Pallontallaajat.net
Valikko
Kohteeton

Kadonneen laukun arvoitus

4.7.2013

 _MG_6739-2

Olemme toista kertaa elämässämme tilanteessa, jossa olemme saapuneet reissun ensimmäiseen määränpäähän matkalaukkujen seilatessa vielä teillä tietämättömillä. Edellisen kerran tämä tapahtui uuden vuoden aattona 2008 saapuessamme Lontoon ja Houstonin vaihtojen jälkeen Costa Rican pääkaupunkiin San Joseen. Tällä kertaa oletimme ettei tavaroita tarvitse odottaa vuorokautta enempää, vaikkakin lappujen täyttö toi ikävän kylmän hien pintaan muistikuvista viiden päivän odottelusta vuoden 2009 ensimmäisinä päivinä. Tuon reissun jälkeen oli käsimatkatavaroissa aina tilaa tietyille asioille, kuten alusvaateille ja bikineille. Lähes nimittäin kaiken muun voi paikanpäältä hankkia, mutta näiden löytäminen osoittautui todella haastavaksi. Kyllähän sitä aina päivän pari voi elää elämää uudessa rantamekossa ja flipflopeissa, jotka löytyy lähes mistä tahansa rantakylän pahasesta, mutta jossakin kohtaa kolmannen päivän jälkeen alkaa odottelu ja soittelu myös ottaa kupoliin.

Tällä kertaa meillä on onni olla ystävien luona Saksassa, jossa kaupatkin ovat auki . Ystävien kaapeista löytyi ensiavuksi vaatetta ja kaupoista löytyy lisää vakuutuksen piikkiin. Suosittelemme tarkistamaan oman matkavakuutuksen lisäksi millaista turvaa mahdollisesti lompakossa kantamasi luottokortti tarjoaa, sillä niissä tuppaa olemaan yleensä paljon paremmat ehdot näitä tilanteita varten.

Tuonne Costa Ricaan olimme ostaneet lennot Amexilla ja jonka vakuutus myöntää 600€ ostosrahaa henkilö kohden (tosin ostokset tulee maksaa sitten myös Amexilla). Innokasta shoppailuamme  hidasti ikävästi pyhäpäivä ja seuraavana siitä matkamme oli määrä jo jatkua Manuel Antonion pieneen rantakylään. Rantakylän pahasesta ei turistikrääsäkauppaa enempää löytynyt tarjontaa, joten matkasimme taksilla toiveikkaina läheiseen Quepoksen kylään. Sieltä löytyikin vaatetta myyviä puoteja hieman enempi, mutta Millan bikinit jäivät vielä ostamatta.  Tai sanotaanko ennemmin, että Milla ei ollut valmis ”peittämään” ruhoaan niillä postimerkin kokoisilla kangaspaloilla, joita myös bikineiksi jotkut kutsuivat!

Viidentenä aamuna lähti J käymään tyypilliseen tapaan ensimmäiseksi respassa, josko vaikka laukut olisivat ilmestyneet. Pian hän jo iloisesti kanniskelikin huoneeseen kahta rinkkaa ja riemu oli ylimmillään. Hymyt kuitenkin hyytyivät nopeasti kun huomattiin, että toinen rinkka vain oli talouteemme kuuluva. Lopulta rohkeasti kurkistimme tuntemattomaan rinkkaan ja totesimme, että J:n rinkan sisältä löytyneet ylimääräiset vaatekappaleet kuuluivat todennäköisesti tälle Suomalaiselle herrashenkilölle, joka oli lähtenyt matkaan Helsinki-Vantaalta päivää meitä myöhemmin. Tämä herra oli kuitenkin jättänyt lentolippujensa vahvistuksen ja paikallisen surffikoulun kanssa käydyn meilikirjeenvaihdon sisälle rinkkaan. Nimi lipuissa oli kuitenkin toinen, kuin mitä rinkan nimilapussa. Soitimme rinkassa näkyvään numeroon ja kotimaasta vastasi rinkan omistajan ystävä, jolla kapsäkki oli joskus ollut lainassa. Hänen kautta saatiin oikean henkilön yhteystiedot ja tieto perille siitä, että rinkka lähtisi Manuel Antoniosta kohti heidän majapaikkaa. Milla alkoi tuossa vaiheessa olla jo lievästi sanottuna epätoivoinen ja respa hermostunut jatkuvaan soitteluun San Josen kentälle. Kuitenkin rinkka lopulta löysi tiensä perille kuudentena päivänä ja tarina sai sikäli onnellisen päätöksen.

Rantakohteessa Amexin käyttäminen oli niin rajallista, joten päädyimme lopulta hakemaan korvaukset Pohjolan kautta. Näin saimme korvauksen myös omista puhelimista tehdyistä soitoista, taksimatkoista jotka jouduimme tekemään Quepokseen ja muista sellaisista pienemmistä kuluista, joista ei kuittia herunut saati voitu luottokortilla maksaa. Hyvä kuitenkin, että on vaihtoehtoja. New Yorkissa tuon 600€ summan vinguttelu Amexilla ei olisi ollut mikään kynnyskysymys.

