*** Juhanan Jupina ***
Tuskin mikään muu toimii kansakunnan huonon omantunnon mittarina paremmin kuin valtion ylläpitämä museoitu keskitysleiri vapaalla sisäänpääsyllä. Nyky-Saksan itsensäruoskimisen taso isovanhempiensa tekemisistä on keskitysleirimuseossa paikoin niin kovaa, että aika nopeasti turistikierroksen aloitettuaan alkaa sinisilmäiselle pitkän saksan koulussa lukeneelle suomi-pojallekin tulla tunnon tuskia amerikan-juutalaisten vierailijoiden joukossa.
Munchenin liepeillä sijaitseva Dachaun keskitysleiri oli ensimmäinen laatuaan, ja lienee yksi tunnetuimmista natsi-aikaisista keskitysleireistä vaikkei varsinainen tuhoamisleiri ollutkaan. 1933-1945 välillä leiri majoitti kolmannen valtakunnan viholliseksi luokiteltua aineistoa, kuten juutalaisia, kommunisteja, Jehovan todistajia, papistoa, homoseksuaaleja sekä natsien vastustajia, joita varten leiri perustettiin. Vankeja oli yhteensä hieman päälle 200 000, joista dokumentoidusti 30 000 murhattiin leirillä. Suhdeluku on siitä paremmasta päästä Auschwitzin ja Treblinkan kuolemanleirien yhteensä 1 900 000 murhattuun verrattuna.
Mutta otetaan numerot numeroina ja asiat asioina. Kuoliaaksi pahoinpidellyn vangin valokuvan kohdalla vakavakatseinen amerikkalainen kysyi minulta ”Are you german?”, mikä palautti olennaisen mieleen. Leirin museoinnin peruste ei ole ainoastaan huono kansallinen omantunto. Se on myös paikka, jossa 30 000 ihmistä näki, kuuli, tunsi ja hengitti viimeisen kerran ennen päätymistään tuhkana leiriä ympäröiviin metsiin.
Tämä asia kannattaa sisäistää ennen leirille suin päin lampsimista, vaikka dokumenttinsa katsoneelle ja kirjansa lukeneelle ei sen suurempia yllätyksiä Dachaussa ole tarjolla.
5 Kommenttia
”Leirin museoinnin peruste ei ole ainoastaan huono kansallinen omantunto. Se on myös paikka, jossa 30 000 ihmistä näki, kuuli, tunsi ja hengitti viimeisen kerran ennen päätymistään tuhkana leiriä ympäröiviin metsiin. Tämä asia kannattaa sisäistää ennen leirille suin päin lampsimista,”
Kyllä!
Otetaanko parit hupaisat selfiet tuossa keskitysleirin kupeessa?
Valitetaanko nettiin, että tuhoamisleiri ei ollutkaan ”niin kiva vierailukohde kuin luulin”.
Vingutaanko blogissa, että Dachau olikin liian kaupallinen.
Olisi sellainen pieni sana kuin kunnioitus, joka joissain paikoissa pitäisi olla siellä pienessä pääkopassa päällimmäisenä.
En haluaisi kuulostaa tosikolta ja valittajalta mutta kyllä mua suoraan sanottuna v-tutti kun oltiin Auschwitzissa ja jengi ottaa nauravaisia kuvia Arbeit macht frei-portin edessä. Sain myös hävetä silmät päästä kevään opintomatkalla Berliinissä käydessämme holokaustimuistomerkillä kun luokkatoverit pomppivat betonimöhkäleiden päällä ja ottivat kuvia joissa hyppivät ilmaan muistomerkillä.
Ei sitä nyt itkua tarvitse vääntää mutta voisi nyt vähän hiljentyä miettimään, että mitä tuolla keskitysleireissä on tapahtunut tai miksi joku holokaustimuistomerkki sinne Berliiniin on pystytetty.
Mä jouduin aikanaan kieltäytymään matkasta Auschwitziin Krakovan reissun aikana, koska tiesin etten yksinkertaisesti kestäis sitä kokemusta. Mä olisin varmasti itkenyt jo ennen paikan päälle saapumista. Nämä asiat saa hiljaiseksi ja ajattelemaan miten käsittämätöntä on, että tälläistä tapahtui vain alle sata vuotta sitten ihan meidän lähellä ja vielä mun äidinkin elinaikana.
Vaikuttava juttu ja vaikuttavia kuvia.
Järkyttävää.
Mä olen käynyt Auschwitzissä monta monta vuotta sitten, mutta muistan kovin selvästi miten ahdistava kokemus oli….
Leirilin vaikuttavuutta lisää sen hyvä kunto ja runsas esillä oleva dokumentaatio. Kun menneistä hirmuteoista aletaan puhua yksittäisten uhrien kasvoin ja tarinoin tulee niistä entistäkin järkyttävämpiä.
Museon henkistä hintaa paikallisille voi yrittää arvailla kuvittelemalla saman konseptin vaikkapa Tammisaaren 1918 vankileiripaikalle, missä 1/3 menehtyi. Dachau on ilmainen ainoastaan vierailleen..
Leirin nykytarkoitus on valistaa ja muistuttaa. Ei jeesustella. Se ei poista julmuutta maailmasta, mutta avaa silmiä. Ainakin hetkeksi. Ruandat, Srebrenicat, My Lait ja niin päin pois. Sama viha luo joukkohaudat. Ihan tänäkin päivänä.
Kiitoksia kommenteista. Postataan jotain mukavampaa seuraavaksi 🙂