Illallinen Intiassa – Georgetown, Penang

Penangin päivät lähtivät noudattelemaan samaa kaavaa kuin mitä viime kesänä Italian Umbriassa. Toisin sanoen joka toinen päivä on vähän retkeilty jonnekin ja joka toinen taas vaan otettu rennosti. Hotellin aamiainen on aivan uskomaton, joten olemme keskittäneet päivän toisen ruokailun vasta päivälliseen. Ruokailusta täällä saa kehitettyä helposti oman taiteenlajinsa ja ohjelmanumeron, sillä valinnan varaa Food Courteista ja ravintoloista Penangissa piisaa!

Edellisellä visiitillä ruokailimme useasti Tanjung Bungah alueella sijaitsevan hotellimme vieressä olevalla Food Courtilla. Lisäksi retkeiltiin Georgetowniin erityisesti intialiasen ruuan perässä. Ensimmäisenä iltana halusimme aloittaa rutiinit vanhasta tutusta Kapitan –nimisestä ravintolasta Little Indiassa. Tutuissa paikoissa piilee parin vuoden tauon jälkeen aina pieni riskinsä, ettei se sitten olekaan ihan sitä mitä muisteltiin. Tällä kertaa nämä innostuneet turistit saivat kylmää vettä niskaan kiireisessä lauantai-illassa. Paikka oli aivan ääriä myöden täynnä ja meidät ohjattiin yläkertaan istumaan. Tarjoilijat eivät olleet huomaavinaankaan ja  kun lopulta joku tuli kysymään tilausta, niin oli asenne kyllä todella kohdillaan. Yritimme jättää tilausta ja tyyppi lähes kivahti, että ette te sitä ota vaan tätä ja osoitti jotakin naan-settejä. Yritettiin kysyä, että mitä annokset mahtaa sisältää ja kun proteiinista ei ollut tietoakaan, niin tiedusteltiin moisten ruokien perään. Siinä vaiheessa tyyppi lähes karju meille, että eihän meillä sellaista ole tähän aikaan tarjolla, katsokaa nyt miten paljon ihmisiä! Tuumattiin että antaa olla, saa sitä ruokaa muualtakin.

Seuraavana päivänä otettiin revanssi Little Indiaan ja suunnattiin Karaikudi nimiseen ravintolaan (No.20 Lebuh Pasar). Todettiin kävelleemme onnemme ohi edellisenä iltana, koska ei kehdattu kurkkia suljettujen ovien taakse (ulospäin ei nähnyt yhtään minkälaisesta paikasta mahtaa olla kyse). Tömähdimme paikalle puoli kuuden aikaan, jolloin ei vielä päässyt tilaamaan tandoori-ruokia, joten menimme tappamaan puolituntisen läheisiin marketteihin. Mausteista ja erilaisista raaka-aineista syntyvät tuoksut kantautuvat kaduille ja sisällä marketeissa on lähes huumaannuttavaa tarkastella erilaisia purkkeja ja purnukoita. Siellä ne ovat sulassa sovussa hyllyllä Intian eksotiikka ja Italialaiset kuoritut tomaatit.

Olimme valinneet hyvän päivän nauttia päivällistä Karaikudissa, sillä vettä tuli hetkittäin saavista kaatamalla. Ateria oli sen verran maukas, että sen olisi suonut kestävän pidempäänkin, mutta lopulta sade helpotti ja työnnyimme vatsat pinkeinä takaisin Gerorgetownin kujille. Littele Indian väriloisto ja meteli ei hiipunut edes rankkasateessa ja kuuntelimme paikallisjytää särisevistä kajareista samalla kun pienen puodin katoksen alla vain hetkeä myöhemmin pidimme jälleen sadetta kuuron sattuessa ylle. Ei kehdattu olla ostamatta mitään, joten hankimme upean eksoottisen pinkin alkoholittoman kuoharin seuraavan illan ilotulitteita varten. Ei se sade täällä mitään haittaa, kun tulee kuuroina ja vesi itsessään on lämmintä. Sateet eivät myöskään kauan kestä, joten sen pienen hetken voi vaikka katoksen alla töllistellä ohikulkevia paikallisia ja muuta elämää, joka ei pysähdy vaikka vähän ripauttaisikin.

Seuraavana päivänä teimme retken Batu Ferringhin rannoille ja paluumatkalla bussista pois loikatessamme bongasimme Kapitan-ravintolan kyltin Gurney Towerin juurelta. Ravintolalla on tätä nykyä useampia pisteitä ja yksi niistä on ollut koko ajan parin sadan metrin päässä meistä! Tarjoilijatkin vaikuttivat ystävällisiltä, eikä meillä ei ollut suuremmin haluja lähteä etsimään uuden vuoden bileitä, joten olimme löydöksestä iloisia. Uuden vuoden dinneri nautittiin siis ”kotinurkilla” ja pienen aterian jälkeisen sulattelukävelyn jälkeen päädyimme katsomaan raketteja huoneemme ikkunasta. Ikkunasta käsin niitä saattoikin ihailla useammasta suunnasta ja komiat oli! Vain hetkeä myöhemmin kuorsattiin jo onnellisen autuaasti kohti uutta jännittävää vuotta.