Pallontallaajat.net
Valikko
Eurooppa Madeira Portugali

Rouva ratissa

29.7.2014

_MG_5655

Eräänä iltana 2002 Hakaniemen Juttutuvassa istuin perjantai-iltaa työkaverini J:n kanssa ja odottelin samalla ystävääni Rouva Raumaa saapuvaksi. Olin menossa seuraavana aamuna viikonlopun kakkostyöhöni K-kaupalle tienaamaan seuraavan kesän reissurahoja. Kaupalle oli aika paljon matkaa ja J taisi vähän sääliä raskaantyön raatajaa, sillä hän tarjosi autoansa viikonlopun ajaksi lainaan. Otin auton avaimet ilolla vastaan ja kiitokseksi tarjosin sunnuntaina palautuksen jälkeen oluet. Sama kaava alkoi toistumaan viikonloppuisin ja siinä sivussa meistä tuli J:n kanssa aika paljon muutakin kuin kaverit. Sittemmin taloutemme autot ovat aina olleet J:n ja minä olen niillä ajellut tarpeen vaatiessa. Aina ei ole mennyt ihan putkeen, sillä kerran ajoin J:n moottoripyörän kumoon ja yksi autoista menetti pesulareissulla antennin. Suuremmilta haavereilta on kuitenkin säästytty ja saan edelleen olla toisinaan ratin takana.

Näihin Ponta de Sao Lourencon maisemiin kurvattiin heti kun auto saatiin alle

Näihin Ponta de Sao Lourencon maisemiin kurvattiin heti kun auto saatiin alle

Eukalyptuspuita ja hortensioita teiden varsilla riitti!

Eukalyptuspuita ja hortensioita teiden varsilla riitti!

Kuten monessa muussakin taloudessa, niin myös meillä mies ajaa yleensä yhteisillä reissuilla. Toinen kuski maksaa aina vuokra-autoihin lisää, joten olemme piheinä jättäneet loma-ajot J:n harteille. Monesti olen vinkunut, että haluaisin itsekin ajella joskus ulkomailla ja Madeiralla päätimme kokeilla tätä järjestelyä. Ennen matkaa sain tutuilta kommentteja, että ei missään nimessä kannata lähteä ensimmäistä kertaa reissussa rattiin Madeiralla. Otettiin siis varmuuden vuoksi J:lle kuskin valtuudet, eikä se tällä kertaa maksanut kuin 5€/vrk lisää.

Viime kesänä saimme sen verran hyvän kokemuksen auton vuokrauksesta rentalcars.com –sivuston kautta, että päädyimme vuokraamaan auton jälleen palvelun kautta. Tällä kertaa vuokraamoksi siunaantui Avis ja autoksi Volkswagen Polo, joka sittemmin sai nimekseen Paavo. Avis tarjosi meille palvelua, jossa autoa ei tarvitse palauttaa täyteen tankattuna takaisin 70€ korvausta vastaan ja sanoivat sen olevan 5% halvempaa kuin auton tankkaaminen. Onneksi emme tähän lähteneet, sillä tankin täyttö maksoi 65€ ja huoltoasemakin löytyi helposti matkan varrelta ajellessamme takaisin kentälle. Auto oli meillä viisi päivää ja tankkasimme sen ainoastaan yhden kerran ennen palautusta. Yhdellä tankillisella onnistuimme kurvailemaan noin 500 kilometriä serpentiiniteitä, joten ei voi sanoa kovin kalliiksi harrastukseksi.

Tie laskeutuu pilviin

Tie laskeutuu pilviin

Madeiran saari on sen verran kompakti, että halutessaan ympäri voi huristella päivässä. Tässä ollaan Ponta do Pargon majakalla saaren länsipuolella.

Madeiran saari on sen verran kompakti, että halutessaan ympäri voi huristella päivässä. Tässä ollaan Ponta do Pargon majakalla saaren länsipuolella.

