Patikoinnista kiinnostuneille Madeira tarjoaa peräti yli 2000 kilometriä polkuja pelkästään levadojen muodossa. Levadat ovat kastelukanavia, joita saarelle alettiin pengertämään 1400-luvulla. Levadojen avulla vesi saatiin virtaamaan tasaisena virtana esimerkiksi Paul da Serran ylängöltä (’vuoristosuo’), joka kerää vettä itseensä kuin sieni pilvien kohdatessa vuoriston synnyttäen sateita. Levadat myötäilevät maastoa, jotta vesi ei virtaisi liian nopeasti aiheuttaen eroosiota. Vesi virtaa levadoissa edelleen, mutta niiden rinnalle huoltoa varten rakennetut noin metrin levyiset käytävät keksittiin ottaa patikointikäyttöön 1970-luvulla.
Levadoja löytyy monen tasoisia ja opastettuja retkiä löytyy varmasti jokaiseen makuun. Jos patikalle päättää lähteä omin päin, niin kannattaa ehdottomasti hankkia kartta ja tutustua muutenkin reittiin mille meinaa lähteä. Autoilevalle haasteena on se, että monet reiteistä alkavat yhdestä paikasta ja päätyvät toisaalle. Halusimme tehdä retken omin neuvoin, joten valitsimme levadamme sen mukaan missä voisimme myös palata autolle. Koska halusimme myös hieman haastaa itseämme, niin päädyimme kaikista vaihtoehdoista Paul da Serran ylängöltä laskeutuvaan Rabacalin 25 Fontesin.
Päätimme lähteä kävelylle vasta iltapäivän puolella, sillä monet opastetut retket näyttivät lähtevän aamusta, emmekä halunneet juuttua levadalla ruuhkaan. Hieman mietitytti kuinka pilvien kanssa mahtaa käydä, sillä edellisenä päivänä Paul da Serralla ajellessamme nousivat pilvet huimaa vauhtia iltapäivästä peittäen hetkittäin näkyvyyden ajotieltä kokonaan. Päätettiin kuitenkin ottaa riski ja laitoimme auton parkkiin n. 1290 metrin korkeuteen kirkkaassa auringon paisteessa. Ensimmäiseksi laskeuduimme alas kiemurtelevaa asfaltoitua tietä, jonka olisi voinut kulkea myös minibussilla korvausta vastaan (5€ meno-paluu tai 3€ pelkkä paluu). Itse polulla alussa laskeuduttiin reippaasti rappusia pitkin ja viimeistään silloin ymmärsi, että perus flip flopeilla ei tätä reissua kannata yrittää, sen verran kosteaa ja liukasta kiveä sai asetella lenkkarinkin pohjan alle. Rappusten jälkeen kiemurreltiin levadaa pitkin vielä pari kilometriä kunnes saavuimme 25 Fontesille, eli 25 lähteelle.
Norjan putousten jälkeen ei 25 Fontes ollut mikään järisyttävä kokemus, mutta tulipahan reippailtua ja oltua luonnossa. Reippailuasennetta sitten tarvittiinkin paluumatkaan todenteolla. Vajaa viisi kilometriä josta noin reilun kolmen aikana noustiin puoli kilometriä auringon edelleen paistaen täydellä terällä. Vähän ehkä tuli siinä viimeisten kilometrien aikana mietittyä, että onko sitä hullu vai mitä, kun minibussi suhasi useampaan otteeseen ohi. Toisaalta olo ylhäällä auton luona (joka jälleen seitsemän aikoihin seisoi parkkipaikalla lähes yksikseen) oli voittamaton. Kokonaisuudessaan reippailukilometrejä tuli kerättyä hieman alle kymmenen.
14 Kommenttia
Oi ihana Madeira <3 Milloin taas kohtaamme 🙂
Toivottavasti pian 🙂 Se on kyllä varmasti teille ihan omanlaisensa paratiisi!
