Pallontallaajat.net
Valikko
Costa Rica Monteverde

Instagram Travel Thursday: Pää pilvissä ja naama hymyssä

27.3.2014

Teimme matkan Costa Ricaan vuoden 2009 alun kunniaksi. Halusimme parin Thaimaassa vietetyn talviloman jälkeen nähdä muutakin ja erityisesti jotain vähän erilaista. Halusimme loman johon sisältyi paitsi lämpöä ja auringossa löhöilyä, niin myös luontoa ja jotain aktiviteettia. Luonto ja aktiviteetti osuus sijoitettiin ikään kuin kahden rannan väliin, eli siirtyessämme Manuel Antonion rannoilta Samaran rannoille (molemmat ovat Tyynenmeren puolella), teimme kolme yön pyrähdyksen vuorille Monteverdeen.

IMG_5305

Ei voida sanoa, että matka perille olisi ollut kivetön, sillä tiet olivat ainakin tuolloin erittäin huonossa kunnossa. Meitä kyyditsevä auto ylikuumeni kuoppaisella tiellä matkalla 1400m korkeuteen ja kuski meni vielä avaamaan konepellin, jolloin hän sai jäähdytinnesteet päällensä. Kauan kuski ei asiaa jaksanut surra vaan matka jatkui ja hetkeä myöhemmin jo taas pysähdyttiin ihastelemaan auringonlaskua tienvarteen. Perillä meitä odotti varsin sympaattinen majapaikka De Lucia Inn. Heti ensimmäisenä aamuna puettiin pitkähihaista päälle ja suunnattiin läheiselle kävelyreitille katsastamaan apinoita ja banaanipuita. Iltapäivällä nautittiin lounasta puuhun rakennetussa ravintolassa, kuinkas muutenkaan.

IG_vko4_k2

Toisena päivänä otettiin vuorokauden valoisista tunneista kaikki irti ystävällisen hotellin respan avustuksella. Aamun sarastaessa suuntasimme opastetulle Cloud Forestiin, eli pilvimetsään. Metsässä asustaa pari tuhatta kasvia, satakunta otusta ja satoja eri lintulajeja, joten odotuksemme olivat korkealla. Omat tennarit vaihtuivat perillä kumppareihin ja meille esiteltiin opas, joka luotsasi meitä ja kolme muuta pariskuntaa aamun varhaiselle kävelylle. Toiveissa oli, että olisimme tavanneet enemmänkin otuksia, mutta tyytyminen oli tällä erää lähinnä kasveihin. Sen sijaan oli kyllä mielenkiintoista kuulla kerrankin oppaan selittämänä eri kasveista ja metsän elämästä. Näin tuli kuultua ja huomattua pikkuasioita, joista ei muuten olisi tiennyt tuon taivaallista.

IG_vko4_k3

Pilvimetsän jälkeen suuntasimme ihmettelemään kolibreja ja erilaisia matelijoita. Iltapäivällä luvassa oli kuitenkin ehkä koko Monteverden reissun kohokohta Canopy Tour, eli vaijerin varassa liukumista puiden latvoissa! Huikea kokemus kerrassaan, jossa pääsi todella kokemaan hetkellisesti sellaisen vapauden tunteen, että saattoi kuvitella lentävänsä. Pisin liuku oli 770m, johon lähdettiin metsän siimeksestä, mutta yhtäkkiä huomaat olevasi korkealla puiden latvojen yläpuolella laakson yllä. Suosittelemme lämpimästi!

IG_vko4_k4

Tapahtumarikkaan päivän päätteeksi oli mukavaa ihastella auringonlaskua majapaikan jaetulla terassilla. Innostuimme juttusille naapuri huoneen Atlantasta kotoisin olevan vanhemman herrasmiehen kanssa, joka kyseli mitä tykkäsimme päivän maanjäristyksestä. Oli ihan pakko ihmetellä ääneen mistä hän mahtoi puhua ja kävi ilmi, että meidän roikkuessa vaijereiden varassa oli maa tärissyt 6,1 richterin voimalla. Moisen päivän päätteeksi muistot kirjattiin asian mukaisesti muistiin muistivihkoon. Oi niitä aikoja kun maailmassa oli paikkoja joissa ei kännykät löytäneet kenttää, muistot kirjattiin ainoastaan muistikirjaan ja myös epätarkat kuvat säilytettiin ihan vain siksi, että niissä oli jokin tärkeä muisto mitä haluttiin vaalia 😉