Oli Madeiralla vähän suorempaakin tietä. Pikkasen kyllä taas mietittiin, että onko tässänyt varmasti edelleen sama saari kyseessä kun maisemat vaihtuivat tiuhaan

Oli Madeiralla vähän suorempaakin tietä. Pikkasen kyllä taas mietittiin, että onko tässänyt varmasti edelleen sama saari kyseessä kun maisemat vaihtuivat tiuhaan

Itse autoilu oli tietysti ensin kamalan jännittävää. Varsinkin moottoritieliittymät hirvittivät, sillä kiihdytyskaistoja ei oikeastaan ole. Pääsimme kuitenkin aina hienosti muun liikenteen sekaan, vaikka Paavo kiihtyi hyvinkin hitaasti. Paluumatkalla kentälle liittymäkaistan lyhyys aiheutti kieltämättä tukalan tilanteen. Olimme kurvaamassa tunnelin jälkeen huoltoasemalle ja yhtäkkiä edessä oleva auto hyytyi liityntäkaistan alkuun ja olimme pakotettuja pysähtymään äkisti keskelle moottoritietä. Onneksi tällä kertaa olin minä ratissa, sillä J hyppäsi salamana autosta ulos ja kävi työntämässä hyytynyttä autoa matkaan ja pääsimme kaikki huoltoaseman pihaan. Kukaan ei onneksi tullut perään ja selvittiin säikähdyksellä.

Noin muuten autoilu Madeiralla oli mukavaa. Rattia saa kääntää, mutta tiet ovat pääasiassa hyvässä kunnossa. Ehkä olen istunut liikaa pelkääjän paikalla todella kapeilla teillä, mutta Madeiralla kurvailu oli mielestäni oikein leppoisaa. Monet mutkat on oiottu suoriksi rakentamalla tunneleita ja päivässä pääsee kiertämään vaikka koko saaren ympäri. Pikkuteillä ei juuri muuta liikennettä tullut vastaan ja ihan rauhassa sai mutkitella. Maisemat vaihtuvat tiheään täysin puuttomasta maisemasta, jylhin vehreisiin jyrkänteisiin ja aarniometsään. Välillä ajellaan kylän läpi missä viljellään pelkästään banaanipuita, joiden tertut notkuvat teiden yllä kuin odottamassa poimijaansa. Seuraavassa hetkessä olet vuorilla pilvien yläpuolella ja seuraavaksi saaren toisella puolella keskellä viiniviljelmiä ja vesiputouksia. Keskittymistä vaati lähinnä ne moottoritien liittymät ja pilvisumussa pimeällä ajelu jos sellaiseen vuorille sattui.

_MG_5604

Toisinaan tie häviää näkyvistä. Oli aika huikea näky kun pilvet puskivat kuin paksu savu oikealta rinteeltä tien yli vasemman puoleiseen laaksoon, joka hetki sitten oli vielä ihan hyvin näkyvissä.

Toisinaan tie häviää näkyvistä. Oli aika huikea näky kun pilvet puskivat kuin paksu savu oikealta rinteeltä tien yli vasemman puoleiseen laaksoon, joka hetki sitten oli vielä ihan hyvin näkyvissä.

Mukavaa oli myös se, että siinä missä viime kesänä Kroatiassa maksoimme pysäköinnistä hotellin parkissa 10€/pv, niin Madeiralla se oli ainakin The Lince hotellissa ilmaista. Ei tarvinnut miettiä kaupungissa kadulle pysäköintiä ja auto odotti aina aamulla parkkihallissa viileänä. Muutenkaan emme kertaakaan törmänneet paikkoihin missä pysäköinnistä olisi joutunut maksamaan ja nähtävyyksien läheltä löytyi aina hyvin pysäköintitilaa. Suosittelen siis ehdottomasti vuokraamaan auton ja tutustumaan saareen omaan tahtiin. Funchalin ulkopuolelta löytyy todella monenlaista maisemaa ja ehdottomasti mielestäni sitä parasta Madeiraa. Ajokokemuskin oli hyödyllistä ja sittemmin sitä on kartoitettu tällä lomalla kotimaan teillä toinen 500 kilometriä lisää.

Auringon laskun aikaan "pilven rajalla" oli todella satumaiset maisemat

Auringon laskun aikaan ”pilven rajalla” oli todella satumaiset maisemat

Mitenkäs siellä muilla, kuka on reissuissa ratin takana?

