Viime viikolla teimme paluun viiden vuoden taakse Costa Ricaan ja tänään jatketaan samasta aiheesta. Lennot olivat tosiaan pääkaupunkiin San Joseen, josta suuntasimme ensitöiksemme löhöilemään Manuel Antonion rannoille. Tai se oli suunnitelma, mutta siellä vietetyt päivät kuluivat pääasiassa Lontooseen jääneitä matkatavaroita metsästäessä, jonka seurauksena tehtiin ostosreissuja naapurikylän Quepokseen, jossa myös puhelimelle oli kentät toisin kuin omassa kylässämme (silloin). Muuten lähinnä lueskeltiin ja möllöteltiin odotellessa.
Manuel Antoniosta reissasimme vuorille viime viikon maisemiin ja sieltä vielä palmujen katveeseen rantahiekalle Samaran kylään. Majapaikkamme Fenixin omisti Amerikkalainen pariskunta, jotka olivat tulleet jo vuosia sitten Costa Ricaan Phylliksen kyllästyttyään koulubussin ajamiseen Seattlen talvessa. Lapset olivat kasvaneet aikuisiksi ja valitettavasti Fenix oli jo vierailumme aikaan myynnissä. Pariskunnan seuraava haave oli lähteä Alaskaan kullanhuuhdontahommiin. Koko paikka koostui kuudesta pienestä asunnosta, joiden edessä oli pieni uima-allas ja palmupuiden varjostama alue riippumattoineen. Omalta ovelta rantahiekalle oli ehkä 30 metriä. Kaupasta ei tarvinnut kanniskella juotavia, sillä Phyllis piti huolen myös janoisista vieraistaan sijoittamalla liinavaatevarastoon kylmäkaapin ja siitä sitten vain merkkailtiin vihkoon päivämäärän kera mitä oli otettu ja lähtiessä maksettiin.
Samarassa vietetyt päivät olivat siis ymmärrettävästikin varsin leppoisia. Päivät makoiltiin rannalla, polskittiin aalloissa ja pysähdyttiin kuuntelemaan ohi pihaa hoitavan Phylliksen tarinoita. Iltaisin ihasteltiin horisonttiin laskeutuvaa aurinkoa ja jos ei jaksettu laittaa ruokaa omassa keittiössä, niin suunnattiin kuun valossa rantaa pitkin kylille syömään.
Jos tuoreempia juttuja haluaa Costa Ricasta lukasta, niin käykäähän kurkistamassa Annikan Tarinoita Maailmalta -blogia, Marin Marimente -blogia. Tai meidän ikisuosikkia Suvin ja Kristianin Suuntana Maailma -blogia, josta löytyy aivan uskomattoman hienoa kuvamatskua myös Samarasta!
****
Torstaisin jaamme blogissa otoksia Millan Instragram -tililtä osana kansainvälistä Instagram Travel Thursday -tempausta! Millan IG-tilin löytää nimellä @millapingviini. Suomessa viikottaista matkailun ilosanomaa Instagramin kautta levittävät ehtoisat emännät Destination Unknown, Kaukokaipuun tai Running With Wild Horses -blogien takana.
26 Kommenttia
Näissä kuvissa on tunnelmaa! Mahtavan leppoisaa menoa ja oijoi, mitkä maisemat.
Kiitos Amanda 🙂
Voi nuo palmut ja tuo vehreys, tulisipa se pian tänne Suomeenkin!
Sanos muuta! Eiköhän se sieltä pian tule, jos tähän malliin arska jaksaa paistaa.
Ihana ja rento fiilis välittyy niin hyvin näistä kuvista… Sait Costa Rican mun bucket listalle 🙂
Ja hei, oli kiva nähdä eilen! 🙂
Täytyy sanoa, että itsellekin tuli ekaa kertaa tätä postausta tehdessä semmonen fiilis, että tuonne olisi ihana päästä takaisin. Ja tosiaan oli kiva nähdä eilen 🙂
Voi että miten ihania kuvia! Ja varsinkin tuo missä tuo varsa laukkaa biitsillä! Olisikin kiva päästä tuollaisiin maisemiin juuri nyt!
