Pallontallaajat.net
Valikko
Kohteeton

Maailmanmatkaajilta äideille – Osallistu arvontaan!

3.5.2014

*Arvonta on suoritettu ja voittajalle ilmoitettu!

Vanhemmilla on yleensä suuri vaikutus siihen millaisia maailmanmatkaajia meistä itse kustakin muotoutuu. Monet ovat keränneet ensimmäisiä reissumuistoja yhdessä vanhempien kanssa ja kaiken kaikkiaan heillä on suuri vaikutus siihen miten katsomme ympäröivää maailmaa ja kuinka sulatamme erilaisia kulttuureja. Lähestyvä äitienpäivän kunniaksi haluaisimmekin muistaa jollakin tapaa näitä meidänkin matkailijasieluihimme vaikuttaneita henkilöitä ja järjestää sen kunniaksi teille lukijoille arvonnan.

_MG_1434-Edit

Maailma ja kaapit ovat pullollaan tavaraa, mutta aina olisi kuitenkin mukava kantaa reissuista muistoksi muutakin kuin valokuvia. Itse olen tyytynyt keräämään kiviä, simpukan kuoria ja koruja. Tuliaisiksi yritän keksiä jotakin, joka ei olisi ns. turhaa kaapin täytettä ja kannatankin usein tuliaisissa syötäviä ja juotavia muistoja. Monesti on mielessä käynyt, että olisi hienoa tuoda mukana ennemmin jotakin pientä, kaunista ja yksilöllistä. Erillisten korujen sijaan haluaisin taas itselleni yhden ketjun johon kerätä muistoja matkoilta, jotka muistuttaisivat yksilöllisesti muistorikkaista matkoista. Niinpä en voisi olla iloisempi, kuin törmättyäni PIECE OF Memories-koruihin ja vielä hienompaa on se, että pääsemme arpomaan tällaisen muiston myös jollekin teistä lukijoista!

PIECE OF Memories –korujen taustalla on ajatus siitä, että matkamuistossa yhdistyy yksilöllisyys ja paikallinen design. Konseptin idea sai alkunsa, kun pieni tyttö Tallinnan matkallaan löysi maasta kolikon, jonka keskellä oli reikä. Tyttö keksi tehdä kolikosta korun ja kerätä tulevilta matkoiltaan erilaisia kolikoita ketjuunsa muistoksi. PIECE OF Memories-korut eivät ole kuitenkaan kolikoita, vaan ajatusta on hieman jalostettu. Mukana on tähän mennessä Suomen lisäksi Viro, Ruotsi, Norja, Tanska, Latvia ja Liettua. Jokaisella maalla on oma symbolinsa, joka on syntynyt nuoren design-koulun suunnittelijan visiosta. Suunnittelun taustalla on tietysti tarina, joten omien reissumuistojen lisäksi mukana kulkee muotoilun taakse kätkeytyvä tarina.

_MG_1428-Edit

Arvonnan voittaja saa valita itselleen tai läheiselleen mieluisimman korun Suomen tarinan kertovasta Tupa-sarjasta. Tarina suunnittelun taustalla sopii upeasti äitienpäivän teemaan sekin:

Tupa on perinteisesti ollut suomalaisen kodin sydän. Siellä on koettu niin arjen ilot kuin surutkin, jotka ovat luoneet jokaiseen tupaan oman ainutlaatuisen henkensä. Entisajan perinteiset hirret ovat vaihtuneet nykyaikaisiin materiaaleihin, mutta mökin henki on säilynyt ennallaan. Suunnittelija: Nino Hynninen

Osallistu arvontaan kertomalla kommenttiboksissa kuka on vaikuttanut eniten omaan sisäiseen maailman matkaajaasi ja miksi. Tai voit myös kertoa jostakin yhteisestä matkasta läheisesi kanssa, jolle haluaisit korun muistoksi antaa. Vastaathan nimimerkillä tai omalla nimelläsi ja ennen kaikkea jätä sähköpostiosoitteesi sille osoitettuun kenttään (näkyy vain meille), jotta voimme ilmoittaa mahdollisesta voitosta. Aikaa osallistua on aina ensi torstaihin 8.5. klo 23:55 asti ja voittajalle ilmoitetaan perjantaina.