Saatat myös pitää näistä

13 Kommenttia

  • Vastaa Lahja 29.7.2014 at 09:09

    Tästä oli joskus puhettakin, kun blogimiitissä nähtiin. En mitenkään oleellisesti fiilistele ajamista, mutta eipä fiilistele Laurikaan, joten jaetaan ajohommat (Lauri tosin ajaa jonku verran enemmän ja usein kaupunkiajon kokonaan). Lisäks, kun harrastukset on mitä on, niin joka tapauksessa tarvii aina maksaa kaksi kuskia, kun ei oo mitenkään täydellisen mahdotonta, että toinen on olkapää sijoiltaan tai nilkka murtuneena jossain vaiheessa reissua ja autoa tarvii silti liikuttaa. Ja voisihan toiselle tulla vaikka vatsatauti tai auringonpistos tai jotain vastaavaa ajamista hankaloittavaa. Eli kaksi kuskia on myös varautumista ikäviin tilanteisiin.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 29.7.2014 at 21:50

      Noita ikäviä tilanteita olen minäkin monesti miettinyt, että mitäs sitten tehdään ja päätynyt siihen, että sitten vaan hyppään rattiin vaikka sääntöjä rikkoen. Emme tosin ole samalla tavalla vammoille jne tekijöille alttiina kuin te harrastuksenkin puolesta 😉 Mutta aina voi sattua ja jos tosiaan siksikin on hyvä jos on toinenkin kuski valmiuksissa.

  • Vastaa Elina / Narulelu maailmalla 29.7.2014 at 09:33

    Upean näköisiä teitä 🙂 Meillä mies ajaa reissussa aina. Hän ajaa kotimaassa työkseen ja on jo senkin puolesta ratin takana ehkä 100 kertaa turvallisempi vaihtoehto kuin minä maalaistyttö. Australiassa ollessa mies ajoi noin 20000 kilometriä, minä ehkä 200… Suomessakin melkein mieluummin tökin itseäni tikulla silmään kuin ajan Helsingin keskustassa autoa. Harvoin siis mekään maksetaan kakkoskuskista, mutta joskus ollaan maksettu. Ei mulla mitään ongelmaa ole ollut ajella Jenkeissä keskellä ei mitään. Isoissa, vieraissa kaupungeissa ajaminen on mulle se kauhistus.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 29.7.2014 at 21:55

      Mulle onneksi ei tuo Helsingin keskustassa ajaminen ole kynnys. Kävin aikoinaan autokoulunkin keskustassa juuri siksi, että totun täällä kurvailuun saman tein. Hyvä niin, sillä iso osa aikuiselämästä on tullut asuttua keskustassa ja olisi kurjaa jos täällä ajaminen saisi aikaan tuskan hikeä ja vilun väristyksiä. Reissussa J viihtyy muutenkin kyllä paremmin ratissa, mutta kyllä pitkillä etapeilla on monesti käynyt mielessä, että kätevää olisi jos toinen voisi edes välillä ajaa. Saa nähä miten jakaantuu meillä ajot jatkossa, sillä musta oli kyllä varsin mukavaa ajella ainakin näillä Madeiran teillä 🙂

  • Vastaa Rimma 29.7.2014 at 09:51

    Nani 😀 En ajanut meidän maailmanympärysmatkallakaan kertaakaan autoa, enkä myöskään nyt edellisellä roadtripillä. Ei ole oikeastaan syytä miksi näin, mutta mies viihtyy ratissa paremmin ja minä taas voin keskittyä kuvaamiseen. Usein pysähdelläänkin autolla ja nappaan kuvia auton ikkunasta tai pientareelta. Kotimaassa reissatessa kyllä ajetaan ehkä vähän tasapuolisemmin 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 29.7.2014 at 21:58

      Taitaa J:t viihtyä molemmat hyvin ratissa, sillä meillä ei ainakaan normi kuski ole koskaan valittanut. Oli kuitenkin kivaa vaihtaa välistä rooleja ja sai tällä kertaa toinenkin katsella enemmän maisemia sen iän ikuisen ”oi vitsi, katoooo! Huikeeta mitkä maisemat!” huutelun kuuntelun sijaan 😀

  • Vastaa Anu Johanna 29.7.2014 at 14:07

    Meilläkin ratin takana istuu yleensä puolisoni. Mä olen ajanut viime vuosina niin vähän autoa muutenkin, kun Helsingissä asuessa en sitä tarvi juuri koskaan. Mies puolestaan ajaa joka päivä tunnin suuntaansa työmatkoilla, joten yksinkertaisesti luotan enemmän hänen ajotuntumaansa.

