Kesällä 2013 Juhana lähti kamera mukanaan Ranskan puolelle rajaa ihmettelemään Maginot-linjaa. Ensiksi hieman mistä koko hommassa kyse:
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ranskalainen marsalkka Joffre sai kuningasajatuksen. Hän suunnittelisi vertaansa vailla olevan puolustuslinjan, joka pitäisi saksalaiset lopullisesti omalla puolella rajaansa. Puolustuslinja koostuisi sadoista kilometreistä yhdistettyjä tunneleita, tykkitorneja, bunkkereita, kk-pesäkkeitä ja joukoittain isänmaallisia kaikkensa antavia miehiä! Miesten moraalin sekä taistelukunnon ensiluokkaisuus taattaisiin pommeja, kaasuja sekä muita saksalaisten mahdollisia viheliäisyyksiä kestävällä konstruktiolla.
Block 7 – sisäänkäynti
Tunneleita riitti
Junakyydillä pääsi jos oli tykinammus tai tärkeä henkilö
Koska kyse oli poliittisesta päätöksestä, löytyi rakennusehdotukselle sekä vastustajia että kannattajia ja kuka mistäkin syystä. Muun muassa maan tuleva päämies Charles de Gaulle pisti hanttiin, mutta lopulta vihreä valo syttyi puolustusministeri André Maginotin lyödessä nimen paperiin ja leiman päälle. Linja rakennettiin Sveitsin rajalta Luxemburgiin asti, eli se ulottui koko saksan vastaisen rajan pituudelle.
Kerrossängyt auttoivat veljellisen tunnelman ylläpidossa
Kypärä tarjoaa suojaa maan päällä kuin allakin
Toimivat viestiyhteydet ovat maanpuolustuksen a ja o
Vihollinen pidettiin aisoissa mm. linjan tykistöllä
Painavampikin tavara nousee kun rattaat ovat kunnon kamaa
Ruokaa riitti linnoituksen suojissa pidempääkin piiritystä varten
Dachaun keskitysleirimuseon jälkinosteessa keksimme Stuttgartilaisen isäntämme Timon kanssa, että tämä ihmehän on nähtävä. Googlailimme tovin ja löysimme entisöidyn sekä turisteille avatun osan Maginot-linjasta: Schoenenbourgin linnoituksen (Le Fort de Schoenenbourg). Liput 7€ ja linnoituksen sijaitessa syvällä maan alla on siellä tasaisen mukava +13c ympäri vuoden. Sanomattakin selvää, että Milla jäi ennemmin eräälle jättimäiselle ostarille päivähoitoon, eli ehkä vähän poikien juttu nämä pyssyhommat.
Muitakin turisteja paikalle oli löytänyt
Tupakin röyhyttelyä pyrittiin välttämään räjähdysherkemmillä alueilla
5 Kommenttia
Mielenkiintoinen postaus!
Kiitti kommentista Tapsa!
Suomessa on Salpalinja, Ranskassa puolestaan Maginot-linja…
Noista bunkkereita kertovia opasteita on tullut vastaan Ranskassa, jossain kylästä lähellä Italian rajaa. Ei menty. Ei sillä etteikö olisi kiinnostanut, mutta ilmeisesti niihin ei olisi päässyt sisälle.
Niinpä. Tosin vaikka Salpa komea saavutus onkin en rinnastaisi sitä Maginotiin turistinähtävyytenä. Ehkä Suokkia ennemmin. Maginot linjan miesvahvuus oli kuitenkin kolminkertainen suomen koko talvisodan aikaiseen armeijaan (36div / 12div) verrattuna ja tunnelia sekä maanalaisia tiloja louhittiin (suojaan raskaammaltakin tykistötulelta) n. 70m syvyyteen ja kymmenen kertaa pidemmälle matkalle kuin Helsingin nykymetrossa ajetaan maan alla.
Maginot linjan maanalaisissa osissa oli myös omat voimalaitokset sekä ilmanputsausjärjestelmät, joiden kuvat jätin jutusta pois teknisenä rönsyilynä. Mutta kaasua siis pelättiin, sillä linjaa rakennettaessa kuviteltiin mahdollista uutta sotaa käytävän samoin metodein kuin ensimmäinen maailmansota. Tämä onkin yksi linnoituksen kiinnostavampia näkökulmia. Se oli vanhentunut jo syntyessään. Salpalinja ei.
Juu, Maginot linja oli aikanaan mittavan saavutus, joskin surullisen turha ja näin jälkikäteen katsottuna naurettava. Tämä kirjoituksesi sai minut hakemaan siitä lisää tietoa. Olen aina ollut vähän kallellaan sotahistoriaan. Siksi on todella mukava, että blogeissa välillä on tällaisiakin juttuja.
Noin yleisesti jäin myös miettimään, mitä jo kuolleet sotaherrat ajattelelisivat meistä, jotka rankkaamme heidän linnoituksiaan turistimittarilla…
Löysin muuten samalla blogin, joka käsittelee Salpalinjaa pelkästään. Salpalinjan salat on tuon blogin nimi.