Pallontallaajat.net
Valikko
Eurooppa Italia

Umbrian auringon alla – Italia, Paciano 13.-20.7.2013

21.9.2013

Majoitus Tenuta Badia ’99 asunnossa 80€ / yö
Kahden ruokalajin illallinen ravintolassa n. 20€ / hlö
Bensalitra 1,722-1,890 € / litra             
Viinipullo ruokakaupasta n.4€
Jäätelöpikari kahdella pallolla 2,50€

_MG_8317

Se on sitten pidellyt hiljaiseloa täällä blogin puolella, kun muussa elämässä on vastaavasti pidellyt hulinaa ja vilskettä niin, että kotona vietetyt hetket on lähinnä latailtu akkuja uudella sohvalla ilman tietokoneita. Kivahan se vaan on, että tapahtuu kaikkea mukavaa, mutta pahoittelemme tätä virtuaalihiljaisuutta. Onneksi jutut on kirjoitettu ennakkoon, niin ei tarvitse muistisopukoista kaivella niitä pienimpiä yksityiskohtia. Palatkaamme vielä pariinkin otteeseen Umbrian auringon alle ja tässä niistä ensimmäinen.

Umbriasta ja Pacianoa ympäröivistä alueista kertominen ei tosi ole ihan helppo juttu. Sillä kuinka kertoa paikasta, jonka ei toivo koskaan päätyvän turistioppaisiin? Paikasta jonka toivoo pysyvän nykyisen pienen piirin tietoisuudessa tulevaisuudessakin kasvamatta tästä enää ollenkaan. Miten pukea sanoiksi näkymä josta olet haaveillut ja maalaillut päiväunissasi maisemaa ja yhtäkkiä ne avautuvat todellisina silmiesi edessä? Paikasta jossa yksinkertaisesti niin moni asia vain loksahti itsestään paikoilleen, että tuskinpa osaan millään sanoilla pienen kylän herättämiä tunteita teille selittää.

_MG_0908

Italian Umbriasta löysimme pienestä Pacianosta täysin odottamatta täydellisen yhtälön monista niistä asioista mitä lomalta toivomme. Olemme aina ajatelleet, että kuulumme meren rannalle, mutta maaseutu pääsi yllättämään. Täältä löytyy kauniin maiseman lisäksi historiaa, useita pieniä kyliä kukkuloiden rinteillä, kapeita kujia, viinitiloja, ystävällisiä ihmisiä, juuri sopivan rähjääntyneitä taloja, oliivipuulehtoja,  kauniita auringon laskuja jne jne. Ja kuitenkin keskellä tätä idyllistä maalaismaisemaa pääsee pulahtamaan uima-altaaseen, eikä hinnat ole lainkaan niin röyhkeät kuin naapurikulmilla Toscanan puolella. Aikaa meillä ei ollut kuin viikko, mutta otimme siitä parhaamme mukaan ilon irti ja vannoimme palaavamme uudestaan.

Viikon aikana pyrimme vuoropäivänä kiertelemään autolla lähiseutuja ja vuoropäivinä otettiin auringossa löhöillen rennommin. Näkemistä olisi piisannut enemmänkin, mutta ei viitsitty stressailla. Päivinä jolloin olimme liikekannalla, tutustuimme läheisiin kyliin kuten Panicale ja Trasimeno-järven rannalla kohoavaan Castiglione del Lagoon. Eräänä päivänä teimme retken reilun 60 kilometrin päässä sijaitsevaan Etruskien aikoinaan rakentamaan Orvieton kaupunkiin ja kaiken kaikkiaan nautittiin suunnattomasti kaikista ajopäivien maisemista. Milloin pysähdeltiin kuvaamaan auringonkukkapeltoja, milloin heinäpaaleja 😀

_MG_1039 _MG_0894   _MG_1079

Nautimme siitä, että saamme tutustua paikallisten ruokakauppojen antimiin ja kokkailla omassa keittiössä (oikeasti J kokkaa ja Milla keskittyy kattaukseen ja tiskaukseen). Kaupassa käyminen ulkomailla on vaan yksi parhaista jutuista ja se jo itsessään toimii yhtenä ohjelmanumerona. On ihanaa siemailla viiniä auringon laskiessa kukkuloiden taakse ja fiilistellä sitä, että vielä yölläkin riittää shortsit ja hihaton paita. Kuitenkin kokin halutessa lepopäivän, niin oli asunnoltamme vain kilometrin matka kylän muutamaan ravintolaan. La Loggetta tarjosi erinomaista purtavaa kohtuuhinnalla (pääruuat n. 10€) ja terassilla kelpasi istuskella. Pacianon kylän kujilla oli hyvä tepastella sulattelemassa ateriaa ennen kuin lopulta valuttiin alamäkeä pitkin takaisin kämpille.

