Pallontallaajat.net
Valikko
Afrikka Marokko

Amazigh päiväretki – Berberien jalanjäljillä Atlas vuoristossa

8.11.2014

Saimme jo lentokoneesta käsin ihastella Marokkoa lähes 1000 kilometrin matkalta halkovaa Pohjois-Afrikan korkeinta vuoristoa. Atlaksia. Tämä jakautuu kolmeen osaan nimiltään High Atlas, Middle Atlas ja Anti Atlas. Marrakechista käsin tehdään paljon päiväretkiä juuri High Atlakselle, jonka korkein huippu kohoaa peräti 4165 metriin. Vuoristo laaksoineen tarjoaa mukavan viileän pakopaikan kaupungista ja mahdollisuuden erilaisiin aktiviteetteihin, kuten patikointiin ja lasketteluunkin. Alueen erikoisuus, Oukaimedenin skimbakeskus, perustettiin jo 1930-luvulla ja sai ensimmäisen hiihtohissinsä 1953, eli vain kaksi vuotta Suomen ensimmäisen perään.

Maisema kuin sadusta

Maisema kuin sadusta

Jbel Toubkal nousee kunnioitettavat 4167m merenpinnan yläpuolelle

Jbel Toubkal nousee kunnioitettavat 4167m merenpinnan yläpuolelle

Monien muiden turistien tavoin teimme mekin päiväretken 4×4 maasturilla Atlaksille Marrakechista käsin. Kuskinamme toimi Isham, joka itse oli kotoisin yhdestä ohittamistamme pienistä vuoristokylistä, joten paikallistuntemus oli miehellä vähintäänkin kuranttia.
Häneltä saimmekin paljon mielenkiintoista ja vähemmän kirjoitettua tietoa paikallisista ihmisistä, kulttuurista ja tavoista.

Pysähdyimme kuvaamaan useita vuoriston seinämään maastoutuvia kyliä, jotka olivat jokainen hienovaraisesti erivärisiä kuin naapurinsa. Tämä kuulemma johtui siitä, että jokainen kylä rakennettiin juuri siltä paikalta saatavasta maa-aineksesta. Samalla se tietysti tuo turvaa, sillä kauempaa kyliä oli välillä jopa lähes mahdotonta vuoren seinämästä.

Kuljettajamme Isham sekä tämän ylpeydenaihe 4x4 lantikka. Valtaosa kuljettajista omistaa oman ajoneuvonsa mutta tekee töitä suuremmalle toimistolle. Keikat jaetaan mm. kielitaidon ja paikallisosaamisen perusteella.

Kuljettajamme Isham sekä tämän ylpeydenaihe 4×4 lantikka. Valtaosa kuljettajista omistaa oman ajoneuvonsa mutta tekee töitä suuremmalle toimistolle. Keikat jaetaan mm. kielitaidon ja paikallisosaamisen perusteella.

_MG_8738-Edit_MG_8722-Edit

Kyläläiset itsessään ovat Berberejä, eli kansa joka on asuttanut Marokkoa tiedettävästi pisimpään. Ishamin teorian mukaan Berbereiden, omalla kielellään Amazighien, sukujuuret ovat niinkin kaukaa kuin nykyisestä Etelä-Saksasta (berber- >barbaari -> bavaria) ja siksi kuulemma heidän silmiensä värikin on vaaleampi kuin Arabian niemimaalta tulleilla valloittajilla. Tästä emme kuitenkaan saaneet vahvistusta mistään muualta, joten tiedä sitten satuiliko ihan omiaan vai hukkuiko pointti käännökseen. Berbereiden keskuudessa puhutaan omaa kieltä ja siitä kolmea eri murretta. Lisäksi he puhuvat yleisesti arabiaa ja muutenkin tuntui olevan kovin kielitaitoista porukkaa.

_MG_8706-Edit _MG_8696-Edit

Arabien tunkeutuessa maahan 640-luvulla häippäisivät monet berberiheimot – ja perheet rannikolta sisämaahan ja vuoristoon. Tänä päivänä olivat Atlas-vuorilla asuvat alkuperäiskansalaiset selvästi ylpeitä juuristaan ja kertovat mielellään oman näkemyksensä asioiden kulusta. Heidän elämäntyylinsä vaikutti varsin perinteikkäältä. Naiset keräsivät rinteiltä risuja polttopuiksi, miehet täyttivät paikalliskahvilat ja lapset juoksentelivat leikeissään pysäytellen autoja kolikon tai parin toivossa. Vuoristossa ajellessa näytti hetkittäin kuin aika olisi pysähtynyt jollekin kaukaiselle vuosikymmenelle. Kyläläisten silmin tilanne on kuitenkin hyvin toisenlainen. Kuluneen vuosikymmenen aikana ovat he saaneet ajotiet, sähköt, internetin, oppivelvollisuuden sekä lähes jokaiseen kylään oman koulun. Siinä sitä on sulattelemista ja omaksumista.

