Pallontallaajat.net
Valikko
Tallinna Viro

Tallinnan tarinoita

13.4.2014

Ensikosketukseni Tallinnaan tapahtui keväällä 1992, kun matkasimme kuudennen luokan keväällä leirikouluun Saarenmaalle. Matkaan lähdettiin Eteläsatamasta legendaarisella M/S  Georg Otsilla. Ensimmäinen yö vietettiin Tallinnassa, josta aamulla matkamme jatkui kohti kesäistä Saarenmaata. Kaupungista mieleen on jäänyt vierailu Laululavalla ja oppaan tarina siitä kuinka 300 000 virolaista oli kokoontunut paikanpäälle 1987 laulamaan kiellettyjä kansallislauluja. Lisäksi muistan Viru hotellin (vaikkemme siellä yöpyneetkään) ja kauniin maiseman vanhan kaupungin näköalapaikalta.

Mieleen on myös jäänyt se kuinka etuoikeutetuiksi tunsimme itsemme paikallisten ikätovereiden keskuudessa. Viro oli vasta elokuussa 1991 julistettu itsenäiseksi ja maassa elettiin pula-aikaa. Voitte uskoa, että suomalaiselle 90-luvun alun teinille kaikki kerrotut ja luetut tarinat olivat aika karua informaatiota. Oli vaikea kuvitella, että kaupassa ei olisi maitoa, jauhoja, kahvia, sokeria jne. meille tuiki tavallisia elintarvikkeita. Saman vuoden alussa oli maassa voimassa elintarvikesäännöstely, joka rajoitti ostostentekoa niidenkin osalta, joilla olisi ollut varaa.

Luokallamme oli ystävyyskoulu Tallinnan ulkopuolella, jossa vietimme vielä yhden yön palatessamme Saarenmaalta takaisin. Olimme käyneet kirjeenvaihtoa jokainen oman kirjetoverin kanssa ja tarkoitus oli, että yövymme viimeisen yön oman kirjekaverin kotona. Tuliaisiksi meidät ohjeistettiin tuomaan kaikkia niitä peruselintarvikkeita, joista ikätovereidemme kotona oli pulaa. Muistan miten hämmentynyt olin antaessani tuliaiskassin kirjekaverini äidille heidän erittäin huonokuntoisessa puutalossa. Enkä ikinä unohda kuinka liikuttuneen onnelliseksi he siitä tulivat. Iltaa vietettiin ystävyyskoululla ja on vaikea kuvailla edes miten lämpimästi meidät toivotettiin tervetulleiksi. Molemmat luokat esittivät toisillensa laulun omalla kielellään. Me lauloimme Päivänsäde ja menninkäinen, enkä taaskaan osunut siihen korkeimpaan nuottiin.

IMG_0530 IMG_0535

Muistot tuosta ensimmäisestä matkasta elävät edelleen valokuvien muodossa. Kamera on kulkenut matkassani pienestä pitäen, mutta mitä ilmeisemmin en ole sitä kehdannut kaivaa esiin Tallinnassa vietettyinä hetkinä. Saarenmaalta kuvasatoa löytyy enemmänkin. Kuvia joskus katsellessa ei voi kuin todeta, että muoti on palannut tuohon samaan aikakauteen.

Viime sunnuntaina tein jälleen retken Tallinnaan. Matkaan lähdettiin Eckerö Linen M/S Finlandialla. Reissukaverina oli J:n sijaan tällä kertaa ystäväni LP ja kassiin pakkasin edellisenä päivänä hankkimani Canonin EOS M -kameran. Sää ei ollut varsinaisesti otollisin päiväreissuamme ajatellen, sillä viikon kestäneen auringonpaisteen jälkeen verhoutuivat Helsinki ja Tallinna molemmat harmaaseen huntuun. Emme antaneet sen häiritä vaan pukeuduimme lämpimästi ja nautimme kiireettömästi päivästä vanhan kaupungin kujilla ilman muita turisteja. Oli ihanaa, kun hartiat eivät väsyneet kameran kanniskelusta ja kameraa tuli kaivettua esiin ahkerasti. Ystävä oli onneksi kärsivällinen ja antoi meikäläisen kyykistellä eri kuvakulmia, kokeilla eri valotuksia ja innostui mukana jokaisesta löydöksestä seuraavan kulman takana.

IMG_0554IMG_0566 IMG_0567

Ruoka-aikaan suuntasimme vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle teollisuusalueelle. Useat blogit ovatkin jo tätä ravintolaa mainostaneet, eivätkä suotta! F-Hoonessa nautittu lounas kruunasi päivän ja ansaitseekin ihan oman postauksensa. Tarjoilijamme oli syntynyt mahdollisesti vuonna 1992, eikä voi  olla miettimättä kuinka kauas on Virossa tultu noista reilun parinkymmenen vuoden takaisista päivistä. Ihmiset ovat samoja ihania ja ystävällisiä, mutta muuten on vaikea tunnistaa mistään, että sama kaupunki on kyseessä. Päivästä jäi yksinkertaisesti niin hyvä fiilis, että kaupunkiin on pakko päästä pian uudestaan ja mieluummin yhdeksi tai kahdeksi yöksi, niin ehtisi katsastamaan paikkoja vähän enemmänkin. Erityisesti jäi kaivelemaan mitä kaikkea jännittävää muuta teollisuusalueelta löytyisikään. Ainakin muutama koluttava kirpputori, jotka tällä kertaa olivat harmillisesti sunnuntain vuoksi kiinni. Ensi kerralla paremmalla onnella siis. Vai mitä sanoo ruudun takainen raati, mihin itse suuntaat Tallinnassa vieraillessasi?