_MG_1436-Edit

Tutustu myös muihin ihaniin PIECE OF Memories-koruihin ja tarinoihin niiden takana täällä. Itselleni lisään heti alkajaisiksi ketjuun muiston Norjasta, jonne suuntaammekin reissuun ystäväporukalla tämän kuun lopulla.

*Arvonta on suoritettu ja voittajalle ilmoitettu!

Saatat myös pitää näistä

48 Kommenttia

  • Vastaa Jenni L 3.5.2014 at 21:59

    Omaan matkaajaani on vaikuttanut kukas muukaan kuin oma äitini. Ensimmäisen ulkomaanmatkani olen toteuttanut 2012 äidin kanssa Roomaan ja siitä asti ollaan haaveiltu paluusta Roomaan tai ylipäätänsä Italiaan.

    Äiti on tehnyt myös omiakin reissuja joiden kokemuksia on mahtava kuunnella ja samalla haaveilla pääsevänsä samaan kohteeseen. Tai edes jonnekkin matkaamaan äidin kanssa.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:32

      Oi Rooma on ihana ja erinomainen paikka aloittaa 🙂

  • Vastaa Katja 4.5.2014 at 07:29

    Kukas muu kuin äitini. Ensimmäisen kerran reissuun seikkailemaan pääsin jo kantorepussa alle vuoden ikäisiä. Siitä lähtien yhteisiä seikkailuja onkin kertynyt noin 3 vuodessa. En voisi olla kiitollisempi hänelle siitä, että olen nähnyt maailmaa tähänkin ikään mennessä jo niin paljon ja olen kiitollinen siitä, että tottakai tämä reissu innostus on tarttunut minuunkin. 😀

    Yhteisiä reissuja on kertynyt enemmän kuin jaksaa laskea ja seuraava on alle viikon päässä!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:33

      No te olette todella ehtineet reissaamaan yhdessä. Upea juttu!

  • Vastaa Ansku BCN 4.5.2014 at 11:35

    Minunkin kaukokaipuuseeni ovat tavallaan vaikuttaneet eniten omat vanhempani, me emme nimittäin koskaan käyneet missään, kun olin lapsi. Meillä ei ollut varaa. Matkat mummoloihin ja sukulaisten luo olivat meidän matkusteluamme. Kaverit kävivät kuka missäkin Kanarialla tai Mallorcalla perheidensä kanssa niin kuin 80-luvulla oli tapana, ja minä päätin, että kun olen iso ja töissä minäkin matkustan! Hain kirjastosta matkaoppaita ja lueskelin sitten niitä ja haaveilin… Ja tässä sitä ollaan, pois kotikonnuilta 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:35

      No sinä olet tosiaan päässyt vähän pidemmälle reissulle. Ja reissuja ne on ne kotimaankin reissut 🙂

  • Vastaa Heini 4.5.2014 at 15:22

    En tiedä kuka minuun on kaukokaipuuni istuttanut kun ei meillä juurikaan Skandinaviaa pidemmälle matkustettu joten päädyn muistelemaan yhdessä lapsuudenperheeni ja oman perheeni kanssa tekemäämme Barcelonan reissua. Siinä matkassa kaikki oli kohdallaan ja jäi erityisen hyvin mieleen senkin vuoksi, että se on ensimmäinen matka jonka O:kun muistaa. Edelleen jos taivaalla näkyy lentokone on se O:n mukaan mitä todennäköisimmin matkalla Barcelonaan 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:37

      Voi ihana O <3 Ja tuosta yhteisistä matkasta jääkin aivan varmasti tosi kiva muisto koko teidän porukalle 🙂

  • Vastaa Seppo 4.5.2014 at 16:12

    Minun kohdallani vanhemmat eivät ole vaikuttaneet matkailuinnostukseeni, koska he ovat kotimaassa viihtyvää sorttia. Lapsena matkailinkin vain Suomessa lähinnä sukuloimassa.
    Nyt aikuisiällä avopuolisoni on kovasti koettanut herätellä nukkuvaa matkakärpästäni ja kyllä se on jo pikkuhiljaa alkanut heräilläkin. Tälläkin hetkellä on suunnitelmissa yhteinen matka Etelä-Eurooppaan.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:40

      Ja kohta ei kärpästä pysäytä mikään, kun se kerran lähtee lentoon 🙂 Kotimaassa onkin kyllä niin paljon hienoja paikkoja, että niitä kiertämällä saisi monta monituista lomaa täytettyä.

