Pallontallaajat.net
Valikko
Eurooppa Norja

Kosken viemää – Heidal Rafting

28.8.2014

Se on kuulkaa syksy ja sateet saapuneet, mutta palataan ajassa Norjaan, missä kastuimme taatusti enemmän kuin näissä paikallisissa kuuroissa kaupungissa. Norjan reissun toinen majapaikkamme oli Heidal Rafting lähellä Ottan kylää. Muinoin maatilaksi rakennettu, mutta sittemmin nuorisohostelliksi toimintansa muuttaneella majapaikalla on sormensa pelissä vähän muussa kuin majoitusbusineksessa. Nuorisohostellista on toiminta laajentunut ja tänä päivänä löytyy majoitusta myös omilla kylpyhuoneilla varustetuissa kahden hengen huoneissa ja erillisiä ruohokattoisia sympaattisia perhemökkejä. Rakennus jossa me esimerkiksi yövyimme omissa huoneissa, oli varustettu myös isolla siistillä yhteisellä keittiöllä, jossa pääsimme kokkailemaan. Aamiainen kuului majoitukseen ja nautittiin idyllisessä ikivanhassa päärakennuksessa. Majoituksen lisäksi Heidal Raftingilta voi hankkia itselleen elämyksen, jota vielä kuukausia myöhemminkin syyssateissa muistellaan ja fiilistellään.

Päivän ensimmäiset adrenaliiniryöpyt hankittiin nimittäin Sadun vanhalta ”työpaikalta”, eli raftingista. Satu on täällä aikoinaan toiminut Rafting-oppaana ja täytyy kyllä sanoa, että siinä kumiveneessä istuskellessa ei voinut olla miettimättä, että miten makeita duuneja sitä maailma onkaan pullollaan ja itse sitä lähinnä pujottelee vesilätäköitä väistelleen palaverista toiseen jakun kaulukset ojossa. Monille työ on ympärivuotinen ja esimerkiksi meidän kumilautan opas Gigo on Chilestä kotoisin, ja työskentelee siellä aina talvikauden ja tulee kesäksi Norjan koskiin. Suurin osa ryhmämme oppaista olikin jostain muualta kuin Norjasta kotoisin ja koti heillä vaihtuu maailmalla vuoden aikojen ja koskien sesonkien mukaan.

Mutta itse Raftingiin! Aamulla kaikki seikkailuun lähtevät kerättiin yhteen ja meille annettiin ohjeet varusteista. Hetkeä myöhemmin pihamaalla ojenteli lauma neonpreenipukuihin sonnustautuneita ninjoja valmiina koskien valloitukseen. Lopuksi kaikille vielä jaettiin pelastusliivit ja kypärät, ja pakkauduimme bussiin. Moldovalainen kuskimme kurvasi meidät perille kosken rantaan, jossa saimme huolellisen turvallisuusopastuksen. Millan demonstroitua vielä oikeaoppista pelastautumista nuorison suureksi riemuksi, olimme vihdoin valmiita kosken vietäväksi. Tässä kohtaa voidaan sanoa, että sydän hakkasi melkoisesti, mutta lohtua toi sentään se, että kaverit olivat samassa veneessä ja se vene itsessään tuntui tukevammalta kuin mitä näytti.

_MG_3431-Edit_MG_3440 _MG_3427 _MG_3473-vert _MG_3487

Kuten kuvistakin näkyy, niin ei siinä mennyt kauankaan, kun oltiin jo adrenaliinin viemiä. Gigo antoi selkeitä ohjeita ja meloimme vinhaa vauhtia pyörteistä toiseen. Satu taituroi rinnalla kajakilla ja taidettiin siinä meloessa jo päättää seuraavan yhteisen reissun kohde ja aktiviteettikin! Puolimatkassa lounastettiin ja kyllä maistui ruoka hyvältä. Toisen osuuden aikana sitä luotti jo paremmin siihen, että lautan sisäpuolella on mahdollista pysyä ja menosta nautti aivan tosissaan. Perille päästyämme oli suorastaan haikeaa kantaa lautta pois joesta. Onneksi meitä kuitenkin odotti vielä päivän toinen aktiviteetti, jossa adrenaliinipiikki oli enemmän kuin taattu. Siitä kuitenkin lisää toisella kertaa.

