Kuten edellisessä Umbrian viikkoa koskevassa postauksessa kerroimmekin, niin pyrimme olemaan liikekannalla lekottelupäivien välissä. Vai lekottelimmeko todellisuudessa turistikierrospäivien välissä… Tiedä häntä, mutta vuorossa on siis tutustuminen Lago di Trasimenon lähiympäristöön. Järvi itsessään on 128km2 ja ympäristöstä löytyy useita sympaattisia pieniä kyliä. Erityisesti kukkuloiden rinteille rakennetut sokkeloiset pikku kylät saavat Millan sydämen sykkimään ja niiden katuja sitten käyskenneltiin ihmetellen missä kaikki muut turistit ovat. Ei tarvinnut suuremmin enää ihmetellä järven rannalla sijaitsevalla Castiglione del Lagon kylässä. Saati retkellämme Orvieton kaupunkiin, mutta siitä lisää seuraavalla kertaa. Moneen muuhun Eurooppalaiseen kylään tai kaupunkiin verrattuna oli turisteja kuitenkin verrattain vähäisesti. Majapaikkamme ranskis kertoikin, että näin heinäkuussa alueella lomailevat pääasiassa Belgialaiset ja Hollantilaiset, kun taas heinäkuun lopulla ja elokuussa saapuvat Saksalaiset ja tietysti Italialaiset itse.
Noin kaiken kaikkiaan Umbriaan tutustuminen kävi autolla verrattain näppärästi ja Alpolla oli mukava kurvailla myös kapeilla kujilla. Välimatkat kämpiltämme muihin pieniin kyliin olivat lyhyitä ja alueen pääkaupunki Perugiakin vaivaisen 35km päässä. Pääpitäjässä emme kuitenkaan laittaneet autoa edes parkkiin, joten kuvia saatte sieltä odottaa seuraavaan kertaan. Ensimmäiseksi lähdimmekin tutustumaan kotikylämme Pacianon naapurikylään, eli 5700 asukkaan Panicaleen, josta oli huikeat näkymät Lago di Trasimenon ympäristöön ja itse järvelle.
Panicalelta laskettelimme (jälleen) aurinkokukkapeltojen välistä sypressipuiden reunustamia teitä pitkin Castiglione del Lago –nimiseen kylään järven rannalle. Kylä on itse asiassa ollut joskus muinoin järven neljäs saari, mutta sittemmin on matalikko rakennettu täyteen ja asukkaitakin kerääntynyt reilut 15000. Kadut ovat paljon naapureitaan leveämpiä ja niitä reunustivat useat herkku- ja matkamuistopuodit. Päänähtävyys Castello del Leone –linnoitus on rakennettu jo 1247 ja selvinnyt jotenkuten useista piirityksistä historiansa aikana. Linnoitusta ja muutamaa katua enempää emme jaksaneet kuitenkaan paikasta innostua, mutta gelatot tietysti nautittiin pääaukiolla.
Pakollinen tanssiaskel kun lavalla kerran ollaan
