Pallontallaajat.net
Valikko
Helsinki

Onko suosio paikallisten keskuudessa merkki hyvästä ravintolasta?

24.9.2016
Pingviinimatkat Lungissa-8-horz

Näkymiä Vihreältä Kukkulalta -blogin Heli kirjoitti juuri blogissaan Rooman ravintoloista ja siitä onko paikallisten suosima ravintola hyvän ravintolan merkki. Tunnustus, olemme itsekin etsineet reissuillamme näitä ravintoloita ja joskus kuvitelleet sellaisen jopa löytäneemmekin. Roomassa esimerkiksi satuimme kerran vahingossa Trasteveressa iltapäivän hiljaiseen hetkeen ravintolaan, jonka ruoka oli mielestämme erinomaista. Olimme varmoja siitä, että nyt löytyi helmi, joka ei olekaan ihan joka turren tietoisuudessa. Yllätys oli suuri, kun sama ravintola löytyikin Mondon oppaasta! Illallisen aikaa paikka on täynnä niin turistia kuin paikallistakin ja on helppo ymmärtää miksi.

Helin jutussa viitattiin toiseen mielenkiintoiseen juttuun Vino Roma -blogissa, missä avataan numeroina sitä kuinka paljon kaupungissa käy turisteja ja kuinka vähän toisaalta paikalliset syövät ulkona ravintoloissa. Tämä sai meidät miettimään omaa käyttäytymistämme täällä Helsingissä. Asumme alueella, jossa pyörii runsaasti turisteja ja muutama klassikkoravintolakin on lähikortteleihin siunaantunut. Laskimme, että noin kahden korttelin päässä kodistamme löytyy peräti 15 ravintolaa ja kuusi niistä on toiminut paikallaan yli 20-vuotta! Siihen vielä kahvilat päälle. Varsin lyhyen matkan säteeltä löytyy makumatkoja Meksikoon, Espanjaan, Venäjälle ja Ranskaan. Lisäksi on tarjolla monipuolisia menuja perinneruuista, sushiin ja tacoihin, ja Fine Diningista Take Awayihin. Voisi sanoa, että meitä hemmotellaan.

Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme kolme vuotta ja lähialueella yli kymmenen vuotta. Siitä huolimatta lasketuista 15 ravintolasta aika moni on vielä kokonaan testaamatta. Näinpä ajattelimme keväällä haastaa itsemme kokeilemaan ruokailua kerran jokaisessa. Jos otamme Roomalaisista mallia ja syömme ulkona kerran kuukaudessa jossakin lähellä, niin tulee kokeilulle kestoa vuosi ja kolme kuukautta! Täytyy siis todeta, että onneksi voimme luottaa muutamien pystyssä pysymiseen kokeilumme ajan. Hyvin startannut testailu joutui kuitenkin jotenkin puolivahingossa telakalle kesän aikana ja taitaisikin olla aika jatkaa siitä mihin jäätiin.

Pingviinimatkat Lungissa-9-horz

Paikallinen kortteliravintolan terassilla

Pingviinimatkat Lungissa-4

Pingviinimatkat Lungissa-6 Pingviinimatkat Lungissa-3 Pingviinimatkat Lungissa-2 Pingviinimatkat Lungissa

Ullanlinnan ravintolat – ne meidän omat kortteliravintolat

Muutama sana näistä kortteliravintoiloistamme. Lähin ravintolamme on Helsinkiläinen klassikkoravintola Sea Horse (eli Sikala), joka on perustettu 1934 ja ruoka on hyväksi todettu moneen kertaan. Ravintola on paitsi naapureidemme, niin myös turistien suosiossa. Monta kertaa viikossa bongaamme turisteja poseeraamassa ravintolan kulmalla valokyltin alla ja joka kerta se jaksaa hymyilyttää. Sikalalla on myös terassi viereisen puiston lippakiskan yhteydessä, joka onkin alueen mukavimpia. Naapuripöydistä saa usein läpileikkauksen naapuruston asukkaisiin Andy McCoysta helmet kaulassa istuviin arvokkaisiin rouvashenkilöihin.

