Pallontallaajat.net
Valikko
Bali Indonesia Puoli vuotta tien päällä Ubud

Märkää mutta vauhdikasta meininkiä – Bali, Ubud 7.-11.2012

24.2.2012

Matka Lembonganin saarelta Ubudiin 145 000 IDR / hlö
Majoitus Gayatri 2 Hotel 275 000 IDR / yö (n. 22,90€). Sis lämmin vesi, fan, wi-fi ja aamiainen
Päivän Bali Eco Cycling Tour 275 000 IDR / hlö (n. 22,90€)
Skootterin vuokra 50 000 IDR / pv (n. 4,20€)
Tankillinen bensaa skootteriin 10 000 IDR (n. 0,80€)
Balin kartta 70 000 IDR!!!! (n. 5,80€) 

Pääsymaksu temppeliin 10 000 IDR / hlö (n. 0,80€)

Taulu hotellihuoneemme seinällä

…Niin sitä pienestä epäuskosta huolimatta heivattiin rinkat veneen kyytiin ja pian jo putputettiin naureskellen kalastajan, kalastajan vaimon ja kalojen kanssa kohti päämääräämme. Lembongania ympäröivän riutan yli kun olimme päässeet, kieputettiin pressupurje auki ja matka eteni joutuisasti. Vielä kun näimme delfiiniparven, niin kiherrettiin, että paras siirtymäetappi koko reissulla. Taas piti luontoäidin yrittää saada hymy hyytymään ja sitä kokeili tällä kertaa vetämällä saavillisen vettä taivaalta niskaan. Katostahan ei ollut ja sadeviitatkin ihan muualla kuin missä olisi pitänyt, joten rantauduimme läpimärkinä, mutta edelleen hymy korvissa.

Loppumatka Ubudin kylään taittui pakettiauton perätilassa kapoisella penkillä istuen. Hotellimme Gayatri 2 oli bongattu Pallontallaajien keskustelupalstalta ja tehty varaus ennakkoon sähköpostitse. Perillä näytti, että jokunen muukin suomalainen on saanut vinkin tästä hotellista ja päätynyt samaan valintaan kanssamme. Myöhemmin selvisi, että syy ei ollut Pallontallaajien, vaan paikallisen omistajan suomalaisen vaimon, sillä hänen joitakin tuttaviaan nämä muut näyttivät olevat. Omistaja itse puhuu myös erinomaista suomea.

Aamun uhrilahjahetki

Nukuttuamme yön yli olikin aika taas pistää hulinaksi lentolippujen varausten suhteen, jotta loppuviikosta pääsisimme Balilta Sumatran saarelle. Hommaa ei ole tehty ihan yksinkertaiseksi, sillä lento kuin lento, niin joutuu konetta vaihtamaan Javalla. Oman pikku haasteen mukaan lyö se, että toisten lentoyhtiöiden webbijärjestelmässä ei pysty maksamaan kuin indonesialaisella luottokortilla(!). Balilta Javalle Jakartaan pääsee helposti, mutta Jakartasta Medaniin taas valikoima supistui huomattavasti. Tarpeeksi surffattuamme, alkoi sapettaa ja marssittiin ystävällisen respamme Astin luokse ja kysyttiin osaisiko paikallisena vinkata jotain ratkaisua. Tämä lopulta lähes pyhimykseksi osoittanut nainen lupasi kysellä ja ilmoitella mahdollisimmat pian. Lopputulos, että me makoilimme altaalla päivän ja iltapäivästä kädessä oli hotellille kiikutettuna Lion Airin lentoliput Balilta Jakartan kautta Medaniin. Maksu käteisellä respaan ja homma selvä. Saivat tietysti ihan kivan komission, mutta itse emme olisi päässeet yhtään halvemmalla niillä vaihtoehdoilla mitä meille oli tarjolla suomalaisilla luottokorteilla.

Toinen asia jolla Astia piinasimme altaalla pötköttelyn lomassa (kunnon pikku pirulaiset) oli pyöräretki, josta olimme Lembonganilla naapurin brittidaameilta kuulleet. Retki ei ollut ihan ilmainen (360 000 IDR / hlö) ja rahasta tarkka J pisti tingaten. Onneksi, sillä lopulta pääsimme koko päivän retkelle hintaan 275 000 IDR / hlö. Hinta sisälsi käytännössä kaiken koko päivää varten kuljetuksineen ja aterioineen. Pyöräretkiä lähtee Ubudista useampia, mutta me valitsimme sekä brittidaamien, että Astin suositteleman Bali Eco Cycling Tours:n järjestämän.