****

Torstaisin jaamme blogissa otoksia Millan Instragram -tililtä osana kansainvälistä Instagram Travel Thursday -tempausta! Millan IG-tilin löytää nimellä @millapingviini. Suomessa viikottaista matkailun ilosanomaa Instagramin kautta levittävät ehtoisat emännät Destination UnknownKaukokaipuun tai Running With Wild Horses -blogien takana.

Saatat myös pitää näistä

16 Kommenttia

  • Vastaa Tiina, Kinttupolulla 27.3.2014 at 21:29

    Arvaa vaan oonko odotellut tätä postausta siitä lähtien, kun bongasin Instagramista ekat kuvat Costa Ricalta 😀 Me nimittäin lähdetään sinne lokakuun puolessavälissä ja kaikki info on hyvin tervetullutta. Luonto vaikuttaa aivan upealta ja tuo Canopy tour vaikuttaa myös kokemisen arvoiselta. Muistatko yhtään mitä tuo elämys kustansi v. 2009…näihin päiviin hinta on tosin varmaan hieman kallistunut… En malta odottaa meidän reissua!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 28.3.2014 at 07:37

      Heh 😀 Mahtavaa kun joku odottaa postausta moisella innolla! Ja voi vitsi miten upeaa, että pääsette tuonne lokakuussa. Luonto on todella upea ja näitä vanhoja räpsyjä käydessäni läpi ajattelin jälleen sitä miten upeeta olis päästä tuonne uudestaan kunnon kameravermeiden kera. Canopy Tourin hintaa en valitettavasti muista ja muistikirjakin on valitettavasti pakattuna vintillä. Hankimme tosin lähes kaikki aktiviteetit suoraan hotellilta, joten taisimme maksaa könttänä koko homman.

  • Vastaa Satu VW / Destination Unknown 27.3.2014 at 21:35

    Täytyy tunnustaa, mulla kulkee edelleenkin muistikirja matkoilla mukana. Sitten onkin kiva reissun jälkeen ihmetellä missä ne muistiinpanot ovat, koneella, muistikirjassa vai kännykässä… 🙂 Ja Costa Ricaan tekisi kovasti mieli, kajakkien kanssa tosin, näyttää kyllä upealta paikalta!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 28.3.2014 at 07:41

      Hah, Satu 😀 Sepä se, tavara määrä vaan kasvaa. Muistikirjaa kuljetan itsekin mukana, mutta se on enemmän sellaista fiilistelyä ja omia ajatuksia mitä tulee sinne kirjoiteltua. En ole kuitenkaan vielä valmis avaamaan kaikkia syntyjä ja syviä blogissakaan 😀
      Costa Rica olis kyllä varmasti teillekin ihan mahtava kohde. Todella monipuolinen pieni maa, josta löytyy vähän jokaiselle jotakin.

  • Vastaa Katja 27.3.2014 at 22:00

    Voi Costa Rica! Espanjan opettajani on sieltä kotisin ja juuri kun olin päättänyt kysyä häneltä kunnon esitelmää kotimaastaan hänen kotimaassaan tapahtui jotakin ja niinpä hän lähti sinne eikä siis opeta enää. 🙁 saa nähdä milloin tulee takaisin vai tuleeko ollenkaan…
    Mutta onneksi on matkablogeja, joista voi fiilistellä maata! 😀
    Tuo vaijeri liuku on varmasti ollut ihan huikea!!!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 28.3.2014 at 07:42

      Oi, toivottavasti opettajallasi on kaikki kunnossa ja palaa vielä takaisin. Toivottavasti pääset myös itse joskus Costa Ricaan ihan käytännössä Espanjaa harjoittelemaan 🙂

