Pallontallaajat.net
Valikko
Indonesia Lake Toba Puoli vuotta tien päällä

HORAS! – Medan ja Lake Toba 11.-22.2.2012

2.3.2012

Kuljetus Ubudista lentokentälle 200 000 IDR (n. 17€)
Lentokenttämaksu 40 000 IDR / hlö (n. 3,30€)
Lion Airin lennot Bali – Jakarta – Medan 1 050 000 IDR / hlö (n. 88€)
Majoitus Medanissa Hotel Citi International 22€ / yö
Minibussi Medanista Parapatiin 70 000 IDR / hlö (n. 5,80€)
Lautta Paraparista Tuk Tukiin 7 000 IDR / hlö (n. 0,60€)
Majoitus Bagus Bay Home Stay keskihinta 133 000 / yö (n. 11€) sis lämmin vesi
Skootterin vuokra 80 000 IDR / pv (n. 6,70€) sis. bensa 


Balilaisten aloittaessa aikaisin aamulla seremonioitaan Kulingan päivän kunniaksi, pakkasimme laukut taksin kyytiin ja kurvasimme lentokentälle saadaksemme taas kerran pudistella päitämme indonesialaisten kyvylle rahastaa joka välissä, kuten lentokenttämaksulla… Jakartassa maksua ei onneksi tarvinnut enää pulittaa uudestaan haettuamme transit-tiskiltä piletteihimme leiman. Koneiden vaihdossa oli runsaasti aikaa, joten suuntasimme nauttimaan Jakartan kentän runsaasta lounge-tarjonnasta. Vaivaisella 60 000 IDR (5€) maksulla saa kauniissa lounge-tilassa kiskoa napaansa niin paljon ruokaa buffasta kuin kehtaa, juoda vaikka sata kokista ja surffata netissä ilmaiseksi. No nettiin pääsee muuallakin, mutta loungessa oli mukavampaa, ruoka hyvää ja ilmaiset ”strawberi” Fantat.
Medanista näkyi yöaikaan hotellin katolta enemmän kuin päivällä sen kylpiessä harmaassa usvassa
Medanin päässä meitä odotti kuski nimikyltin kanssa seisoskelemassa. Citi-hotelli poimii ilmaiseksi asiakkaansa lentokentältä, mikä on oikein mukava imaispalvelu pitkän päivän päätteeksi. Huone itsessään oli aika kämänen, mutta kyllä siellä yhden yön veti unta palloon. Kiinalainen aamiainen kera ketjupolttavien kiinalaisturistien kuului myös hintaan, ja sitä nauttiessamme ystävällinen respatäti huolehti meille kuljetuksen minibussilla hotellin ovelta Lake Toballe asti.
Liikenne Sumatralla oli todella kaoottista ja jäimme vain arvailemaan kuinka kauan perus onnikalla olisi moista matkaa taitettu? Bussilla matka maksaa kuulemma 25 000 IDR / hlö, joten onhan kai kyyti kolmasosahintaan shuttlesta luvallistakin kestääkin pidempään. Suurin piirtein 180km ja 4h myöhemmin saavuimme Parapatin kaupunkiin Toba-järven rannalle ja loikkasimme lauttaan kohti Samosirin saarta ja Tuk-Tukin kylää.
Naiset pyykillä lauttarannassa
Toban seutu on kaunista ja järvi maailman suurin Kaldera, eli vedellä täyttynyt tulivuoren kraatteri. Se syntyi noin 70 000 vuotta sitten purkautuneen tulivuoren myötä, minkä sanotaan aiheuttaneen olennaisen lisänsä jääkauden syntyyn. Ei ollut siis mikään ihan pieni jysäys ja järveltä löytyykin syvyyttä peräti reilut 500 metriä.


Lautalla australialainen rastapää kertoi meille indonesialaisen isänsä ja aussi-äitinsä omistamasta Bagus Bay Home Stay:stä ja päätimme katsastaa kyseisen paikan ensimmäisenä. Bagus Bayltä löytyy majoitusta alkaen 40 000 IDR (n. 3,30€) jaetulla kylppärillä ja vessalla, mutta me päädyimme huoneeseen kaikilla mukavuuksilla ensimmäiseksi kolmeksi yöksi. Paikka sijaitsi mukavasti rannalla, ruoka ravintolassa osoittautui erinomaiseksi ja henkilökunta todella ystävälliseksi. Kiertely kylillä vakuutti, että ihan hyvä paikka valittiin, eikä näin ollen tarvetta vaihtamiseen tullut koko aikana. Tai harkittiin kyllä kolme kertaa kalliimpaa luksusmajoitusta Samosir Villalta muutamaksi yöksi, mutta piheys ja terve järki voitti.

