Pallontallaajat.net
Valikko
Franz Josef Hokitika Puoli vuotta tien päällä Uusi-Seelanti Wanaka

Kuinka turkoosia vettä tehdään – Wanaka, Hokitika & Greymouth 17.-22.1.2012

29.1.2012
Majoitukset:
Wanaka, Fairway Motor Lodge 123 NZD / yö (n. 77€)
Hokitika, Jade Court Motor Lodge 130 NZD / yö (n. 80€)
Greymouth, Kingsgate Hotel 125 NZD / yö (n. 78€)
Bensalitra 2,16 NZD (n. 1,30€/l)

Kerrankin auton ollessa alla, niin päätettiin sitten myös ottaa siitä ilo irti. Koko viikko käytettiin huristeluun ympäriinsä ja yöpaikka vaihtui vähintään parin päivän välein. Kaupunkeja ja kyliä ei tullut juurikaan edes ruokakauppaa enempää nähtyä, sillä suurin osa valveillaoloajasta käytettiin siihen, että ajeltiin mielummin hämmästelemään niitä luonnonnähtävyyksiä. Koko viikon ollessa yhtä isoa kokemusta ja näkemistä, niin tässä teille sen pitemmittä puheitta kuvakollaasia matkan varrelta.

Viinitarha
Osa maalaisteistä ei ole yleisen kunnossapidon alla. Tämän esteen Rutinoff suoritti hyvin arvosanoin.

How to make turquoise-coloured water? 

Ingredients: rock flour, melted glacier ice, river water  Make the rock flour by griding down schist and greywacke rock into a fine powder. Combine rock flour with a dash of melted ice and minerals from ancient glaciers. Continuously add river water. The result is a gorgeous milky, turquoise-coloured river.

Suomessa oli joskus Vale-Manu, mutta tässä menee Vale-Kiwi.
Dorothy Fallsilla tapahtuu tämän verran 30s aikana

Franz Josefin jäätikölle tekemästämme retkestä kerrottava kuitenkin lyhyesti nyt kun koko homma jaksaa naurattaa. Olimme kyseisenä aamuna juuri postanneet teille luettavaksi ”puolimatkan tunnelmia”, jossa Milla niin kovasti kehui ettei toisen naama ole alkanut nyppimään ja hienosti tullaan toimeen. No Mr Murphy puuttui heti kättelyssä peliin ja jotenkin kummasti oltiin kunnon törmäyskurssilla jo jäätikön parkkipaikalla. Vaivaisen kilometrin päässä oltiin jo siinä tilassa, että lähdettiin eri suuntiin. J lähti varsinaiselle viidakkoreitille Roberts Pointin näköalapaikalle ja Milla tepasteli tasamaata pitkin laaksossa jäätikön terminaalivaiheelle. Päivä meni erillään ja mieli rauhoittui omissa oloissa molemmilla. J palasi vajaan kuuden tunnin retkeltään hiestä märkänä, kengät mudassa, kyynärpää auki ja onnellinen hymy naamalla. Toisinaan sitä siis vain tarvitaan omaa aikaa. Vielä kun sen tarpeen oppisi tunnistamaan ja osaisi sitä aikaa ottaa kumpainenkin silloin kun sitä tarvitsee ilman sitä toisen kanssa törmäilyä.

“Dead Ice” – jäätiköltä irronnutta ja alas valunutta jäätä
Matkalla Roberts pointille oli useita yhden hengen riippusiltoja. Tätä kuvaa ottamaan
kiivetessäni petti sammal alta, mutta onneksi kitka persauksissa riitti eikä tullut
pitkää vesiliukua..
Jäätiköllä kävi kuhina. Roberts point on terminaalivaihetta selkeästi korkeammalla.
Kuva-ala n. 180 astetta, eli normaalisti näkisit tästä maisemasta vain osan
Roberts pointin track oli todella haastava. Tässä menee polku ja juomavesi samaa uomaa.
Alhaisen vedenkorkeuden ansiosta pystyin oikaisemaan kilometrin viidakkorumbaa kävelemällä
kuivunutta vesiputousta alas ja toista ylös. Matkalla oli näitä “pienehköjä” esteitä, joista vain
oli mentävä jos halusi perille. Korkeutta vyörymällä n. 6m. Suuri vihreähkö kivi on miehen korkuinen.

Saatat myös pitää näistä

3 Kommenttia

  • Vastaa Anonymous 29.1.2012 at 12:44

    täältä – 25C asteisesta suomesta terveisiä 🙂 Eksyin teijä blogiinne ja lukasin jo alusta eteenpäin, heräsi sellainen kysymys näitä teidä upeita kuvianne katsellessa että millaisella kameralla kuvaatte? Ja miten tommosia panoraama kuvia saa otettua?
    🙂

  • Vastaa Pingviinimatkalaiset 30.1.2012 at 06:16

    Tulemme kertomaan kalustosta ja kuvaamisesta tarkemmin vielä omassa postauksessaan, mutta tässä hieman ennakkoa ja kysyjälle vastauksia 🙂

    Mukana meillä on kaksi Canonia (550D ja 5D mkii), kuusi objektiivia sekä tukevahko jalusta. Sellainen passelin riemukas setti siis raahattavaksi paahteessa mukana 😀

    Panoramakuvia blogissamme on kahta sorttia. Ne helpommin tehdyt ovat vain uudelleen rajauksia (crop) laajakulmaotoksesta, joista ylä- ja alaosaa leikattu pois. Kuvan leveys säilyy samana, mutta korkeutta lasketaan kuvankäsittelyohjelmalla. Metodi on helppo ja nopea tapa tehdä matalaresoluutioisia (pitkä sivu muutama tuhat px) blogikuvia etenkin jos käytössä on kalansilmä- tai muuten leveä objektiivi. Tässä esimerkki

    http://1.bp.blogspot.com/-fLfJxK0iQzM/TwAf_Fid7sI/AAAAAAAAA-U/RQ06kxD5yAA/s1600/_MG_3525-1.jpg

    Ammattimaisempi ja samalla se “oikea tapa” panoramakuvaukseen on kuvata useita peräkkäisiä kuvia, 5-xx kpl, joista kukin n.1/3 edellisen päälle. Kameran on oltava jalustalla ja kuvat otettava viivasuoraan horisontin suhteen. Autofokus vaihdettava manuaalille ja kuva-asetukset lukita (manual-mode), ettei kamera-automatiikka muuta valotusta, tarkennusta, aukkoa tms. kesken prosessin. Huonolaatuisella objektiivilla esim. linssin vinjentointi ja kulmien taitto ovat omiaan sotkemaan muuten hyvin tehdyn työn, joten kunnon optiikka on ehdoton.

    Tässä 8 kuvan panorama, joka skaalattu resoluutiosta 20 000 x 3 400px alas 1/156 osaan originaalikoostaan. Niin jättimäisiä niistä saa 😀
    http://2.bp.blogspot.com/-WracZL2eMBI/TuLe97oHryI/AAAAAAAAArs/bQGIJHQGu-I/s1600/Tie+vie-crop.jpg

  • Vastaa Anonymous 5.2.2012 at 14:13

    Aivan ihania maisemia. Mikäli olisin mieheni kanssa samalla matkalla olisimme varmaan
    jo ostaneet omat lentoliput….joten hienosi selviätte. t.mami

  • Vastaa