Majapaikassamme Tenuta Badia ’99:sää oli lisäksemme muutama pariskunta ja perhe Belgiasta (alueella selvästi enemmistöä), Norjalainen perhe ja asemansa paikallisten silmissäkin vakiinnuttanut Ranskalainen vanhempi pariskunta. Kukaan ei riehunut, ryypännyt (häiritsevästi) tai rellestänyt, eikä yrittänyt väkisin tutustua. Päinvastoin välistä tuntui, että me aktiivisemmin olimme huikkamassa tervehdystä ja vasta silloin saimme ciaot tai hellout takaisin. Perin epäeurooppalaista toimintaa ja suomalaista häkellyttävää.

_MG_1205 _MG_8336 _MG_8396

Asunnot itsessään on rakennettu niin, että jokaisessa saa riittävästi yksityisyyttä ja yksityiskohdat on hiottu muutenkin kohdilleen. Kahden uima-altaan (suolavesi ja kloori) alueella on jokaiselle asunnolle nimetyt tuolit, joten kaikille on varmasti tarpeeksi tilaa kölliä. Toisaalta altaalla harvemmin tarvitsi tilasta taistella, päinvastoin olimme usein ihan keskenämme. Asunnoista löytyy erikseen peräti altaalle tarkoitetut pyyhkeet, eli omia ei tarvitse raahata. Keittiöstä löytyi kaikki tarpeellinen (ja aidosti käyttökelpoisessa kunnossa) viinipullon avaajaa lukuun ottamatta, kahta asuntoa kohden oli keskimäärin ulkogrilli ja puutarhasta saa poimia oliiveja ja luumuja omiin tarpeisiinsa. Pyykkiä pääsee pesemään viiden euron korvausta vastaan ja silityskin onnistuu. Jos jotain miinusta on ihan pakko keksiä, niin sänky joka vietti keskelle, mutta muuten olimme enemmän kuin tyytyväisiä varustelutasoon, sijaintiin, maisemiin ja kaikkeen muuhunkin.

_MG_8051 _MG_0890_MG_0885

Omistaja itse asui viereisessä rakennuksessa ja välittää todella aidosti koko sydämestään vieraidensa viihtyvyydestä. Joka viikko hän kutsuu kaikki vieraansa yhteiselle illalliselle ja tarjoaa perheensä voimin illallisen, joka huuhdellaan alas heidän oman viinitarhan tuottamilla antimilla. Myönnettäköön, että suhtauduimme alkuun hieman skeptisesti iltamaa kohtaan, mutta otimme tietysti kutsun vastaan (ja jätimme toki kameran juuri silloin kotiin…). Illallisella oli kaksi pitkää pöytää, joista muut vieraat valloittivat kokonaan toisen ja me päädyimme ranskalaisen pariskunnan, omistajan ja muiden paikallisten kanssa samaan. Muun seurueen kommunikoidessa ainoastaan paikallisella, sijoitettiin viereemme istumaan omistajan minijä, joka tulkkasi ranskalaisen vieraan kanssa parhaansa mukaan muiden kysymyksiä ja vastailivat vuorostaan meidän kysymyksiin. Ilta oli erittäin mielenkiintoinen ja onnemme oli päästä puutteellisesta kielitaidosta huolimatta juuri tähän pöytään. Tuli siinä oikaistua käsitykset suomen käyttämästä valuutasta (kyllä, käytämme euroja myös) ja selvitettyä kuinka pohjoisesta se joulupukki oikeastaan tuleekaan Helsinkiin nähden. Paikassa ei ole ennen meitä ja Norjalaista perhettä käynyt ketään pohjoismaista, joten olivat varsin kiinnostuneita kaikesta kotimaatamme koskettavista asioista. Sääli tosiaan vain, että meidän italian kielitaito on vielä sen verran alkeellista, että ilman tulkkeja olisi kaikkiin kysymyksiin ollut haastavampaa vastata.

