Pallontallaajat.net
Valikko
Australia Katherine Nitmiluk Puoli vuotta tien päällä

Rotkon pohjalta sen reunalle – Katherine & Nitmiluk 25.-28.11.2011

3.12.2011
Majoitus Knotts Crossing resortissa 72€ / yö
Kuljetus Nitmilukin luonnonpuistoon ja takaisin 25 AUD / hlö (18,50€)
Veneajelu 2h luonnonpuistossa 60 AUD / hlö (44,50€)
2km taksimatka keskustasta hotellille 9,80 AUD (7,30€)
Internetin käyttömaksu huoltiksella 2 AUD / 30min (1,50€)
Katherine Gorge
Viikon lepäilyn jälkeen olimmekin taas jo malttamattomia jatkamaan matkaa, ja näkemään enemmän ihmeellistä Australiaa. Olimme ostaneet Greyhoundin 10pv bussipassit ja varanneet samalla paikat tälle ensimmäiselle Stuart Highway -etapillemme Katherineen (317km Darwinista etelään). Ennen bussin lähtöä kaikki matkustajat tsekataan kuitenkin vielä erikseen sisään ja iloksemme ihana virkailijatar antoi meille paikat heti edestä. Edestä paitsi näkee paremmin maisemia, mutta siinä asemalla bussia odottaessa ja muutamien riiviöiden menoa seuratessa ei voinut kuin rukoilla, että he istuvat taas mahdollisimman kaukana bussin takaosassa.
Tiesimme kyllä, ettei mitään Malesian tasoista kuljetusta olisi luvassa, mutta bussin kaartaessa paikalle ei näky ollut myöskään ihan Greyhoundin mainoksesta. Normaalin bussin ahtaus pääsi silti hieman yllättämään meikäläiset, emmekä kyllä parhain tahdoinkaan lähtisi suosittelemaan kovin leveäharteiselle (J:n hartiat veivät väkisinkin osan vaimon penkistä) tai pitkälle (siis ihan jo 185cm lähtisin miettimään auton vuokrausta) henkilölle pitkän matkan kulkupeliksi. Matka ei muutenkaan taittunut ihan kuin elokuvissa. Dinosaur Bus, kuten kuskimme sitä nimitti, vaihteet renkkasivat pahemman kerran ja moottori ylikuumeni jo heti alkumetreillä. Onneksi bussissa matkasi sattumalta tiejuna-, eli rekka-automekaanikko, joka oli isona apuna hermostuneelle kuskillemme moottorin jäähdyttelyssä ja muutenkin henkisenä tukena. Aina moottorin kuumentuessa alkoi kuulua korvia vihlova ’piiiiiiip’ ja viimeiset 2h matkasta tuo ihastuttava ääni oli läsnä jatkuvasti. Vaihteistokin uhkasi jäädä pariin otteeseen valtatielle, ja kerran jos toisenkin nelosvaihdetta ei saatu silmään, ja bussi piti pysäyttää kokonaan (!) uutta kiihdytystä varten.

 


Reilu tuntia suunniteltua myöhemmin saavuimme lopulta 5800 asukkaan Katherineen. Auringon laskiessa tallustimme (oikeammin raahustimme) parin kilometrin matkan majapaikkaamme Knotts Crossing Resortille. Respa oli aivan äimänä suorituksestamme ja antoi siitä hyvästä ilmaisen aamiaisen seuraavalle aamulle. Oikein mukavaa, sillä vaikka cabinissamme olikin keittomahdollisuus, niin mihinkään kauppaan ei tosiaan ollut enää aikomustakaan lähteä haahuilemaan. Vaalean vihreä ”cabin” oli sitten kirjaimellisesti vaaleanvihreä ihan jokaista piirtoa myöden (seinämaalit, kalusteet, lakanat, verhot jne) ja privaattikylppäri sijaitsi viereisessä tönössä. Tuulettimen vielä pyöriessä sängyn yläpuolella, saattoivat väsyneet silmät kuvitella sen leikkaussalin valoksi ja näin painuimme sairaalatunnelmissa unten maille.

Kuuma vasemmalla ja kylmä kätevästi oikealla
Katherineen tulimme oikeastaan Nitmilukin luonnonpuiston takia, joka koostuu 13 upeasta rotkosta, joiden reunojen korkeus on peräti 70m. Luonnonpuistoja pohjoisen territorion alueella on useita ja niistä Darwinia lähimpänä (reilu 100km) sijaitsee Litchfieldin luonnonpuisto, jonne on helppo tehdä vaikka kaupungista käsin päivän retkiä. Suurin ja suosituin pohjoisen luonnonpuistoista on Darwinista kaakossa sijaitseva Kakadu, joka oikeastaan yhdistyy Nitmilukin kanssa etelässä. Jos tänne joskus päästään uudestaan, niin ehdottomasti Kakadulle pyhittäisimme useita päivä, sillä nähtävää tuolla 20 000 neliökilometrin kokoisessa puistossa riittää luonnon ihmeistä aina historiallisesti merkittäviin aboriginaalien kulttuuriperintöihin saakka vaikka kuinka paljon.