Pari muuta naapuria ovat 70-luvulla perustetut Saslik ja Amigo. Amigossa ovat käyneet jo paitsi vanhempammekin nuorina aikuisina, niin myös me muutaman kerran. Millan taas täytyy nolouden huipentumaksi tunnusta, että Saslikin venäläinen gurmee on vielä kokematta ja tilanne vaatii korjausta pikimmiten. Lähikortteleista löytyy myös alun perin 1898 Helenankadulle perustettu Central (eli Centtu), joka on toiminut niin ikään nykyisissä tiloissa Pietarinkadulla 60-luvulta lähtien. Centtu on se meidän arkiravintola. Listalta löytyy salaatit, klassikkoannokset, burgerit, pizzat jne, eli helppo löytää molempien makuun jotain sopivaa syötävää nälkätilasta riippumatta.

Korkeavuorenkadun Maxill ja Kasarmikadun super suositulla Kim’s Tapaksella alkaa olla myös olla ikää, sillä molemmat ovat toimineet paikoillaan 90-luvulta lähtien. Maxillin baari on hauska ja siinä on tullut nautittua ohimennen lasilliset moneen kertaan. Kim’s Tapas on jäänyt vähemmälle, sillä paikka on pieni ja erittäin suosittu yksityistilaisuuksien pitopaikka, joten on aika tuurista kiinni, että iltaa siellä pääsee viettämään extempore. Maxill on yksi näistä paikoista joita meidän tulisi käydä kokeilemassa pikimmiten.

kom-6

Destination Unknown -blogista tuttu Satu turistina ja paikallisoppaan otteessa alkukesästä Helsingissä

kom kom-3

Uudempia, mutta paikkansa Ullanlinnan sydämessä lunastaneita ovat tällä vuosituhannella perustetut KOM-ravintola (teatterin yhteydessä) ja kortteliravintola Lungi. Nämä molemmat kuuluvat suosikkeihimme ja siksipä postauksenkin kuvamateriaali on juuri näistä kahdesta. Lungi on tullut vastaan useammastakin turisteille suunnatusta julkaisusta, mutta koska pääkaupunkimme turistimäärät ovat vielä verrattain pienet Roomaan verrattuna, ei nämä maininnat ainakaan meidän silmissä erityisemmin näy. KOM taas on taakse jääneen kesän aikana uusittu ja toistaiseksi kaipaamme vanhaa lämmintä tuttua illanviettopaikkaamme. Täytyy kuitenkin antaa uusi mahdollisuus ja unohtaa muutosvastarinta, sillä ravintoloitsijoina toimivat Kuurnasta, Ateljé Finnestä ja Putte’s Bar & Pizzasta tutut Antto Melasniemi ja Heikki Purhonen. Konsepti mutkattomista ja jaettavista annoksista kuulostaa myös erinomaiselta.

Viime viikon perjantaina Milla kävi tyttöporukalla testaamassa vihdoin Vuorimiehenkadun El Reyn ja tykästyi kovin. Mexicolainen ruoka ei ole turhaan saanut suitsutusta. Pizzan nälkään taas kannatta suunnata kadun toiselle puolelle Alfonsiin, missä on ehdottomasti alueen parhaat pizzat. Alfonsia uskaltaisimme suositella myös koti-ikävää potevalle Roomalaiselle. Toinen mexicolaista ruokaa tarjoileva Lucha Loco on vielä kokeilematta, mutta otetaan sekin pian tarkasteluun. Lista on siis kohtalaisen pitkä, sillä tässä ei tullut vielä edes kaikki mainituksi… Kyllä meitä täällä siis hemmotellaan.

kom-5

Mahtavaa kun kortteliravintoloissa kannatetaan lähellä tuotettuja oluita. Tämä pils saapui muutaman kilometrin päästä Suomenlinnasta

kom-4

Hyvä ruoka parempi mieli ja hyvässä seurassa nautittuna suoranainen voimapommi

kom-2

Suosittelisinko turistille? 

Onko paikallisten suosima ravintola mitenkään laadun tae vai itseasiassa kodin olohuoneen ja ruokahuoneen jatke?

