Penangin ehdottomaan parhaimmistoon kuuluu Unescon vuodesta 2008 asti suojelema maailmanperintökohde Georgetown. Kyseessä on historiallisesti merkittävä kauppasatama, jonka kujilla kävellessä voi vielä tänäkin päivänä tehdä aikamatkan satoja vuosia taaksepäin. Päivän paahteessa pääsee kaupungin jalkakäytäväkujien varjoissa liikkumaan, mutta paras aika vapaamuotoiselle käyskentelylle on ehdottomasti illan hämärtyessä. On mukavaa tarkkailla kuin päivä vaihtuu iltaan, kaupat sulkevat oviaan, ravintoloiden availlessa omiaan. Kadut täyttyvät katukeittiöistä ja moskeijasta kantautuu rukouskutsu. Siinä missä historia sekoittuu moderniin nykypäivään, niin sekoittuvat myös erilaiset uskonnot näille samoille kaduille keskenään. Missään emme vielä ole nähneet niin pienellä pinta-alalla niin montaa uskontoa edustettuna kuin täällä ja näistä jokainen tuo oman mausteensa Georgetownin mielenkiintoiseen katukuvaan. Voisivat sotaisassa suuressa maailmassa ottaa mallia siitä miten täällä pienellä saarella pärjäillään.
Kaikesta kiertelystä ja katselusta tulee tietysti lopulta nälkä, mutta täällä se on pelkästään onnellinen ongelma. Georgetown on kiistämättä koko Malesian ’food capital’ ja niin sanottu katuruoka on erittäin hyvää, mutta myös hienompaa ravintolaa löytyy halukkaille. Illan pimetessä on mukavaa valikoida paikkaa päivälliselle tai vaikka nauttia kojuista pitkin katuja monta pientä ateriaa.
Saimme muuten selityksen siihen miksi täällä rakennetaan niin älyttömän kapeita ja korkeita pilviä hipovia rakennuksia. Vanhaa kun ei suojelun vuoksi saada purkaa, niin käytännössä odottelevat, että vanhat mätänevät ja luhistuvat lopulta kokonaan. Vasta silloin saa rakentaa samalle tontille tilalle uutta, mutta koska tontit ovat pieniä, niin rakennetaan sitten kohti pilviä. Hieman Georgetownin keskustan ulkopuolelta löytyy enemmänkin mallia näistä rakennuksista ja kieltämättä ovat melko hupaisan näköisiä pytinkejä kaksikerrosten vanhusten vieressä. Onneksi vanhaakin jonkin verran kunnostettiin, mutta kyllä pystyyn mätänevän osuus oli surullisen korkea. Rapistuneisuus on ehdottomasti iso osa Georgetownin viehätyksestä, kunhan vaan nyt pysyisivät tönöt pystyssä ja käyttökelpoisina.
8 Kommenttia
Kukkuu Milla! Hauska kun susta näkyy heijastus parturin ikkunasta. 🙂 Ja vähän alkaa kiinnostaa malesialainen ruoka kaiken ton sun hehkutuksen jälkeen, pakko päästä maistamaan pian! Harmi vaan ku Oulussa ei taida olla yhtään malesialaista..
Niin sitä ollaan tarkkasilmäisenä 😀 Ja siis Penangilla ruuassa hyvä puoli on siis se, että siellä on niin arabialaista, intialaista, kiinalaista, malesialaista jne jne. Eli hehkutukset ei varsinaisesti kosketa vain Malesialaista ruokaa vaan kaikkea sitä mitä Penangilla on tarjolla. Ja voit lohduttautua sillä, että ei Helsingissäkään taida varsinaista Malesialaista ruokaa olla 😉
Ai että mä sitten rakastan tällaisia rosoisia kaupunkikuvia, tuo ensimmäinen on aivan upea!
Kiitos Nella <3 Vanhat roisoiset kaupungit on ihan mahtavia!
Ihania kuvia! Mun mielestä kans illat on yleensä just parhaita hetkiä, samoin aikaiset aamut. Tietysti kohteesta riippuen ja järkeä käyttäen, mutta kuitenkin 🙂
Kiitos Sofia! Ja totta, aamut on myös mahtavaa aikaa. Tällä reissulla ei vaan meinannut tulla aamulla heräämisestä mitään, joten jäi ihanat rauhalliset hetket kaupungin vielä heräillessä kokematta Penangilla. Singaporessa sain pienen maistiaisen vasta lähtöaamuna 🙂
“Onnellinen ongelma”, tuon paremmin nälkää ruokaisassa reissukohteessa ei voi kuvailla! Nyt hieman harmittaa että Malesia jäi tältä reissulta väliin, alun perin kun mietittiin että oltaisiin käyty siellä Uuden-Seelannin jälkeen. Mutta toisaalta, täältä lähteminen tulee olemaan varmasti ihan riittävän vaikeaa, parempi lykätä sitä lähtöä hieman 🙂
Ihanaa Satu, että jaksat kommentoida vaikka yhteydet siellä on surkeat. Malesiaan on sentään helppo reissata myöhemminkin. Uusi-Seelanti on vähän toinen juttu, joten nauttikaa siitä kokemuksesta vaan täysillä! Musta on jo aivan mieletöntä et ylipäätään olet koko konkkaronkan kanssa kajakkeineen lähtenyt sinne toiselle puolelle maailmaa 🙂