Jos Marrakechissa vietetystä ajasta pitäisi mainita vain yksi mieleenpainuvin hetki, olisi se kiistatta auringon lasku Tarinankertojan torilla, eli Jemaa el-Fnaalla. Saavuimme torille jo kuuden aikaan, jotta varmasti saisimme paikat kattoterassin reunalta. Meno torilla oli yltynyt selvästi iltaa kohti. Pikku hiljaa alas painuva aurinko piirsi pitkät varjot ja kuuluisan Le Grand Balcon Cafe Glacier terassi pursuili jo turisteista. Kävelimme hiljakseen ohi käärmeenlumoajien, hennatatuointeja taiteilevien mummojen sekä rumpurytmin tahdissa värikkäissä asuissa tanssivan ryhmän. Paikalla oli niin paljon ihmisiä, että saimme kulkea aivan rauhassa ja tarkkailla tapahtumia. Torimyyjien äänet peittivät ympärillä soiva pillimusiikki, rummutus ja kaiken maailman kilinä ja kolina. Tuntui kuin meno vain kiihtyisi hetki hetkeltä auringon laskun kanssa kilpaa. Tunnelma oli todella käsin kosketeltava.
Valitsimme summamutikassa terassin josta uskoimme näkevämme auringonlaskun väriloiston parhaiten. Hämärä alkoi laskea torikojujen ylle ja aurinko maalata taivasta oranssilla. Tuntui, että jokainen hetki terassilta oli kameralle ikuistamisen arvoinen, mutta aina seuraava oli kuitenkin vielä piirun verran upeampi. Savu nousta kojuista ja valot syttyivät hiljalleen pimenevään iltaan. Minareteista kajahtava rukouskutsu sai koko torin hiljenemään ja tunnelma oli aivan uskomaton. Taivas ilotulitti vielä kaikissa mahdollisissa sinipunaisissa sävyissä ennen kuin lopulta tummui kokonaan ja tähdet pääsivät loistamaan.
Islaminuskon “äänimerkki” Azan eli rukouskutsu kajahtaa komeasti minareetin kajareista viidesti päivässä
Alhaalla torilla kävi uudenlainen kuhina ja pienet katukeittiöt olivat täyttyneet illallista nauttivista iloisista ihmisistä. Siinä missä monet turistit nauttivat illallista kattoterasseilla, niin paikalliset nauttivat torikojujen antimista. Oli mukavaa kulkea ja kurkistella mitä missäkin värikkäissä annoksissa oli tarjolla. Ilmassa leijaili eksoottisten mausteiden, savun ja rasvan tuoksu. Välistä joku poika tuli iloisesi juttusille ja näyttämään edustamansa kojun ruokamenua. Jälkiruuaksi olisi voinut nauttia herkkuja pursuavien leivoskojujen antimista,
eikä 4 dirhamin (0,40€) tuorepuristettua appelsiinimehua kannata edes yrittää vastustaa. Torilta katsottuna kattojen yllä loistivat taas toinen toistaan tunnelmallisempia terassiravintoloiden valoja. Tänne ei todella kannata suunnata kylläisenä, vaan antaa tunnelman viedä ja nauttia ikimuistoisesta hetkestä.
Liekit lyövät korkealle ja lämmön tuntee viilenevässä illassa kasvoillaan vähän kauempanakin
Monet kojut ilmoittavat hintansa asiallisesti. Vaihtorahakassa ei pojilla kovin suuri yleensä ole, joten kolikoita kannattaa kaivella esiin valmiiksi isolla setelillä hassuttelun sijaan.
Matka Marokkoon tehtiin yhteistyössä Aurinkomatkojen kanssa.
9 Kommenttia
Aivan upeita auringonlaskukuvia! Mulla olisi myös haaveena Marokon Marrakech, etenkin nämä yötorit, musiikki, ruoan tuoksu ja se yleinen fiilistely. Ihanasti kirjoitit ja kuvailit tunnelmia paikan päältä, jotka välittyvät eläväisesti sekä tekstin että kuvien perusteella!
Kiitos Mari 🙂 Mukava kuulla, että tunnelma välittyi sinne ruudun toisellekin puolelle.
Onpas eksoottisen näköistä. Sellainen kohde, jossa vierailusta en ole koskaan haaveillut, mutta voi olla myös hieno elämys. Eksyin ekaa kertaa blogiisi, täytyypä tulla vielä uudestaan kurkkimaan vanhojakin postauksia!
Mukavaa, että eksyit tänne ja näin myös me löysimme sinun upean blogisi. Tervetuloa uudelleen 🙂
Auringonlasku näyttää kyllä upealta! Mullekin kyllä kelpaisi Marokon-reissu, minareetit ja arabimaiden toritunnelmaa on kyllä osaltaan jotain niin siistiä, vaikka tietty siinä ahdistavassa torimenossa on huonotkin puolensa. Pisteet erityisesti tuon mehukauppiaan ja Millan ilmeen kontrastille! 😀
Kiitos Inka 😀 Onneksi niihin huonoihinkin puoliin tottuu tai ainakin niiden kanssa oppii olemaan ja reissusta jää mieleen ennemmin ne auringonlaskut 🙂
Ihan sanoinkuvaamattoman upeita noi auringonlaskukuvat! Mä haluisin vielä joskus kokea Marokon, mutta nyt täytyy mennä asia kerrallaan… 🙂
Kiitos Kea 🙂 Asia kerrallaan. Uskon kyllä, että tykkäisit.
Vau mitä kuvia, en kestä! Nyt vasta lueskelen teidän Marokon-juttuja kun oon tänään käynyt urakalla blogeja läpi. Marokko on ollut mulla haaveissa jo pitkään, ja Marrakech on niin taianomaisen näköinen paikka… Viime vuonna Marokon piti olla mun talviloman kohde, mutta toisin kävi ja perinteinen Thaimaa vei voiton. Luksusloma marokkolaisessa riadissa on ehdottomasti mun reissu-unelmien kärjessä! One day… On siellä onneks ihan kivalta näyttäviä hostellejakin, jotka sopii ehkä paremmin tämän hetken budjettiin! 🙂
Marokossa yksin matkustaneilta naisilta oon kuullut hyvin eriäviä mielipiteitä. Toiset kehuu ja hehkuttaa, toiset kertoo kauhutarinoita törkeästä käpälöinnistä ja jatkuvasta huutelusta. Te matkustitte tietty pariskuntana, mutta millaisen kuvan sait tämän reissun perusteella? Voisitko kuvitella lähteväsi yksin reppureissulle Marokkoon?