Hassua sikäli, että vaikka meitä kuinka alueella hemmotellaan, niin käymme silti hyvin usein siinä helpoimmassa ravintolassa. Mikä ei todellakaan ole kuitenkaan laadun tae. Jos turisti kysyisi neuvoa, niin emme suosittelisi itsekään sitä missä eniten olemme syöneet, vaikka siellä taatusti paikallisia kyllä näkeekin. Sen sijaan suosittelisimme Sikalaa, Lungia, El Reytä näiden omien kokemusten pohjalta. Paikallisten suosiossa ovat nämäkin, mutta toisiin turisteihin saattaa kyllä törmätä. Uskaltaisimme suositella myös uusittua KOM-ravintolaa ja Maxillia ilman, että olemme niissä käynyt syömässä itse. Tunnelma molemmissa on todella kiva ja se on hyvän keitiön ohella puoliruokaa.

Miten on ystävät, oletteko pohtineet omia kotinurkkianne siitä kulmasta mitä turistit kortteleista ajattelevat ja tarjoavatko ne sitä kuuluisaa autenttisuutta mitä itsekin usein reissuilta etsitään? Onko paikallisten suosima ravintola mitenkään laadun tae vai itseasiassa kodin olohuoneen ja ruokahuoneen jatke? Helsinkiin ei toki vielä puske turistia samaan tahtiin kuin Roomaan, muta ehkä siitä pitäisi tehdä meille kilpailuvaltti matkailun saralla. Sillä onhan meillä täällä tosi hienoja juttuja ja aidosti hyviä ravintoloita vaikka kuinka. Vai alkaako se sitten ärsyttämään, jos omat kortteliravintolat onkin täynnä turisteja? Olispa kiva tietää mitä Roomalaiset siitä ajattelevat omassa kotikaupungissaan…

New York

Kun A320 Hudsoniin laskeutui

18.9.2016
img_1212

Ensimmäinen yhteinen matkamme New Yorkiin tapahtui tammikuussa 2009. Costa Ricasta saapuvan Continental lentoyhtiön koneemme laskeutuessamme Newarkin kentälle saimme ihailla kaukana auringossa kylpevää Manhattanin siluettia. Millan huokaillessa ihastuksesta selitti Juhana lukeneensa jostain kuinka tarkkaan nykyisin on säädetty siitä kuinka läheltä kaupunkia koneet saavat lentää. Vierailumme kaupungissa oli nopea kolmen päivän visiitiksi venytetty koneen vaihto matkalla kotiin. Kuuman kosteasta etelän lämmöstä saapuessamme otti talvinen New York meidät hyytävän kylmästi vastaan. Pakkasta oli parhaimmillaan lähes kaksikymmentä asetetta ja kyseisillä leveyksillä tuulen puhaltaessa viivasuoria katuja pitkin, niin menee se todella luihin ja ytimiin.

Kiertelimme kaupungilla pakkasesta huolimatta. Kaunis aurinkoinen päivä Central Parkissa oli todellisuudessa melko pikainen kierros ja yhteiskuvassa hymy muistuttaa enemmän irvistystä. Kuljimme kaupungin kaduilla kaikki mahdolliset mukana olevat vaatteet päällämme ja kylvimme hotelli New Yorkerin kylpyammeessa tulikuumassa vedessä päivän päätteeksi jäseniämme sulattelemassa. Tammikuun 15. päivä kaupungilla kulkiessa kuulimme erittäin selvästi lentokoneen äänen. Totesimme yhdestä suusta, että nyt lensi kyllä takuulla liian läheltä ja jatkoimme matkaa sen enempää miettimättä. Illalla hotellilla Juhanan ollessa kylpyvuorossa sai herra shokkihoitoa, kun vaimo rymisti kylppäriin kertomaan uutisissa näkemäänsä. Kuulemamme kone oli todella lentänyt liian läheltä, sillä se oli laskeutunut Hudson-jokeen kyydissään 155 henkeä! Jatka lukemista

Eurooppa Italia Rooma

Rooman hyvin säilynyt salaisuus on kaupungin suurin puisto – Villa Doria Pamphilj