IMG_0593 IMG_0579

 

Jos joku haluaa lukaista tarkemmin mitä tuo 1992 talven pula-aika todella tarkoitti, niin kannattaa klikata tähän artikkeliin.

Saatat myös pitää näistä

11 Kommenttia

  • Vastaa Inka 13.4.2014 at 11:50

    Kuulostaa tosi mahtavalta tuo teidän ystävyyskoulukokemus! Mää vierailin meidän yläasteen ystäväkoululla Venäjällä 2003, ja se oli aika maailmoja mullistava kokemus myös. Pitäisi joskus skannata ne kuvat blogiin, hah!

    Ja Tallinnassa näyttää kyllä superkauniilta harmaasta säästä huolimatta, ja kuvatkin on aika vakuuttavia. Oli varmasti nappiostos se uusi kamera! 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 13.4.2014 at 20:10

      Voin uskoa joo, että Venäjällä vierailu on ollut melkoinen kokemus. Kokemus se oli itsellekin, vaikka ikää sitten siinä kohti oli jo vähän enempi. Iso peukku skannaukselle!

      Kamera vaatii taas vähän totuttelua, mutta ainakin sitä tulee kuskattua mukana myös silloin kun aiemmin kamera paino syistä olisi jäänyt kokonaan kotiin 🙂

  • Vastaa Teea 13.4.2014 at 12:16

    Mukavan kuuloinen reissu teillä ollut! Hieno raidekuva, tuli ihan sellainen fiilis siellä paikan päälläkin, että olisi ollut kiva lähteä seuraamaan minne raiteet vie 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 13.4.2014 at 20:12

      Oot niin oikeassa, että raiteita pitkin olisi tehnyt mieli lähteä kulkemaan! Ja kiitos vaan, olit yksi niistä bloggaajista, joiden blogista tuosta F-hoonesta lueskelin ja innostuin 😉

  • Vastaa Mari 13.4.2014 at 13:25

    Ihania kuvia, säästä huolimatta! 🙂

    Varmaan suurimmalle osalle meistä suomalaisista on edelleen hämmentävää huomata, kuinka itsestäänselvinä pidämme monia asioita, kuten esimerkiksi noiden peruselintarvikkeiden saatavuutta. Ja vuonna 1992 ei ole tarvinnut lähteä naapurimaata pidemmälle näkemään, kuinka iloiseksi ihmiset tulevat niin pienestä, joka on heille suurta. Hienoja, erilaisia muistoja!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 13.4.2014 at 20:21

      Kiitos Mari 🙂
      Lähikaupassa kuluttajahan voi saada suorastaan hepulin, jos jokin tuote on loppunut hyllystä. Myönnettävä kyllä, että pisti taas vähän miettimään kun menneitä muistelin. Tärkeitä muistoja siis 🙂

  • Vastaa nevy 13.4.2014 at 22:28

    Upeita kuvia! Aina ei tarvitse matkustaa kauas, kun lähelläkin on kuvattavaa 🙂 Uskon tietäväni tuon teollisuusalueen mitä tarkoitat. Siellä oli kesällä ulkokirppiskin ja divareita. Sinne voisi suunnata uudelleen seuraavalla Tallinnan reissulla.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 14.4.2014 at 17:05

      Kuulostaa juuri oikealta tuo mielikuvasi alueesta. Kesällä ehdottomasti uudestaan. Joskus lähellä on vaan liian lähellä tai sitten tulee muuten ylenkatsottua. Hyvä aina ottaa pieni muistinvirkistystä 🙂

  • Vastaa Jenna 14.4.2014 at 20:00

    Kiva reissu teillä takana! Ja ihania kuvia! Tallinnassakin riittää nähtävää ja koluttavaa. Tuo 1992 pula-aika herättää ajatuksia siitä, että pitää arvostaa sitä mitä itsellä juuri nyt on. Ei saisi pitää asioita itsestäänselvyyksinä.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 15.4.2014 at 17:40

      Kiitos Jenna 🙂 Erityisen kivaa onkin löytää vanhasta tutusta jotain uutta kivaa koluttavaa ilman et tulee fiilis et tää on nyt kyl niin nähty.

  • Vastaa Rimma 16.4.2014 at 12:43

    Mullakin on lämpimiä muistoja ystävyyskoulujutuista Ruotsin maalta. Tallinnaan on kyllä pakko mennä tänä kesänä pyörähtämään pitkästä aikaa!

  • Vastaa