  • Vastaa tt9 5.5.2014 at 00:08

    Matkustimme lapsena paljon, joten siitä jäi kipinä nähdä uusia paikkoja aikuisenakin omin ehdoin.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:41

      Se onkin jännä sitten käydä joskus vaikka samoissa paikoissa uudemmin, kun on ensin juniorina nähnyt vanhempien kanssa reissatessa ja aikoisena menee katsomaan omin ehdoin. Voi jotkut paikat näyttää vähän erilaisilta 😀

  • Vastaa pex 5.5.2014 at 07:05

    paljon lapsena tuli käytyä Portugalissa, joten ne matkat perheen kanssa ovat jääneet parhaiten mieleen ja tietysti paikka.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:44

      Portugali onkin meillä vielä kokematta, mutta ehdottomasti pian käytävien maiden listalla 🙂

  • Vastaa Soleil 5.5.2014 at 12:15

    Omaan ulkomaiden kaipuuseen ei ole vaikuttanut äitini. Hän ajattelee matkailusta, että se on turhanpäivästä vouhotusta ja levottoman elämää.

    Monesti mietin millainen Mies on ollut isoisoisäni. Olenko minä häneltä perinyt jotakin, kun olen vähän erilainen ollut aina, ulkomaiden kaipuinen? Jotenkin minusta tuntuu, että minulla ja hänellä olisi voinut olla jotakin yhteistä? Hän kuoli kuukausi ennen syntymääni. Hän lähti 1900 luvun alussa Amerikkaan. Hänen on täytynyt olla aika rohkea ja utelias, kun siihen aikaan on lähtenyt noinkin kauas. Hän oli lomareissullaan Suomessa käymässä ja menolippu takaisin Amerikkaan ostettuna Titaniciin 1912. Tuona lomareissulla hän löysi rakkauden Suomesta ja päätti olla lähtemättä Titanicin neitsytmatkalle.

    Jos jollakin omien ajatuksieni lisäksi on ollut vaikutusta ulkomaiden kaipuuseen, on se Tätini, joka asuu Norjassa. Hän oli minulle suuri ihailun kohteeni lapsena. Pohjois-Suomessa, kun asuin ne etelä-Suomesta kesäisin kyläilemässä käyvät sukulaiset olivat myös silmissäni, kuin eri planeetalta, iloisia ja mukavan tuntuisia ihmisiä. Heillä oli aina mukavia ja kiinnostavia tarinoita kerrottavina. Minusta heillä oli myös suuri merkitys siihen, että minua alkoi kiinnostaa elämä syntymäpaikkakuntani ulkopuolelta, jo lapsena. Vai oliko se vain sitten synnynnäinen polte ja kiinnostus? Kunnes sitten, alle kymmenvuotiaana aloin haaveilemaan matkailusta ja ulkomailla asumisesta. Ehkäpä niillä kesäisillä sukuloimisreissuilla etelä-Suomeen lapsena oli myös vaikutusta, että minusta tuli näkemisen ja kokemisen nälkäinen, eikä tuo nälkä ole vieläkään sammunut. Yksitoista vuotiaan pääsin käymään sitten ekakerran Norjassa. Se oli menoa sitten, ne unelmat ja haaveet vain alkoi lisääntyä. Oli mukava unelmoida ja haaveilla, sen taidon minä osasin jo silloin. Toisen matkani tein Norjaan omalla perheellä 1987, rakastuin kovasti tuolloin etelä-Norjan vuoriin. Ensimmäinen reissu etelä-Eurooppaan tehtiin 1992 ja tuloin suuri rakkaus Alppeja kohtaan syttyi, eikä siinä loppua ole näkyvissä. Haaveiluni ja unelmointi eivät ole mennyt hukkaan sillä olen saanut elää ulkosuomalaisena yli kolme vuotta. Keski-iän kynnyksellä on löytynyt vasta koti/kotiseutu, minne tunnen kuuluvani ja mitä olen etsinyt. Hyvällä ilmalla ne ihanaiset Alpit näkyvät rakkaaseen kotikylääni. Kiitos, tästä mukavasta ja kotoisasta tunteesta elämä!

