Liikenne Langkawilla on verkkaista ja enimmäkseen johdonmukaista; mennään sieltä mistä mahdutaan, pienempi väistää isompaa ja hitaampi nopeampaa. Liikenne on vasemmanpuoleista, mikä lienee vaarallisinta jalan kaljapäissään kulkeville, mutta mopoilevalle “vääräpuoleisuuden” ei pitäisi suurempia sydämentykytyksiä aiheuttaa. Tiet ovat ihan ok-kuntoisia ja huoltoasemia saarelta löytyy paljon.
Vuokrattavat kaksipyöräiset ovat enimmäkseen 100-150cc nelitahtiskoottereita, jollaisella pystyy joten kuten kaksi päällä saaren jyrkimpiä 10% nousuja ajamaan. Niitä löysimme mm. Mount Rayan laelle johtavalta jo hieman ränsistyneeltä tienpätkältä. Alas kannattaa tulla moottorijarru hyrräten ettei pärrän omia “hyväkuntoisia” jarruja ylikuumenna. Tasamaalla härvelillä pääsee hunttia, joskin jotkut vuokraamot ovat irroittaneet nopeusmittarin kaapelin matkamittarin kilometrilukeman kaunistamiseksi, jolloin oma nopeus pitää arvioida esim. naamaan osuvien itikoiden läiskähdyksen kovuudesta.
Skoottereita vuokrataan minimarteista sun muista kiskoista pitkin Chenai-beachin pääraittia. Vuorokausihinta n. 30RM, panttia 100-200 rähmää per pyörä, ja bensaa saatta tankissa olla jo entuudestaankin. Ysivitosen litrahinta saarella on huimat 1,90RM, ja pyörää palauttaessa polttoaineviisarin toivotaan olevan samassa kohdassa kuin lähtiessäkin. Osa vuokrapaikoista antaa pyöriä ulos hyvinkin hövelisti tyyliin kaksi pyörää yhdellä suomenkielisellä b-kortilla, kun tiukimmat (esim. AB-mart) vaativat validin a-luokan moottoripyöräkortin sekä uskottavan tulkkauksen kortin takaosan sepustuksesta.
 |
| Skootteripoliisi |
Pyörien ollessa alla, suuntasimme päivälliselle Mutiara -hotellin lähimaastoon. Arabialainen ravintola Maharaja oli tarjonnut jo kerran aikaisemmin niin suussa sulavat herkut meille, että sinne oli päästävä vielä uudestaan! Alkoholia on tästä ravintolasta turha hakea, mutta sen sijaan hummusta, raitaa, naania yms. herkkuja on listalla pääruokien lisäksi jokaiseen makuun ja maut suorastaan sulavat suuhun. Jälkkäriksi voi vaikka nauttia vesipiipun. Ainakin monet miespuoliset arabiasiakkaat näin tekivät.
Muuten tällä Langkawin toisella osuudella on budjetista pidetty huolta syömällä paikallisessa Tomato –nimisessä bistrossa, joka ilahduttaa 24h aukiolollaan. Menu koostuu malesialaisen, etelä- ja pohjoisintialaisen keittiön antimista, joita ovat mm. nasit, rotit, masalat ja tandoorit. Ruoka on hävyttömän edullista (esim. Roti canai 0,70MYR), annoskoko riittävä ja siellä syömällä jää rahaa budjetissa muihinkin harrastuksiin. Maijun poistuessa kolmen yön jälkeen jatkoimme me täällä majoitusta vielä neljällä lisäyöllä k.a. 47MYR / yö (eli erittäin ystävällinen hotellin henkilökunta antoi jatkuvasti lisää alennusta). Vuokrattiin taas pyörä alle ja käytiin tarkastamassa saaren pääkaupungin Kuahin puisto.
 |
| Kuahin rantakatu |
Langkawin päivien saapuessa päätökseen, alkoi tuntua siltä, että oli vasta löydetty se sopiva tapa olla ja elää budjetin mukaan. Oli kuitenkin jo korkea aika siirtyä eteenpäin ja pakata kimpsut ja kampsut kasaan. Langkawi oli ihan kiva ja varsinkin näin vielä pahimman sesongin ulkopuolella. Koko saari on kuitenkin ihan turisteja varten, mutta niinhän on toki moni muukin paikka tässä maailmassa. Rannat ovat erinomaiset, eikä niillä ole ollut ruuhkaa ja kaikenlaista puuhaa piisaa, jos aktiviteetteja kaipaa. Kaikki on hyvin mutkatonta ja ihmiset erittäin ystävällisiä. Jos Malesiaan haluaa tulla ja löytää Suomen talven keskelle piristystä, niin tämä on ihan hyvä paikka siinä missä moni Thaimaankin saari. Muualla Malesiassa tuppaa olemaan sadekausi riesana joulu-helmikuussa.
 |
| Ruuhkaa taivaalla |
 |
| Rantsun aktiviteetteja |
 |
| Naapuriranta ei ollut lyhyt sekään |
 |
| Meidän majoitus pusikon toisella puolella |
Langkawi jää nyt taakse, mutta matka jatkuu. Kohta kuukausi takana reissuelämää ja vielä ei ainakaan ole reissuväsymystä havaittavissa 🙂 Iloitsemme aina kommenteistanne, joten niitä toivotaan jatkossakin!
4 Kommenttia
Jo kuukausi…totta tosiaan… juuri tänään sanoin jollekin töissä (kun kysyi) että 2,5 viikkoa Leenin synttäreihin! Uskomatonta miten nopsaan aika menee!
Ihania kuvia ja tunnelmia, nauratti pari kohtaa tässä postauksessa… Ja sieluni silmin näin Millan viilettävän mopollaan ympäri saarta 😉
Toivottavasti onnaa skype oikein pian, ikävä alkaa kasvaa nimittäin aika suureksi…ehkä…pikkuhiljaa 😉
Haleja ja mukavia Singaporen (?!) päiviä!
Lisbeth <3
Voi muru noita sun jäätelöitäs:)
-L
Sanoin lähtiessänne, etten ole kade, mutta kyllä tässä pikkihiljaa näitä upeita kuvia ja eläväisiä kertomuksianne katsellessa ja lukiessa alkaa hiipiä miellen, että olisi itsekin ihastuttavan ihanaa olla mukana.
Saan kuitenkin nyt elää nämä paikat kauttanne, joten se kelvatkoon hyväksi lohduksi.
Me tosiaan muutimme noealla aikataululla ja tällä mamilla on oma autokin alla 🙂
Muuttokiireistä johtuen en ole ehtinyt seurata teitä niin paljon kuin haluaisin, mutta hengessä mukana täällä ollaan. Leevings on ihastuttava täystuho. Tällä viikolla opittu jo vilkuttamaan ja taputtamaan, että on sitten ohikulkijoilla ihmeteltävää.
Sydämenmuotoiset terveiset meiltä kaikilta!
-Los Utrianoksen poppoo-
Onnea vielä tätäkin kautta teidän uuteen kotiin ja tietysti oman auton johdosta myös! Mukava kuulla, että elämä hymyilee ja saitte sen asunnon minkä halusittekin. Tullaan sitten keväällä tupatarkastukselle 😉
Ihku Leevingsille suukkoja ja muutenkin koko perheelle halauksia kilo!