Muuten tyydyimme viikon aikana seuraamaan vain etäämmältä paikallisten viljelijoöiden arkista aherrusta ja kokoontumisia iltaisin Alimentarille korttipelin äärelle. Olihan tuota ”meuhkaamista” hauskaa seurailla sivustakin, mutta jos vaikka ensi kerralla edes ymmärtäisi vähän enemmän niitä sanojakin… Sään puolesta on kuulemma ollut vähän poikkeuksellinen heinäkuu, mutta se ei meitä haitannut. Läkähdyttävän kuuman Kroatian jälkeen emme Umbriassa kaivanneet edes olemassa olevaa ilmastointilaitetta, sillä sisätilat sai pidettyä päivällä muutenkin riittävän viileänä ja yö aikaa lämpötila laski muutenkin kahdenkymmenen tienoolle. Paria pientä sadetta lukuun ottamatta paistoi koko viikon ja haikein mielin jatkoimme lopulta matkaa pohjoisempiin maisemiin.

_MG_8138

Saatat myös pitää näistä

10 Kommenttia

  • Vastaa Kea 21.9.2013 at 17:42

    Noi mustekalat sai veden herahtamaan kielelle. Niitä ja lasi viiniä. Kuka tulisi meille kokkaamaan? 🙂

    Ja ihania maisemia. Siitä on ihan liian kauan kun kävin Italiassa.

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 22.9.2013 at 11:16

      Se on vähän haastavaa joo, kun maailmassa on niin paljon paikkoja jonne olisi hienoa matkustaa uudestaan ja uudestaan. Onneks Italia sentään on vähän lähempänä, kuin nämä muut must kohteet 😉

  • Vastaa Maiju ja maailma on sun 22.9.2013 at 10:27

    Kuulostaapa aika täydelliseltä! Italia on ihana! 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 22.9.2013 at 11:21

      Niin on! Siellä on niin paljon ihania paikkoja <3

  • Vastaa inkkap 24.9.2013 at 21:24

    Vauu, tätä kannatti odottaa! Tosi ihanalta kuulostaa tuo teidän seikkailu Italiassa ja varsinkin nuo viinitarhakuvat sai mun sydämen sykkimään erityisesti, vaikka en siitä viinistä niin panostakaan.

    Haha ja voin niin kuvitella meidän reaktion olevan just sama siinä tilanteessa, kun majapaikan isäntä kutsuu tarjoamalleen illalliselle. Mutta semmosia me suomalaiset varmaan vaan ollaan!

    Vaikka haluaisitki pitää tän paikan salaisuutena, niin mää ainaki pistän korvan taa! 😉

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 25.9.2013 at 11:51

      Hyvä jos olit odotuksen arvoinen. Kiva tietää et siellä ruudun takana vielä turinoita lueskellaan vaikka päivitystahti on ollut hitaamman puoleinen 😉 Seuraavaksi yritetäänkin yllättää teidät sillä kuinka nopeasti seuraava postaus tuleekaan 😀

  • Vastaa Palmuaseman Sanna 15.2.2014 at 17:23

    Italia-keskustelumme innoittamana päädyin kunnolla tarkastelemaan teidän vanhoja reissuja. Kuulostaapa ihanalta! Ja ensi kerralla saa sitten vielä enemmän irti kun on kielikin hallussa 😉

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 15.2.2014 at 18:35

      Umbria oli kyllä todellinen yllättäjä ja sinne tulee kaivattua takaisin harvase päivä. Niin se mieli sielä lepäsi 🙂 Ensi kerralla pakko hallita kieltä edes vähän paremmin kuin viime kesänä 😀

  • Vastaa Marianne 16.5.2016 at 17:22

    Ihania kuvauksia Italiasta.Olen asunut Piemontessa..Venezia ja Roma ovat hittejäni.Umbria viinitiloineen tosi kiinnistava.Osaan sujuvasti Italiaa joten olen kuin kotonani.ja helppo saada paikallisesta kulttuurista kiinni.

  • Vastaa Pirjo 22.8.2016 at 07:38

    Terveiset Pacianon naapurikylästä Moianosta! Kiitos hienosta Umbriasta kertovasta artikkelista ja kauniista kuvista! Umbrialle on tosiaan vielä “aitoa Italiaa” ilman massaturismia. Lyhyiden ajomatkojen päästä löytyy nähtävää useammallekin matkalle. Meillä asiat hoituvat suomenkielellä, niin ennakkoon kuin paikanpäälläkin. Lisätietoja löytyy suomenkielisiltä nettisivuilta http://www.casegraziani. Tervetuloa tutustumaan Umbriaan!

  • Vastaa