_MG_3589

Satu taituroi kajakilla ja me ihastelimme lautassa

Satu taituroi kajakilla ja me ihastelimme lautassa

Kuva: Planet River

Kuva: Planet River

Kuva: Planet River

Kuva: Planet River

Saattaa olla, että adrenaliini otti Millasta vallan… Vai mitä luulette? Kuva: Planet River

Saattaa olla, että adrenaliini otti Millasta vallan… Vai mitä luulette?
Kuva: Planet River

Kuva: Planet River

Kuva: Planet River

_MG_3607-horz

Kyllähän näissä maisemissa kelpasi. Oli kerrassaan upea kokemus, joten iso kiitos Sadulle ja Heidal Raftingille yhteistyöstä!

Toisten elämässä adrenaliinia virtaa vähän useamminkin, nimittäin aikamoisen projektin kimpussa on Satu parhaillaankin. Jos teitä siis kiinnostaa tarina siitä kuinka perheen äiti ottaa ja toteuttaa unelmansa polkemalla koko Irlannin Wild Atlantic Way -maisemareitin, eli vaatimattomat 2500 kilometriä pyörällä, niin klikkailkaa tästä Sadun blogiin ja seikkailua seuraamaan. Melkoinen retki!

Saatat myös pitää näistä

10 Kommenttia

  • Vastaa Satu VW / Destination Unknown 28.8.2014 at 09:22

    Aaah, ihana postaus ja oi mitä muistoja!! Ja kiitos linkityksestä, pitääpä tästä lähteä taas kohta polkemaan 😉

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 28.8.2014 at 18:09

      Kiitos Satu itsellesi elämyksien järjestämisestä ja huikeasta reissuseurasta! Tsemppiä polkemiseen 🙂

  • Vastaa Kea / Deep Red Blues 28.8.2014 at 09:24

    Ihan mahtava päivä ja oikein onnistuneita on Juuson kuvat! Ja se kuski oli muuten Moldovasta, me vaan puhuttiin romaniaa… 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 28.8.2014 at 18:10

      Ah, täytyy heti korjata! Kiitos Kea 🙂

  • Vastaa Inka 28.8.2014 at 15:21

    Haha, eikä mitä kuvia! Eniten repesin kyllä noiden jätkien ilmeille tuossa meikän potkukuvassa, ja sen jälkeen sitten omalle naamalle. Ehkä sitä vielä oppii näyttämään ihmiseltä kesken hurjien potkusuoritusten, tai sitten ei. Tää reissu oli kyllä ihan huippu ja kuten sanoin, me jo odotellaan sitä Slovenian kakkososaa!!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 28.8.2014 at 18:14

      Inka sä oot just niin mahtava kaikkine ilmeines! Elä sis missään nimessä opettele erilaiseksi. Huippu reissu, huippu tyyppien kanssa <3

  • Vastaa Maarit Johanna 28.8.2014 at 16:01

    Mikä päivä! Miekin haluaisin tuollaisen adrenaliiniryöpyn ja joo kiitos kyllä ottaisin myös kuvaajat matkaan 😀 Ihan mahtavaa ettei teidän tarvinnut kesken kokemuksen alkaa kaivamaan kameroita laukusta (ite mietin aina ensimmäisenä tällaisia asioita) vaan sai keskittyä hurjaan vauhtiin. Teidän Norjan reissun juttuja on lukenut kyllä niin mielellään!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 28.8.2014 at 18:19

      Itse raftingiin osallistuvat eivät valitettavasti voi kantaa mitään tavaraa mukanaan. Ei edes sormuksia sormissa tms. Mukana kulki Planet Riverin kuvaaja ja lisäksi saimme muutamia muita otoksia, kun Juhana ei voinut osallistua raftingiin itse. Planet Riverin kuvat jouduimme ostamaan itsellemme erikseen. Mutta mahtava muisto tosiaankin, eli ihan huippua, että ovat järjestäneet kuvaajan kajakillaan lauttojen mukaan kuvaamaan 🙂 Kiva kuulla, että olet tykännyt meidän reissusta. Seuraava onkin jo suunnitteilla!

  • Vastaa Teija / Lähdetään taas 29.8.2014 at 07:35

    Ihan mahtavia kuvia! Rafting on tosiaan mieleenpainuva kokemus. Itse olin raftingissa Costa Ricassa 2006 ja edelleen siitä on hyvät muistot. Täytyisi päästä jo pian uudelleen. Hyvä tietää että naapurimaa tarjoaa tähän myös hyvät mahdollisuudet 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 29.8.2014 at 19:04

      Kiitos Teija 🙂 Voi Costa Ricakin on niin upea! Siellä jäi rafting meillä kokematta, mutta canopy tour tehtiin ja ikimuistoinen oli sekin.

    Vastaa