Satoja vuosia vanhat Berberi-kylät ovat hiljattain saaneet sähköt, tiet sekä linkkitornit maisemaan

Satoja vuosia vanhat Berberi-kylät ovat hiljattain saaneet sähköt, tiet sekä linkkitornit maisemaan

Lounaan nautimme varsin hauskassa paikassa Ourika laaksossa. Laaksossa kulkevan joen yli on rakennettu lukuisia riippusiltoja ja joen toiselle puolelle sympaattisia ravintoloita. Paikallisena erikoisuutena oli ”sisustuksessa” käytetty muovikalusteiden lisäksi värikkäitä kulmasohvia. Sohvat kieltämättä hieman häikäisivät muutoin kauniissa vuoristomaisemassa, mutta kun tuli tilaisuus kokeilla, niin tokihan Milla juuri tällaisen pöytäryhmän lounaallemme valitsi. Koska edes istumamukavuus ei varsinaisesti tuonut eroa normaalituoleihin, niin jäi näiden sohvien syvempi funktio meille hämärän peittoon. Kauneus on toisaalta katsojan silmissä, eikä makuasioista voi oikein kiistellä.

Ourikan laakso oli selvästi muidenkin turistien suosiossa, sillä siihen tahtiin uutta bussia paikalle kaarsi. Vastaavasti perillä odotti jos jonkinlaista kaupustelijaa ja ammatinharjoittajaa. Lounaamme saimme kuitenkin nauttia täysin rauhassa ja ruoka oli hyvää. Paluumatkalla vastaan tuli kauniita keraamisia tuotteita myyviä pisteitä, mutta me kaasuttelimme suoraan Marrakechiin, jotta ehtisimme vielä vierailemaan Saadien haudoilla.

Tajinea tarjoillaan tienposkessakin

Tajinea tarjoillaan tienposkessakin

_MG_8755-Edit _MG_8749

Lounasta odotellessa kylän ehkä komeimmalla sohvalla

Lounasta odotellessa kylän ehkä komeimmalla sohvalla

Ruukkutehdas sekä tipparellu

Ruukkutehdas sekä tipparellu

Matka Marokkoon tehtiin yhteistyössä Aurinkomatkojen kanssa.

Saatat myös pitää näistä

11 Kommenttia

  • Vastaa Kea 8.11.2014 at 11:30

    Ihan mahtavia nuo Atlas-vuoret. Some day!

    Toi ruukkutehdas näyttää mielenkiintoiselta, ostitteko muuten tuolta mitään tuomisia? Koruja tai nahkatuotteita vai pitikö kaupustelijat teidät loitolla? 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 10.11.2014 at 14:20

      Muutama ihan vaan pieni keraaminen maalattu purnukka ja mausteita. Ostohimot oli säästöliekillä odottelemassa seuraavaa reissua 😉

  • Vastaa Anna Koskela 8.11.2014 at 18:45

    Asian vierestä. Kurkkaappa tämä. Josko innostuisit vastaamaan 🙂
    http://tamamatka.pallontallaajat.net/2014/11/08/blogihaaste-mita-meikkilaukussa-matkalla/

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 10.11.2014 at 14:21

      Kiitos Anna haasteesta. Varsin mielenkiintoinen. Täytyy katsoa jos tässä ehtisi tarttuakin siihen jossain kohtaa.

  • Vastaa Lena / london and beyond 9.11.2014 at 13:45

    Tosi kivoja kuvia, kuten aina. 🙂

    Marokko on viime aikoina alkanut kutsua minua, ja Marrakechistä olen kuullut pelkkää hyvää. Lontoostakin sinne pääsee todella helposti ja edullisesti, joten tämä saattaa hyvinkin olla seuraava kohde.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 10.11.2014 at 14:22

      Kiitos Lena. Marokko oli kyllä hyvin mielenkiintoinen ja varsin monipuolinen maa, joten suosittelemme lämpimästi 🙂

  • Vastaa UrbaaniLaura 9.11.2014 at 14:05

    Marokko <3, kaunista! Tuttuja maisemia, jotka tekivät vaikutuksen muhunkin! Atlasvuoristo on yllättävän monipuolinen; täydestä vehreydestä karuun kuivuuteen. Aika eeppinen roadtrip, jota suosittelen kaikille. Itselläkin juttuja riittää tuosta kauniistta maasta, ehkä tää harmaa marraskuu voisi olla oikea hetki avata noita muistojen arkkuja.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 10.11.2014 at 14:24

      Ajattelinkin, että sulla saattaa sydän pompahtaa tämän postauksen myötä 🙂 Vuoristossa olisi kernaasti viettänyt vähän pidemmänkin aikaa ja tutustunut laajemminkin. Todella kaunista tosiaankin.

  • Vastaa inka 9.11.2014 at 17:02

    Vau, näyttääpä ihan supersiistiltä, ja mää niin halajan päästä noiden tagine-patojen ääreen! Ihana tuo kuva mistä Milla kurkkii! 😀

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 10.11.2014 at 14:25

      Heh, kiitos Inka 😀 Tajine-padassa tehdyt ruuat olivat kyllä todella herkullisia. Kelpaisi syödä useamminkin!

  • Vastaa Annika - Tarinoita Maailmalta 1.2.2015 at 00:40

    Niin värikästä! Nuo Atlas vuoret minuakin houkuttelee ja Marrakech olisi varmasti mukava kaupunki sekin pistäytyä. Eniten haluaisin kuitenkin lähteä Toubkalia valloittamaan 😀

  • Vastaa