Pallontallaajat.net
Valikko
Castelmezzano Eurooppa Italia

Castelmezzano – onnellinen löytö Etelä-Italian vuoristomaisemissa

26.2.2017

Viikko on kulunut lomalaiselle leppoisan verkkaisesti Castelmezzanon pikkukylän elämää ihmetellessä ja maisemista nauttiessa. Paikallisten rutiineihin on ollut helppo päästä mukaan, sillä kylän rytmi ei vielä ainakaan heinäkuun alkupuolella kulje turistien tahdissa. Ainoastaan viikonloppuna näimme muutamia italialaisia enemmän viettämässä viikonloppua alueella, mutta muutoin on turistit ollut kahden käden sormilla laskettavissa. Vajaan tuhannen asukkaan kylässä tulevat monet paikallisista naamoista nopeasti tutuiksi. Samat herrat saapuvat päiviensä askareista kapealle raitille toiseen kahdesta baarista ottamaan lasilliset ja vaihtamaan kuulumiset ennen kotiin menoa. Toiset moikkaavat iloisesti meitäkin, osa murahtelee. Lähes jokainen kuitenkin tervehtii. Moni jää jututtamaan ja alkeellinen italian kielitaitomme pääseekin päivittäin koetukselle.

Castelmezzanon asukkaiden keski-ikä on selvästi viidenkympin luokkaa. Lapsia on vähän, mutta vanhuksia sitäkin enemmän. Emme voi olla ihailematta kuinka mummot ja papat taapertavat rappusia ja jyrkkiä nousuja, jotka kylässä tulevat väistämättä eteen. Palveluita onneksi löytyy ja vanhukset saavat kodin nurkilta pienestä elintarvikekaupasta, leipäpuodista, lihakaupasta ja apteekista päivittäistarpeensa. Eräs rouva pyörittää kotinsa alakerrassa kampaamoa ja sen ikkunoista tulvii iloinen puheensorina aina ohi kävellessä. Sieltäkin huikataan tervehdykset iloisesti. Tuntuu, että kaikki ovat vilpittömän iloisia meidän paikalla olosta. Moni yrittää toiveikkaasti kysyä olemmeko saksasta, sillä tuo kieli kyllä taittuisi, mutta englanti takkuaa. Monta kertaa olemme tavanneet italiaksi olevamme S-u-o-m-e-s-t-a, sieltä pohjoisesta. Ai Kanadasta, kysyy ihan yllättävän moni ja jälleen toistamme kotimaatamme. Keskustelu tyrehtyi usein vastapuolen leveään lähes hampaattomaan hymyyn ja liian nopeisiin epäselviin italian sanoihin. Näihin vastasimme hymyilemällä leveästi takaisin.

Vaikka väestö pitkälti on vanhempaa väkeä, niin on onneksemme muutamia nuoriakin asettunut alueelle. Majapaikkamme Il Borgo Ducalen isäntä Domenico ei todella ole iällä pilattu, mutta vieraistaan hän todella osaa huolehtia ja asuntomme kylän yhdellä korkeimmista kohdista onkin aivan vimpan päälle. Koko vierailumme ajan olemme pohtineet puuttuuko Corte-nimisestä asunnostamme mitään, emmekä keksi muuta kuin aurinkotuolit terassilta. Harvoin (jos koskaan) olemme keksineet niin vähän mitään kehitettävää majapaikoistamme! Ulkoterassilta avautuva maisema on henkeäsalpaavan kaunis ja tuosta samasta maisemasta pääsee nauttimaan niin ruokapöydän äärestä kuin sängynlaidaltakin käsin. Aamun herätykset ovatkin olleet kuin suoraan niistä raukeista hyvistä unista mitä olemme täällä ollessamme nähneet. Aamuisin kun on nipistellyt itsensä hereille, niin voi nauttia aamiaiseksi Domenicon äidin leipomaa torttua aamukahvin kaverina. Talon puolesta tarjotaan murot maitoineen, mutta viikon kestäneelle vierailulle olemme täyttäneet jääkaappia tiuhaan pienestä, mutta kattavasta elintarvikeliikkeestä.

