Pallontallaajat.net
Valikko
Eurooppa Italia

Etruskien jalanjäljissä – Italia, Orvieto

5.10.2013

Kiskoköysirata (funicolare) matka parkkipaikalta Orvieton kaupunkiin 1€ / hlö / suunta
Pozzo di S. Patrizo, eli St. Patrick’s Well 5€ /hlö 

Hetken mielenjohteesta tehdyissä päätöksissä on aina se kääntöpuoli, että paikkaan tai sen tarjontaan tulee vähemmän perehdyttyä. Umbriaan tultiin ihan pystymetsästä tietämättä alueesta juuri mitään ja siksipä tuli ensimmäistä kertaa koskaan hankittua Lonely Planetin oppaasta digiversio. Kätevää sikäli, että silloin voi hankkia pienempiä palasia ja hinta on lähinnä muodollinen pari dollaria. Huono puoli sitten onkin siinä, että lomalla ollessa koneella viettää mieluummin mahdollisimman vähän aikaa ja oppaat pitäisi mieluummin edelleen printtimuodossa. Sanokaakin sitten vaikka kalkkikseksi, mutta näin on nyt näreet 😀

Opusta tuli selailtua löyhästi lopulta vasta siinä vaiheessa, kun puntaroimme retkelle lähtöä muinaisten etruskien asuttamaan Orvieton kaupunkiin. Majapaikan omistajan järkkäämillä illallisilla pohdimme ääneen paikkoja missä vielä voisimme käydä ja joku kovasti Orvietoa suositteli. Niinpä pari päivää myöhemmin Alpo suunnattiin läpi peltojen, viinitarhojen ja pikkuruisten kylien. Tykättiin jälleen ajella pienempiä teitä ja taas tuli nähtyä paljon muutakin kuin 60 kilometriä moottoriteiden kaiteita.

_MG_1171

Orvieto sijaitsee jyrkänteen reunalla ja kaupungin saattoi nähdä jo kaukaa. Auton jätimme alas juna-aseman viereiselle ilmaiselle parkkipaikalle ja siitä matka ylös taittui ”funicolarella”, eli kiskoköysiradalla. Radan päätepysäkki olikin heti yhden listallamme olevan nähtävyyden eli Pozzo di S. Patrizon vieressä, joten ensimmäiseksi käytiin ihmettelemässä tuota paaville rakennettua kaivoa. Kaivo on rakennettu korkealle vuoren rinteelle vuosina 1527-1537 ja sillä on syvyyttä ”vaatimattomat” 53 metriä. Orvieto oli muinoin yksi paavin turvapaikoista ja kaivon avulla haluttiin varmistaa veden saanti kaupunkiin myös mahdollisten piiritysten aikana. Kaivo itsessään oli mielenkiintoinen ihan arkkitehtuurimielessä ja J:n kamera lauloikin ahkerasti herran inspiroituessa. Alas mennään yhtä kaksoiskierrettä ja ylös tullaan toista. Näin aikoinaan saattoi kaivoon laskeutua samaan aikaan yksi muuli vettä hakemaan, kun toinen nousi omaa ramppia ylös. Nykyisin 248 rappusta taittavat turistit ja pohjalla veteen on tietysti heitettävä kolikko. Mennen tullen on pysähdeltävä tietysti hämmästelemään alas ja ylös useammastakin kaivon 70 ikkunasta.

_MG_8285_MG_1091 _MG_1116 _MG_1154

Kaivolta kävelimme vielä katsastamaan Duomoa, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1290 ja projektin loppuun vieminen kesti vaatimattomat 200 vuotta. Katedraalin vierellä seistessä saattaa tuntea olonsa jokseenkin pieneksi ja yksityiskohtia ihastellessa ei voinut kuin todetta, että on se hienoa kuinka näitä ilmestyksiä päästään täällä Euroopassa vielä tänä päivänäkin ihastelemaan. Duomon ja kaivon lisäksi olisimme halunneet vielä tutustua maanalaiseen kaupunkiin, eli Orvieto Undergoundiin. Opastetun kierroksen aikatauluihin olisi kannattanut tutustua ennakkoon (vaikka edes siitä oppaasta), sillä nyt ei ollut aikataulu meille selvillä saati suotuisa ja paikka jäi näkemättä. Paremmalla suunnittelulla olisi voitu tämäkin säätäminen välttää, mutta näin tällä kertaa ja ensi kerralla ollaan taas viisaampia. Ehkä… 😉

_MG_8224_MG_8232 _MG_1160

Orvieton alueella muuten tuotetaan viiniä, joita saapi ihan meidän omasta Alkosta. Tuliaisia ja matkamuistoja ollaan todella huonoja ostamaan, mutta nestemäisiä on ihan kiva tuoda sopivan tilaisuuden tullen kotiinkin. No tällä kertaa kuskaattiin tuliaisiksi paluumatkalle ystäviemme luokse maistiaisiksi Saksaan tätä paikallista tuotantoa. Tosin viini itsessään ei tuntunut enää kovin spesiaalilta, kun sama pullo tuli hoksattua kotimaisen median mainoksessa, vaikkakin tuplahinnalla 😀

 

Saatat myös pitää näistä

2 Kommenttia

  • Vastaa Maiju ja maailmaonsun 6.10.2013 at 04:11

    Tiiäkkö, ihan samaa mieltä tuosta sähköisestä matkaoppaasta. Innoissani ostin Australian lounarin pädille, keventää kummasti rinkkaa, tiedätkö. No enpäs hirveästi ole sitä viitsinyt käyttää, jotenkin aivan älyttömän hankala selata, niin eteenpäin kuin taaksepäin. Harmittaa vietävästi, ettei sitten sitä paperiversiora hankittukaan, kyllä se hiirenkorville selailtu matkaopas on vain niin paljon helpompi käyttää. Ja vaikka laittaa jotain muistilappujakin väliin! Eli jatkossa taas ostetaan niitä painavia paperiversioita… Kaunokirjallisuus on kyllä ihan ok lukea pädiltä.. 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 6.10.2013 at 10:35

      Siis painaahan se Australiankin Lounari ihan kamalan paljon, mutta puolensa on tosiaan nyt todettu olevan myös sähköisissä. Sullakin on tainut tuota kirjallisuutta muuten kulua aika tavalla, joten ymmärrän hyvin miksi siinä pädillä lueskelu on kätevämpää 😀 Taidankin tänään kirmata Akateemiseen hakemaan seuraapaa LP:tä ja kartoittaa lukemattoman kaunokirjallisuuden osuuden kirjahyllystä seuraavaa reissua varten 😉

    Vastaa