Normaalisti ei kai tosiaan ihan näin kauan jouduta laukkuja odottamaan, mutta tällä kyseisellä reissulla sattui vain menemään muutamat asiat sopivasti pieleen. Ensimmäinen oli liian tiukka 1,5 tunnin vaihtoaika Lontoossa, jonka seurauksena laukut jatkoivat alkuperäissuunnitelman mukaisesti New Yorkiin meidän taas suunnatessa Houstoniin. Jenkeissä vaikka vain vaihdat lentoa, niin tulee sinun ottaa omat matkatavarasi hihnalta ja kiikuttaa ne seuraavalle. Jos et ole tätä tekemässä,  niin saattaa syntyä pientä härdelliä laukun ympärille ennen kuin se löytää luoksesi. Eli mieti tarkkaan mitä ilman et voi elää, pakkaa ne mukaan käsimatkatavaroihin ja käytä enemmin vakuutuksen antamat rahat juttuihin joita saattaisit ostaa reissusta muutenkin. Nyt olemme perillä Etelä-Saksassa jo toista aamua ja tiedämme laukkujen siirtyneen jo e-i-l-e-n kuskille, muttemme ole vieläkään niitä saaneet. Tylsä homma, sillä meidän oli määrä noutaa auto kentältä puoliltapäivin ja jatkaa matkaa, mutta nyt odotellaan vain yhtä kirottua puhelua…

_MG_6750-1-horz

Saatat myös pitää näistä

11 Kommenttia

  • Vastaa inkkap 4.7.2013 at 15:05

    No onpa teillä seikkailua! Tosi hyvä pointti muuten tuo luottokortti, en olis varmasti tajunnu aatella. Tosin mun laukunkatoamiskarman perusteella laukut katoaa paluumatkalla, eikä siitä korvauksia heru..

    Ihanaa matkaa, mutkathan siihen kuuluu joten jos tämän isompia kupruja ei tulis!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 5.7.2013 at 09:03

      Luottokorteillakin on paljon eroa ehdoissa ja korvattavissa summissa. Aina kannattaisikin siis ostaa lentoliput sen henkilön kortilla, jolla on parhaat ehdot. Nyt on laukutkin vihdoin saatu, joten matkakin voi päivän myöhässä jatkua kohti Sloveniaa.

  • Vastaa Kea 4.7.2013 at 23:16

    Ootpa nättinä siellä rinkan kanssa! Voitteko kuvitella, että kaiken sen lentämisen aikana mitä mä oon elämässäni suorittanu, on mun laukku vaan kerran myöhästyny lennolta Budapestiin ja tullu tunnin päästä perässä seuraavallla ja toisen kerran tullu päivän myöhässä Jenkeistä paluumatkalla Amsterdamin kautta. Kai se on sitten ollu hyvää säkää. Hauskaa reissua ja nauttikaa pienestä vastoinkäymisestä huolimatta!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 5.7.2013 at 09:07

      Heh, kiitos Kea 😀
      Täytyy myöntää, että harvinaisen vähän meillekään on kyllä mitään sattunut viimeisen nejlänkin vuoden lentomääriin jos verrataan. Molemmat tosin on omassa suhteessaan olleet poikkeuksellisen kitkeriä kokemuksia. Mutta kerron siitä jossakin kohtaa tämän reissun osalta lisää. Me nautitaan ja jateketaan matkaa 🙂

  • Vastaa Satu VW 5.7.2013 at 11:11

    Toivottavasti laukut löytävät pian omistajansa että pääsevät matkaan, täytyypä tosiaan tarkastaa omankin luottokortin ehdot! 600 euron shoppailuraha olisi ihan mukava, jos kohde vain on oikea 🙂

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 7.7.2013 at 14:12

      Laukut tulivat lopulta perille ja matka saattoi jatkua. Nyt nautiskellaan Sloveniasta. Totesimme muuten jälkikäteen, että J:n kortilla olisi saanut peräti 1000€ asti korvausta, joten voitte uskoa millä kortilla jatkossa meidän lennot maksetaan 😀

  • Vastaa inkkap 7.7.2013 at 13:14

    Ja vielä toinen kommentti: meikän blogissa olis teille haaste! Sitte ku palaatte reissusta, niin käykäähän reissukrapuloissa se tekemässä: http://archiegonelebanon.pallontallaajat.net/2013/07/07/blogihaaste-reissausta-ja-ruokaa/

    Ps. Samaa mieltä Kean kanssa, ihan supernättejä kuvia Millasta!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 7.7.2013 at 14:15

      Kiitos Inka haasteesta, se on oikein mieluisa! Ja kiitos kuvakehusta 😀 Ne on jo vanhoja tosin, otettu ennen meidän pitkälle reissulle lähtöä. Vähän kuin päivän asu-kuvat, ”Kuukauden asuste on rinkka…” 😀

  • Vastaa Nella 16.7.2013 at 10:06

    Mäkin oon joskus ihmetellyt, että miten kaikkien niiden mun lentomatkojen jälkeen olen vain kerran kadottanut laukkuni. Hyvä tuuri on ollut matkassa, ja onneks teidänkin kamat on kuitenkin aina löytäneet perille.

    Ja hitto, oot kyllä melkoinen missi näissä kuvissa! Nyt pian johonkin Haglöfsin kuvauksiin siitä, kaunokainen!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 16.7.2013 at 19:53

      Hyvä on ollut meidänkin tuuri, joten ei tässä kannata valittamaankaan ryhtyä. Eniten oikeastaan sapetti asenne, jolla tätä on viralliset tahot hoitaneet, mutta palataan siihen toisella kertaa.

      Ja kiitos sinullekin kuvakehuista 😀 Ehkä ennemmin pitäisi laittaa J kuvaamaan seuraavat Haglöfsin kuvaukset, kuinka meikäläinen poseeraamaan 😀

    Vastaa