Castelmezzanon kirkon aukiolta avautuva maisema on kuin suoraan postikortista. Talot ovat sikin sokin pitkin rinnettä ja muodostavat Millan mielestä aina yhtä ihanan rappioromanttisia kujia. Kahden baarin lisäksi kylässä on vain muutama ravintola. Viikon aikana olemme testanneet niistä yhden, sekä hakeneet paikallisten tapaan pienestä pizzeriasta lätyt mukaan ja nauttineet ne omalla terassilla. Todellinen koettelemus kipuaminen ”kotiin” olikin vatsat pinkeinä Trattoria Al Vecchio Scarponen nautitun aterian jäljiltä. Kauppakassien raahaaminen kapeita kujia ja rappusia pitkin käy sekin työstä. Ei tarvitse ihmetellä, kun paikalliset papat istuvat välillä huilaamaan rappusille ennen kuin taas jatkavat pizzalaatikko kainaossa matkaa. Mainio syy huilitauolle on myös tuttavan kohtaaminen kadulla ja kuulumisten vaihto. Tällaisessa kylässä ei taatusti salaisuudet säily ja jokainen tietää varmasti toinen toistensa asiat.

Viikon mittaan olemme pitäneet kunnostamme huolta kaiken herkuttelun ja edullisten viinien vastapainoksi. Se onnistuu helposti kylällä kuljeskelun lisäksi lähimaastoon tutustumalla. Mukana kulkeva puhelin ainakin kertoo, että askeleita kertyy päivässä lähes parikymmentätuhatta ja sykemittarikin raportoi patikkaretken jälkeen kulutuksen Millalla pyörivän 400 kalorin paikkeilla tuntia kohden. Vuokra-automme on yllättävää kyllä pysynyt lähes koko viikon parkissa, sillä lähimaastot ovat tyydyttäneet uteliaisuuden tarpeemme. Eipä toisaalta ihme, jos takapihalta alkaa moiset upeat polut ja vuorten huipulta uskomattoman upeat maisemat. Kun ensin on haastettu sopivasti itseämme fyysisesti kolmenkymmenen asteen helteessä näissä korkeuseroissa, niin kyllä siinä on kelvannut palautua omalla terassilla loikoillen.

Terassilla makoillessa ei paljon muita ääniä ympäristöstä kuulu, kuin kilikellon kilkatus ja kärpästen pörinä. Niitä kärpäsiä ja muita ötököitä täällä piisaakin sitten vaikka muille jakaa! Hyttysiä on pistosten määrästä päätellen todella paljon, mutta näitä ketkuja emme ole kuulleet tai omin silmin edes nähneet. Millan iho muistuttaa kuitenkin enemmän neulatyynyä, joten jostakin ne pirulaiset ovat meidät löytäneet. Viikonloppuna äänimaailmaamme tuli kuitenkin jostakin häiriö ja laakson yli lensi jotakin ihan muuta kuin ötököitä. Castelmezzanon ja naapurikylän Pietrapertosa välille on nimittäin viritetty vaijerit, joita pitkin pääsee lentämään kylästä toiseen. Muutaman minuutin välein saattoikin lauantaina ja sunnuntaina kuulla kuinka vaijeria pitkin lasketteli joku onnekas pää edellä laakson halki. Pakkohan se meidänkin oli päästä kokemaan Volo dell’Angelo, mutta palataan siihen erikseen toisella kertaa.

 

Castelmezzano oli meille viikon ajan juuri sitä mitä toivoimme, kesän happy place. Pieni pittoreskinen kylä, jossa pääsimme nauttimaan luonnosta, hulppeista maisemista, auringosta, rauhasta ja seuraamaan paikallisten ihmisten eloa ja oloa. Basilicatan alue tuntuu olevan täynnä toinen toistaan hurmaavampia kyliä vuorten rinteillä ja niihin tutustumme jatkossakin oikein mielellämme. Ainakin Castelmezzano otti meidät niin avosylin vastaan, että tänne olisi todella helppo palata uudestaan. Lähtiessämme huikkaa moni tervehdyksen ja vilkuttaakin vielä perään. Sanomattakin selvää, että taas jäi pala sydäntä pieneen italialaiseen kyläpahaseen.

