etelä-Saksasta (berber- >barbaari -> bavaria) ja siksi kuulemma heidän silmiensä värikin on vaaleampi kuin Arabian niemimaalta tulleilla valloittajilla. Tästä emme kuitenkaan saaneet vahvistusta mistään muualta, joten tiedä sitten satuiliko ihan omiaan vai hukkuiko pointti käännökseen. Berbereiden keskuudessa puhutaan omaa kieltä ja siitä kolmea eri murretta. Lisäksi he puhuvat yleisesti arabiaa ja muutenkin tuntui olevan kovin kielitaitoista porukkaa.

Arabien tunkeutuessa maahan 640-luvulla häippäisivät monet berberiheimot – ja perheet rannikolta sisämaahan ja vuoristoon. Tänä päivänä olivat Atlas-vuorilla asuvat alkuperäiskansalaiset selvästi ylpeitä juuristaan ja kertovat mielellään oman näkemyksensä asioiden kulusta. Heidän elämäntyylinsä vaikutti varsin perinteikkäältä. Naiset keräsivät rinteiltä risuja polttopuiksi, miehet täyttivät paikalliskahvilat ja lapset juoksentelivat leikeissään pysäytellen autoja kolikon tai parin toivossa. Vuoristossa ajellessa näytti hetkittäin kuin aika olisi pysähtynyt jollekin kaukaiselle vuosikymmenelle. Kyläläisten silmin tilanne on kuitenkin hyvin toisenlainen. Kuluneen vuosikymmenen aikana ovat he saaneet ajotiet, sähköt, internetin, oppivelvollisuuden sekä lähes jokaiseen kylään oman koulun. Siinä sitä on sulattelemista ja omaksumista.

Lounaan nautimme varsin hauskassa paikassa Ourika laaksossa. Laaksossa kulkevan joen yli on rakennettu lukuisia riippusiltoja ja joen toiselle puolelle sympaattisia ravintoloita. Paikallisena erikoisuutena oli ”sisustuksessa” käytetty muovikalusteiden lisäksi värikkäitä kulmasohvia. Sohvat kieltämättä hieman häikäisivät muutoin kauniissa vuoristomaisemassa, mutta kun tuli tilaisuus kokeilla, niin tokihan Milla juuri tällaisen pöytäryhmän lounaallemme valitsi. Koska edes istumamukavuus ei varsinaisesti tuonut eroa normaalituoleihin, niin jäi näiden sohvien syvempi funktio meille hämärän peittoon. Kauneus on toisaalta katsojan silmissä, eikä makuasioista voi oikein kiistellä.

Ourikan laakso oli selvästi muidenkin turistien suosiossa, sillä siihen tahtiin uutta bussia paikalle kaarsi. Vastaavasti perillä odotti jos jonkinlaista kaupustelijaa ja ammatinharjoittajaa. Lounaamme saimme kuitenkin nauttia täysin rauhassa ja ruoka oli hyvää. Paluumatkalla vastaan tuli kauniita keraamisia tuotteita myyviä pisteitä, mutta me kaasuttelimme suoraan Marrakechiin, jotta ehtisimme vielä vierailemaan Saadien haudoilla.

Matka Marokkoon tehtiin yhteistyössä Aurinkomatkojen kanssa.