Yö teltassa maksoi eräälle Kanadalaiselle 10 000 IDR. Peitto ja tyyny kuuluivat hintaan 🙂
Jussi! Paikallisten hampaissa oli kadehtimista…
Ananakset kasvoivat majapaikkamme pihalla. Voi miten mehukkaita olivatkaan!
90-luvulla Toba oli erittäin suosittu turistikohde, mutta siitä ovat ajat muuttuneet. Moni majapaikka seisoo autiona ja pystyssä olevilla eivät hinnat päätä huimaa. Kauppojen hyllyillä oli turistiroinan päällä paksu pölykerros ja hämähäkit olivat päässet luomaan seittejään. Asiakkaita ei tosiaan riitä kaikille tai sitten pitäisi edes hankkia pölyhuisku. Turisteja kuitenkin oli ja monet heistä suomalaisia. Emme tavanneet ketään, joka olisi ollut kahden viikon talvilomalla, vaan kaikki olivat hieman pidemmällä reissulla. Suomalaisten (me mukaan lukien) reissaamisen tänne on varmasti vaikuttanut paljonkin Rikun ja Tunnan visiitti 2000-luvun alussa Madventuresin ensimmäisellä tuotantokaudella. Paikalliset ovat todella kiitollisia ohjelmalle (tai mille tahansa syylle) siitä, että Suomalaisia turisteja saapuu tänne näinkin paljon. Majapaikkamme sielu Fernando (alias Juho) ja hänen toverinsa puhuvat suomea siinä missä tyypit Turkissa, Kreikassa tai Espanjassakin. Hassua kyllä, täällä se ei nypi ollenkaan toisin kuin edellä mainituissa.
Perinteinen Batak-rakennus
Yksi kyläyhteisö. Ja jokaisella oma satelliittivastaanotin tottakai!
Fernando
Bagus Bayn pihalla on käyskennellyt ennenkin Suomalaisia. Olivatkohan niitä mainoksen ”hesaalaisii jenginuarii”?
Fernandon ja muiden paikallisten takia tuntuu kuin olisimme käyneet täällä ennekin ja tunteneet tyypit jo vaikka kuinka kauan. Ilmapiiri ainakin Bagus Bayssä oli todella rento ja mukava, ehkäpä juuri siksi, että ei ollut meillä asiakkaillakaan mihinkään kiire. Kaikki tapaamamme paikalliset olivat mukavia, iloisia ja vilpittömiä tyyppejä. Ovat erittäin kiinnostuneita siitä mistä turistit tulevat ja konstailematta tulevat sitä myös kysymään. Eräänäkin päivänä kadulla kävellessä saimme Felix-nimisen pojan toviksi seuraamme kävelemään ja hän haastatteli siinä samalla niin paljon kuin suinkin englanniksi vain osasi. Toisena päivänä pojat kolme päällä pysäyttivät prätkänsä kesken matkan ja halusivat kysellä meiltä mistä tullaan ja mitä mieltä ollaan Samosirista. Lopuksi kiittivät ja pyysivät, että J ottaa heistä kuvan.
Lapsilla oli aina hymy ja nauru herkässä. Olivat sitten järvellä uimassa tai koulumatkalla. Koulumatkalla vastaan tulleet kaksi valkonaamaa saattoivat kyllä myös olla aika hupaisan näköisiä.
Koulubussi
Herrat kolmipäällä. Etummaisin ilmoitti pitävänsä myös Eurooppalaisista tytöistä.
Paikallinen kansa, Batakit, ovat kristittyjä, joten sunnuntain kirkkomenoja enempää ei uskonto meille näyttäytynyt. Ovat tulleet tänne aikoinaan siamilaisten ja mongolialaisten heimojen häädettyä heidät vuorilta Thaimaan ja Burman alueilta. Keskenäänkin ovat täällä sotineet ja teitä ei juuri rakenneltu kylien välille. Sisäisesti ovat pitäneet kovaa kuria ja rettelöitsijät päätyivät heimojohtajien päivällisiksi. Normaali kohtalo oli kaula poikki kertahuitaisulla jonka jälkeen päälliköiden neuvosto söi teloitetun saadakseen tämän voimat. Irtileikattu pää heitettiin järveen minkä jälkeen järvestä ei saanut juoda viikkoon. Tavasta on luovuttu 1800-luvun alkupuolella.