Ja vitsi mikä retki olikaan! Ihan ehdottomasti paras päivä Indonesiassa tähän mennessä. Meidät poimittiin hotellilta ennen kahdeksaa aamulla ja kymmenen hengen seurueemme voimin huristelimme Mt Batur tulivuorelle aamiaiselle. Matkalla oppaamme Made (heitähän täällä riittää) kertoi arvokasta ja kaipaamaamme tietoa Balilaisten uskonnosta, uskomuksista, tavoista ja kulttuurista. Tällä viikolla balilaiset viettävät jälleen yhtä seremoniaa, tällä kertaa Kuningan kunniaksi, joka siis päättää Galungan juhlan. Made kertoi mm. tästä ja muutamista muista Balilaisen kalenterin juhlapäivistä. Kalenterin mukaisten juhlien lisäksi yski suurimpia perhetapahtumia on murrosikään tulleille teineille järjestettävä ”Tooth filing ceremony”, jossa kuusi etummaista hammasta viilataan tasaisiksi. Syy tähän on kuulemma se, että uskovat jokaisella ihmisellä olevan eläimellinen puoli ja terävät hampaat symboloivat ”himoa, ahneutta, vihaa, kateutta, hämmennystä ja juopuneisuutta”. Kun hampaat viilataan tasaisiksi, niin pystyy ihminen elämään helpommin synnitöntä elämää.

Oppaamme Made näyttää kuinka hämähäkkiä pidetään
Tässä kohdin olisi pitänyt avautua silmien eteen järvimaisema

Perillä vuoren rinteellä, jossa meidän piti nauttia huikeista järvinäkymistä ihanan aamiaisen lomassa, sataa tihutti ja koko vuori oli oikeastaan pilven peitossa. Näkyvyys järvelle nolla, mutta utuinen ympäristö loi aika taianomaisen fiiliksen ja aamiainen oli erinomainen. Aamiaisen jälkeen roudasivat meidät vielä minibussilla paikkaan, jossa pääsimme näkemään kahvin valmistuksen saloja ja maistamaan erilaisia kahvilaatuja. Maksua vastaan (60 000 IDR, eli noin 5€) sai myös pannullisen kuuluisaa ökykahvia, kopi-luvakia eli kissankakkakahvia. Katukahviloissa kupillisen hinta pyörii siinä 100 000 IDR hujakoilla, joten tartuimme tällä kertaa tarjottuun syöttiin. Pienestä pannullisesta riitti herkkujuomaa meille molemmille ja tunnustettava on, että olihan se kerrassaan smuuuth ja kuin yhtä aikaa oman hyvän fiiliksemme kanssa, tuli aurinkokin pilvien raosta esiin.

Maailman kallein kahvi Kopi Luwak saa alkunsa sivettikissan kakittua syömänsä kahvipapuvut. Kissa ei pysty papuja sulattamaan ja kulkiessa ruuansulatuskanavan läpi saavat ne ruuansulatusentsyymeistä ja vatsahapoista erityisen aromin. Pavut poimitaan ulosteen joukosta, pestään ja lopulta paahdetaan.

Energiatasojen ollessa kohdillaan, pääsimme vihdoin pyörien selkään. Siinä sitä sitten viiletettiin 20 km alamäkeä läpi riisipeltojen ja pikkuisten kylien, joissa lapset aina kirmasivat kadulle vilkuttamaan turistiletkalle. Yhdessä kylässä pysähdyttiin vierailulle balilaiseen kotiin, jossa saatiin nähdä millaisissa yhteisöissä ihmiset täällä asuvat. Eikä koti ollut mikään pystyyn kyhätty museomainen näyttely, vaan ihan oikea koti missä ihmiset oikeasti täällä asuvat ja elävät.

Ruokakomerossa
Keittiön savunpoistoluukku on heti lieden edessä
Yhteisön naiset valmistelevat tulevaa juhlaa
Tapana on, että vanhuksille annetaan oma privaattikämppä yhteisön keskeltä. Tässä steppailee kana toissakuvan mummon kuistilla
1300-luvulla rakennettua temppeliä ei päässyt lähempää ihastelemaan

Päästyämme 20km päähän, tarjottiin kaksi vaihtoehtoa: pyörän palautus ja autokuljetus ravintolaan tai kahdeksan kilsan lisälenkki ylämäkeen polkien ravintolalle. No mehän sitten siinä liikunnan toiveessa olimme heti käsi ojossa lisälenkille lähdössä. Lisäksemme mukaan lähti neljä muuta, joista Aussi-tyttöjen menohalut loppuivat toiseen ylämäkeen ja päättivät jatkaa autolla, joka tuli vaihtamaan J:n menopeliä ketjujen mentyä poikki. Jäljelle jääneistä neljästä pidimme ihan kirkkaasti perää. Koko reissussa ei ole kävelyä kummoisempaa puuskutusurheilua oikein harrastettu ja se todellakin huomattiin! Puolimatkassa tuntui siltä, että kuolema korjaa. Perille kuitenkin päästiin ja hyvällä ruokahalulla nautittiin herkullinen myöhäinen lounas. Päivän kruunasi pulahdus hotellin altaaseen. Huippupäivä, huippuretki, huippuhyvä opas ja taas hieman viisaampina menimme onnellisina nukkumaan.