    Ja kun rinnalla on aviopuoliso joka tykkää myös samoista asioista, meidän matkamme jatkuu. Haaveita toteutellaan pikku hiljaa ja loppu elämämme, ulkosuomalaisina maailmalla.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:49

      Voi ihana mikä kommentti ja huikea tarina <3 Isoisäsi on ollut kyllä aikamoisen seikkailun nälkäinen ja aika hurjaa, että rakkauden vuoksi säästyi hän tuolta kohtalokkaalta matkalta. Unelmat on tehty toteutettavaksi ja upeaa on erityisesti juuri se, että toteutatte sitä Miehesi kanssa yhdessä 🙂

  • Vastaa maisa 5.5.2014 at 16:35

    Varmaan äiti on vaikuttanut eniten hänen kanssaan ollaan jonkin verran lomailtu ulkomailla, mutta nyt aikuisiällä ei ole juuri missään tullut käytyä muuta kuin kotisuomen kohteissa.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:51

      Kotisuomessakin on niin paljon hienoa nähtävää, että niistä saa monta lomakalenteria täytettyä 🙂

  • Vastaa Marjo 5.5.2014 at 22:11

    Itse en päässyt lapsena/nuorena ulkomaille reissaamaan, joten vasta aikuisiällä olen kiinnostunut matkailusta. En osaa nimetä ketään kuka olisi vaikuttanut omaan sisäiseen matkaajaan, ehkä se on herännyt aivain itsestään.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:52

      Ympäristön vaikutusta ei pidä aliarvoida. Mukava kuulla, että olet kiinnostunut matkailusta 🙂

  • Vastaa Jelena 6.5.2014 at 15:49

    Äitini on armoton matkailija, ja hän rakastaakin lentokoneella matkustamista. Kolmessa eri kohteessa ollaan käyty, ja kyllä sen huomaa, että siellä paremmin viihtyy!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:53

      Lentokentissä on oma fiiliksensä, mutta lentokoneita en ole kyllä oikein oppinut rakastamaan. Hienoa kuulla, että joku nauttii ihan itse koneessa olemisestakin 🙂

  • Vastaa LP 6.5.2014 at 15:53

    Rakastan matkustelua.. Ulkomaille pääsy on jotain niin mahtavaa! Rahatilanteemme vuoksi en ole kovinkaan usein päässyt matkalle, mutta isäni kanssa olen esimerkiksi ihanassa Espanjassa päässyt käymään!!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:55

      Reissu se on aina reissu, oli sitten lähemmäkis, kauemmaksi, isolla tai pienellä budjetilla. Mukava kuulla, että nautit koko sydämestäsi matkustelusta 🙂

  • Vastaa Miiuli 6.5.2014 at 17:38

    Minua seká áitiáni on inspiroinut siskoni, joka on rohkaissut meitá matkustamaan erilaisiin kohteisiin ennakkoluulottomasti. Siskoni passi on táynná leimoja, sillá hán on ehtinyt matkustella kaikilla mantereilla.

    Olen matkustellut siskoni kanssa eri kohteissa Euroopassa ja minua kiehtoo hánen rohkea ja reipas asenteensa: jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, niin keksitáán uusia suunnitelmia. Hánen kanssaan matkustelu on huoletonta ja poikkeuksetta olen hánen seurassaan saanut mahdollisuuden tutustua myős paikallisiin eri matkakohteissa.