  • Vastaa Anna Koskela 28.3.2014 at 02:52

    Mun sisar on käynyt Costa Ricassa ja hänen kertomukset oli sieltä auto-ongelmista, kumisaappaista, vaijeriliuista juurikin samanlaisia kuin sinun 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 28.3.2014 at 07:44

      Hauska kuulla, että jollakin on ollut saman suuntaisia kokemuksia. En ole varsinaisesti tuonne kuitenkaan takaisin ennen tämän postauksen tekoa kaivannut, mutta nyt on sellainen fiilis, että noille nurkille voisi lähteä uudestaan ja erityisesti vaijereihin liukumaan 🙂

  • Vastaa Inka 28.3.2014 at 07:29

    Ui vitsi! Ihan mahtava kuulla teidän seikkailuista ennen pingviinimatkoja, en tiennytkään että teki ootte reissannu noilla kulmilla. Luonto näyttää kyllä tosi mahtavalta!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 28.3.2014 at 07:46

      Joo, reissuja on vaikka kuinka jo ennen. Kuvamateriaali ei vain ihan yhtä laadukasta ja muistiinpanotkin vintillä, joka nostaa kynnystä rustailla niistä tänne blogin puolelle 😀 Costa Rica on kyllä todella monipuolinen luonnon ja aktiviteettien suhteen. Voisin lähteä taas uudestaan 😉

  • Vastaa Kaukokaipuun Nella 28.3.2014 at 09:37

    Voi että, ihana lukea tämä! Ja tuo vuorikuva, mikähän sana kuvastais sitä parhaiten.. Täydellinen? Joo, se se on! Upea!

    pst, sulla on vielä linkki mun vanhaan blogiosoitteeseen (:

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 29.3.2014 at 10:24

      Hei hyvä et huomautit! Copypastesin niin kätevästi edellisestä postauksesta, että en muistanut koko hommaa. Ja joo, tuo auringonlasku oli kyllä huikea ja oli todella kiva, että kuski pysäytti auton jotta saimme ihailla sitä muutenkin kuin auton ikkunasta 🙂 Ottavat rennosti ja siitä vois ottaa itsekin oppia.

  • Vastaa Teea 28.3.2014 at 17:12

    Minullakin kulkee muistikirja usein vielä mukana :). Kone on kulkenut matkoilla vasta vuoden verran eikä sekään jokaiselle lyhyelle reissulle pääse niin kirja ja kynä (+kännykkä) on ihan toimiva yhdistelmä vieläkin, ainakin välillä :).

    Ja on kyllä kiehtovan kuuloinen paikka, tuo ensimmäinen kuva on niin taianomainen, tuollaista maisemaa tuijottaisi mielellään pidempäänkin. Ja vaijerilla meneminen upeissa maisemissa on yksi unelmani, varmasti mahtavaa!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 29.3.2014 at 10:26

      Onhan niissä muistikirjoihin rustatuissa jutuissa vaan niin oma fiiliksensä. Pitiäisikin kaivaa taas jostain vintiltä esiin ja lukasta mitä tuli pohdittua esim Interraililla vm 2002 😀
      Koneella tulee nykyisin istuttua niin paljon, että välistä on hyvä ottaa lomaa kaikesta elektroniikastakin.

  • Vastaa Kea 29.3.2014 at 10:23

    Uuuuuu mitä kokemuksia Milla! Aika jännä, että maanjäristys oli just sillon kun roikuitte vaijereiden varassa. Mä oon niin korkean paikan pelkoinen, että miettisin kyllä useamman kerran ennen kuin menisin johonkin roikkumaan, mutta olisi kyllä varmasti sen arvoista. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 29.3.2014 at 10:33

      Olis aivan varmasti sen kokemuksen arvoinen! Tosin itse en kärsi korkean paikan kammosta, joten vaikea arvioida miten hirvittävältä se mahtaisi sinusta tuntua. Ainakin varmaan olisi aika voittaja olo kokemuksen jälkeen ja jalat makaroonia.

      Itse taas en tykkää yhtään järistyksestä. Koettiin 5,5 Uudessa-Seelannissa keskellä yötä, enkä halua ajatellakkaan miten kamalalta se 6,1 olisi tuntunut maanakamaralla seisten.

    Vastaa