Hautapaikkoja oli monen näköisiä ja pitkin pihoja ja vuoren rinteitä
Pienokaiset mamman helmoissa
Ja avarassa maailmassa… Tästä kyllä taas kirmattiin sinne mamman helmoihin.
Suomalaiseen kesään tottuneelle on täällä varsin mukavat ja leppoisat oltavat. Järvivesi on ympäri vuoden noin +24 astetta ja muutenkin lämpötila pysyttelee siinä +25 asteen hujakoilla. Rannikolla myllertävä sadekausi tuo omat rippeensä myös tänne sisämaahan asti, joten kunnon sateiltakaan emme ole välttyneet. Sateessa oli kyllä aina sekin hyvä puoli, että pihallamme ahertaneet moottorisahahäiriköt eivät voineet työskennellä ja näin korvat saivat lepoa. Kyllä meinaan otti tuo sahaaminen pattiin oikein kunnolla ajoittain.
Kylpypäivä joka päivä!
Motorisahahäiriköt ajoivat toisina päivinä evakkoon kukkuloille
Häirikkö tekee lankkua moottorisahalla (!). Mitäköhän tästä sanoisi Suomalainen työturvallisuusviranomainen?
Niin ja osoittautuihan tuo maailma taas melko pieneksi. Toisena aamunamme pöytäämme istahti suomalainen reipas ja iloinen nuorimies. Eipä mennyt aikaakaan, kun selvisi että saman kaupunginosan poikia Millan kanssa ja vieläpä tämän pikkusiskon ystävä. Taas saatiin hämmästellä maailman pienuutta. Siinä sitten kippistettiin vielä illalla ystävänpäivälle ja jauhettiin kirjaimellisesti p***aa tuutin täydeltä. Oli kerrassaan mukavaa pitkästä aikaa vaan turista kaikesta maan ja taivaan väliltä ilman, että keskustelu rajoittuu pelkkiin reissukokemuksiin. Muutenkin kyllä on saatu huomata, että suomalaisia löytyy kyllä lähes maailman joka kolkasta ja kaikkina vuodenaikoina.
Ihana rauhallinen Toba

Saatat myös pitää näistä

8 Kommenttia

  • Vastaa Anonymous 2.3.2012 at 12:04

    Maailma tosiaan on niiiin pieni…
    Tää oli tosi kiva postaus, siis onhan ne muutkin olleet, mutta tässä oli jotain…hmm..no, kolahti meikäläiseen 😉
    Ehkä osasyynä sekin, että on yksin kotona, täysi hiljaisuus, ei häiriötekijöitä, sai ihan rauhassa lukea ja ihastella kuvia!
    Nyt jatkamaan kulkua blogistaniassa 😉 Vajaat kaksi tuntia omaa rauhaa jäljellä…
    Halauksin Lisbetti

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 4.3.2012 at 05:42

      Niin tai ainakin Espoo on niin pieni 😉 Myöhemmin tavattiin muutama Kivenlahtelainen, mutta ei äkkisältään löydetty yhteisiä tuttuja. Tosin yksi niistä pojista puhui niin paljon, että edes MINÄ en päässyt juuri sanaa väliin sanomaan 😀

  • Vastaa Satu VW 3.3.2012 at 13:18

    Voi että näitä teidän kuvia, talvinen Norja on kyllä ihan kiva, mutta mutta… Pieni lämpö ei olisi koskaan pahitteksi! 🙂 Hyvää reissun jatkoa!!!

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 4.3.2012 at 05:45

      Kiitos Satu VW! Tietkö Uudessa-Seelannissa alkoi kasvaa mielenkiinto kovastikin Norjaa kohtaan ja se toinen kotipaikkanne Sloveniakin kuuluu suosikkeihin entuudestaan. Mutta ymmärrän kyllä jos lämpöhoitoa tekisi mieli. Emme tätä juuri nyt vaihtaisi kyllä mihinkään 🙂

  • Vastaa Voikukkapelto 3.3.2012 at 18:29

    Heippahei, ihania juttuja ja upeita kuvia jälleen täällä. On tää teidän blogi niin hiano! Pääsee soffalta käsin toiselle puolelle maapalloa ihastelemaan mahtavia maisemia ja eksoottisia asioita. Hämppyä en ehkä olis uskaltanut ottaa käteen, sen verran luihulta kaverilta näytti… 😉

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 4.3.2012 at 05:48

      Kiitos Voikukkapelto! Myönnetään, että hämpyn kädelle ottaminen tapahtui ihan hetken mielenjohteesta ja kun se jähmettyi liikkumattomaksi, niin alkoi iskeä paniikki et mitäs seuraavaksi meinaa… No tulipahan koettua 😉 Mukavaa keväistä sunnuntaita!

  • Vastaa Rimma 8.11.2013 at 20:56

    Oi Toba! Ihana postaus. Kävin siellä viikon huljuttelemassa varpaita järvivedessä pari vuotta sitten, kun oltiin reppureissaamassa Kaakkois-Aasiassa. Tuttuja nää Bagus Bayn tyypit ja tuo paatti, jolla Tuk Tukiin tultiin!

    Ja todellakin alkoi naurattaa tuo, että törmäsitte ”tuttuun” siellä. Mekin törmättiin. Saman pienen paikkakunnan poikiin, joista toinen oli hyvän ystäväni pikkuveli. Koko reissun aikana nämä olia ainoat suomalaiset ketä nähtiin ja se tapahtui Toballa, jossa oli vain kourallinen turisteja sekä vielä samasta 10 000 kunnasta lähtöisin olevat ihmiset. Kuinka pieni tämä maailma onkaan? 😀

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 10.11.2013 at 15:28

      Toballa on tosissaan paljon suomalaisia reissaajia. Riku ja Tunna saanut paljon uusia turisteja liikkeelle. Silti aika mieletön tuo teidän sattuma, että kohtuu pienestä kunnasta yhtäaikaa päädyitte noille kulmille 😀

    Vastaa