Kaikki perheen tai ystävien kanssa vieraissa maissa autoilevat tunnistavat hyvän matkanopeuden kolme subjektiivista ideaalia. Kuljettajan, paikallisten sekä kyydissäolijoiden. Jälkimmäisten joukossa riittävän vauhdin määritelmä vaihtelee matkustajan iän ja istuinpaikan mukaan, vaikka etupenkkiläisillä on yleensä sana ainakin taukopaikalle asti. Siksi kolme.
Norja on tässä suhteessa matkalaisille helppo. Alhaiset rajoitukset, hyvät tiet, runsaasti kameravalvontaa tunteiden kurissapitoon, ohituksen estäviä keskikaiteita ja pohjoismainen liikennekulttuuri. Onnettomuustilastoja en edes halua mennä wikipediöimään. Kuitenkin liikaa nollia kunnon numeroiden edessä.
Joissain maissa kyydissäolijat lähes huutavat kauhusta ajettaessa muun liikenteen vauhtia. Norja ei kuulu niihin vaikka täysin kauhuitta ei norjakaan selviä. Bensalitra kun kustantaa sen kaksi euroa.
Meillä oli ilo tehdä yhteistyötä Norjan matkalla Europcarin kanssa. Heitä kiinnosti sekä suomalainen matkailija että benchmarkaus. Rohkea veto, etenkin pitkää viikonloppua edeltävänä arkipyhänä, jolloin autojen vuokrausaste muutenkin korkealla.
Autoja oli vapaana itse asiassa niin vähän, ettei Gardermoenin lentoasemalla ollut ainuttakaan kiesiä. Keskustan liikkeessä oli, mutta kuten arvata saattaa helatorstaina valtaosasta liikkeistä kyltti ovessa käännetään ympäri ja laitetaan ovet säppiin. Morjens ja kesämökille.
Ernesto ei lähtenyt kesämökille sinä aamuna, vaan odotti minua sekä Deep Red Blues -blogin Keaa keskustan myymälässä pakasta vedetty Mazda 6 pihalla. Kaksilitrainen automaatti, jolla mittarissa 00053km, sai nimekseen Onni-Kale. En ole koskaan ennen ajanut niin uudella autolla. Ernesto kehoitti ottamaan iisisti. Lupasin ja pidin.
6 Kommenttia
Jaiks, kauhea Norja-kuume! Pari viikkoa sitten hurautettiin nopsaa Skibotniin, kun oltiin Lapissa muutenkin, mikä kyllä jätti sellaisen kipinän, että kelpais kyllä pitempikin autoreissu siellä! 🙂
Todella samanlainen fiilis täälläkin, että seuraavaksi vähän pidemmälle reissulle! Tai jos ei pitkälle päästä, niin sitten ainakin useammalle pikkureissulle. Lofootit on kiinnostaneet jo pitkään, mutta vielä antaneet odottaa itseään.
Äh pakko kyllä päästä ruksimaan Norja maa-listaltani. En tosiaan ole siellä koskaan käynyt enkä ymmärrä miksi! Mua houkuttelisi roadtrip rannikkoa pitkin ihan pohjoiseen asti. 🙂
Upeita kuvia olet ottanut!
Isosti kyllä roadtrippaukselle Norjassa! Meillä seuraava haavekohde siellä olisi Lofootit. Kuten useimmiten, niin myös tämän postauksen kuvat ovat J:n muistikortilta. Varsinaista tiimityötä tämä meidän bloggaaminen 😀
Vaikka reissussa on ihana olla, on kyllä kiva istahtaa koneen ääreen viinilasillisen kanssa ja palata Norjan reissuunne! Kuvat ovat upeita, ja Onnikale aikas tyylikäs… 🙂 Näin täällä Norjassa asuvalle hätähousulle tämä paikallinen hidas matkanteko käy välillä vähän hermoille, mutta Oslon lähellä motarilla saa nykyään ajaa jopa satasta, joten siellä voi käydä hurjastelemassa jos on tarvetta! 😉
Ai oikein satasta 😀 Olitkin kyllä sellainen kurvailija, että voin uskoa paikallisen hitauden joskus hermostuttavan. Onneksi olette sen verran paljon tienpäällä, että pääset sitten muualla kaasuttelemaan 😉