Ihania kuvia taas kerran! Olitteko tyytyväisiä tuohon polkuun vai jäikö joku toinen reitti vielä pyörimään mieleen? Tekisi mieli itse heittää muutamakin tuollainen patikkareissu. 🙂
Kiitos Lotta 🙂 Milla haki haastetta fyysisesti ja sitä sai, mutta varmasti löytyy muitakin joista hienommat maisemat. Nyt oltiin pitkälti pöpelikössä, eikä itse levadalta ollut mitään kummosia näkymiä. Emme myöskään hirveesti perehtyneet tarjontaan, sillä rajasimme vaihtoehdot suoraan niihin mihin päästiin autolla tai sopi muutenkin päivän suunnitelmiin ajomatkan suhteen. Eli ihan jees, mutta varmasti parempiakin löytyy. Levadoista on tehty hirvittävät määrät erillisiä oppaita, mutta ei raaskittu sellaista hankkia yhden pikku kävelyn takia.
Äidin haave on tuo Madeira ollut jo vuosia, joten pitäisi kyllä sinne joku reissu tehdä! Ihania kuvia taas kerran ^_^
Kiitos Rimma! Reissussa tuli mietittyä monesti, että voisin hyvinkin nähdä meidät just vaikka äitien kanssa tuolla reissussa. Helppo kaikkien tehdä juttuja yhdessä tai erikseen. Silloin voisi vuokrata jonkun kivan asunnonkin vaikka, sillä näyttivät olevan melko sopuhintaisia 🙂 Madeiralle vaan äidin haaveita toteuttamaan!
Kuvat oli taas sitä tasoa, että tuntui kuin olisi itse ollut tuolla käymässä 🙂 Perussa näitä kastelukanavia näki paljon. Patikkareitteihin niitä ei tosin ollut yhdistetty.
Kiitos Elina kommentista, ilahduttaa aina isosti 🙂 Eipä ollutkaan tiedossa, että Perussakin noita löytyy. Madeira on kyllä hienosti onnistunut hyödyntämään nämä kanavat myös turismin iloksi.
Levadat on olleet mielessä jo pitkään. Käsittämättömän upeita otoksia. Haluan tuonne!
Kiitos Maarit Johanna 🙂 Meilläkin jäi vielä aika monta kilometriä levadoja odottamaan seuraavia reissuja.
Mulla on ollu Madeirasta ihan tylsä kuva ja oon pitäny sitä pelkästään tyyliin Aurinkomatkojen ja Tjäreborgin turistikohteena. Teidän kuvat kuitenkin ovat saaneet mut jopa hieman kiinnostumaan Madeirasta matkakohteena. Silmä lepää. Kiitos taas ihanista kuvista!
– Jenni / http://no-more-lovesongs.blogspot.com
Kiitos Jenni 🙂 Millalla oli melko sama kuva kuin sinulla, mutta mielikuva on nyt aika tavalla toinen. Siis onhan siellä turismia ja siitä saaren asukkaat valtaosin saavat elantonsa, mutta kun vaivautui katsomaan niiden turistikompleksien ulkopuolelle, niin paljon löytyi ihmeteltävää viikoksi. Toisaalta, tekeväthän kyseiset toimistot yhtälailla matkoja moniin esim Thaimaan kohteisiin, mutta ei niitä silti ole omatoimimatkaajat hylänneet. Reissu antoi kyllä monen monta ajatuksen aihetta 😉 Katsotaan miten niitä saa purettua Madeira-yhteenvetoon tässä lähiaikoina.
Ihan superhienoja vaellusmaisemia Madeiralla, vau! Ja kuten aikaisemmin sanoin, te ootte niiiiin tuonu Madeiran uudelle tasolle reissukohteena!
Heh, sitten vaan pohtimaan mihin voitaisiin seuraavaksi lähteä 😀 Kiitos Inka!