Kiitos Laura! Se varsa oli kyllä aikamoinen tapaus. Kirmasi pitkin rantaa ja sai sydämen pomppaamaan kurkkuun, kun yhtäkkiä kaartoi meidän rantatuolien välistä pamujen varjoon 😀
Heh, tätä on taas odotettu 🙂 On nää blogit kyllä mainioita, kun saa mahtavia reissuvinkkejä!
Kiitos Tiina ihanasta kommentista 🙂 Blogit toimii kyllä mitä parhaana matkakuumeen nostattajana.
Upea tunnelma kuvissa 🙂 Hienoja tollaiset tarinat, kun vaikkapa majapaikkanne omistajien! 🙂
Kiitos Sofia! Kyseisellä pariskunnalla ei tuntunut elämästä rohkeutta puuttuvan. Voisi itsekin ottaa mallia ainaisen pähkäilyn sijaan.
Kuvista välittyy ihanan rento fiilis ja tuo viimeinen heppakuva auringonlaskun kera on mitä mainioin!
Kiitos Katja 🙂
No niin. Instagramin perusteella vähän pelkäsinkin että tätä täältä olisi tulossa… 🙂 Aivan mielettömän upeita maisemia, aivan mieletön matkakuume. Saat kertoa lisää keväällä Norjassa! 🙂
Kiitos Satu 🙂 Joo ei meillä varmaan reissutarinat ihan heti lopu, eikä tosiaan tule yksi pitkä viikonloppu riittämään niiden läpi käymiseen!
Tuonne vielä joskus! Ehdottomasti.
Itsellekin tuli pitkästä aikaa näitä kuvia kahlatessa sellanen fiilis, että tuonne pitäisi päästä takaisin. Vaihtelua välistä Aasialle.
Ihania kuvia, niin rentouttavan näköistä. Tuommoiset perhemajoitukset ovat ihania jos niissä on välitön tunnelma. Kuulostaa mukavalta. Ihmisten elämäntarinat ovat kiehtovaa kuunneltavaa (ja luettavaa), mitäköhän Phyllisin elämään kuuluu, veiköhän tiet lopulta Alaskaan vai minne :).
Phyllis miehineen oli sen verran hippihenkinen pariskunta, että tunnelma oli todellakin välitön. Pienellä googlailulla näyttäisi kyllä valitettavasti siltä, että Fenix on edelleen voimissain, eli ilmeisesti eivät ole paikkaa kuitenkaan myyneet. Mikä saakin meikäläisen pohtimaan entistä vakavammin uutta reissua Samaran rannoille 😉 Toivotaan, että ainakin jossain vaiheessa kävivät haaveilemissaan kullanhuuhdontahommissa Alaskassa. Tästähän täytyy lähteä ottamaan selvää 😀
Nonni, sinne sitten, mars matkaan ja raporttia tänne blogiin perästä 😀
Voi Costa Rica <3 Sinne on vielä joskus päästävä uudemman kerran tutkimaan maata lisää. Ihanan rentouttavalta kuulostaa teidän reissutunnelmat – mitäs sitä muuta lomalla tarviikaan kuin auringon, rannan ja hyvän seuran 🙂
P.S. Kiitos blogilinkkauksesta!
Kiitos vaan inspiraatiosta kaivautua arkiston aarteiden pariin 😉 Näin jälkikäteen muistellen paikka olikin aikamoinen helmi.
Vähänkö olen ihastellut sun Costa Rica kuvia IG:ssä, ihan täydellisiä! Ihana tuo villisti laukkaava heppa <3
Miten en ylläty, että juuri sinuun kolahti nuo kuvat hevosista 🙂 Ensi kerralla voisin nousta selkäänkin.
Mites mulla meni tämä ohi ihan täysin! Costa Ricaan olisi kyllä kiva palata, siellä riittäisi nähtävää ihan moneksi viikoksi! Kuulosti tosi idylliseltä tuo teidän biitsipaikka, toivottavasti jos joku on sen ostanut pitää sen samanlaisena 🙂