11.9.2016
rooma_-5

Edellisessä postausksessa kävimme läpi kaikki yhteisen elämämme varrelle mahtuneet matkat. Noita matkoja listatessa kävi aika ilmiselväksi itsellekin, että Italiassa on tullut käytyä. Maa jaksaa aina yllättää monipuolisuudellaan, kuten taas tänäkin kesänä saimme nähdä. Häämatkalla suuntasimme ensimmäisen kerran Roomaan ja siitä asti on kaupunkiin palattu monen monta kertaa. Usein kesälomalla olemme lentäneet sinne ja olleet mennen tullen aina parista päivästä muutamaan. Kaikilla näillä reissuilla olemme ehtineet koluamaan tärkeimmät päänähtävyydet, joten painetta niiden ihmettelystä ei enää ole, vaikka osaa toki ihastelee mieluusti uudemminkin. Onkin mukavaa, kun voi keskittyä kävelemään suosikkikaupunginosan katuja tai poistua vaikka ydinkeskustasta ja löytää jotain uutta.

Voisi kuvitella, että Roomasta ei sellaista paikkaa löydykään mitä ei matkaoppaissa olisi mainittu. Omaksikin yllätykseksemme Rooman suurimmasta puistosta Villa Doria Pamphiljista tietoa ainakin suomeksi löytyi juuri ei mistään. Niinkin vähän, että epäilytti suorastaan onko retki sinne täysi huti. Villa Doria Pamphilj sijaitsee Gianicolon kukkulan yläpuolella Trasteveren ja Vatikaanin välissä. Jos siis olet suuntaamassa ihailemaan maisemia Piazzale Garibaldille ja katsastamaan Suomen Rooman-instituuttia Villa Lantea, niin kannattaa koukata tutustumassa myös tähän Rooman turistilta selvästi piilossa pysyneessä jättimäisessä puistossa. Jatka lukemista

Kohteeton

14 vuoden matka

28.8.2016
270805

Eilen tuli täyteen 11 vuotta yhteistä matkaa avioparina. Aiemmin elokuussa tuli täyteen myös 14 vuotta yhteisiä seikkailuja ja samaan aikaan Pingviinimatkat -blogikin täytti viisi vuotta. Elokuisen juhlan kunniaksi kokosimme megapostauksen kaikesta siitä määrästä materiaalia mikä kovalevyiltämme löytyy. Joten ottakaapa mukava asento ja sitten ei muuta kuin tervetuloa meidän matkalle! Jatka lukemista

Eurooppa Italia Venetsia

Venetsian rauhaa ja rakkautta etsimässä

14.8.2016
L1000705

Kaupunki veden päällä oli minulle entuudestaan tuttu parilta erilliseltä päivän kestäneeltä vierailulta 90-luvun alkupuolelta. Muistikuvieni Venetsia oli mielenkiintoinen, mutta aikalailla näillä parilla kerralla nähty ja missään tapauksessa en kaivannut takaisin kanaalien äärelle kesäkuukausina muiden turistien kanssa yhtä aikaa. Pyörsin kuitenkin ajatukseni välittömäsi saadessamme kutsun kesäkuulle Juhanan enon 60-vuotispäiville Venetsiaan. Vielä kun onnistuin yhdistämään matkan Comon reissun yhteyteen, niin oli suunnitelma valmis. Perheemme yrittäjän työtilanne ei valitettavasti sallinut mukaan lähtöä, joten edustin tällä kertaa yksin ja vietin samalla laatuaikaa anopin kanssa, joka lähti myös matkaan ilman puolisoaan.

Junassa matkalla Milanosta Venetsiaan mietin mitä odotuksia itselläni olisi kaupunkia kohtaan. Monesti olen lukenut artikkeleita missä jostakin syystä rakas Roomani ja Venetsia asetetaan toisiaan vasten vertailuun. Aivan kuin ei olisi mahdollista ihastua molempiin. Tunnen monia jotka ovat täysin hurahtaneet kanaalien taakse laskeutuviin auringonlaskuihin ja kaupungin tarjoamiin sokkeloihin. Olin päättänyt löytää sen kaupungin mistä Travellover-blogin Annika pitkän talven mittaan haaveilee ja mistä blogiystäväni Mari oli tehnyt itselleen uuden kotikaupungin. Monesti Marin muuton jälkeen olen miettinyt kuka ihme asuu Venetsiassa ja ilokseni sain ottaa siitä heti ensi alkuun selvää, sillä olimme Marin kanssa sopineet treffit juna-asemalle. Jatka lukemista