Madeiran rannikoista pysähtelimme eniten saaren pohjoispuolella. Ihan ensimmäinen kosketus saatiin, kun yritimme suunnata saaren keskivaiheilta etelä-pohjoissuunnassa kulkevalta tieltä ER104 Paul da Serran ylängölle, mutta tie Encunmedasta eteenpäin oli suljettu. Ei auttanut kuin ajaa suoraan pohjoiseen ja kiertää tuulivoimaloiden luokse hieman mutkan kautta. Saari on onneksi sen verran pieni, että moinen muutos suunnitelmissa ei välttämättä pistä koko päivän suunnitelmaa uuteen uskoon. Kiersimme siis pohjoisen kautta ensin länsirannikon majakalle, sieltä Paul da Serralle ylös ja takaisin alas pohjoisrannikon pikkukyliin.
Tälläkin kertaa oli onni onnettomuudessa, että jouduimme hieman ajelemaan alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavia reittejä. Pohjoisrannikolla on aiemmin kulkenut kapea rantajyrkänteitä myötäilevä kapea tie, joka on suurimmalta osin korvattu uusilla leveillä tunneleissa kulkevilla teillä Sao Vicentestä länteen päin. Hieman pelkäsimme, että tunneleissa ajellessa jää joitakin huikeita maisemia näkemättä ja esimerkiksi Ribeira da Janelan kylä jäi ensin täysin huomaamatta. Vasta myöhemmin lasketellessamme saaren hauskinta pikkutietä ER209 alas Paul da Serralta Janelan kylän kohdalle huomasimme tämän ehdottomasti pysähtymisen arvoisen rantakaistaleen tunneleiden suuaukkojen välissä.
Matkamme jatkui takaisin samoja tunneleita pitkin, kuin aiemmin päivällä, mutta vielä teimme tarkoituksellisen stopin Seixalin kylässä. Tämä pikkukylä on keskittynyt viinihommiin ja kapeilla kujilla pääsee käyskentelemään paikallisten talojen ja tähän vuoden aikaan rypäleistä notkuvien pienten viinitarhojen välissä. Välillä sitä Millan kaltainen kaupunkilaishiirikin jää miettimään, että mikä siinä betoniviidakossa oikein viehättää, eikö olisi paljon hauskempaa asua jossakin missä voisi vaikka viljellä omalla takapihalla viinirypäleitä… Muutamaa paikallista lukuun ottamatta emme taaskaan nähneet ristin sielua missään. Muut turistit varmaan istuivat jo siemailemassa niitä rypäleistä tuotettuja viinejä terasseillaan.
Toisena päivänä suuntasimme vielä Sao Vicentestä itään ja pääsimmekin kokemaan ne pohjoisrannikon kapeat tiet ja ikivanhat tunnelit. Emme yhtään ihmettele, jos näillä teillä kurvailleet hieman varoittelevat ajamisesta saarella, sillä hetkittäin ne muuttuvat kieltämättä melko hurjiksi. Mukavaa toisaalta oli se, että kaikki kylät tuli nähtyä ja ajettua vahingossa keskelle erästä paikallista karnevaaliakin. Tunnelissa olisi huristeltu taas autuaan tietämättöminä ohi.
18 Kommenttia
Kaunista! Huomasitteko muuten kulkiko noilla upeilla maisemareiteillä busseja, vai tarvitseeko välttämättä vuokrata auto?
Saareen pääsee tutustumaan monenlaisilla järjestetyillä kirtoajeluilla ainakin. Oli eri kokoisia minibusseista isompiin busseihin. Paikallisliikennettäkin Madeiralla on, ja pikaisen googlailun perusteella vaikuttaisi siltä, että julkisillakin pääsee kulkemaan.
Oi jösses miten hienoja kuvia, ehdottomasti parhaat kaikista Rantapallon, Pallontallaajien ja Lumipallon blogeista 🙂 Nautinto katsella näitä!
Voi kiitos ja syvä kumarrus tästä ystävällisestä kommentista 🙂
Teiltä varmaan kysytään tätä jatkuvasti, mutta millä kalustolla kuvaatte? Kuvat on törkeän upeita!
Kiitokset Elina! Madeiralla mukana oli Canon 6D, saman merkin L16-35mm sekä L24-70mm optiikat, Sigman 15mm kalansilmä ja jalusta. Molempiin ällä-laseihin lisäksi pyöröpolarisaatio- sekä harmaasuotimet, joista edellämainittua käytän paljon kirkkaina päivinä värien ja heijastusten hallintaan.
Valmiiksi blogin kuvat väännetään valtaosin Lightroomilla, minkä yritän huomioida jo kuvausvaiheessa. Periaatteessa ei siis valokuvata (valoteta, sommitella jne) parasta mahdollista kuvaa kameran muistikortille vaan käyttökelpoista aineistoa tietsikan näytölle.
J / Pingviinimatkat
Mahtavat maisemat ja upeat kuvat jatkuu vaan – ihanaa! Täytyy tunnustaa että omalla Madeiran lomalla ei tullut näin paljoa nähtyä saarta, kun keskityin siihen rantatuoliin enemmänkin 😉 Mutta tilanne on toki helppo korjata joskus kun onneksi paikka ei niin mahdottoman kaukana ole 🙂
Kiitos Sanna 🙂 Meilläkin jäi vielä paljon näkemättäkin, kun ei viitsitty ottaa ressiä siitä ollaanko käyty katsomassa jokainen paikallinen ihana paikka. Ensi kerrallekin hyvä jättää jotakin 😉 Hyvin ehdit korjaamaan sitten joskus isompien seikkailuiden jälkeenkin.
Uskomattomat nuo rantojen kivimuodostelmat! Madeira-kuume nousee nousemistaan… 🙂
Olivat kyllä upeita ja muutenkin mahtavat maisemat jyrkkine pudotuksineen. Madeiraa suositellaan lämpimästi. Nämäkin kaikki kuvat on otettu paikoista joihin pääsisitte helposti pikku-ihmisenkin kanssa 😉
Komppaan Panua, kuume nousee.. Upeita valokuvia!
Kiitos Nella 🙂
Upeita kuvia! Tuo ensimmäinen kuva voisi helposti lähettää mut Madeiralle vaikka saman tien… 🙂
Kiitos Kea 🙂 Sinne vaan, oli tosi kiva paikka monellakin tapaa!
MIten upeasti nuo sammaloituneet kivet hehkuvat. Olisinpa joskus yhtä hyvä kuvaamaan. <3
– Jenni / http://no-more-lovesongs.blogspot.com
Kiitos Jenni 🙂
Pikkusen suureni silimät noiden biitsikuvien kohalla, ihan sairaan upean näköistä!!! Ei ne kiertotiet aina haitaksi oo, ja reissuilla on ihana ko malttaa jäädä tutkiskelemaan mitä kaikkea sattuu kohdalle. Ja haha, voisin niin kuvitella Millan viininviljelijänä jossain pellolla, tosin jostain syystä nään Juuson enemmän siellä kameran takana… 😀
Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan 😉 Ja ehdottomasti reissulle kannattaa jättää hieman liikkumavaraa, niin on sitten kiertoteille ja sattumille varaa. Onneksi aletaan olemaan jo aika hyviä väljässä suunnittelussa.