    Jos minua josku epáilyttáá tai pelottaa yksin matkalle láhtő, on siskoni minua poikkeuksetta tukenut. Támán ansiosta minulla on nyt usemman kuukauden matka ensi syksyksi varattuna, kyseessá on siis todellinen seikkailu, mitá odotan innolla!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 20:58

      Hienoa, että sinulla kannustetaan ja rohkaistaan lähipiirissäsi. Ne on tärkeät eväät seikkailuun lähtiessä. Useamman kuukauden matka kuulostaa upealta! Oikein hyvää ja seikkailun täyteistä matkaa 🙂

  • Vastaa Irmeli 6.5.2014 at 17:54

    Nuorempana emme matkustelluun ulkomaille, mutta Suomessa sitten sitäkin enemmän! Vanhempani Kävivät kyllä Venäjän (silloisen neuvostoliiton) puolella useasti, mutta lapsia sinne mukaan ei otettu. Nykyään perheellisenä aikuisena joka lomalla mahdollisuuksien (esim rahatilanteen) mukaan suuntaamme lapsien kanssa ulkomaille, edes sitten tähän Suomen lähelle, yleensä Ruotsiin tai Viroon. Ehdottomasti lämpimät maat ovat vieneet sydämeni, ja ensi kesänäkin olisi tarkoitus päästä lähtemään lentokoneella vähän kauemmas lomailemaan. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:00

      Oikein hyvää lomaa teille ja toivotaan oikein lämmintä ja unelmien täyteistä reissua kaukomaille 🙂

  • Vastaa Arhippa 7.5.2014 at 05:29

    Omaan matkaajaani on vaikuttanut eniten varmaankin äitini. Vaikka emme pystyneet matkustelemaan kovinkaan eksoottisiin paikkoihin kun meitä oli valtava sisaruskatras ja äitini oli yksinhuoltaja, hän silti aina kannusti meitä seikkailemaan ja tutkimaan maailmaa. Ja kertoi meille matkoista, joita oli tehnyt ollessaan vielä nuori. Myös kirjojen lukemisella on varmasti ollut vaikutusta sisäiseen matkaajaani.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:02

      Lähemmäksikin tehdyt reissut, joissa ei välttämättä ole uskomatonta eksotiikkaa, niin ovat nekin ihan yhtä arvokkaita yhdessä tehtyjä matkoja ja koettuja elämyksiä 🙂

  • Vastaa Mariamaria 7.5.2014 at 05:37

    Olen matkustanut paljon, mutta rakkaimpia reissuja ovat muutamat isosiskon kanssa tehdyt reissut. Ollaan kierrelty autolla Norjaa, yövytty Bed&Breakfastissa Irlannissa, jääty lukkojen taakse juutalaiselle hautausmaalle Puolassa, koluttu Riikan pikkukatuja ja ihasteltu etelä-Ruotsin kartanoita. Hänen kanssaan on samanlainen maku ja mielipide siitä, mikä on kiinnostavaa. Millään reissulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia ja aina on saatu reissusta läjäpäin hyviä kuvia ihasteltaviksi.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:04

      Mahtavaa, että on sisko jonka kanssa reissailla ja kerätä yhteisiä muistoja 🙂

  • Vastaa Janttara 7.5.2014 at 15:56

    Matkusteltuahan tässä on tullut elämän aikana… Haluaisin antaa korun vanhimmalle tyttärelleni, jonka kanssa ollaan reissattu paljon. Ei niin kauas, mutta todella usein. Laivalla seilataan Tukholmaan tapaamaan nuorinta tytärtäni monta kertaa vuodessa ja lapsenlapsi on ollut mukana muutaman kuukauden iästä alkaen. 2,5-vuotias napero on tainnut olla laivalla elämänsä aikana jo ainakin 30 kertaa, kun kaikki Tallinnan risteilytkin lasketaan matkaan 😀 Siinä on tuleva maailmanmatkaaja. Oikein odottaa seuraavaa laivamatkaa ja lentoreissu Espanjaankin sujui ihan iloisesti

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:05

      No teille on melkoisen monta laiva matkaa jo porukalla kiertynyt 😀 Niistä on jäänyt varmasti monen monta hyvää muistoja ja hyvä pohja mille rakentaa tulevia yhteisiä matkoja.