Jawoyn heimon omistama Nitmiluk sijaitsee vain 30km päässä Katherinesta ja omalla autolla paikan päälle pääsisi tietysti helposti, mutta me buukkasimme autottomina minibussin ovelta ovelle. Heittäydyttiin tuhlaaviksi ja ostettiin vielä 2h veneajelu kahden rotkon läpi, jotta näkisimme mahdollisimman paljon (tähän aikaan vuodesta tekevät vain 2h retkiä, kuivalla kaudella tarjolla myös 4h ja 8h). Retken alkamista odotellessa ihailtiin wallabeja (kengurun pikkuserkku), jotka luonnonvaraisina pomppivat vain muutaman metrin päästä meistä. Veneestä saatiin heti eturivin mestat ja nautittiin koko rahalla aivan uskomattoman hienoista maisemista!

Retkialuksemme

 

Krokotiilipyydys ”saltieille”
Toiset pystyy olemaan hikoilematta +35 asteessa kunnon hääpuvussa…
Ahneushan siinä iski ja teki mieli nähdä lisää. Veneen saavuttua takaisin rantaan, päätimme käyttää seuraavan tunnin hyödyksi ja pinkoa näköalapaikalle. Sana ’pinkoa’ todellakin kuvastaa menoamme ylöspäin ja hyvä, että saatiin edes nautittua maisemista, kun perillä oli hieman kuukahtanut olo. Tämä kuumuus ja kosteus on jotain sanoin kuvailematonta ja ihan muuta, kuin mitä koskaan ennen ollaan koettu. Ennen kuin huomaatkaan, niin on olo ihan tuupertunut etkä voi kuvitellakaan liikkuvasi metriäkään. No hyvin ehdittiin paluukuljetukselle ja ruokakauppaan, joten illalla oli Millan toiveesta pasta bolognese ja ai että oli herkkua!

 

Seuraavana aamuna saattoi elimistössä tuntea edellisen päivän kuumuudessa tehdyn kipuamisen ja vettä meni useampi litra. Ei kuitenkaan jääty altaalle makaamaan, vaan otettiin tavoitteeksi päästä 4km päähän Katherinen keskustan toiselle puolelle kuumille lähteille. Päästyämme keskustaan 2km päähän olimme jo aivan finaalissa. Auringon paahde oli kuin helvetin esikartanossa ja sen vaikutus omaan jaksamiseen todella voimakas. Vielä noin keskellä päivää boltsin mollottaessa korkeimmalla kohtaa, niin eipä juuri edes varjoja synny kuin suurempien puiden alle. Kuumat lähteet jätettiin suosiolla ja kaupassa käytyämme raahustimme takaisin hotellille. Onneksi perillä odotti siunattu uima-allas, johon pulahtaessa unohtuu hetkessä kaikki vain hetkeä aikaisemmin koettu hikoilun tuska. Ilta meni perushommissa, eli laitettiin ruokaa ja pestiin pyykkiä lämpömittarin näyttäessä edelleen +32 astetta…
Loputtoman pitkä matka kauppaan ja takaisin
Ylivoimaisesti eniten bongattu automalli paikallisten keskuudessa oli V8-Holden avolava!
Tiejuna, aika massiivinen kulkupeli, jonka vaunuista kurkistavat toisinaan nautakarjan korvat
Kolme yötä Katherinessa riitti, sillä olimme nähneet sen mitä halusimmekin ja matkan oli määrä jatkua Australian punaiseen keskukseen, the red centreen. Kimpsut ja kampsut jälleen kasaan ja klo 17:15 jatkui matka yöbussilla Stuart highwaytä pitkin Alice Springsiin. Perillä pitäisi ainakin yölämpötilan tippua peräti alle 20 asteen, mikä onki ihan uusi kokemus meille vähään aikaan.

Ja lopuksi vielä bonuskuva, joka on omistettu Raumalaisille skiglareille Leolle ja Veikolle!

Yövirkku kämppiksemme Sihipoff

Saatat myös pitää näistä

1 Kommentti

  • Vastaa Anonymous 6.12.2011 at 02:06

    Voi mitä maisemia, mitä kuvia, mitä kokemuksia täällä taas odottamassa oli! Ja Sihipoff on ihan übersuloinen!

    Onnellisin mielin ja silti vähän haikeana lähdössä huomenna kotisuomeen, sillä kyllähän sieltä tällä kertaa jotain kovin olennaista puuttuu 🙁

    Olette mielessä, pitäkää huoli ja nauttikaa! Jään innolla oottelemaan postausta Red Centrestä!

    ps. kiitos vielä Peipposkan lahjasta ja Milla, yritän saada vielä ennen joulua sulle spostiin niitä synttärikuvia 🙂

    Haleja!

  • Vastaa