Palasimme pari viikkoa takaperin maailman pääkaupungista New Yorkista. Kaupungista, jonne päädymme aina vaan uudestaan ja kerta toisensa jälkeen se onnistuu ihastuttamaan, yllättämään ja hengästyttämään. Hektinen, äänekäs ja häikäisevä kaupunki tarjoili tälläkin kertaa täydelliset kulissit viikon mittaiselle syyslomalle. Marraskuu lienee paras mahdollinen aika venyttää syksyä, sillä vaikka Suomi oli jo pukeutunut harmaaseen huntuun, keikisteltiin Manhattanilla vielä kaikissa räiskyvissä punaisen ja oranssin sävyissä. Väriloisto ei rajoittunut pelkästään ruskan värjäämiin puihin, vaan upeaa sinisen ja punaisen ilotulitusta sai seurata myös auringonlaskun muodossa.
Kauniita auringonlaskuja pääsee New Yorkissa todistamaan monessakin paikkaa, mutta tällä kertaa halusimme todistaa hetken Brooklynin puolelta. Aurinko laskee marraskuussa jo verrattain aikaisin, joten lähdimme käpöttelemään Manhattanin puolelta kolmen jälkeen. Miljoonan muun turistin matkassa ihastelimme vuonna 1883 valmistunutta komistusta, Brooklyn Bridgeä. Paikalliset yrittivät parhaansa mukaan edetä ripeästi pyöräkaistaa pitkin jatkuvasti soittokelloa rimputtaen ja kiukkuisesti väistämiskehotuksia huudellen tielle poukkoilevien vierailijoiden vuoksi. Emme voineet olla miettimättä, että oma työmatka jäisi varmaan taittamatta pyöräillen, jos täytyisi olla turismin ruuhka-aikaan liikkeellä näillä nurkilla.
Brooklynin jäätelötehdas komealla paikalla
Vaikka niitä muita pällistelijöitä rinnallamme piisasikin, niin ei silta silti jättänyt näin toisellakaan kokemuskerralla kylmäksi. Majesteettinen East Riverin ylittävä luomus saa väkisinkin nostamaan kameran etsimen silmien tasolle ja sormet hapuilemaan laukaisijaa. Pakko saada itsellekin muistoksi se tunnetuin kuvakulma sillasta. Vaikka vanhastaankin niitä koneelta jo löytyy. Sen verran vaikutusta sillä oli toisellakin kertaa.
Toinen haluttu kuvakulma sillasta otetaan tietysti maan tasalta Brooklyn Bridge Parkista. Sininen hetki laskeutuu kaupungin ylle ja ilmassa on odotuksen tuntua. Kaukana siintävä Vapaudenpatsas seisoo kuin aitiopaikalla. Meidän kuvakulmasta laskeutuu aurinko lähes suoraan sen taakse. Valot syttyvät hiljalleen ja taivas värjäytyy purppuraan. Auringon laskussa on kyllä jotakin maagista. Koki sen sitten hiekassa istuen paratiisirannalla, kotimaan kauniissa saaristossa, Marokkolaisen kahvilan kattoterassilla tai Brooklynissä suurkaupungin sykkeessä, niin on hetkessä aina jotakin pysähdyttävää.
Missä itse mieluiten ihastelet auringon laskua?