Hymyilevä herra hieroo taistelukukkonsa lihakset kuntoon tulevaa koitosta varten
Millakin uskaltautui hämähäkkiä käsittelemään!
Yhden neliömetrin pläntiltä saadaan puoli kiloa valmista kuivattua riisiä kolmesti vuodessa.
Valmiina poimittavaksi. Valtaosa viljellustä riisistä on geenimuunneltua, mikä lisää satojen lukumäärää 50% vuodessa.

Viimeisenä Bali-päivänä oli ohjelmassa skootterin vuokraus, sillä järven rannalla sijaitseva Pura Ulun Danu Bratan temppeli oli molempien ”Balilla haluan nähdä” –listalla. Mopo alle, sikahintainen kartta kaupasta reppuun ja pikkuteitä pujotellen lähdettiin suunnistamaan noin tunnin ajomatkan päässä olevaan kohteeseen. Tiet olivat osittain karmeassa kunnossa, tienviittoja ei juuri ollut ja lopulta alkoi, luonnollisesti, sataa vettä. Tällä kertaa sadeviitat olivat matkassa ja urheasti jatkoimme matkaa viittojen alla vaikka paikalliset olivat tikahtua nauruun meidät nähdessään. Välillä oli pakko pysähtyä, kun sade yltyi niin pahaksi, että tietä ei vuoristossa enää meinannut tulvan lomasta tieksi tunnistaa. Lopulta löydettiin lounaspaikka ja päästiin kuivattelemaan (lue: paleltiin siinä ulkoterassilla t-paidoissa ja shortseissa). Lounaan jälkeen alkoi onneksi sade hieman hellittämään ja perille päästyämme taivaskin rakoili jo. Lämpö palasi vauhdilla jäseniin auringon tullessa esiin, mutta läpi kastunut sika hintainen kartta ei ollut enää pelastettavissa. Ei ollut ihan muutaman tunnin keikaus, mutta nähtiin taas pikkuteillä upeita maisemia ja saatiin koko päivän täydeltä ohjelmaa. Matkan oli seuraavana päivänä määrä jatkua, joten oltiin tyytyväisiä kun olo oli lopulta sellainen, että ehdittiin ihan sitä Baliakin nähdä.

“Lihava valkoinen mies pukeutui juhla-asuunsa” – Balin väki
Pura Ulun Danu Bratan temppeli. Taivas oli kurjin koskaan, joten unelmaotos jäi ottamatta

Saatat myös pitää näistä

6 Kommenttia

  • Vastaa Anonymous 24.2.2012 at 19:41

    Ei voi olla totta tuo hämppis siun kädelläs… luulis että joku luontainen reaktio olisi nakannut sen takas sinne mistä oli tullutkin! Ihana kuva temppelistä vaikka ite dissaatkin. Ootte vaan tottunut niin huikeisiin maisemiin siellä! Tääl on vaan harmaata pipoo ja harmaata katuu eikä yhtään aurinko lämmitä pilvien raosta:)

    Linda

    • Vastaa Pingviinimatkalaiset 25.2.2012 at 11:42

      Hämähäkkiepisodi oli lähes epätodellinen. Oppaan leikittyä sillä aikansa kysyi tämä puoliksi leikillään haluaisiko joku muu ottaa sen käteensä. Esiin pomppasi Milla(!), otti hämiksen käteensä ja alkoi huutaa “TUU OTTAA KUVIA prkle!”. Saattelin muuten kameran kuvauskuntoon aikas enkkanopeudella…

      Temppeliltä odotettiin paljon. Sinne ajettiin kahden kamerarungon, 3-4 linssin sekä jalustan kanssa sateessa mopolla maailman hulluimmassa liikenteessä 3h suunta. En mene yksityiskohtiin, mutta jos kuvaat tihkupilvessä ei valo eikä kohteen tausta ole sitä mitä turistioppaissa. Kiva kuitenkin jos pidit 🙂

      -J

  • Vastaa Anonymous 26.2.2012 at 00:29

    Tassunmerkki 😉 Muuhun ei nyt pysty, mutta oli ihana lukea ja katsella teidän kuulumiset taas!
    Halauksin Lisbetti

  • Vastaa Hanne 4.3.2012 at 22:50

    Mahtavaa luettavaa ja katseltavaa taas kerran

  • Vastaa