Tai oikeastaan useimmat, mutta toteutuakseen tarvitaan alkuunpanevia voimia ja muutama mukaan heittäytyjä. Ideamme sai alkunsa marraskuisena sunnuntaina Helsinkiläisessä kahvilassa kun keksimme Norjassa asuvan Destination Unknown –blogin Sadun kanssa puolileikkisän ajatuksen siitä, että keväällä tehtäisiin pienimuotoinen reissu Sadun nykyiseen kotimaahan. Ajankohtaa ihmeteltiin seuraavan vuoden kalenterista ja todettiin helatorstain osuvan sopivasti toukokuun lopulle. Seuraavan kerran tavatessamme tammikuussa matkamessujen aikaan matkasta päätettiin ja helmikuussa Norwegian tarjosi juuri sopivasti hävyttömän halpoja lentoja (56€ meno-paluu nassua kohden). Salamana kutsuimme muutaman yhteisen ystävän mukaan, jotka heittäytyivät idean vietäväksi ja alta vuorokauden olimmekin jo ostaneet porukalla lennot Osloon.
Helatorstain aamuna Archie Gone Lebanonin, Deep Red Bluesin ja Pingviinimatkat -blogien taustavoimat seisoivat jännittyneinä lähtöportilla. Edessä odotti nelipäiväinen Norjan kokemus, jonka suunnittelu oli jäänyt isolta osin Sadun harteille ja vastineeksi meillä ei ollut tuoda kuin ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Ei paljoa haitannut jättää sateinen, harmaa ja kylmä Helsinki taakse. Perille oli nimittäin luvattu parisenkymmentä astetta ja auringon paistetta koko pitkälle viikonlopulle.
Perillä Gardermoenin kentällä jakaannuimme kahteen joukkueeseen. Team Hängaraund, eli Milla ja Ninjat, jäivät odottamaan kentälle auringonpaisteeseen karatepatsaan juurelle sillä välin kun Team Oslo suuntasi keskustaan noutamaan Europcarilta viikonlopun menopeliämme, Onni-Kalea. Sillä välin kun Team Oslo kuvasi sivistyneenä oopperataloa, harjoitettiin kentällä kiertopotkuja ja muita epämääräisiä liikkeitä ohikulkijoiden huviksi. Hulluilla on halvat huvit ja idotilla…. Vai miten se sanonta kuuluukaan 😉
Team Oslon noudettua muut kentältä tuliterän Mazdan kyytiin jatkoimme matkaa suoraan Lillehammeriin, jossa saimme koko porukan vihdoin kasaan, kun Satu lapsineen liittyivät seuraan. Nälkäiset vatsat täytettiin miellyttävässä puistoravintolassa Minin kirmatessa nurmikolla muiden paikallisten lasten ja yhden polttarisankarittaren kanssa. Vaikka Lillehammerin puisto ja keskusta varsin kutsuvilta vaikuttivatkin, niin jatkoimme me vielä lyhyen matkaa Øyrin kylään.
9 Kommenttia
Ihan huippu minireissu teillä tais olla 🙂 Mulla on Norja jäänyt kokematta, ehkä sen aika olis pian. Autolla olisi kiva reissata myös, inhoan olla julkisen liikenteen varassa, jotenkin se vie sitä kuuluisaa ”vapauden tunnetta” … 😉
No oli kyllä kerrakseen! Millallakin oli päässyt vierähtämään 20 vuotta edellisestä vierailusata ja J kävi vain lyhyesti pari vuotta sitten. Missään tapauksessa ei saa mennä yhtä kauan seuraavan visiitin suhteen! Ja autolla nimenomaan vähän pidemmälle retkelle 🙂
Ahahaha, ollaanpa me kuuleja! 😀
Kuuleja tosiaan 😀
oijoi, mahtava idea! Mä näin vähän jälkikäteen fiilistelen, hienolta näyttää ja porukka varsin mukavalta! 🙂
No jäljessä tulee nää meidän jututkin, eli hyvin mahtuu vielä mukaan fiilistelemään 🙂
Muistan niin tuon hetken kun päivämäärä ”lyötiin lukkoon”, silloin kyllä vähän mietin saa nähdä tuleekohan tästä mitään. Mutta tulihan siitä ja oli kyllä aivan mieletöntä kun kävitte täällä visiittillä!! Ensi vuonna sitten uudestaan, uusi kohde ja uudet kuviot, eikös….? 😉
Odotetaan jo niin innolla ensi vuoden reissua, että aivan varmasti näemme uudessa kohteessa ja uusien kuvioiden kera! Ihanaa kun löytyy toisia hulluja, jotka ottavat ja lähtevät ideoimaan jotakin niinkin hullua 🙂
Ha ha, niinpä! Se on aina hauska huomata että ei ole tässä ”hulluudessa” aivan yksin 😉