  • Vastaa Petra 7.5.2014 at 19:34

    Vanhemmat rohkaisivat lähtemään matkustelemaan, mutta oma ja ystävien tuoma into ja yksi kerta riitti. Että matkustelua halusi jatkaa. Nyt miehen kanssa matkustellaan,mutta kohteet katsotaan lapsiystävällisyyden ja helppouden mukaan.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:09

      Näinhän se on, että elämän tilanteen mukaan reissut muuttaa muotoaan. Jokaiselle matkalle on aikansa ja paikkansa. Nyt vuorostanne kasvatatte uusia pieniä maailman matkaajia ja saatte siinä samalla roppa kaupalla yhteisiä ihania muistoja 🙂

  • Vastaa Krista 7.5.2014 at 23:27

    En osaa sanoa, onko mun matkaintooni vaikuttanut niinkään kukaan henkilö vai kaipuu Suomea lämpimämpään ilmanalaan… Olen aina haikaillut nimenomaan rantalomille, kotimaassa kun harvoin on mulle mieleiset säät. Toki äidiltä olen opinut rohkeutta pärjätä missä vain, maailmallakin.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:11

      Ainakin sinulla on sitten motiivit kohdillaan reissun lähtemiseksi 🙂

  • Vastaa KCP 8.5.2014 at 04:43

    Matkailun olen imenyt jo äidinmaidossa, mama nimittäin on ollut ikänsä matkaoppaana ja olen syntynytkin ulkomailla. Siinä oppi näkemään matkailun hyvät ja huonot puolet kun vierestä seurasi äidin töitä. Jo nuorena oppi suhtautumaan joustavasti äkillisiin tilanteisiin ja kulttuurieroihin, joihin reissussa väkisinkin törmää. Ja äiti opetti mikä on parasta matkailussa, hyvä ruoka ja uudet elämykset!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:13

      Kuulostaa varsin erilaiselta ja kiehtovalta lapsuudelta. Siinä on varmasti saanut samalla erinomaiset eväät omia reissuja varten 🙂

  • Vastaa Terhi 8.5.2014 at 07:40

    Matkailukipinän on sytyttänyt aikoinaan varmaankin isovanhempani; mummu ja taata. He olivat eläkepäivillään ahkeria matkaajia, ja sain aina tuliaisiksi ihania koristenukkeja Euroopan eri kolkista. Valitettavasti en koskaan päässyt ruotsinlaivaa pidemmälle matkalle isovanhempieni kanssa, enkä muutenkaan lapsena matkustanut ulkomaille.
    Nyt vanhempana olen matkustellut enemmän, ja erityisen tärkeitä hetkiä ovat olleen omien vanhempieni matkat luokseni sinne, missä kulloinkin olen asustanut. Ihan spesiaalitärkeää oli saada näyttää äidilleni, miten täällä Korean peräkylillä asutaan; viime marraskuinen Korean reissu oli äitini ensimmäinen Euroopan mantereen ulkopuolelle suuntautunut reissu ja kutkutteli sekä hänen että minun mielessä pitkään. Äiti myös innostui matkasta niin paljon, että suunnittelee jo uutta lentoa tänne itäisen meren rannalle… 🙂
    Mutta tärkeimpänä matkakipinän synnyttäjänä lienee mieheni, jonka kannustamana ja innostamana olen päässyt kokemaan vaikka mitä ihania paikkoja. Hän on myös maailman paras matkakumppani.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:17

      Kuulostaa mahtavalta tuo miten äitisikin on innostunut reissaamisesta 🙂 Läheiset ovatkin kyllä mitä parhaita matkakumppaneita, kun voi olla ihan se oma itsensä kaikkine ominaisuuksineen.

  • Vastaa Samsam 8.5.2014 at 12:50

    No kukas muu kuin äiti, olisi vaikuttanut minun sisäiseen matkaajaani. Emme juurikaan matkustelleet eksoottisiin kohteisiin kun olin pieni, mutta Eurooppan kaupunkikohteisiin aina silloin tällöin. En ole siis ikinä oppinut löhölomailemaan, vaan lomalla etsitään uusia kokemuksia ja kolutaan paikkoja, nautitaan paikan tunnelmasta ja syödään hyvin. Kun olin 10-vuotias, sain äidiltä ja isältä lahjaksi lentoliput Irlantiin, tätiä tapaamaan ja olin tosi ylpeä, kun sain lähteä reissuun ihan yksin. Äiti onkin aina luottanut siihen, että pärjään ulkomailla, eikä ole ylihuolehtinut vaan kannustanut matkalle lähtöön aina kun siihen on mahdollisuus ilmaantunut

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:20

      Voin uskoa miten jännää oli matkustaa yksi lappu kaulassa 🙂 Meilläkin on J:n kanssa vieläkin molemmilla muistissa ensimmäiset yksin tehdyt matkat suurin piirtein saman ikäisenä kuin sinä. Upeaa, että äitisi kannustaa reissaamaan ja uutta kokemaan.