 

Eurooppa

Maaliskuun maisemat

21.2.2017

*** Millan mutina***

Alkuvuosi on mennyt sellaisella vauhdilla, että heikompaa voisi hirvittää. Hyväntekeväisyystempaus ja uusi työ matkailualalla ovat molemmat antoisia ja hienoja juttuja, mutta samalla tämä bloggaaja on nauttinut vauhdin hurmasta niin, että päivitykset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Matkailun kannalta tylsähkö helmikuu saapuu onneksi pian päätökseen ja reissurikas maaliskuu on jo ihan nurkan takana! Jatka lukemista

Matkapodcast

Matkapodcast: Pulinaa ja paniikkia reissuvuodesta 2017

8.2.2017

Tammikuu vei messuineen niin mennessään, että emme ole ehtineet Inkan kanssa edes nauhoittelemaan sitten Thaimaan treffituokion. Virhe on nyt korjattu ja täältä tulee meidän vuoden ensimmäinen pulinatuokio! Keskustelua käytiin vielä matkamessuilla kerätystä inspiraatiosta, tulevista reissusuunnitelmista ja tämän vuoden suurimmista unelmista. Paljastamme myös alkuvuoden yhteiset arktiset reissusuunnitelmat, mitä hieman fiilistelimme lämpimissä olosuhteissa Thaimaan auringon alla treffatessamme. Suuntaamme nimittäin kaksin Suomen Lapin kauniisiin maisemiin haastamaan itsemme tavalla, joka vie meidät molemmat todellakin mukavuus alueen ulkopuolelle. Jatka lukemista

Aasia Ko Lanta Thaimaa

Mitä jos aurinko ei paistakaan?

5.2.2017

Joulun Thaimaan reissua oli odotettu. Vuosi osaltamme loppui vähintään yhtä raskaasti kuin mitä se oli alkanutkin, emmekä kaivanneet jouluksi muuta kuin lepoa, lämpöä ja löysäilyä Lantalla. Auringon säteitä oli pimeän kotimaan olosuhteissa vähintäänkin ikävä. Hampaiden kiristelyn tasosta lähtiessä kertonee jotain se kuinka paljon otti päähän kaikki lomalennon eroavaisuudet totuttuun reittilentoon nähden. Maailman pienimpiä murheita jos laittaa kunnon perspektiiviin, mutta silloin ne saivat Millan sapen kiehumaan tuon tuostakin. Kentällä suututti jopa se, että matkatavara säännöstä ei pitänyt kukaan selvästi mitään kirjaa, vaan käsimatkatavaraa ja muuta kassia kuskattiin valvovan silmän ohi vaikka säännöt niin selvästi kielsivät. Juhana oli lisäksi todella ikävässä flunssassa pää aivan töttöröö, joten millään riemufanfaareilla ei tämä seurue ollut reissuun lähdössä. Jatka lukemista

Kohteeton

Ihmisiltä ihmisille – Travel Bloggers Give Back

28.1.2017

Viime viikonloppuna messukeskus täyttyi väristä, energiasta, musiikista, lomasuunnitelmista ja haaveilusta. Joukossa oli kymmeniä mielenkiintoisia matkakohteita, lentoyhtiöitä, eksoottisia majapaikkoja, ruokaa maailman eri kolkista, Blogipaviljonki, kilpailuja ja lukuisia mielenkiintoisia puheenvuoroja. Sekä tietysti järjestämämme Travel Bloggers Give Back -valokuvanäyttely, joka onnistui korkeiden odotustemme mukaisesti! Näyttelyn takana oli kaikkiaan 51 matkablogia (katso lista linkkeineen täältä), joista jokainen lahjoitti yhden kuvan myyntiin. Messukävijät saivat ostaa kuvia kolmessa eri koossa, jotka tulostettiin paikan päällä suoraan kotiin vietäväksi. Jokainen kuva kartutti keräyskassaamme, jonka tuotto ohjataan lyhentämättömänä Plan Suomen kautta Laosiin lasten koulunkäyntiä tukemaan. Ständillämme kävi kova kuhina ja pääsimme kertomaan temapauksestamme sadoille ihmisille. Oli aivan uskomattoman hienoa nähdä täysin tuntemattomien ihmisten reaktiot kuviimme, keskustella heidän kanssa tempauksestamme, lahjoituksen kohteesta, sekä kertoa tarinoista kuvien takana. Jatka lukemista