    Suomessa pidemmillä autoreissuilla me kyllä jaetaan ajovastuu, ja nyt heinäkuussa, kun olimme Kreikassa, minäkin ajoin jonkin verran! Mutta lopulta aika vähän, mä en nauti pienillä vuoristoteillä sompailusta. 😀

    En ole muuten koskaan kuullut, että toinen kuski maksaisi enemmän! 🙂 Tosin aika harvoin me autoa vuokrataan matkoilla, joten ehkä en vain muista. Tähän mennessä on otettu vuokra-auto alle ainoastaan Kanarialla ja Kreikassa, joista jälkimmäisessä ei ainakaan tällä viimeisimmällä reissulla pitänyt maksaa ekstraa.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 29.7.2014 at 22:07

      Sama meillä, minä en työssä tarvite autoa ja toinen taas ajaa joka päivä. Olen kuitenkin aina tykännyt ajamisesta, joten ihan kiva ylläpitää ajokokemusta reissunkin päällä. Kannattaa aina tarkistaa tarkkaan ne vuokrausehdot, sillä monet vuokraamot eivät välttämättä sitä kiellä erikseen tai alleviivaa, kun paperit on allekirjoitettu jo suoraan pääkuskin nimissä ja luottokortti takuuna. Sitten jos sattuisikin jotain, niin voisi syntyä melko härdelli. Oma juttunsa varmasti just pikkusaaret ja paikat jossa auto vuokrataan muutenkin ehkä yksityisyrittäjältä, eikä ison kansainvälisen organisaation kautta.

      • Vastaa Anu Johanna 1.8.2014 at 10:26

        Täytyypä kiinnittää asiaan parempaa huomiota! Me on tähän saakka aina kirjattu papereihin molemmat kuskit, jos minäkin olen halunnut ajaa, eikä siitä ainakaan ole vielä tullut vastaan lisämaksua. Näin on tosin tehty vasta pari kertaa ja molemmilla kerroilla Kreikassa. 🙂

        Mustakin on kyllä kiva pitää yllä ajotaitoa reissujen aikana – ja onhan se tärkeääkin -, mutta yleensä tulee tehtyä sitä enemmän Suomessa tien päällä ollessa. Tekisi varmasti hyvää uskaltautua useammin ajamaan myös vähän erilaisissa olosuhteissa.

  • Vastaa Jenni 30.7.2014 at 10:31

    Ihania kuvia! Viimeistä kuvaa jäin ihan tuijottamaan, siinä on niin kauniit värit. <3

    – jenni / http://no-more-lovesongs.blogspot.com

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 31.7.2014 at 11:43

      Kiitos Jenni! Viimeisen kuvan ottohetkellä maisemassa oli kyllä sellaista taikaa, että harvoin näkee.

  • Vastaa Inka 14.8.2014 at 22:43

    Hyvä Milla, vuhuu!! Meilläki menee yleensä niin ett Karim ajaa, varsinkin jos otetaan vaan Yks kuski eli noilla lyhemmillä pätkillä. Jenkeissä on onneksi munki annettu ajaa! 😀 Libanonissa kun vuokrattiin auto oli meillä siinä vaan Yks kuski ja Se olin minä, mutta autovuokraamon pihasta ensimmäisen etapin parkkipaikalle päästyäni totesin että täysin riskien arvoista ja kaikin puolin turvallisempaa on, jos siellä ratin takana istuu kaoottisen liikenteen keskellä Karim eikä minä, ja Se oli hyvä päätös. En ehkä ajais Libanonissa toista kertaa, mutta ainakin Euroopassa mieluusti.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 15.8.2014 at 07:31

      Joo mua ei kyllä ihan heti varmaan sais Libanonissa rattiin. Voin vaan kuvitella millainen liikenne se on! Madeiralla kurvailu oli ihan leppoisaa. Tämän kokemuksen kautta voin toistekin tarjoutua kuskiksi. Ainakin tietyillä mantereilla 😉

    Vastaa