  • Vastaa Teha 8.5.2014 at 12:52

    Vanhemmiltahan tuo reissu veri on varmasti periytynyt, sillä jo vauvaiällä on mummoloissa käyty, vaikka meillä ei ollut edes autoa.

    Lapsuuskesät oli hauskoja, kun ne vietettiin isovanhempien luona, sillä aikaa, kun vanhemmat olivat töissä – Kesäloma tiesi aina kesän kohokohtaa, odotettua reissua jonnekin päin Suomea.

    Telttaillen reissut mahtoivat olla hieman edullisempia, mutta myös jotenkin hauskempia/mielenkiintoisempia, kun pääsi näkemään kaikenlaista, mm. järvestä leirintäalueelle saapuneen amfibio-ajoneuvon.

    10-v. ikäisenä tutustuttuani lasketteluun, reissujen määrä vain lisääntyi, kun muualle kuin mummuloihin suuntauneet hiihtolomareissut tulivat mukaan kuvioihin. Hauskinta näissä matkoissa oli “valta” valita kohde, minkä myötä osallistuin matkojen “suunnitteluun”. Vuosien varrella on tullut tutustuttua n. 50 hiihtokeskukseen.

    Myös partioharrastus on tuonut paljon väriä matkoihin, sillä erilaisissa tapahtumissa/kilpailuissa/leireillä on tullut käytyä lukemattomissa paikoissa ympäri Suomea.

    Kuitenkin vasta 18-v saavutettuani ja ajokortin saatuani, on maailmalla seikkailu tullut kuvioihin kunnolla. Kansainvälisten komennustöiden myötä kohentunut talous antoi mahdollisuuden toteuttaa pitkäaikaiset haaveet tutustua WhistlerBlackcombiin Kanadan British Columbiassa ja kiertää Uuden-Seelannin molempia saaria ajan kanssa.

    Nämä haaveet toteutuivat yhdessä tuoreen vaimon kanssa hiihtohäämatkana Kanadaan ja yhteisenä unelmamatkana Uuteen-Seelantiin, jolloin nähtiin myös U2 soittamassa Aucklandissa – One Tree Hill – kappale, jota bändi ei muualla esitä, sillä nimen mukainen kukkula sijaitsee nimenomaan Aucklandissa.

    Uusista matkoista unelmoidessa, olisi kiva antaa äitienpäivänä jotain pientä iki-ihanalle matkakumppanille, sillä nykyään reissataan Veeran kanssa “porukalla”, kuten hän aina sanoo..

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:23

      Voi ihana mikä maailman matkaajan tarina 🙂 Huikeita kokemuksia aivan taatusti kaikki tyyni!! Eikä vain ne matkat, vaan myös reissussa koetut ja jaetut hetket läheisten kanssa.

  • Vastaa Nella 8.5.2014 at 14:04

    Lapsena ei paljoa matkusteltu, varsinkin kun pohjoisessa asuttiin, sieltä oli pitkä matka joka paikkaan ja varsinkin lentokentille, joilta olisi etelän lomille päässyt. Silti minun sisäinen matkamieheni on ottanut oppia äidistä, elämänasenteesta, joka on aina kehoittanut koittamaan kaikkea uutta ja tutkailemaan maailmaa jokaisesta näkövinkkelistä. Nykyään tulee reissattua moneen kertaan vuodessa, lähelle ja vähän kauemmaskin.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 8.5.2014 at 21:26

      Kokemukset ovatkin pitkälti asenteesta kiinni, olivatpa matkat sitten lähelle tai kauas 🙂

    Vastaa